Ilman hallitsija näkyy olleen ensimäinen ja aikanansa ainoa,
Suomalaisten palvelema jumala. Jumala olikin silloin hänen omituisena
nimenään. Sen alkuperäinen merkitys, näet, tarkoittaa jumun eli
jyrinän kotoa s.o. taivasta. Sillä nimellä oli vielä Bjarmein
palvelema olento mainittu. Koska sitten myöhempinä aikoina ruvettiin
ajattelemaan eri hallitsijoita olevan muillakin elementeillä, tuli
myös heille jumala nimeksi, joten se sana sai yleisemmän merkityksen.
Nyt pantiin ilman jumalalle nimi _Ukko_. Se oli kunnianimi, joka
osoitti että häntä pidettiin _Yli-jumalana_, kaikista jumalista
vanhimpana, etevimpänä. Samaa tarkoittivat myös "_Taatto_ taivahinen"
ja "ilman _Isä_," jolla tavoin häntä toisinaan mainittiin. Wielä
kuului hänestä joskus nimet _Pitkänen_, koska pitkänen eli salama oli
hänen aseenansa, ja _Pananne_, koska jyrinä eli paukkuminen oli hänen
äänenään. Wirolaisilla nimitettiin häntä useimmiten _Wanhaksi Isäksi
tai Taaraksi_.
Itse nimestä Ukko jo näkyy että ilman jumalaa arveltiin vanhaksi
mieheksi; muuta hänen ulkomuodostaan ei ole runoissa mainittu.
Pukunapa oli hänellä sinertävät sukat, kirjavat kengät sekä tulinen
paita. Wesikaarta eli ukonkaarta hän käytti joutsena, jolla
ampui vaskiset vasamat, teräsnenäiset nuolet, rautaiset rakehet.
Miekkansa, salama, oli tuliteräinen, säkeneväinen ja pidettiin
tulisessa tupessa. Jolloinkulloin Ukko kultaista kurikkaakin käytti.
Kauhistuttava oli hänen äänensä, koska hän jyrinässä puheli pilvien
läpi. Niin suuresti pelkäsivät sitä ihmiset, etteivät tohtineet
vihollistensa hirvitykseksikään pyytää Ukkoa jyrisemään.
Asuntonsa oli Ukolla yhdeksännen taivaan päällä, pilvien keskellä,
itse taivaan navan kohdalla. Tie sinne kävi tähtien välitse.
Mehiläinen, kerran sinne mennessään, lensi ensipäivän kuun kulmille,
toisena otavan olkapäille, kolmantena seitsentähtisen selille.
Sieltä sitten oli vaan palanen matkaa pyhän Jumalan perille. Siinä
seisoi Ukko, vahvoilla hartiollaan kannattaen ilman kantta. Ei hän
kuitenkaan siinä toimessa ollut yhä kiini; sillä taivaalle oli
muutenkin pantu lujat pielet tueksi. Nähtiin siis hänen toisinaan
käyskelevän pilven äärtä myöten, taivaan rajaa pitkin. Toisin kerroin
hän taas ajoi toimituksilleen kirjavassa korjassa (reessä).
Ilman jumalana Ukko hoiti ja hallitsi kaikkia ilmassa olevia
ilmiöitä. Hän synnytti voimallansa pilvet taivaalle ja johti niiden
kulkua. Niitä yhteen sysäämällä, lomituksin louksahuttamalla piroitti
hän niistä milloin sadetta, milloin lunta, milloin rakeitakin. Tällä
lailla hän voimallisesti vaikutti kaikkiin ihmisten ulkotöihin,
varsinkin maanviljelykseen, jonka menestyminen kokonaan on säiden
soveljaisuuden nojassa. Ukkoa rukoeltiin että antaisi oraille
nouseville, touvoille tohiseville menestykseksi vuotaa taivaasta
simaista eli metistä sadetta. Toisin kerroin taas pyydettiin häneltä
poutaa ja kuivattavaa tuulta, koska heinät oli niitettävät tai elo
leikattava. Niin-ikään oli metsämiehelle Ukon apu välttämätön, vaikka
kyllä löytyi erinäiset metsän haltijat. Ukkohan yksin voi antaa uutta
lunta, hienoista vitiä, jotta pyytäjän sukset pääsivät liukkaasti
kulkemaan maita ja soita myöten. Toisinaan myös pyydettiin häneltä
utua, ettei metsän elävät huomaisi lähelle hiipivää metsämiestä.
Kalastajakin, vesille lähtiessään, anoi Ukolta tuulta. Samoin myös
kaikki matkustajat rukoilivat häntä; sillä maata myöten kulkija
tarvitsi lunta ja aaltojen kyntäjä myötäistä tuulta. Wiimein oli Ukko
karjanhoidossakin tärkeänä auttajana. Talven yli, niinkauvan kun
karja navetoissa pidettiin, se oli yksistään Ukon suojan alla. Ja
myös kesällä, vaikka silloin metsän jumalat sillä olivat varsinaisina
hoitajina, otti Ukko siitä toimesta paljo osaa.
Wielä suojeli Ukko ihmisten sekä karjan terveyttä ja paranteli
kaikkinaisia tauteja. Erittäinkin oli hän lapsensynnyttäjäin apuna.
Yläällä Ukon luona seisoi amme täynnä tenhollisimpia lääkkeitä
ja voiteita. Niitä rukoeltiin häntä piroittamaan maahan metisenä
sateena. Taikka pyydettiin että hän muuttaisi medeksi löylyn
saunassa, johon aina vietiin sairaat parannettaviksi; sillä hänen
piti sammuttaa kivun polttava tuska. Haavat paranteli Ukko sillä
keinoin että painoi paksun peukalonsa reijän eteen ja esti veren
juoksun.
Tautien luultiin olevan pahoja olentoja, joita pahansuovat ihmiset
noitien avulla noitivat toisten ihmisten kiusaksi. Sentähden
anottiin myös, tauteja parannettaessa, että Ukko miekallaan ja
nuolillaan kurittaisi, rankaisisi näitä pahoja olentoja ynnä heidän
nostajiaan. "Tuo mulle tulinen miekka, säkeneväinen säilä, jolla
kaataisin maalliset kateet ja voittaisin vedelliset velhot!" näin
rukoili ahdistuksessa oleva. Samaten Ukko, kun häntä rukoeltiin,
ampui kuolijaksi muitakin pahantekijöitä, varkaita ja murhamiehiä,
taikka esti heidän pakoansa rajuilmoilla, vastaan tulevilla kovilla
myrskyillä. Joskus myös sadatettiin Ukon nimen kautta tauteja
vihollisen päälle.
Aivan luonnollista oli myös että sota-jumalana palveltiin tätä
samaa väkevää, tulilajeilla varustettua Ukkoa. Tappeluun lähtijä
anoi itselleen hänen säkenöivää miekkaansa, joka joukolle piti,
satalukujakin vastaan kesti. Niinikään hän myös pyysi turvakseen
Ukon tulista turkkia, ettei pää pahoin menisi raudan kirkkahan
kijassa. Sotajumalana oli Ukolla erinäinen nimi, _Turisas_, jota
ei Suomalaiset muissa tiloissa näy käyttäneen hänestä. Wirolaisilla
oli sotajumala myös nimeltä _Turis_ tuttu, mutta tavallisesti
käytettiinkin hänestä kuitenkin Ukko-jumalan yleinen nimi
_Taara_. Wiipurin seudulla, Äyräpään kihlakunnassa, kuuluu olevan
_Tyrjän-vuori_, joka oli Ukolle sotajumalana pyhitetty. Siellä
kuultiin hänen aina, kun sota läheni maata, lyövän päristelevän
suurta rumpuaan ja niin muodoin ennustelevan mitä tulossa oli.
Moninaiset olivat, niinkuin tästä näkyy, Ukon varsinaiset toimet;
mutta eipä hänen vaikutuksensa niissäkään rajoissa pysynyt.
Tottumus siihen että hän niin monessa tilassa auttoi, ja luottamus
Ylijumalan suurempaan voimaan tekivät että ihmiset usein kutsuivat
häntä avukseen semmoisiinkin töihin, jotka oikeastaan olivat hänen
toimi-alastansa ulkona. Hänen puoleensa käännyttiin missä tuskassa
hyvänsä, koska muiden jumalien apu oli riittämättömäksi nähty.
"Kuu ei tuosta kyllin liene," rukoeli hädän alainen, "niin huokaan
ylemmäksi itse taivahan Ukolle!"