eräs englantilainen yhtiö "la Platense Motilla Cy dimited". Kaksi
siipihöyrylaivaa, "Eolo" ja "Venus", lähtee vuorottain joka ilta kello
7 Montevideosta. Buenos-Ayres'iin saavutaan seuraavana aamuna kello 6,
ja päinvastoin. Tuo 120 meripenikulmaa pitkä matka kuljetaan siis 11
tunnissa. Laivat ovat hyvin mukavasti sisustetut ja aiotut yksinomaan
matkustajaliikennettä varten. Kolmessa eri kerroksessa on makuuhyttejä,
puhelusalonki ja ruokasali sekä leveät kallerit keulasta perään kävelyä
varten, ja ylinnä vielä leveä, suunnaton kansi lepäyssohvinensa.
Hinta matkalta on ensi luokassa 7 doll. Siihen kuuluu päivällinen
a l'espagnol, yhdeksän ruokalajia, viiniä y.m. Valaistus tapahtuu
sähköhehkulampuilla. Nämä liikkuvat ensi luokan hotellit ovat
rakennetut Dumbartonissa, lähellä Glasgowia, ja sanotaan maksaneen
320,000 d. eli 1,600,000 Suom. markkaa kappale. Paitsi näitä laivoja,
jotka käyttävät englantilaista lippua, omistaa sama yhtiö vielä neljä
muuta vähän pienempää, hieman yksinkertaisemmin sisustettua
siipihöyrylaivaa, jotka välittävät liikennettä Montevideosta ylös La
Plata- ja Uruguay-virtoja pitkin Saltoon, poiketen Buenos-Ayres'issa,
Fray Bentos'issa ja Paysandù'ssa. Ne lähtevät kahdesti viikkoonsa,
keskiviikkoisin ja lauvantaisin klo 7 illalla Montevideosta. Muuan
propellihöyrylaiva, kuuluva samalle yhtiölle, välittää liikennettä
linjalla Montevideo--Buenos-Ayres--Rosario. Sen kulkua kuitenkin
pidetään vähän hitaisena ja jotenkin kalliina. -- Kilpaillakseen
mainittujen höyrylaivojen kanssa on Montevideossa syntynyt yhtiö, jonka
tarkoituksena on saada laivaliikenne Montevideosta La Plataan niin
nopeaksi, että matkan ennättäisi kulkea viidessä tunnissa. Tästä
Argentinan uudesta pääkaupungista olisi sitte vaan tunnin matka
rautateitse Buenos-Ayres'iin. Liikennettä pitkin uruguaylaista ja
brasilialaista rannikkoa välittävät erään brasilialaisen yhtiön laivat,
jotka noin kerran viikkoonsa lähtevät Montevideosta.
Mitään varsinaista rautatieverkkoa ei voi sanoa Uruguaylla vielä
olevan. Mutta suunnitelma semmoisen rakentamiseksi on jo kuitenkin
tehty, ja muutamat sen osat ovat jo valmiina liikenteen alaisina, ja
toisia on paraikaa rakennuksella. Liikenteelle avattujen ratojen
yhteenlaskettu pituus on nykyään tuskin 400 penikulmaa. Siitä tulee 200
penik. "Ferro Carril Central del Uruguay"-radan osaksi, joka rata
jatkuu Montevideosta melkein suoraan pohjoista kohti, halki maan,
tavaten matkalla kaupungit Santa Lucian, Floridan ja Duraznon, sekä
eräällä 20 penikulmaa pitkällä Santa Luciasta lähtevällä sivuradalla
San Joséhen. Duraznosta, Rio Yi'n varrella, on rautatietä jatkettu Rio
Negroon, jonka ylitse on aikomus rakentaa silta ja jatkaa rataa
eteenpäin noin 180 engl. penik. Tacuarembón ohitse Riveraan,
brasilialaisen rajan luona. Tätä työtä alottaakseen saapui Montevideoon
Joulukuulla 1888 joukko englantilaisia insinöörejä, johtajana Robert
Crawford, joka jo on rakentanut useita rautatie-linjoja Argentinassa,
m.m. Ferro Carril de Sudradan. Se rautatiesilta, joka Duraznon luona
vie Yi-virran yli, on vähän yli 2,000 jalkaa pitkä ja Etelä-Amerikan
kauniimpia. Eräs noin 70 engl. penik. pitkä rata, "Ferro Carril del
Nord-Este", johtuu Montevideosta Pandon ja muutamien muiden pikku
paikkojen kautta aina Minas-piirikunnassa olevaan Solia-kauppalaan.
Lähinnä pisin uruguaylainen rata on se, joka Salton kaupungista,
Uruguay-virran varrella, kulkee pieneen Santa Rosan kaupunkiin, maan
äärimmäisessä luoteiskulmassa, lähellä brasilialaista rajaa. Tämä rata,
pituudeltaan 117 engl. penik., käy yhtäsuuntaisesti virran ja sen
toisella puolella kilpailevan radan kanssa, argentinalaisissa
maakunnissa Entre Rios ja Corrientes, joka viime mainittu rata yhdistää
Concordian ja Monte Caseros'in kaupungit.
Uruguaylaiset rautatiet ovat leveäraitioiset ja rakennetut keskimäärin
10,000 doll. kustannuksella yhdeltä englannin penikulmalta, joka vastaa
noin 150,000 Suomen markkaa virstalta. Kustannukset kyllä ovat jotenkin
korkeat, vaan eivät luonnottomat, kun muistaa kuinka pitkän matkan
takaa kaikki tarpeet on tuotavat. -- Liikennettä oli v. 1883 "Ferro
Carril Central"-radalla 288,000 matkustajaa ja 160,000 tonnia
tavaroita. Radan tulot olivat 840,000 doll. eli 6,200 doll. kutakin
engl. penik. kohti ja ovat vuosi vuodelta säännöllisesti nousseet.
Liikennetulot muilla radoilla ovat olleet melkoista huonommat, jota
seikkaa täytyy pitää luonnollisena, kun muistaa kuinka harvaan
asuttujen seutujen läpi nämä linjat ovat vedetyt. Niinpä Ferro Carril
del Nord-Este-radan tulot eivät kai läheskään riitä käyttökustannuksien
korvaamiseen.
Muutamana kulkuneuvona vielä ovat postidiligenssit, jotka risteilevät
maata kaikkiin suuntiin. Niillä on säännölliset lähtöajat ja
lähtevät asemista vähintäkin kerran viikkoonsa. Erilaisten ratojen
yhteenlaskettu pituus nousee yli 7,000 engl. penik. Syrjäisempien osien
asukkaat kulkevat kuitenkin vielä pääasiallisesti ratsain. Usein näkee
myöskin Montevideon ympäristöläisten matkustavan ratsain kaupunkiin
tuomaan torille tavaroitaan myytäväksi sekä ostelemaan tarpeitaan.
Siten kaikki, niin hyvin miehet ja naiset kuin lapsetkin, tottuvat
ratsastelemaan. Kerjäläistenkin sanotaan ratsain muuttavan eri
seuduista toisiin almuja pyydellen.
Kuten jo on viitattu, on Uruguayssa järjestetty postitoimi. Paras osa
sisämaan postia kuljetetaan mainituilla postidiligensseillä, loput
rautateitse ja höyrylaivoilla. V. 1884 kuljetti posti yhteensä
2,400,000 koti- ja ulkomaista lähetystä, joka tekee 505 kappaletta
kutakin asukasta kohti. Kansainvälisen postiyhdistyksen kanssa on
Uruguay postiyhteydessä, mutta ei ole kuitenkaan kokonaisuudessaan
hyväksynyt sen alhaisia maksumääriä. Yksinkertaisesta kirjeestä
Montevideosta Eurooppaan maksetaan 10 centiä. Muuten saapuvat kirjeet
Eurooppaan yli kuukauden vanhoina. Pitkän matkan tähden syntyy paljon
muitakin epäsäännöllisyyksiä.
Sähkölennätin yhdistää Montevideon kaikkien piirikuntien ja
Buenos-Ayres'in kanssa. Uruguaylaisten sähköjohtojen yhteenlaskettu
pituus oli v. 1885 1,240 engl. penik. Suurin osa niistä on yksityisten
yhtiöitten. Valtiolle kuului lennätinjohtoa mainittuna vuonna
ainoastaan 65 engl. penik. Sähkösanomien luku vuonna 1884 teki
virallisten tietojen mukaan ainoastaan 38,000, jota täytyy pitää
todellakin kovin vähäisenä lukuna, ja on kai itse asiassa vieläkin
pienempi. Maksu kustakin sähkösanomasta suoritetaan 10 sanalta, 50
centiä, osoite ja allekirjoitus ovat vapaat. Vaan jos muita kuin
espanjan kieltä käytetään, maksetaan 1 dollari. Pohjois-Amerikkaan ja
Eurooppaan on eri yhtiöitten lennätinjohtoja Brasilian ja Galvestonin
kautta. Maksu kultakin sähkösanomalta Eurooppaan on ylen korkea, 3,05
dollaria sanalta.
Kuten yleensä joka suhteessa, niin on Uruguay henkiselläkin alalla
tehnyt melkoisia edistyksiä viime vuosien kuluessa. Opetusjärjestelmää
on muodostettu ja koulujen lukumäärää lisätty sekä samalla pidetty
huolta niiden kunnollisuudestakin. Kun vuonna 1860 kävi kouluissa
ainoastaan 4,500 oppilasta, oli niiden lukumäärä jo v. 1870 kasvanut
19,200 ja v. 1883 42,800, s.o. 88 kutakin tuhatta asukasta kohti. Niin
äärettömän harvaan asutussa maassa, kuin Uruguay on, ja joka sitä
paitsi nyt vasta myöhään on joutunut inhimillisen viljelyksen
alaiseksi, on tämä jotenkin korkea suhdeluku. Vastaavat numerot melkein
samaan aikaan tekivät Venäjällä 23, Argentinan tasavallassa 42,
Norjassa ja Suomessa 138. Mainittavaa on, että oppilaista on tyttöjä
melkein sama määrä kuin poikiakin. Vuonna 1880 oli nimittäin 54 %
poikia ja 46 % tyttöjä. Valtion kouluja lisääntyi vuosien 1860 ja 1880
välillä 30-310. Valtioapua nauttivia ja sen ylitarkastuksessa olevia
yksityisiä kouluja oli vuonna 1883 688. Koululaitoksen menot nousivat
360,000 doll. Paitsi näitä kouluja on Uruguayssa sitte vuoden 1838
yliopistokin. Se on Montevideossa ja siinä oli vuonna 1884 kirjoissa
184 ylioppilasta, joista 77 luki lakitiedettä, 37 lääketiedettä; loput
lukivat muissa tiedekunnissa. Professorien lukumäärä oli 16.
Sanomakirjallisuus Uruguayssa rehottaa jotenkin uhkeana. Yhteensä
ilmestyy 21 jokapäiväistä ja 40 viikkolehteä eli aikakauskirjaa. 18
jokapäiväistä lehteä ilmestyy Montevideossa, joka sekin jo puolestaan
todistaa pääkaupungin ääretöntä etevämmyyttä maaseutukaupunkien
suhteen. Kaksi jokapäiväistä lehteä, The Express ja The River Plate
Times, toimitetaan englannin kielellä, 1 italian kielellä ja muut
viisitoista espanjan kielellä. Viime mainituista on yhdeksän
aamulehteä, kolme iltalehteä, ja kolme ilmestyy sekä aamuin että
illoin. Viime mainittuihin kuuluu kaksi suurinta ja tärkeintä lehteä,
El Siglo ja La Razon. Kolmas, tärkeimpiä lehtiä, La Correspondencia, on
iltalehti. Ylimalkaan täällä sanomalehden täyttävät ilmoitukset ja
uutiset sekä pikku kirjoitukset ja sähkösanomat maakunnista,
Argentinasta ja muista Etelä-Amerikassa olevista naapurimaista, sekä
vihdoin kellarikappaleet (följetongit). Tärkeimmät poliitilliset
uutiset Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta on myöskin tapana kertoa,
vaikka vähän epäsäännöllisesti ja vaillinaisesti. Pitempiä johtavia
kirjoituksia enemmän yleisistä kuin yksityisemmistäkään kysymyksistä ei
lehdissä ole. Sitä vastoin on kauppa- ja liikeosasta tavallisesti
hyvin lavea ja perinpohjainen. Tilaushinta on korkea, kaksi kertaa
vuorokauteensa ilmestyvistä lehdistä 20 dollaria ja muista tavallisesti
10 d., vaikka ovathan pienemmät toki vähän halvempia.
Uskonnollisten olojen suhteen nauttivat Uruguayn asukkaat täydellisen
uskonnonvapauden etuja. Suurin osa väestöä tosin tunnustaa
roomalaiskatolilaista oppia, mutta mitään valtiokirkkoa, siinä
merkityksessä, että jotakin vissiä tunnustusta vaadittaisiin
kansalaisoikeuksien saavuttamisen ehtona, ei ole olemassa. Maa ottaa
vastaan siirtolaisia kaikista Euroopan maista, tekee laskunsa siitä.
Muuten on sen kehittymisestään useimmilla aloilla kiittäminen
englantilaisia y.m. eri uskonnontunnustuksiin kuuluvia maahan
siirtäneitä muukalaisia. Sentähden ei hyvin soveltuisikaan mikään
uskonnollinen suvaitsemattomuus. Sen vaikutukset pian tuntuisivat maan
suurimpana vitsauksena. Sitä paitsi valtiossa, joka on niin vilkkaassa
yhteydessä ulkomaan kanssa ja jossa niin erilaiset ihmiset tapaavat
toisiaan, niinkuin esim. englantilainen ja espanjalainen, pohjolainen
ja kreikkalainen, saksalainen ja turkkilainen, neekeri ja ranskalainen,
italialainen ja arabialainen, irlantilainen ja indiaani j.n.e., oppii
välttämättömästi pitämään arvossa kunkin omituisuuksia ja tunnustamaan
ne hänen oikeuksinansa, vaikkapa pääväestö onkin kasvatettu
roomalaiskatolisessa opissa. -- Vuoteen 1869 oli Uruguay osa
Buenos-Ayres'in hiippakuntaa, mutta sai mainittuna vuonna oman piispan.
Kolme nunnien luostaria on Montevideossa. Useimmat nunnat ovat
laupeuden sisaria, jotka sairaanhoitajattarina harjoittavat
uhrautuvaisuutta ja hyödyllistä toimintaa. Niiden kannattamia
työkouluja pidetään parhaimpina La Plata-valtioissa.
Uruguayn hallitusmuoto on tasavaltainen ja demokraattinen. Mitään
säätyyn ja syntyyn perustuvia etuoikeuksia ei ole olemassa. Sitä
vastoin vaaditaan eräitten poliitillisten oikeuksien saavuttamiseksi,
että kansalainen on syntyperäinen uruguaylainen. Hallituksen etunenässä
on neljäksi vuodeksi valittu presidentti. Häntä auttavat ministerit,
ulkoasiain, raha-asiain, sisä-asiain, sota- ja meri-asiain ministeri.
Edustajistona on senaatti ja edustajakammari, jotka kokoontuvat
Montevideossa joka vuosi. Hallituksen istuin on myös samassa paikassa.
Senaattorien lukumäärä on 13, edusmiesten 40. Edelliset valitaan
kuudeksi, jälkimmäiset kolmeksi vuodeksi. Korkeimmassa tuomioistuimessa
on viisi tuomaria, kullakin 4,000 doll. vuotuista palkkaa. Uruguayn
hallitusmuoto on muuten pääasiallisesti yhtäläinen kuin Argentinan
tasavallan, paitsi sitä poikkeusta, että erityiset maakunnat eli
piirikunnat ovat yhteisen päähallituksen alaisia eivätkä itsenäisiä
valtioita kuten Argentinassa. Samoin kuin piirikunnat Ranskassa ja
läänit Suomessa, ovat Uruguayn maakunnat ainoastaan hallintoalueita,
kaikissa suhteissa hallituksen vallassa. Aina tämän vuosisadan alusta
saakka on Uruguayn hallitusmuoto kuten presidentinvirkakin ollut
lukemattomien sisällisten riitaisuuksien esineenä ja useita kertoja
muutettu. Viime vuosina on kuitenkin näyttänyt olevan pysyväisempää
niin hyvin hallitusmuodon kuin itsehallituksenkin puolesta.
Uruguayn valtiovarain tila ei ole kukoistava. Eihän kuitenkaan olla
niin likellä valtiollisen vararikon kuilua, kuin suuremmassa
sisarvallassa Argentinassa. Siinä asiassa, kuten muuten kaikkialla,
näkyy tasavallan asettamisen perästä suuria edistyksiä. Vuonna 1832
tekivät valtiotulot ainoastaan 800,000 d., menot 1,150,000, vuotuinen
vajaus siis 350,000 d., ja valtiovelka oli 2,850,000 d. Sittemmin ovat
tulot lisääntyneet kymmenkertaisesti, menot kahdeksan ja vuotuinen
vajaus kolmin kerroin. Valtiovelka on kasvanut enemmän kuin
kaksikymmentä kertaa suuremmaksi. Valtion tulot olivat nimittäin vuonna
1883 8,100,000 d., menot 9,120,000, vuotuinen vajaus 1,020,000 ja
valtiovelka 61,580,000 dollaria. Siis Uruguayssa, jonka väkiluku on
vähäisempi kuin 1/4 Suomen väkilukua, on noin neljä kertaa niin suuri
valtiovelka kuin meillä. Valtiovelka siellä on 14,3 % koko maan
omaisuudesta ja jokaista asukasta kohti 121 dollaria. Nämä ovat
jotenkin korkeita numeroita, jos niitä vertaa vastaaviin lukuihin
muissa maissa, ja erittäinkin jos ajattelee kuinka ne laviinin tavoin
kasvavat.
Isobritanniassa, Ranskassa ja Saksassa on valtiovelka 8,8, 11,3 ja
3,6 % koko maan omaisuudesta. Kutakin asukasta kohti tulee
Isobritanniassa ja Irlannissa 110, Ranskassa 121 ja Saksassa 25
dollaria. Tämän suuren velan taakka vaikuttaa kovasti valtion
kulunkiarvioon. Niinkuin vientitullit ovat valtiotalouden etevin
tulolähde, niin tekevät valtiovelan korot suurimman menokohdan valtion
tiliin. Nämä korotpa ne juuri tekevätkin vientitullin poistamisen,
parhaana tulolähteenä, mahdottomaksi. Sen vähemmin voi ajatella edes
niiden lievittämistäkään, kun muistaa kuinka joku aika sitte täytyi
etsiä uusia lainoja korkojen maksamista varten. Semmoinen järjestelmä
luonnollisesti vie taloudelliseen häviöön, vaikkapa sitte näkisikin
voimallisen pelastuksen siirtolaistyövoimissa ja pääomissa. Uruguayn
valtiovarain kulunkiehdotus vuodella 1883 oli pääpiirteissään
tällainen:
_Tuloja_:
Tullimaksuja...... 5,500,000 dollaria.
Omaisuusveroa..... 1,100,000 "
Kaikenlaisia...... 1,500,000 "
Yhteensä.......... 8,100,000 dollaria.
_Menoja_:
Valtiovelan korkoja..... 3,400,000 dollaria.
Sotajoukot ja laivasto.. 2,400,000 "
Hallitus ja hallinto.... 3,320,000 "
Yhteensä................ 9,120,000 dollaria.
Tasavallan armeijan muodostaa 4,000 miehinen värvätty joukko ja yleisen
asevelvollisuuden kannalle perustettu kansalliskaarti, noin 20,000
miestä. Tämän viimemainitun palvelusajat eivät ole pitkät, joten sen
käytännöllisyys eurooppalaisten vaatimusten mukaan ei suinkaan voi olla
kovin suuri. Värvätytkin sotajoukot, jotka ovat suurimmaksi osaksi
indiaaneja, neekerejä ja sekarotuisia, näyttävät enemmän kurjilta ja
vastenmielisiltä kuin uljailta ja sotakelpoisilta, ja yksinäisen
vaeltajan on syytä enemmän pelätä heidän kohtaamista syvimmän rauhan
aikana kuin heidän vihollisiaan sotatanterella. Näillä sotamiehillä on
jotenkin komeat puvut, ranskalaiseen kuosiin tehdyt, joihin m.m. kuuluu
hirveän leveät zuavhousut, mutta asevarusteet sitä vastoin ovat
huonot. Laivaston muodostaa pieni joukko vähäisiä pantsaroimattomia
kanuunavenheitä, joissa palveleva miehistö on pari kolmesata-lukuinen.
Poliisivoima on 3,000 miestä, joista enin osa on Montevideossa. Vaan
niin suurilukuisenakin on poliisin vaikea tulla toimeen Montevideon
suuren ja monikarvaisen satamaväestön kanssa. Vaikkeivät poliisin
silmät ummistuisikaan uneliaisuudesta, joka kuitenkin usein tapahtuu
sekin, niin monesta syystä pakoitetaan hänet oman hyvänsä tähden
vapaaehtoisesti ne ummistamaan, erittäinkin yön aikoina, jolloin
Montevideossa, kuten useissa paikoin muuallakin, on turvallisinta
luottaa ainoastaan omaan puolustuskykyynsä.
Montevideo.
Mereltäpäin katsoen näyttää Montevideo jotenkin kauniilta ja
viehättävältä. Jo parin Suomen penikulman päässä näkyy Cerro ja sen
huippua seppelöivä pieni linnoitus ja vähän myöhemmin ulkosatamassa
olevien laivojen tiheä mastometsä ja tuomiokirkon molempien tornien
huiput. Likemmäksi mennen näkee yhä enemmän ja enemmän, ja alussa
hajallaan olevat esineet yhdistyvät näkösälle kohoutuvien matalampien
paikkojen avulla, kunnes vihdoin koko kaupunki lähi-ympäristöineen on
katseltavana. Ulkosataman ankkuroimispaikalta on hyvä tilaisuus
silmäillä tätä taulua ja, kun se usein on mitä loistavimmassa auringon
valossa, ihailla sen eteläistä väririkkautta ja hymyilevää kauneutta.
Vasemmalla kohoaa ainoastaan yhden engl. penik. päässä Cerro, 500
jalkaa korkea, jotenkin jyrkkä, ruohoa kasvava kukkula, huipulla
mainittu linnoitus ja valomajakka. Vähän alempana rinteellä on joukko
asuinrakennuksia ja juurella useita saladerosia. Kaikki nuo rakennukset
ovat häikäisevän valkeita ja näyttävät jotenkin kauniilta viheriätä
pohjaa vasten. Cerron toisella puolella pistäytyy syvälle maahan
lahdeke, joka tekee Montevideon sataman hevosen kengän muotoiseksi.
Siinä näkee pitkin erästä jaksoa viettävällä hietarannikolla joukon
rattailla siirrettäviä uimahuoneita. Ylempänä levenee niittyjä ja
viljeltyjä kenttiä, ja takana näkyy Montevideon esikaupunkiin kuuluvia
valkeita maakartanoita, huviloita ja huoneita, kaikki kasvitarhojen
ympäröiminä tahi pienempien ja suurempien puuryhmien verhossa. Oikealla
vihdoin on itse Montevideon kaupunki, rakennettu osaksi eräälle
niemelle, joka vähän viettää kaikille sivuille. Jo kaukaa huomio
kiintyy sen eteläiseen luontoon. Huoneissa on nimittäin suurimmaksi
osaksi laakeat katot. Sitä paitsi ovat huoneet maalatut elävin ja
kirjavin värin. Ne ovat rakennetut espanjalaiseen ja italialaiseen
stiiliin ja kohoavat rannasta penkeren tapaisesti. Tuomiokirkko ja
oopera kohoavat muita rakennuksia korkeammalle ja ovat selvästi
näkyvissä. Hautausmaata, jossa kasvaa korkeita tummia sypressejä,
ympäröi pitkä täydellinen muuri.
Satamassa näkee uuden hyvin suuren ja kauniin kylpylaitoksen, laajoja,
suurenmoisia makasiineja ja pakkahuoneita sekä muutamia muinoin
kaupunkia ympäröineen linnoituksen mustuneita jäännöksiä. Äärimmäisinnä
oikealla kohoaa tulimajakka. Satama on täynnä useitten kansakuntien
purje- ja höyrylaivoja sekä myöskin sota-aluksia. Katsojan takana
levenee La Platan suu, aivan meren näköinen, siellä täällä täynnä
laivoja, joiden purjeet välkkyvät auringon paisteessa. Jos silloin
vielä puhaltaa raikas tuulen viuhka, joka saattaa virran viheriän veden
väreilemään valkovaahtoisina aaltoina, on siinä hymyilevän kaunis
näköala, yhtä ihana minnepäin silmänsä luokin.
Kuten sanottu, on hyvää aikaa sitä kaikkea katsella, sillä tavallisesti
viipyy monta tuntia ennenkuin karanteenilääkäri ja tullivirkamiehet
tulevat laivalle, ja ennenkuin tämä on tapahtunut, ei kenenkään ole
luvallista astua maalle. Vaikka nämä ylimykset, espanjalaiseen tapaan,
eivät katso ajan olevan rahaa, ovat he, kun vihdoinkin saapuvat, hyvin
sävyisiä ja kaikessa gentlemanin tapaisia eikä suinkaan turhamaisia
virkatointensa täyttämisessä. Heti kun tarkastus on lopetettu, vedetään
karanteenilippu alas ja jokaisella on oikeus mennä maihin niillä pikku
aluksilla, jotka tähän saakka ovat olleet yhdessä kohdin vähän matkan
päässä laivasta, mutta nyt kilpailevat saadakseen parhaat paikat laivan
kumpaisellakin sivulla. Maalle tultua täytyy suostua tarkastukseen, jos
matkakapineet ovat mukana. Montevideota nimittäin ympäröi tulliraja,
jossa eräistä kaupunkiin tuotavista kapineista täytyy maksaa tullia.
Kun on tultu muhkeitten kivisten tavaramakasiinien ohitse sisälle
kaupunkiin, niin heti ensi silmäyksellä huomaa, että se tuskin
sanottavasti ulkonäöltään eroaa tavallisesta Keski-Euroopan
kaupungista. Kadut eivät ole erittäin leveitä eikä kapeita ja niitä
ympäröivät kolme- ja neljäkerroksiset rakennukset, kauppapuodit
alikerroksissa. Mutta ei tarvitse mennä kauas satamasta ja
keskikaupungilta, kun kaikki on toisen näköistä. Kadut ovat leveämpiä
ja huonommin kivitettyjä, ja rakennukset (aina kivestä) ovat enää
ainoastaan yksi-, korkeintaan kaksikerroksisia sekä kokonaan
espanjalaista luonnetta. Katot ovat laakoja, usein ympäröityinä
kivisellä rintavarustuksella. Akkunoissa ovat persiennit ja valkoisiksi
maalatut, hienosti tehdyt rautakallerit. Itse talot ovat tavallisesti
punaisia, sinisiä, keltaisia ja viheriäisiä ja usein täpöisten täynnä
vilkasvärisiä koristeita. Kadulle vievä ovi on avoinna, joten sopii
silmäillä pienen kartanon sisälle, joka aina on koristettu viheriöillä,
tuuheilla kasveilla, usein myös kuvapatsaillakin tahi muilla
koristeilla, ja jotka istuinpaikkoineen, kiviparkettilattioineen ja
siimeksineen ovat kadun tomun ja polttavan kuumuuden vastakohtana. Jos
talo on kaksikerroksinen, on ylemmän kerroksen joka akkunan edessä
tavallisesti balkonki. Montevideossa on käytetty paljon marmoria taloja
rakennettaessa. Useimmissa vähän suuremmissa taloissa johtaa komea
marmoriporras eri kerroksiin. Onpa usein eteisessäkin marmorilattia.
Köyhempien talot laitakaupungilla ovat tavallisesti valkoisiksi
kalkitut ja rakennetut samaan malliin kuin edellä kerrotut. Pientä,
tuulilta suojattua pihaa kartanon keskustassa säilytetään siistinä niin
kauan kuin mahdollista. Talojen lukumäärä Montevideossa on 11,000.
Kadut risteilevät tavallisesti suorakulmaisesti. Ne ovat muuten niin
suunnitetut, että tiheään puhaltavat tuulet käyvät niitä pitkin, siten
tuottaen kuumana aikana viileyttä ja terveyttä. Viileitä tuulia
rakastetaan hyvin, kun auringon säteet keskipäivällä tekevät melkein
mahdottomaksi saada varjoa missään, jos on pakotettu jalkasin
liikkumaan ulkona. Ken vähänkin pitemmän matkan aikoo kulkea, käyttää
avonaisia raitiovaunuja, joita on hyvin paljon. Montevideossa on
kahdeksan eri raitiotielinjaa. Niiden yhteenlaskettu pituus on 55 engl.
penik. Vaikka kuljetusmaksu on hyvin kallis, kuljetetaan näillä teillä
noin 9,000,000 henkilöä vuosittain. Kun kaupungissa on tuskin 150,000
asukasta, niin voipi Montevideolaisia pitää jotenkin velttona sukuna.
Todellakin ovat Uruguayn asukkaat ylipään niin tottuneet hevoskyytiin,
että sopii arvella heidän jossakin määrin unhottaneen vaivata omia
jalkojaan. Mutta raitioteiden edistyksiin on myös muita syitä. Muutama
semmoinen seikka on esim. Montevideon suuri laajuus, syntynyt siitä,
että talot enimmäkseen ovat niin mataloita. Siten tulevat välimatkat
niin pitkiksi, ja kun vielä luetaan tähän lisäksi enemmän kuin puoli
vuotta aina yhtä mittaa kestävä suuri kuumuus, joka tekee ruumiin
liikunnot väsyttäviksi ja tuskauttaviksi, niin raitiotievaunujen suuri
matkustajalukumäärä on tarpeeksi selitetty. Raitiovaunuja vetävät
muuliaasit, kolme kunkin edessä. Jotenkin renttumainen ajaja
kehoittelee vetäjiä alituisilla luonnottomilla, kimeillä karjumisilla.
Muuliaasia pidetään täällä vetäjänä suuressa arvossa ja siitä vaaditaan
monta vertaa suurempaa hintaakin kuin hevosesta. Muuten ne tuodaan
maahan Euroopasta taikka Argentinasta.
Katuja valaisee 3,000 kaasulyhtyä. -- Juomavetensä kaupunki hankkii
5 1/3 Suom. penikulmaa pitkän torvijohdon kautta Santa Luciasta, jossa
pumppulaitos sijaitsee.
Montevideota pidetään Etelä-Amerikan parhaimmin rakennettuna
kaupunkina, niinkuin sitä asemansa ja puhtautensa puolesta pidetään
terveellisimpänäkin. Kuten tilastotiedot osottavat, on syntyneitä 46
kutakin tuhatta asukasta kohti ja kuolleita 27, eroitus siis 19.
Korkeita numeroita sekä syntyneistä että kuolleista!