Buenos-Ayres'in ja Montevideon kesken välittää säännöllistä liikettä

eräs englantilainen yhtiö "la Platense Motilla Cy dimited". Kaksi

siipihöyrylaivaa, "Eolo" ja "Venus", lähtee vuorottain joka ilta kello

7 Montevideosta. Buenos-Ayres'iin saavutaan seuraavana aamuna kello 6,

ja päinvastoin. Tuo 120 meripenikulmaa pitkä matka kuljetaan siis 11

tunnissa. Laivat ovat hyvin mukavasti sisustetut ja aiotut yksinomaan

matkustajaliikennettä varten. Kolmessa eri kerroksessa on makuuhyttejä,

puhelusalonki ja ruokasali sekä leveät kallerit keulasta perään kävelyä

varten, ja ylinnä vielä leveä, suunnaton kansi lepäyssohvinensa.

Hinta matkalta on ensi luokassa 7 doll. Siihen kuuluu päivällinen

a l'espagnol, yhdeksän ruokalajia, viiniä y.m. Valaistus tapahtuu

sähköhehkulampuilla. Nämä liikkuvat ensi luokan hotellit ovat

rakennetut Dumbartonissa, lähellä Glasgowia, ja sanotaan maksaneen

320,000 d. eli 1,600,000 Suom. markkaa kappale. Paitsi näitä laivoja,

jotka käyttävät englantilaista lippua, omistaa sama yhtiö vielä neljä

muuta vähän pienempää, hieman yksinkertaisemmin sisustettua

siipihöyrylaivaa, jotka välittävät liikennettä Montevideosta ylös La

Plata- ja Uruguay-virtoja pitkin Saltoon, poiketen Buenos-Ayres'issa,

Fray Bentos'issa ja Paysandù'ssa. Ne lähtevät kahdesti viikkoonsa,

keskiviikkoisin ja lauvantaisin klo 7 illalla Montevideosta. Muuan

propellihöyrylaiva, kuuluva samalle yhtiölle, välittää liikennettä

linjalla Montevideo--Buenos-Ayres--Rosario. Sen kulkua kuitenkin

pidetään vähän hitaisena ja jotenkin kalliina. -- Kilpaillakseen

mainittujen höyrylaivojen kanssa on Montevideossa syntynyt yhtiö, jonka

tarkoituksena on saada laivaliikenne Montevideosta La Plataan niin

nopeaksi, että matkan ennättäisi kulkea viidessä tunnissa. Tästä

Argentinan uudesta pääkaupungista olisi sitte vaan tunnin matka

rautateitse Buenos-Ayres'iin. Liikennettä pitkin uruguaylaista ja

brasilialaista rannikkoa välittävät erään brasilialaisen yhtiön laivat,

jotka noin kerran viikkoonsa lähtevät Montevideosta.

Mitään varsinaista rautatieverkkoa ei voi sanoa Uruguaylla vielä

olevan. Mutta suunnitelma semmoisen rakentamiseksi on jo kuitenkin

tehty, ja muutamat sen osat ovat jo valmiina liikenteen alaisina, ja

toisia on paraikaa rakennuksella. Liikenteelle avattujen ratojen

yhteenlaskettu pituus on nykyään tuskin 400 penikulmaa. Siitä tulee 200

penik. "Ferro Carril Central del Uruguay"-radan osaksi, joka rata

jatkuu Montevideosta melkein suoraan pohjoista kohti, halki maan,

tavaten matkalla kaupungit Santa Lucian, Floridan ja Duraznon, sekä

eräällä 20 penikulmaa pitkällä Santa Luciasta lähtevällä sivuradalla

San Joséhen. Duraznosta, Rio Yi'n varrella, on rautatietä jatkettu Rio

Negroon, jonka ylitse on aikomus rakentaa silta ja jatkaa rataa

eteenpäin noin 180 engl. penik. Tacuarembón ohitse Riveraan,

brasilialaisen rajan luona. Tätä työtä alottaakseen saapui Montevideoon

Joulukuulla 1888 joukko englantilaisia insinöörejä, johtajana Robert

Crawford, joka jo on rakentanut useita rautatie-linjoja Argentinassa,

m.m. Ferro Carril de Sudradan. Se rautatiesilta, joka Duraznon luona

vie Yi-virran yli, on vähän yli 2,000 jalkaa pitkä ja Etelä-Amerikan

kauniimpia. Eräs noin 70 engl. penik. pitkä rata, "Ferro Carril del

Nord-Este", johtuu Montevideosta Pandon ja muutamien muiden pikku

paikkojen kautta aina Minas-piirikunnassa olevaan Solia-kauppalaan.

Lähinnä pisin uruguaylainen rata on se, joka Salton kaupungista,

Uruguay-virran varrella, kulkee pieneen Santa Rosan kaupunkiin, maan

äärimmäisessä luoteiskulmassa, lähellä brasilialaista rajaa. Tämä rata,

pituudeltaan 117 engl. penik., käy yhtäsuuntaisesti virran ja sen

toisella puolella kilpailevan radan kanssa, argentinalaisissa

maakunnissa Entre Rios ja Corrientes, joka viime mainittu rata yhdistää

Concordian ja Monte Caseros'in kaupungit.

Uruguaylaiset rautatiet ovat leveäraitioiset ja rakennetut keskimäärin

10,000 doll. kustannuksella yhdeltä englannin penikulmalta, joka vastaa

noin 150,000 Suomen markkaa virstalta. Kustannukset kyllä ovat jotenkin

korkeat, vaan eivät luonnottomat, kun muistaa kuinka pitkän matkan

takaa kaikki tarpeet on tuotavat. -- Liikennettä oli v. 1883 "Ferro

Carril Central"-radalla 288,000 matkustajaa ja 160,000 tonnia

tavaroita. Radan tulot olivat 840,000 doll. eli 6,200 doll. kutakin

engl. penik. kohti ja ovat vuosi vuodelta säännöllisesti nousseet.

Liikennetulot muilla radoilla ovat olleet melkoista huonommat, jota

seikkaa täytyy pitää luonnollisena, kun muistaa kuinka harvaan

asuttujen seutujen läpi nämä linjat ovat vedetyt. Niinpä Ferro Carril

del Nord-Este-radan tulot eivät kai läheskään riitä käyttökustannuksien

korvaamiseen.

Muutamana kulkuneuvona vielä ovat postidiligenssit, jotka risteilevät

maata kaikkiin suuntiin. Niillä on säännölliset lähtöajat ja

lähtevät asemista vähintäkin kerran viikkoonsa. Erilaisten ratojen

yhteenlaskettu pituus nousee yli 7,000 engl. penik. Syrjäisempien osien

asukkaat kulkevat kuitenkin vielä pääasiallisesti ratsain. Usein näkee

myöskin Montevideon ympäristöläisten matkustavan ratsain kaupunkiin

tuomaan torille tavaroitaan myytäväksi sekä ostelemaan tarpeitaan.

Siten kaikki, niin hyvin miehet ja naiset kuin lapsetkin, tottuvat

ratsastelemaan. Kerjäläistenkin sanotaan ratsain muuttavan eri

seuduista toisiin almuja pyydellen.

Kuten jo on viitattu, on Uruguayssa järjestetty postitoimi. Paras osa

sisämaan postia kuljetetaan mainituilla postidiligensseillä, loput

rautateitse ja höyrylaivoilla. V. 1884 kuljetti posti yhteensä

2,400,000 koti- ja ulkomaista lähetystä, joka tekee 505 kappaletta

kutakin asukasta kohti. Kansainvälisen postiyhdistyksen kanssa on

Uruguay postiyhteydessä, mutta ei ole kuitenkaan kokonaisuudessaan

hyväksynyt sen alhaisia maksumääriä. Yksinkertaisesta kirjeestä

Montevideosta Eurooppaan maksetaan 10 centiä. Muuten saapuvat kirjeet

Eurooppaan yli kuukauden vanhoina. Pitkän matkan tähden syntyy paljon

muitakin epäsäännöllisyyksiä.

Sähkölennätin yhdistää Montevideon kaikkien piirikuntien ja

Buenos-Ayres'in kanssa. Uruguaylaisten sähköjohtojen yhteenlaskettu

pituus oli v. 1885 1,240 engl. penik. Suurin osa niistä on yksityisten

yhtiöitten. Valtiolle kuului lennätinjohtoa mainittuna vuonna

ainoastaan 65 engl. penik. Sähkösanomien luku vuonna 1884 teki

virallisten tietojen mukaan ainoastaan 38,000, jota täytyy pitää

todellakin kovin vähäisenä lukuna, ja on kai itse asiassa vieläkin

pienempi. Maksu kustakin sähkösanomasta suoritetaan 10 sanalta, 50

centiä, osoite ja allekirjoitus ovat vapaat. Vaan jos muita kuin

espanjan kieltä käytetään, maksetaan 1 dollari. Pohjois-Amerikkaan ja

Eurooppaan on eri yhtiöitten lennätinjohtoja Brasilian ja Galvestonin

kautta. Maksu kultakin sähkösanomalta Eurooppaan on ylen korkea, 3,05

dollaria sanalta.

Kuten yleensä joka suhteessa, niin on Uruguay henkiselläkin alalla

tehnyt melkoisia edistyksiä viime vuosien kuluessa. Opetusjärjestelmää

on muodostettu ja koulujen lukumäärää lisätty sekä samalla pidetty

huolta niiden kunnollisuudestakin. Kun vuonna 1860 kävi kouluissa

ainoastaan 4,500 oppilasta, oli niiden lukumäärä jo v. 1870 kasvanut

19,200 ja v. 1883 42,800, s.o. 88 kutakin tuhatta asukasta kohti. Niin

äärettömän harvaan asutussa maassa, kuin Uruguay on, ja joka sitä

paitsi nyt vasta myöhään on joutunut inhimillisen viljelyksen

alaiseksi, on tämä jotenkin korkea suhdeluku. Vastaavat numerot melkein

samaan aikaan tekivät Venäjällä 23, Argentinan tasavallassa 42,

Norjassa ja Suomessa 138. Mainittavaa on, että oppilaista on tyttöjä

melkein sama määrä kuin poikiakin. Vuonna 1880 oli nimittäin 54 %

poikia ja 46 % tyttöjä. Valtion kouluja lisääntyi vuosien 1860 ja 1880

välillä 30-310. Valtioapua nauttivia ja sen ylitarkastuksessa olevia

yksityisiä kouluja oli vuonna 1883 688. Koululaitoksen menot nousivat

360,000 doll. Paitsi näitä kouluja on Uruguayssa sitte vuoden 1838

yliopistokin. Se on Montevideossa ja siinä oli vuonna 1884 kirjoissa

184 ylioppilasta, joista 77 luki lakitiedettä, 37 lääketiedettä; loput

lukivat muissa tiedekunnissa. Professorien lukumäärä oli 16.

Sanomakirjallisuus Uruguayssa rehottaa jotenkin uhkeana. Yhteensä

ilmestyy 21 jokapäiväistä ja 40 viikkolehteä eli aikakauskirjaa. 18

jokapäiväistä lehteä ilmestyy Montevideossa, joka sekin jo puolestaan

todistaa pääkaupungin ääretöntä etevämmyyttä maaseutukaupunkien

suhteen. Kaksi jokapäiväistä lehteä, The Express ja The River Plate

Times, toimitetaan englannin kielellä, 1 italian kielellä ja muut

viisitoista espanjan kielellä. Viime mainituista on yhdeksän

aamulehteä, kolme iltalehteä, ja kolme ilmestyy sekä aamuin että

illoin. Viime mainittuihin kuuluu kaksi suurinta ja tärkeintä lehteä,

El Siglo ja La Razon. Kolmas, tärkeimpiä lehtiä, La Correspondencia, on

iltalehti. Ylimalkaan täällä sanomalehden täyttävät ilmoitukset ja

uutiset sekä pikku kirjoitukset ja sähkösanomat maakunnista,

Argentinasta ja muista Etelä-Amerikassa olevista naapurimaista, sekä

vihdoin kellarikappaleet (följetongit). Tärkeimmät poliitilliset

uutiset Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta on myöskin tapana kertoa,

vaikka vähän epäsäännöllisesti ja vaillinaisesti. Pitempiä johtavia

kirjoituksia enemmän yleisistä kuin yksityisemmistäkään kysymyksistä ei

lehdissä ole. Sitä vastoin on kauppa- ja liikeosasta tavallisesti

hyvin lavea ja perinpohjainen. Tilaushinta on korkea, kaksi kertaa

vuorokauteensa ilmestyvistä lehdistä 20 dollaria ja muista tavallisesti

10 d., vaikka ovathan pienemmät toki vähän halvempia.

Uskonnollisten olojen suhteen nauttivat Uruguayn asukkaat täydellisen

uskonnonvapauden etuja. Suurin osa väestöä tosin tunnustaa

roomalaiskatolilaista oppia, mutta mitään valtiokirkkoa, siinä

merkityksessä, että jotakin vissiä tunnustusta vaadittaisiin

kansalaisoikeuksien saavuttamisen ehtona, ei ole olemassa. Maa ottaa

vastaan siirtolaisia kaikista Euroopan maista, tekee laskunsa siitä.

Muuten on sen kehittymisestään useimmilla aloilla kiittäminen

englantilaisia y.m. eri uskonnontunnustuksiin kuuluvia maahan

siirtäneitä muukalaisia. Sentähden ei hyvin soveltuisikaan mikään

uskonnollinen suvaitsemattomuus. Sen vaikutukset pian tuntuisivat maan

suurimpana vitsauksena. Sitä paitsi valtiossa, joka on niin vilkkaassa

yhteydessä ulkomaan kanssa ja jossa niin erilaiset ihmiset tapaavat

toisiaan, niinkuin esim. englantilainen ja espanjalainen, pohjolainen

ja kreikkalainen, saksalainen ja turkkilainen, neekeri ja ranskalainen,

italialainen ja arabialainen, irlantilainen ja indiaani j.n.e., oppii

välttämättömästi pitämään arvossa kunkin omituisuuksia ja tunnustamaan

ne hänen oikeuksinansa, vaikkapa pääväestö onkin kasvatettu

roomalaiskatolisessa opissa. -- Vuoteen 1869 oli Uruguay osa

Buenos-Ayres'in hiippakuntaa, mutta sai mainittuna vuonna oman piispan.

Kolme nunnien luostaria on Montevideossa. Useimmat nunnat ovat

laupeuden sisaria, jotka sairaanhoitajattarina harjoittavat

uhrautuvaisuutta ja hyödyllistä toimintaa. Niiden kannattamia

työkouluja pidetään parhaimpina La Plata-valtioissa.

Uruguayn hallitusmuoto on tasavaltainen ja demokraattinen. Mitään

säätyyn ja syntyyn perustuvia etuoikeuksia ei ole olemassa. Sitä

vastoin vaaditaan eräitten poliitillisten oikeuksien saavuttamiseksi,

että kansalainen on syntyperäinen uruguaylainen. Hallituksen etunenässä

on neljäksi vuodeksi valittu presidentti. Häntä auttavat ministerit,

ulkoasiain, raha-asiain, sisä-asiain, sota- ja meri-asiain ministeri.

Edustajistona on senaatti ja edustajakammari, jotka kokoontuvat

Montevideossa joka vuosi. Hallituksen istuin on myös samassa paikassa.

Senaattorien lukumäärä on 13, edusmiesten 40. Edelliset valitaan

kuudeksi, jälkimmäiset kolmeksi vuodeksi. Korkeimmassa tuomioistuimessa

on viisi tuomaria, kullakin 4,000 doll. vuotuista palkkaa. Uruguayn

hallitusmuoto on muuten pääasiallisesti yhtäläinen kuin Argentinan

tasavallan, paitsi sitä poikkeusta, että erityiset maakunnat eli

piirikunnat ovat yhteisen päähallituksen alaisia eivätkä itsenäisiä

valtioita kuten Argentinassa. Samoin kuin piirikunnat Ranskassa ja

läänit Suomessa, ovat Uruguayn maakunnat ainoastaan hallintoalueita,

kaikissa suhteissa hallituksen vallassa. Aina tämän vuosisadan alusta

saakka on Uruguayn hallitusmuoto kuten presidentinvirkakin ollut

lukemattomien sisällisten riitaisuuksien esineenä ja useita kertoja

muutettu. Viime vuosina on kuitenkin näyttänyt olevan pysyväisempää

niin hyvin hallitusmuodon kuin itsehallituksenkin puolesta.

Uruguayn valtiovarain tila ei ole kukoistava. Eihän kuitenkaan olla

niin likellä valtiollisen vararikon kuilua, kuin suuremmassa

sisarvallassa Argentinassa. Siinä asiassa, kuten muuten kaikkialla,

näkyy tasavallan asettamisen perästä suuria edistyksiä. Vuonna 1832

tekivät valtiotulot ainoastaan 800,000 d., menot 1,150,000, vuotuinen

vajaus siis 350,000 d., ja valtiovelka oli 2,850,000 d. Sittemmin ovat

tulot lisääntyneet kymmenkertaisesti, menot kahdeksan ja vuotuinen

vajaus kolmin kerroin. Valtiovelka on kasvanut enemmän kuin

kaksikymmentä kertaa suuremmaksi. Valtion tulot olivat nimittäin vuonna

1883 8,100,000 d., menot 9,120,000, vuotuinen vajaus 1,020,000 ja

valtiovelka 61,580,000 dollaria. Siis Uruguayssa, jonka väkiluku on

vähäisempi kuin 1/4 Suomen väkilukua, on noin neljä kertaa niin suuri

valtiovelka kuin meillä. Valtiovelka siellä on 14,3 % koko maan

omaisuudesta ja jokaista asukasta kohti 121 dollaria. Nämä ovat

jotenkin korkeita numeroita, jos niitä vertaa vastaaviin lukuihin

muissa maissa, ja erittäinkin jos ajattelee kuinka ne laviinin tavoin

kasvavat.

Isobritanniassa, Ranskassa ja Saksassa on valtiovelka 8,8, 11,3 ja

3,6 % koko maan omaisuudesta. Kutakin asukasta kohti tulee

Isobritanniassa ja Irlannissa 110, Ranskassa 121 ja Saksassa 25

dollaria. Tämän suuren velan taakka vaikuttaa kovasti valtion

kulunkiarvioon. Niinkuin vientitullit ovat valtiotalouden etevin

tulolähde, niin tekevät valtiovelan korot suurimman menokohdan valtion

tiliin. Nämä korotpa ne juuri tekevätkin vientitullin poistamisen,

parhaana tulolähteenä, mahdottomaksi. Sen vähemmin voi ajatella edes

niiden lievittämistäkään, kun muistaa kuinka joku aika sitte täytyi

etsiä uusia lainoja korkojen maksamista varten. Semmoinen järjestelmä

luonnollisesti vie taloudelliseen häviöön, vaikkapa sitte näkisikin

voimallisen pelastuksen siirtolaistyövoimissa ja pääomissa. Uruguayn

valtiovarain kulunkiehdotus vuodella 1883 oli pääpiirteissään

tällainen:

_Tuloja_:

Tullimaksuja...... 5,500,000 dollaria.

Omaisuusveroa..... 1,100,000 "

Kaikenlaisia...... 1,500,000 "

Yhteensä.......... 8,100,000 dollaria.

_Menoja_:

Valtiovelan korkoja..... 3,400,000 dollaria.

Sotajoukot ja laivasto.. 2,400,000 "

Hallitus ja hallinto.... 3,320,000 "

Yhteensä................ 9,120,000 dollaria.

Tasavallan armeijan muodostaa 4,000 miehinen värvätty joukko ja yleisen

asevelvollisuuden kannalle perustettu kansalliskaarti, noin 20,000

miestä. Tämän viimemainitun palvelusajat eivät ole pitkät, joten sen

käytännöllisyys eurooppalaisten vaatimusten mukaan ei suinkaan voi olla

kovin suuri. Värvätytkin sotajoukot, jotka ovat suurimmaksi osaksi

indiaaneja, neekerejä ja sekarotuisia, näyttävät enemmän kurjilta ja

vastenmielisiltä kuin uljailta ja sotakelpoisilta, ja yksinäisen

vaeltajan on syytä enemmän pelätä heidän kohtaamista syvimmän rauhan

aikana kuin heidän vihollisiaan sotatanterella. Näillä sotamiehillä on

jotenkin komeat puvut, ranskalaiseen kuosiin tehdyt, joihin m.m. kuuluu

hirveän leveät zuavhousut, mutta asevarusteet sitä vastoin ovat

huonot. Laivaston muodostaa pieni joukko vähäisiä pantsaroimattomia

kanuunavenheitä, joissa palveleva miehistö on pari kolmesata-lukuinen.

Poliisivoima on 3,000 miestä, joista enin osa on Montevideossa. Vaan

niin suurilukuisenakin on poliisin vaikea tulla toimeen Montevideon

suuren ja monikarvaisen satamaväestön kanssa. Vaikkeivät poliisin

silmät ummistuisikaan uneliaisuudesta, joka kuitenkin usein tapahtuu

sekin, niin monesta syystä pakoitetaan hänet oman hyvänsä tähden

vapaaehtoisesti ne ummistamaan, erittäinkin yön aikoina, jolloin

Montevideossa, kuten useissa paikoin muuallakin, on turvallisinta

luottaa ainoastaan omaan puolustuskykyynsä.

Montevideo.

Mereltäpäin katsoen näyttää Montevideo jotenkin kauniilta ja

viehättävältä. Jo parin Suomen penikulman päässä näkyy Cerro ja sen

huippua seppelöivä pieni linnoitus ja vähän myöhemmin ulkosatamassa

olevien laivojen tiheä mastometsä ja tuomiokirkon molempien tornien

huiput. Likemmäksi mennen näkee yhä enemmän ja enemmän, ja alussa

hajallaan olevat esineet yhdistyvät näkösälle kohoutuvien matalampien

paikkojen avulla, kunnes vihdoin koko kaupunki lähi-ympäristöineen on

katseltavana. Ulkosataman ankkuroimispaikalta on hyvä tilaisuus

silmäillä tätä taulua ja, kun se usein on mitä loistavimmassa auringon

valossa, ihailla sen eteläistä väririkkautta ja hymyilevää kauneutta.

Vasemmalla kohoaa ainoastaan yhden engl. penik. päässä Cerro, 500

jalkaa korkea, jotenkin jyrkkä, ruohoa kasvava kukkula, huipulla

mainittu linnoitus ja valomajakka. Vähän alempana rinteellä on joukko

asuinrakennuksia ja juurella useita saladerosia. Kaikki nuo rakennukset

ovat häikäisevän valkeita ja näyttävät jotenkin kauniilta viheriätä

pohjaa vasten. Cerron toisella puolella pistäytyy syvälle maahan

lahdeke, joka tekee Montevideon sataman hevosen kengän muotoiseksi.

Siinä näkee pitkin erästä jaksoa viettävällä hietarannikolla joukon

rattailla siirrettäviä uimahuoneita. Ylempänä levenee niittyjä ja

viljeltyjä kenttiä, ja takana näkyy Montevideon esikaupunkiin kuuluvia

valkeita maakartanoita, huviloita ja huoneita, kaikki kasvitarhojen

ympäröiminä tahi pienempien ja suurempien puuryhmien verhossa. Oikealla

vihdoin on itse Montevideon kaupunki, rakennettu osaksi eräälle

niemelle, joka vähän viettää kaikille sivuille. Jo kaukaa huomio

kiintyy sen eteläiseen luontoon. Huoneissa on nimittäin suurimmaksi

osaksi laakeat katot. Sitä paitsi ovat huoneet maalatut elävin ja

kirjavin värin. Ne ovat rakennetut espanjalaiseen ja italialaiseen

stiiliin ja kohoavat rannasta penkeren tapaisesti. Tuomiokirkko ja

oopera kohoavat muita rakennuksia korkeammalle ja ovat selvästi

näkyvissä. Hautausmaata, jossa kasvaa korkeita tummia sypressejä,

ympäröi pitkä täydellinen muuri.

Satamassa näkee uuden hyvin suuren ja kauniin kylpylaitoksen, laajoja,

suurenmoisia makasiineja ja pakkahuoneita sekä muutamia muinoin

kaupunkia ympäröineen linnoituksen mustuneita jäännöksiä. Äärimmäisinnä

oikealla kohoaa tulimajakka. Satama on täynnä useitten kansakuntien

purje- ja höyrylaivoja sekä myöskin sota-aluksia. Katsojan takana

levenee La Platan suu, aivan meren näköinen, siellä täällä täynnä

laivoja, joiden purjeet välkkyvät auringon paisteessa. Jos silloin

vielä puhaltaa raikas tuulen viuhka, joka saattaa virran viheriän veden

väreilemään valkovaahtoisina aaltoina, on siinä hymyilevän kaunis

näköala, yhtä ihana minnepäin silmänsä luokin.

Kuten sanottu, on hyvää aikaa sitä kaikkea katsella, sillä tavallisesti

viipyy monta tuntia ennenkuin karanteenilääkäri ja tullivirkamiehet

tulevat laivalle, ja ennenkuin tämä on tapahtunut, ei kenenkään ole

luvallista astua maalle. Vaikka nämä ylimykset, espanjalaiseen tapaan,

eivät katso ajan olevan rahaa, ovat he, kun vihdoinkin saapuvat, hyvin

sävyisiä ja kaikessa gentlemanin tapaisia eikä suinkaan turhamaisia

virkatointensa täyttämisessä. Heti kun tarkastus on lopetettu, vedetään

karanteenilippu alas ja jokaisella on oikeus mennä maihin niillä pikku

aluksilla, jotka tähän saakka ovat olleet yhdessä kohdin vähän matkan

päässä laivasta, mutta nyt kilpailevat saadakseen parhaat paikat laivan

kumpaisellakin sivulla. Maalle tultua täytyy suostua tarkastukseen, jos

matkakapineet ovat mukana. Montevideota nimittäin ympäröi tulliraja,

jossa eräistä kaupunkiin tuotavista kapineista täytyy maksaa tullia.

Kun on tultu muhkeitten kivisten tavaramakasiinien ohitse sisälle

kaupunkiin, niin heti ensi silmäyksellä huomaa, että se tuskin

sanottavasti ulkonäöltään eroaa tavallisesta Keski-Euroopan

kaupungista. Kadut eivät ole erittäin leveitä eikä kapeita ja niitä

ympäröivät kolme- ja neljäkerroksiset rakennukset, kauppapuodit

alikerroksissa. Mutta ei tarvitse mennä kauas satamasta ja

keskikaupungilta, kun kaikki on toisen näköistä. Kadut ovat leveämpiä

ja huonommin kivitettyjä, ja rakennukset (aina kivestä) ovat enää

ainoastaan yksi-, korkeintaan kaksikerroksisia sekä kokonaan

espanjalaista luonnetta. Katot ovat laakoja, usein ympäröityinä

kivisellä rintavarustuksella. Akkunoissa ovat persiennit ja valkoisiksi

maalatut, hienosti tehdyt rautakallerit. Itse talot ovat tavallisesti

punaisia, sinisiä, keltaisia ja viheriäisiä ja usein täpöisten täynnä

vilkasvärisiä koristeita. Kadulle vievä ovi on avoinna, joten sopii

silmäillä pienen kartanon sisälle, joka aina on koristettu viheriöillä,

tuuheilla kasveilla, usein myös kuvapatsaillakin tahi muilla

koristeilla, ja jotka istuinpaikkoineen, kiviparkettilattioineen ja

siimeksineen ovat kadun tomun ja polttavan kuumuuden vastakohtana. Jos

talo on kaksikerroksinen, on ylemmän kerroksen joka akkunan edessä

tavallisesti balkonki. Montevideossa on käytetty paljon marmoria taloja

rakennettaessa. Useimmissa vähän suuremmissa taloissa johtaa komea

marmoriporras eri kerroksiin. Onpa usein eteisessäkin marmorilattia.

Köyhempien talot laitakaupungilla ovat tavallisesti valkoisiksi

kalkitut ja rakennetut samaan malliin kuin edellä kerrotut. Pientä,

tuulilta suojattua pihaa kartanon keskustassa säilytetään siistinä niin

kauan kuin mahdollista. Talojen lukumäärä Montevideossa on 11,000.

Kadut risteilevät tavallisesti suorakulmaisesti. Ne ovat muuten niin

suunnitetut, että tiheään puhaltavat tuulet käyvät niitä pitkin, siten

tuottaen kuumana aikana viileyttä ja terveyttä. Viileitä tuulia

rakastetaan hyvin, kun auringon säteet keskipäivällä tekevät melkein

mahdottomaksi saada varjoa missään, jos on pakotettu jalkasin

liikkumaan ulkona. Ken vähänkin pitemmän matkan aikoo kulkea, käyttää

avonaisia raitiovaunuja, joita on hyvin paljon. Montevideossa on

kahdeksan eri raitiotielinjaa. Niiden yhteenlaskettu pituus on 55 engl.

penik. Vaikka kuljetusmaksu on hyvin kallis, kuljetetaan näillä teillä

noin 9,000,000 henkilöä vuosittain. Kun kaupungissa on tuskin 150,000

asukasta, niin voipi Montevideolaisia pitää jotenkin velttona sukuna.

Todellakin ovat Uruguayn asukkaat ylipään niin tottuneet hevoskyytiin,

että sopii arvella heidän jossakin määrin unhottaneen vaivata omia

jalkojaan. Mutta raitioteiden edistyksiin on myös muita syitä. Muutama

semmoinen seikka on esim. Montevideon suuri laajuus, syntynyt siitä,

että talot enimmäkseen ovat niin mataloita. Siten tulevat välimatkat

niin pitkiksi, ja kun vielä luetaan tähän lisäksi enemmän kuin puoli

vuotta aina yhtä mittaa kestävä suuri kuumuus, joka tekee ruumiin

liikunnot väsyttäviksi ja tuskauttaviksi, niin raitiotievaunujen suuri

matkustajalukumäärä on tarpeeksi selitetty. Raitiovaunuja vetävät

muuliaasit, kolme kunkin edessä. Jotenkin renttumainen ajaja

kehoittelee vetäjiä alituisilla luonnottomilla, kimeillä karjumisilla.

Muuliaasia pidetään täällä vetäjänä suuressa arvossa ja siitä vaaditaan

monta vertaa suurempaa hintaakin kuin hevosesta. Muuten ne tuodaan

maahan Euroopasta taikka Argentinasta.

Katuja valaisee 3,000 kaasulyhtyä. -- Juomavetensä kaupunki hankkii

5 1/3 Suom. penikulmaa pitkän torvijohdon kautta Santa Luciasta, jossa

pumppulaitos sijaitsee.

Montevideota pidetään Etelä-Amerikan parhaimmin rakennettuna

kaupunkina, niinkuin sitä asemansa ja puhtautensa puolesta pidetään

terveellisimpänäkin. Kuten tilastotiedot osottavat, on syntyneitä 46

kutakin tuhatta asukasta kohti ja kuolleita 27, eroitus siis 19.

Korkeita numeroita sekä syntyneistä että kuolleista!

Matkustus Argentinassa ja Uruguayssa · 第 11 / 13 段