Ilkeitä, niinkuin Tuonen väki, jonka kanssa ne ovatkin runoissa yhä
sekoitettuna, olivat _Hiisi_ kansoinensa. Häijyn luonteensa vuoksi
monasti nimitettiin _Paholaiseksi_; kolmas nimi vielä oli hänellä
_Lempo_. Hiidellä oli _emäntä_, oli myös _poika ja tytär_. Muutenkin
vielä kuului hänen taloonsa paljo kansaa, tavallisesti mainitut
nimellä _Hiidet, Hiiden väki, Wuoren väki. Wuoren ukoksi_ sanottiin
joskus Hiisi itsekin.
Wiimeinmainituin nimen olivat he siitä saaneet, kun heidän asuntonsa
_Hiitola_ arveltiin seisovan jylhimmässä vuoren kolossa, synkimmässä
hirsikorvessa, kaukaisella kankaalla. Nähdäänpä vieläkin tämmöisissä
paikoissa _Hiiden linnat sekä Hiiden kiukaat_. Hiiden omana olevat
elävät, samoin kuin Tuonenkin, olivat hyvin tuliset luonteeltansa, ja
vaikeat, vaaralliset pyytää.
Hiiden paras huvitus ja varsinainen toimi oli turmion aikaan
saaminen. Hän oli niinkuin jo kerrottiin, synnyttänyt käärmeen
_Syöjättären_, toisen pahan hengen, syljestä. Samoin lähetti hän
lintunsa, _Herhiläisen_ eli ampiaisen, Ilmarisen pojalle, kun tämä,
ruosteesta rautaa synnytellessään, pyysi mehiläistä mettä tuomaan.
Herhiläinen sen sijaan toi käärmeen kähyjä, Hiiden hirmuja, josta
syystä rauta niin usein tekeekin turmiota.
Liian pelätty oli Hiiden häijyys, että häneen usein olisi käännytty
rukouksilla. Silloin varsinkin pyydettiin häneltä apua, kun
tahdottiin viholliselle oikein tuntuvaa vahinkoa saattaa, tehdä hänet
kuuroksi, sokeaksi, vapisevaksi tai muuten vaivaiseksi. Niinikään
kutsuttiin häntä varkaita rankaisemaan. Kaikki hänen luonansa tehdyt
aseet pidettiin erinomaisen tehollisina pahaa tekemään, josta syystä
niitä usein pyydettiin itselleen. Oikein vahva ja terävä miekka
arveltiin olevan Hiidessä hiottu. Oikein tarkassa ja kuolettavaisessa
joutsessa piti jänne olla Hiiden hirven suonista.
Waikka Hiisi näin hirveänä ja ilkeänä oli, arveltiin kuitenkin
hänenkin voivan joskus tehdä hyvää. Ylimalkaan ei ollut
Muinais-Suomalaisten arvelua myöten mikään olento yksistään paha
tai yksistään hyvä. Me olemme nähneet että itse Ukkokin toisinaan
antautui kostonhimon välikappaleeksi ja nosti myrskyjä rukoilijan
vihollisia vastaan. Me olemme myös nähneet kuinka Tuonen nurja väki
tauteja sekä synnytteli että jälleen paranteli. Samoin rukoeltiin
Hiideltäkin hänen hevostansa tai hiihtoneuvojansa kivuille kyydiksi.
Taikka uhattiin lainata Hiiden pata ja siinä keittää verta, jos ei se
lakkaisi haavasta vuotamasta.
Koko Hiisi muuten ei ollutkaan alkuperäisesti suomalainen haltija.
Sen nimi on väännetty lappalaisesta sanasta _Seida_, joka tarkoitti
tämän kansan kodinhaltijoita. Nämät olivat oikeastaan samat kuin
_Saivot_ eli vainajien henget, jotka myös Suomalaisten taruin
mukaan olivat sangen voimalliset pahaa sekä hyvää tekemään.
Toisen pahain hengen nimityksen esivanhempamme taas lainasivat
slavilais-litvalaisilta kansoilta. _Piru eli Perkele_ oli näiden
ukkos-jumala _Perttu eli Perkunas_.