Miksi on mummon hapset harmaat,
ryppyjen uurtamat kasvot ne armaat?
— Kultaa kylvönsä, hopeata niitos.
Suuria antinsa, pien' oli kiitos.
Noin mikä köyristi mummon selkää?
— Raskahat taakat. Ihmiset elkää
painoa lisätkö. Kovaa hän koki,
aika on kuorman hellitä toki.
Miksikä sydän se lyöpi niin harvaan,
kuivunut kyynellähde on? — Arvaan
liiaksi sykytti, rakasti kerta,
silmäkin ehti jo itkeä verta.
Mistä on mielen hartaus pyhä,
huulien äänetön siunaus yhä?
— Väisti hän elämän arkisen nukan,
korjasi talteen ikuisen kukan.
Vanha on mummo. Minnekä jatkaa
vaappuva kulkija elonsa matkaa? —
— Sinne ah missä on toivojen maa. —
Hellästi saatelkaa!