Kuka meistä on Tai-Jeo?
Kauhu oli vallannut sieluni. Tunnelikeskuksessa ei ainoakaan ääni
ilmaissut ihmisten läsnäoloa, ja siitä säteittäin lähtevät suut
päätyivät jykeviin seiniin, joiden takana tunnelien pimeys oli yhtä
äänetön.
Oliko Morris-Jeo täällä? Vai olinko käsittänyt väärin Tai-Suanin
vihjauksen.
Hengen kouristuksessa painauduin Lunan tunneliin. Miten oli käynyt
La-Lin, jos Morris-Jeo oli paennut tänne! Mutta olihan La-Lin vaunu
kuuden asteen päässä --
Valoa! Eikö tuolla kumottanut pilkku?
Tuossa tuokiossa olin sen luona. Se oli vaunu. Ja sen sisästä hohti
osittain verhottu valo.
-- La-Li! tahdoin huudahtaa. Mutta sieluni oli näystä kokonaan
hämmentynyt. Vaunussa lepäsi kymmenkunta miestä ja yksi ainoa nainen.
Ja naisen vieressä loikova oli -- Morris-Jeo.
-- Tai-Leon, sanoi hän juuri, -- luuletko sittenkin, että heitä johtaa
Joo-Kee? Tai-Marakin on jo nähnyt parhaaksi uskoa, että Ree-Kian on sen
sielu.
-- Ree-Kian on johtaja, oi suuri Tai-Jeo, mutta sen sieluna on ollut
Joo-Kee. Ja jos orja Lao-Koo _oli_ Joo-Kee --
-- Se on Tai-Maran hullutusta. Hän oli hautonut tuota päähänpistoa vain
siksi, että Lao-Koo oli tohtinut lyödä häntä.
-- Mutta, oi suuri Tai-Jeo --
-- Niin?
-- _Jos_ Lao-Koo oli Joo-Kee, niin on asia selitettävissä --