2. Ukko, ilman jumala.

Ilman hallitsija näkyy olleen ensimäinen ja aikanansa ainoa,

Suomalaisten palvelema jumala. Jumala olikin silloin hänen omituisena

nimenään. Sen alkuperäinen merkitys, näet, tarkoittaa jumun eli

jyrinän kotoa s.o. taivasta. Sillä nimellä oli vielä Bjarmein

palvelema olento mainittu. Koska sitten myöhempinä aikoina ruvettiin

ajattelemaan eri hallitsijoita olevan muillakin elementeillä, tuli

myös heille jumala nimeksi, joten se sana sai yleisemmän merkityksen.

Nyt pantiin ilman jumalalle nimi _Ukko_. Se oli kunnianimi, joka

osoitti että häntä pidettiin _Yli-jumalana_, kaikista jumalista

vanhimpana, etevimpänä. Samaa tarkoittivat myös "_Taatto_ taivahinen"

ja "ilman _Isä_," jolla tavoin häntä toisinaan mainittiin. Wielä

kuului hänestä joskus nimet _Pitkänen_, koska pitkänen eli salama oli

hänen aseenansa, ja _Pananne_, koska jyrinä eli paukkuminen oli hänen

äänenään. Wirolaisilla nimitettiin häntä useimmiten _Wanhaksi Isäksi

tai Taaraksi_.

Itse nimestä Ukko jo näkyy että ilman jumalaa arveltiin vanhaksi

mieheksi; muuta hänen ulkomuodostaan ei ole runoissa mainittu.

Pukunapa oli hänellä sinertävät sukat, kirjavat kengät sekä tulinen

paita. Wesikaarta eli ukonkaarta hän käytti joutsena, jolla

ampui vaskiset vasamat, teräsnenäiset nuolet, rautaiset rakehet.

Miekkansa, salama, oli tuliteräinen, säkeneväinen ja pidettiin

tulisessa tupessa. Jolloinkulloin Ukko kultaista kurikkaakin käytti.

Kauhistuttava oli hänen äänensä, koska hän jyrinässä puheli pilvien

läpi. Niin suuresti pelkäsivät sitä ihmiset, etteivät tohtineet

vihollistensa hirvitykseksikään pyytää Ukkoa jyrisemään.

Asuntonsa oli Ukolla yhdeksännen taivaan päällä, pilvien keskellä,

itse taivaan navan kohdalla. Tie sinne kävi tähtien välitse.

Mehiläinen, kerran sinne mennessään, lensi ensipäivän kuun kulmille,

toisena otavan olkapäille, kolmantena seitsentähtisen selille.

Sieltä sitten oli vaan palanen matkaa pyhän Jumalan perille. Siinä

seisoi Ukko, vahvoilla hartiollaan kannattaen ilman kantta. Ei hän

kuitenkaan siinä toimessa ollut yhä kiini; sillä taivaalle oli

muutenkin pantu lujat pielet tueksi. Nähtiin siis hänen toisinaan

käyskelevän pilven äärtä myöten, taivaan rajaa pitkin. Toisin kerroin

hän taas ajoi toimituksilleen kirjavassa korjassa (reessä).

Ilman jumalana Ukko hoiti ja hallitsi kaikkia ilmassa olevia

ilmiöitä. Hän synnytti voimallansa pilvet taivaalle ja johti niiden

kulkua. Niitä yhteen sysäämällä, lomituksin louksahuttamalla piroitti

hän niistä milloin sadetta, milloin lunta, milloin rakeitakin. Tällä

lailla hän voimallisesti vaikutti kaikkiin ihmisten ulkotöihin,

varsinkin maanviljelykseen, jonka menestyminen kokonaan on säiden

soveljaisuuden nojassa. Ukkoa rukoeltiin että antaisi oraille

nouseville, touvoille tohiseville menestykseksi vuotaa taivaasta

simaista eli metistä sadetta. Toisin kerroin taas pyydettiin häneltä

poutaa ja kuivattavaa tuulta, koska heinät oli niitettävät tai elo

leikattava. Niin-ikään oli metsämiehelle Ukon apu välttämätön, vaikka

kyllä löytyi erinäiset metsän haltijat. Ukkohan yksin voi antaa uutta

lunta, hienoista vitiä, jotta pyytäjän sukset pääsivät liukkaasti

kulkemaan maita ja soita myöten. Toisinaan myös pyydettiin häneltä

utua, ettei metsän elävät huomaisi lähelle hiipivää metsämiestä.

Kalastajakin, vesille lähtiessään, anoi Ukolta tuulta. Samoin myös

kaikki matkustajat rukoilivat häntä; sillä maata myöten kulkija

tarvitsi lunta ja aaltojen kyntäjä myötäistä tuulta. Wiimein oli Ukko

karjanhoidossakin tärkeänä auttajana. Talven yli, niinkauvan kun

karja navetoissa pidettiin, se oli yksistään Ukon suojan alla. Ja

myös kesällä, vaikka silloin metsän jumalat sillä olivat varsinaisina

hoitajina, otti Ukko siitä toimesta paljo osaa.

Wielä suojeli Ukko ihmisten sekä karjan terveyttä ja paranteli

kaikkinaisia tauteja. Erittäinkin oli hän lapsensynnyttäjäin apuna.

Yläällä Ukon luona seisoi amme täynnä tenhollisimpia lääkkeitä

ja voiteita. Niitä rukoeltiin häntä piroittamaan maahan metisenä

sateena. Taikka pyydettiin että hän muuttaisi medeksi löylyn

saunassa, johon aina vietiin sairaat parannettaviksi; sillä hänen

piti sammuttaa kivun polttava tuska. Haavat paranteli Ukko sillä

keinoin että painoi paksun peukalonsa reijän eteen ja esti veren

juoksun.

Tautien luultiin olevan pahoja olentoja, joita pahansuovat ihmiset

noitien avulla noitivat toisten ihmisten kiusaksi. Sentähden

anottiin myös, tauteja parannettaessa, että Ukko miekallaan ja

nuolillaan kurittaisi, rankaisisi näitä pahoja olentoja ynnä heidän

nostajiaan. "Tuo mulle tulinen miekka, säkeneväinen säilä, jolla

kaataisin maalliset kateet ja voittaisin vedelliset velhot!" näin

rukoili ahdistuksessa oleva. Samaten Ukko, kun häntä rukoeltiin,

ampui kuolijaksi muitakin pahantekijöitä, varkaita ja murhamiehiä,

taikka esti heidän pakoansa rajuilmoilla, vastaan tulevilla kovilla

myrskyillä. Joskus myös sadatettiin Ukon nimen kautta tauteja

vihollisen päälle.

Aivan luonnollista oli myös että sota-jumalana palveltiin tätä

samaa väkevää, tulilajeilla varustettua Ukkoa. Tappeluun lähtijä

anoi itselleen hänen säkenöivää miekkaansa, joka joukolle piti,

satalukujakin vastaan kesti. Niinikään hän myös pyysi turvakseen

Ukon tulista turkkia, ettei pää pahoin menisi raudan kirkkahan

kijassa. Sotajumalana oli Ukolla erinäinen nimi, _Turisas_, jota

ei Suomalaiset muissa tiloissa näy käyttäneen hänestä. Wirolaisilla

oli sotajumala myös nimeltä _Turis_ tuttu, mutta tavallisesti

käytettiinkin hänestä kuitenkin Ukko-jumalan yleinen nimi

_Taara_. Wiipurin seudulla, Äyräpään kihlakunnassa, kuuluu olevan

_Tyrjän-vuori_, joka oli Ukolle sotajumalana pyhitetty. Siellä

kuultiin hänen aina, kun sota läheni maata, lyövän päristelevän

suurta rumpuaan ja niin muodoin ennustelevan mitä tulossa oli.

Moninaiset olivat, niinkuin tästä näkyy, Ukon varsinaiset toimet;

mutta eipä hänen vaikutuksensa niissäkään rajoissa pysynyt.

Tottumus siihen että hän niin monessa tilassa auttoi, ja luottamus

Ylijumalan suurempaan voimaan tekivät että ihmiset usein kutsuivat

häntä avukseen semmoisiinkin töihin, jotka oikeastaan olivat hänen

toimi-alastansa ulkona. Hänen puoleensa käännyttiin missä tuskassa

hyvänsä, koska muiden jumalien apu oli riittämättömäksi nähty.

"Kuu ei tuosta kyllin liene," rukoeli hädän alainen, "niin huokaan

ylemmäksi itse taivahan Ukolle!"

Kertomuksia Suomen historiasta 1 Pakanuuden aikakausi · 第 21 / 33 题