LIISA. Eipä hän vähällä miesmäisyyttään menetä.
MIKKO. Rakkautta se ei ole, sillä huulet olivat kovin yhdessä. Jos
rakastuu, niin hymyilee kuin järkipuoli.
SUSANNA (tulee kovalla touhulla eteisen ovesta). Päivää, päivää!
(Kättelee.) Tietysti jo olette kaiken kuulleet? Minä olin ihan
säikähtynyt, kun se minulle kerrottiin.
LIISA. Päivää, mitä nyt on tapahtunut, kun sinä sellaisella kiireellä
tulet meille?
SUSANNA. Ettekö te ole kuullut? Semmoinen tappelu!
LIISA. Ketkä ovat tapelleet?
SUSANNA. Siltavoudin Kalle ja teidän Martti.
LIISA. Meidän Marttiko?
SUSANNA. Minun täytyy istua, juoksin niin, että olen ihan hengästynyt.
(Istuu penkille pöydän ääreen.)
Kyllä te elätte kuin kuurot, vaikka silta on ihan talonne alapuolella,
ettekä kuule.
MIKKO. Kuuluihan sieltä illalla vallesmannin mentyä jotain melua.
Kuulithan sinäkin sen, Liisa, kun sanoit, että kai pojat tappelevat,
kun tytöt noin kirkuvat, mutta minä sanoin, että kirkuvat ne tytöt
muutenkin, kun poikia on lähellä.
SUSANNA. Mitä se isäntä nyt puhuu. Hiljaa silloin ollaan ja
supatellaan.
MIKKO. Niinhän tehdään, mutta se tulee vasta sitten myöhemmin ajan
mukana, ensin virskutaan, sitten kiljutaan, sitten ollaan tuppisuuna ja
huokaillaan ja sitten supatellaan ja sitten mennään pappilaan.
SUSANNA (huokaa). Niin, niin, sellainen aika on nyt minun edestäni
mennyt. Leskenä saan istua, vaikka kaikki hampaat vielä on suussani.
Kuka sitä minusta huolii, kun minulla oli ne kaksi kakaraa?
LIISA. Mutta kerrohan nyt siitä tappelusta. Olitko itse siellä?
SUSANNA. En ollut. Eihän minun sopinut mennä eilen; kun juuri olin
istunut jalkapuussa samana päivänä. Pitää säilyttää säädyllisyys
kaikessa. Mutta meidän Regina tuli ihan kauhuissaan Juhan kanssa kotia
ja itki. Minä jo luulin, että heidän asiansa on mennyt sekaisin ja
meinasin ruveta sitä selvittämään, kun Juha alkoi kertoa. Pojat olivat
jo silloin yhteen menossa, kun Regina ja Juha tulivat. Pojat lukivat
juuri synnintunnustusta.
MIKKO. Silläkö he alkoivat tappelun ja käsirysyn?
SUSANNA. Minä en tiedä, mitä se siihen kuului, mutta sitä he olivat
lukeneet ja kovalla kiireellä olivatkin sen tehneet. Oli luistanut kuin
lukusijoilla. Ja sitten he ryntäsivät yhteen. Toiset koettivat estää,
mutta tytöt saivat siinä pienet kolaukset.
LIISA. Ketkä tytöt?
SUSANNA. Siellä oli se Mariakin ollut ja olikin rehkinyt kuin riivattu
Martin puolesta. Niitä sai pitää kiinni, kun muuten olisivat olleet
toistensa tukassa hekin. Niin Juha sanoi ja hän on aina pysynyt
totuudessa. Ja että hän puhui totta, sen huomasin siitä, että kun
tultiin tähän kohtaan kertomuksessa, niin vinkaisi Regina. Taisi surra,
ettei saanut hänkin tapella.
LIISA. No kyllä on, kun tytötkin tappelevat. Eiväthän ne sitä koskaan
ole tehneet muuta kuin joskus poikien tähden.