»Kuka?» tiuskasi pieni, lihava mies. »Sitä _sinä_ kysyt? Minä kuitenkin
-- perhana soikoon -- luulisin, ettei sinun pitäisi olla tietämättä,
mitä koko kaupunki tietää, ja josta se iloitsee.»
Konsulin silmät kävivät hyvin suuriksi, ja hänen alahuulensa painui
lerpalleen.
»Se on nimittäin sinun oma lapsesi, joka on ollut kuoleman kourissa, ja
jota nuori Holt on hoitanut ja Kornelia Vik ja Holtin Katriina
vaalineet ja valvoneet,» Kurt jatkoi, -- »se lapsi se on, joka tänään
on hymyillyt ensi kerran tautinsa jälkeen ja sillä ilahuttanut äitiään
ja jokaista, jolla on sydäntä rinnassa, sekä osoittanut, että se on
perhanan moinen purjehtija. Ja sitten sinä seisot tässä ja huolit viis
koko asiasta! Minä kysyn sinulta, konsuli, tätäkö sinä kutsut
'djentelmanina' olemiseksi?»
Konsuli oli käynyt tulipunaiseksi ja alkoi astua edestakaisin. Tuon
tuostakin mörähteli hän jotain, jonka Kurt, joka ymmärsi hänen
kieltään, käänsi seuraavasti: »Hiton juttu -- eihän se ole minun syyni
-- vanhus tiedäthän -- -- sitä paitse kirkollisia syitä --»
Tässä puuttui Kurt puheeseen lyödä jyrähyttäen pöytään.
»Ei, kuules nyt, hyvä konsuli! Minä en kehu olevani erikoisen likeinen
tuttava Herran kanssa. Minä tahdon tunnustaa sinulle, etten minä ole
mikään oppinut mies, ja että minä olen syypää paljoon, joka olisi
voinut jäädä tekemättä. Mutta minullakin on jumalisuuteni, luullakseni
yhtä hyvin kuin muilla kunnon ihmisillä, ja sen minä uskallan sanoa
Fonnille ja kaikille muille vasten silmiä: se Jumala, jota minä tahdon
palvella, ei saa olla mikään ilkiö. Niin sinunkin, konsuli, pitäisi
sanoa ja muuten käyttäytyä rehellisesti eikä huolia kirkollisista
syistä.»
»Mutta eno -- enhän minä saata --» väitti konsuli vastaan.
»Hyvä! Minä tunnen hänet. Hän on laivan isäntä, se on totta. Mutta tämä
kuuluu komantoon laivassa. Minäkin olen kuljettanut vieraan omistajan
laivaa. Mutta laivassa olin minä herra, ja minä olisin, Jumal' avita,
antanut paiskata itse kapteenin lastiruumaan, jos hän olisi pistänyt
nenänsä minun kajutta-asioihini. Mutta sinulla ei ole rohkeutta,
konsuli, siinä se pulma on.»
Konsuli mietti. Viimein hän sanoi omalla kielellään: »Hiton
monimutkainen asia! -- -- Minulla on vielä paljon tytön varalta --
tuhmia perhejuonia! -- -- Minä ajattelin aikoinani -- matkustaa
ulkomaille -- vapaammat olot -- -- perhanan ummehtunutta täällä --
rettelöitä joka taholla. Minä tahdon kuitenkin koettaa --»