julisti Argentinan tasavallan lipun värit: sininen, valkoinen, sininen.
_Córdoba_, joka etelässä koskettaa pampakseen, on Argentinan
sydämessä ja likinnä Buenos-Ayresta väkirikkain maan kaikista
maakunnista. Asukasluku nykyään on 390,000. Koko länsi osa Córdobaa on
ylänköä, jonka läpi mahtavan Andes-vuorijonon itäisimmät haarat, Sierra
de Córdoba, Sierra del Campo ja Sierra de Ischilia, menevät pohjoisesta
etelään. Korkein, Sierra de Córdoba, on 7,700 jalkaa korkea. Kuta
enemmän tullaan itäänpäin, sitä enemmän alentuu maan korkeus. Kun
maakunnan keskiosa vielä on ylänköä, ovat itäosat melkoisesti
matalampia ja muuttuvat kaakossa vähitellen alatasangoksi sekä saavat
pampaksen luonteen niin hyvin maanlaadun kuin kasvistonkin puolesta.
Niin hyvin länsiosan vuoriseudut ja ylängöt keskiosassa kuin
tasankomaat idässä ovat metsärikkaita. Poikkeuksen tekee kaakkoisosa,
jossa pampas alkaa. Hyödyllisiä ja käytännöllisiä puulajeja ei täällä
muuten yleensä ole niin paljon kuin pohjoisemmissa maakunnissa. Enimmin
kasvaa chañia, algarroboa ja qvebrachoa, mutta myöskin muita puita.
Maanlaadun vaihtelevaisuus tekee useampien eri elinkeinojen
harjoittamisen mahdolliseksi. Paitsi karjanhoitoa ja maanviljelystä,
joka viime mainittu elinkeino jo on saanut jotenkin suuren merkityksen,
harjoitetaan vielä hedelmäin viljelystä ja vuorityötä. Hedelmäin
viljelys ei vielä kuitenkaan ole läheskään niin edistynyt, kuin mitä se
tulevaisuudessa tulee olemaan. Omenat, päärynät, persikat, kirsikat,
luumut, viikunat, qvittenit, saksanpähkinät ja viinirypäleet menestyvät
erittäin hyvin. Vuorityötä harjoitetaan Sierra de Córdobassa ja saadaan
kuparia sekä hopeata. Reheviä laitumia on pääasiallisesti pampaksen
rajaseuduilla, joissa karjanhoitokin parhaiten kukoistaa. Näissä
rajaseuduissa, jotka muuten tuskin ovat asuttuja, on runsaasti
kameelikurkia ja hirviä. Villiä ankkoja ja hanhia on suunnattomasti
niissä useissa siellä olevissa laguuneissa ja mataloissa järvissä.
Sierra de Córdoban rinteet soveltuvat hyvin viinitarhojen
perustamiseen, mutta toistaiseksi tämä elinkeino kai lepää kapalossaan.
Ilmanala on ylimalkaan hyvin kuivaa ja terveellistä, joka riippuu
korkeussuhteista ja myös siitä kuinka kaukana kukin paikkakunta on
merestä. Etenkin Sierra de Córdoban itäisillä rinteillä on ilmanala
terveellistä. Pääkaupunkia Córdobaa käytetäänkin sen vuoksi
sanatooriona ja rintatautisten turvapaikkana. Euroopasta saakka tulee
sinne joskus sairaita. Joulu- ja Tammikuulla on kuumuus Córdobassa
kuitenkin hyvin suuri, jonka vuoksi sinä vuodenaikana on ilmasto
kaupungissa vähemmin terveellistä eikä matkustus sinne silloin ole
sairaille sopivaa.
Córdoba, jonka läpi Rio Primero virtaa, on Buenos-Ayres'in perästä
Argentinan suurin kaupunki. Siinä on 50-60,000 asukasta. Kaupunkia
pidetään tasavallan oppineena kaupunkina, ja kylläpä se niin onkin,
sillä siellä on kansallis-yliopisto, astronoominen observatoorio ja
maan meteorolooginen päälaitos (centralbureu). Yliopiston perusti jo
vuonna 1613 ensimmäinen Etelä-Amerikan kreooli-piispa Don Fernando
Trejo de Sanabria omalla kustannuksellaan. Muinoin sillä oli
kallisarvoinen kirjasto, suurimmaksi osaksi jesuittien 16:lla
vuosisadalla kokoama. Se sisälsi m.m. useita teoksia quichuan,
guaranin, lulén, aymaran ja muilla indiaanikielillä. Myöhemmin tämä
kirjasto on hajoitettu ja teokset levitetyt eri paikkoihin.
Suurin osa kuitenkin on jälleen koottu Buenos-Ayres'issa olevaan
Kansalliskirjastoon. -- Córdoban yhdistää rautatie Rosarion, San
Luis'in ja Tucuman'in kanssa. Siinä paikassa, missä rautatie eroaa
Córdoba-Rosario-linjasta, on pieni kylä, Villa Maria. Sinne oli yhteen
aikaan aiottu muuttaa tasavallan pääkaupunki Buenos-Ayres. Vaan kaksi
vuotta kestäneen kiihkeän väittelyn perästä kummassakin kammarissa
esitys vihdoinkin kumoutui. Se oli suuri onni, sillä aivan tämän paikan
läheisyydessä on umpivesisiä lampia ja laguuneja, joiden höyryt usein
edistävät koleeran ja malaarian syntymistä. Kerran kuoli koko kylän
väestö, silloin ainoastaan 25 henkilöä, verenmyrkytyksestä, joka oli
syntynyt pilaantuneen veden käyttämisestä.
_San Luis_ on pieni maakunta Córdoban lounaispuolella. Se niinkuin
Córdobakin rajoittuu pampakseen. Maakunta muodosti muinoin, yhteydessä
Mendozan ja San Juan'in kanssa, espanjalaisen maakunnan Cuyo, joka
217 vuotta eli vuodesta 1559 vuoteen 1766 kuului Chileen. Viime
mainittuna vuonna Cuyo muutettiin varakuningaskunnan Buenos-Ayres'in
hallittavaksi maakunnaksi, ja vuonna 1820 se hajoitettiin mainituiksi
kolmeksi nykyiseksi maakunnaksi. Ei mikään muu Argentinan osa ole
pitkien aikojen kuluessa niin paljo kärsinyt kansallissotien ja
indiaaniryöstöretkien vuoksi, kuin San Luis. Siksipä juuri San Luis
onkin, lähinnä Catamarca'a, harvimmin asuttu Argentinan 14 maakunnasta.
Väkiluku, joka v. 1825 teki 25,000, oli v. 1864 45,000 ja on
nykyään noin 90,000 -- ainoastaan noin 105 henkilöä kutakin Ruots.
neliöpenikulmaa kohti eli 1,05 virstalle. Väestö alkuperäisesti johtuu
maan tässä osassa asuvista Comechingones- ja Michilengues-suvuista
sekoittuneina maahan muuttaneihin espanjalaisiin. Kieli on espanja.
Viime aikoina on hyvin vähän ollut maahan muuttavia, sitä vastoin hyvin
monta miehistä asukasta on muuttanut muihin maakuntiin, väsyneinä
alituisiin indiaanien kanssa syntyneihin riitoihin. Siitä seuraa, että
naisia on paljon enemmän kuin miehiä. 100 miestä vastaan on nimittäin
113 naista.
Pääkaupungista San Luis'ista, joka on melkein maakunnan keskellä,
ulottuu vuorijono Sierra de San Luis aina La Riojan rajaa vasten. Sen
korkeimmat huiput ovat Tomalasta, San Fransisco, Pancanta ja Monigote.
Tomalasta on 7,260 jalkaa korkea meren pinnasta. Koko pohjoinen osa on
korkeaa, vuorista ja metallirikasta. Eteläinen osa on matalampi,
muodostaen tien pampakselle. Korkeamman, asutun metsämaan alentumisen
matalammaksi, s.o. pampakseksi muuttumisen, voi pitää tapahtuvan Rio
Quintos'in eli Mercedes'in seuduilla. Keskikorkeus on -- syystä, että
vuorinen osa on voitolla -- noin 2,500 jalkaa yli merenpinnan.
Ilmanala on suotuisaa ja hyvää, vaikka lämpömäärän vaihdokset ovatkin
tuntuvasti suuria. Varsinkin kesän ja talven lämpömäärän eroitus on
jokseenkin suuri. Se vaihtelee +38° C. kesällä -3° C. talvella. Vuoden
keskilämpö on +16,7° C. Eroitus siis ei ole läheskään niin suuri kuin
esim. meillä, mutta on kuitenkin tavatonta niin lähellä tropiikkia.
Sateen määrä on jotenkin vähäinen, noin 22 tuumaa vuosittain, ja kun
veden saanti muutenkin on vaikea, niin ei tämä maakunta oikein hyvin
sovi maanviljelykseen. Karjanhoitoa sitä vastoin harjoitetaan
yleisesti. Etenkin eteläosassa ovat karjalaumat suuria. Laumat
kuitenkin lisääntyvät hitaasti, niin hyvin lehmät ja hevoset kuin
lampaatkin, kun indiaanit yhä uudistelevat ryöstöretkiään niiden
harvoja omistajia vastaan. Vuonna 1886 oli maakunnan kotieläinten
lukumäärä 430,000. V. 1864 niitä oli 360,000. Maanviljelykseen
parhaiten soveltuu San Luis'in lähin ympäristö, joka onkin
hedelmällistä ja saa kosteutta eräästä Rio Qvintos'in lisäjoesta.
Enimmästä päästä viljellään maissia ja nisua sekä vähän viiniä. Vuorien
jalometallit kuitenkin ovat maakunnan suurin rikkaus. Vuorityötä
harjoitetaan Sierra de San Luis-vuoristossa, josta saadaan enimmäkseen
hopeata, mutta myöskin kultaa, vaikka vähemmässä määrin. Paitsi
jalometalleja saadaan myöskin kuparia. Käyttäen järjellisempiä
työtapoja ja suurempia pääomia voisi vuorityötä San Luis'issa
harjoittaa paljoa laajemmasti kuin nykyään.
Pääkaupungista pari kolme Ruots. penikulmaa lounaasen on suuri "Laguno
Bebedeiro". Se on suolavesinen järvi, 8 Ruots. penikulmaa pitkä, joka
oman ja sen ympärillä olevan maan suuren suolaisuuden tähden tekee
kaiken kasvi- ja eläinkunnan menestyksen siinä mahdottomaksi.
Läheisissä seuduissa ei ole yhtään puuta, ei yhtään pensasta eikä edes
ruohoakaan. Ainoat eläimet, jotka eivät kammo tätä paikkaa, ovat ne
kalat, mitkä elävät itse järvessä. Rannikot ovat paksun suolakerroksen
peitossa, ja siellä täällä on kivettyneitä puunrunkoja, todistaen, että
kasvullisuutta sielläkin on kerran kuitenkin ollut olemassa.
Vaikka, kuten jo mainittiin, pääkaupungin ympäristö on hedelmällinen,
niin itse kaupunki San Luis on hyvin kurja. Huoneet ovat tehdyt
auringonpaisteessa kuivatuista tiilistä, usein ilman akkunoita. Kadut
ovat kapeat. Perustettu v. 1597, oli se kauan aikaa ainoastaan
etuvahtina indiaaneja vastaan. Nykyään kaupungissa on noin 5,000
asukasta. Sitte kuin Andes-vuorien yli ja kaupungin läpi menevä
rautatie valmistui, on San Luis alkanut paremmin kukoistaa. Mimmoinen
itse kaupunki onkaan, niin sillä kuitenkin on viehättävä asema,
korkealla ylängöllä, perällä Andes-vuorien lumipeitteiset huiput ja
viheriöivä, Chorillos-virran kastelema laakso, jossa yltympäri kasvaa
reheviä, vihantia hedelmäpuu-tarhoja.
_Mendoza_ on aivan San Luis'in länsipuolella. Se on Chilen
rajalla. Eroittajana on Andes-vuorien korkein harju. Maakunnan koko
läntinen osa on hyvin korkeata, kun sen läpi juuri Andes-vuoret käyvät.
Mendozassa ne monin paikoin saavuttavat lumirajan. Korkeimmat huiput
ovat: Aconcagua 22,450 jalkaa korkea, Tupungato 22,140, San José
20,130, Juncal 19,610, Iglesia 18,000, Cruz de Piedra 17,230, San
Fransisco 17,100 ja Planchon 16,260 jalkaa. Kaikki nämä 8 vuorihuippua
ovat siis korkeammat kuin Mont Blanc, joka on ainoastaan 15,000 jalkaa
korkea. Itäosa on matalampaa, vaikka sekin tosin on ylänkömaata.
Seurauksena siitä, että maa on niin korkealla meren pinnasta, on se,
että sateen määrä on hyvin vähäinen, keskimäärin ainoastaan 8 tuumaa
vuotuisesti. Ilmanala on juuri siitä syystä erittäin terveellinen ja
vuorien läheisyyden tähden kuiva sekä puhdas.
Mendoza on tiheämmin asuttu ja yleensä enemmän viljelty kuin San Luis.
Väkiluku on nykyään noin 120,000. Erittäinkin pääkaupungin ympäristössä
maa on tarkoin viljeltyä. Viinitarhat ja viljavainiot siinä vaihtelevat
niittyjen ja puutarhojen kanssa. Kaakkoisessa osassa sitä vastoin,
ja ulottuen aina lähelle maakunnan keskustaa, on suuri hedelmätön
suola-erämää, Travesia Grande del Tunyan, jossa kasvaa kuivia, okaisia
pensaita. Muita kasveja samoin kuin vettäkään siinä ei olekaan. Koko
tämä osa on mahdotonta viljellä ja on sen vuoksi myöskin asumatonta.
Toinen pienempi "travesia" on maakunnan pohjois-osassa. Sen läpi kulkee
Mendozan ja San Juan'in välinen rautatie melkein 7 Ruots. penikulman
pituudelta. Lukuun ottamatta näitä hedelmättömiä seutuja, jotka ovat
kokonaan arvottomia, ja vuorisimmat läntiset osat, maanlaatu on
lihavaa, antava viljelijälle hyvän tuloksen. Siksipä ei maanviljelys
siellä olekaan huonolla kannalla. Enimmin viljellään nisua ja myöskin
maissia ja vähän viiniä, joka näyttää burgundilaiselta, vaikka se ei
laadultaan ole sen arvoista. Silkkiä myöskin viljellään. Ensimmäiset
silkkimadot, joita oli ainoastaan muutamia satoja, tuotiin maahan
vuonna 1839 ja lisäännytettiin muutamana vuotena miljooniksi.
Karjanhoitoa niinikään harjoitetaan, ei toki niinkuin muissa
maakunnissa, ainoastaan omiksi tarpeiksi, vaan vientiä varten
rajamaahan Chileen. Suuri määrä sekä sarvikarjaa ja hevosia että
muuliaaseja viedään joka vuosi Uspallata-solan yli Chileen myytäväksi.
Useana vuotena näitä eläviä eläimiä on Mendozasta viety Chileen yli
50,000 kappaletta. Muukin kauppaliike näiden molempien maiden välillä
on vilkasta. Niinpä menee Chileen hyvä osa sitä viiniä, mikä vuosittain
maasta lähetetään. Sen vienti on alituisesti ollut enenemässä ja teki
vuonna 1881 noin 150,000 kannua, 1872 noin 270,000 ja 1883 lähes
350,000 kannua.
Vuoret joka paikassa maakunnan läntisessä osassa ja Chilen rajalla
sisältävät runsaasti metalleja. Mineraalisten rikkauksien siellä
luullaan olevan melkein tyhjentymättömiä, vaikkei mitään tarkkaa
tutkimista vielä ole tapahtunut. Kuparia on erinomaisen paljon ja sitä
kaivetaan useassa paikassa. Kummallisinta tässä kohdin on se, että
malmi, sitte kuin se on murrettu, kuljetetaan rajan yli Chileen, siellä
sulatettavaksi. Sen jälkeen se Chilen metallin nimellä menee kauppaan,
vaikka on Argentinasta kaivettua. Etelä-osassa, pampaksen rajaa vasten,
myöskin on kuparia monessa paikassa, mutta siellä ei sitä kaiveta, kun
seudut ovat luoksepääsemättömiä ja indiaanit ovat sinne asettuneet,
tehden seudun epävarmaksi. Suurin kaivos Mendozassa on Curamillo,
Uspallata-solan läheisyydessä, 9,000 jalkaa korkealla. Se on
hopeakaivos, ja siinä espanjalaiset paljon työskentelivät viime
vuosisadalla.
Petroleumiakin on löydetty, m.m. eräs lähde, joka sisälsi 40 % puhdasta
polttoöljyä. Kun niissä paikoissa, mistä petroleumia löydetään,
tavallisesti myöskin on kivihiiliä, niin on ahkerasti etsitty tätä
arvokasta tavaraa, vaan tähän asti kuitenkin menestyksettä. Sitä
vastoin on jotenkin runsaasti saatu marmoria, agaatia, ametistia ja
safiiria.
Pääkaupungilla Mendozalla on kaunis asema erään vuoren juurella. Se
perustettiin ensin vuonna 1559 mutta sen hävitti ankara maanjäristys
Maalisk. 20 p. 1861. Onnettomuuden tapahtuessa oli paljon väkeä
kokoontunut kirkkoihin -- se oli piinaviikon keskiviikkona auringon
laskun jälkeen -- kun raju töyttäys kukisti kaikki huoneet ja kirkot.
Huoneissa olevat ihmiset hautautuivat raunioihin. Onnettomuus suureni
vielä senkin tähden, että töyttäyksessä itse maakin vieri kuopalle.
Kaupungin lähes 14,000 asukkaasta pelastui ainoastaan 1,600. Nykyinen
kaupunki on rakennettu aivan lähelle sitä paikkaa, missä vanha seisoi.
Siinä on nyt lähes 20,000 asukasta, mutta ne myöskin asuvat aivan kuni
tulivuorella, sillä nykyisenkin kaupungin alla on maa onttoa ja voipi
kenties syntyvän väkevän järistyksen johdosta koska hyvänsä syöksyä
maan sisään. -- Mendoza on rautateitten avulla yhteydessä San Juan'in,
San Luis'in ja S:ta Rosa'n kanssa Chilessä, ja on, mainitun radan
valmiiksi tultua, saanut suuremman arvon, kuten viime mainittu suurempi
paikkakin, vuorien argentinalaisella puolella.
San Juan'ia melkein voi sanoa Argentinan Schweitziksi, niin täynnä
vuoria se on melkein koko laajuudeltaan. Paitsi Andes-vuoria,
jotka ulottuvat maakunnan koko läntisen osan läpi, on vielä kolme
samansuuntaista vuoriselännettä, Jachal, Tontal ja Castaño, 7-13,000
jalkaa korkeat, ja jakavat koko San Juan'in kolmeen suureen palstoon:
Tulan, Jachal ja Fertil. -- Maakunta, ollen aivan pohjoispuolella
Mendozaa, rajoittuu lännessä Chileen, josta Andes-vuoret sen
eroittavat. Chilen kanssa voipi kulkuyhdistystä välittää ainoastaan
Patos-vuorisolan kautta lähellä etelärajaa (Patos on 13,000 jalkaa
korkealla meren pinnasta). Riojan ja San Juan'in eroittaa toisistaan
autio ja hedelmätön erämaa Llanos. Pääkaupungin San Juan'in lähellä,
sen kaakkoispuolella, oli muinoin eräs kuiva erämaatasanko, Cancete,
mutta vuonna 1858 johdettiin sinne San Juan-virran vesi, ja silloin se
muuttui hedelmälliseksi, melkein puutarhanmoiseksi viljelymaaksi.
Kenties Llanos-erämaan voipi käydä samoin, kun Vermejo-virran vesi
sinne johdetaan. [Tätä pikku Vermejo'a ei saa sekoittaa Paraguay'n
mahtavan lisäjoen Vermejo'n nimeen, joka virtaa Gran Chaco-maakunnan
läpi eikä ole missään yhteydessä ensin mainitun kanssa.] Kustannukset
tästä luultavasti kuitenkin nousisivat hyvin suuriksi. Kenties
maanlaatu myöskin on semmoiseen kokeesen vähemmin sovelias. Ainakaan ei
toistaiseksi ole mitään tehty tämän suuren ja kuivan erämaan
vesittämiseksi.
Pääkaupungin läheisin seutu ja sen eteläpuoli pitkin rautatietä
Mendozaan on hyvin hedelmällistä. Siellä on tietysti maanviljelys
pää-elinkeinona. Nisua ja viiniä viljellään enimmästi, sen jälkeen
maissia ja hiukan pumpuliakin. Asukkailla on aina ollut suurempi
taipumus maanviljelykseen kuin karjanhoitoon. Viime mainittua
elinkeinoa harjoitetaankin vaan Chileen elävinä vietävien eläinten
kasvatusta varten. Maakunnan kotieläinten lukumäärä (nautaeläimet,
hevoset ja lampaat) ei ole enempää kuin 230-240,000. Niiden määrä ei
ole viime vuosikymmeninä juuri sanottavasti lisääntynyt.
Kun suurin osa maata, paitsi vuoriseudut, on autioita erämaita, niin on
luonnollista, että asukkaat kiinnittävät huomionsa niihin mineraalisiin
rikkauksiin, mitä maa sisältää, ja niiden kaivamiseen. Kaivoksia
maakunnassa on 30-40 vaiheilla. Niistä saadaan enimmäkseen kultaa,
hopeata ja lyijyä. Kun kulkuneuvot ovat huonot ja metallirikkauskaan ei
ole varsin suuri, eivät kaivokset ole tuottaneet sanottavaa voittoa, ja
usein onkin sen vuoksi täytynyt lakkauttaa koko vuorityö, lyhemmän tahi
pitemmän ajan kuluttua jälleen jatkettavaksi. Hyvinä vuosina on
metalleja saatu yhteensä noin 200,000 dollarin eli 1 miljoonan markan
arvosta, mutta useinkin on tulos ollut paljoa vähäisempi. Kivihiiliä on
löydetty muutamissa maakunnan osissa, vaan vielä ei tiedetä kuinka
suuret määrät niitä löytynee. Mitään työnalaisia kivihiilikaivoksia ei
maakunnassa ole eikä muuallakaan Argentinassa. Rautaa on löydetty sekä
marmoria, viime mainittua suurin määrin.
Väestö, nykyään noin 100,000 henkilöä, polveutuu Guarpes-indiaaneista.
Jo heillä, esi-isillä, oli suuri taipumus maanviljelykseen, joten
nykyisten San Juan'in asukkaiden maanviljelyshalu näyttää olevan oikein
perinnöllistä laatua. Kun espanjalaiset vuonna 1561 valloittivat
maakunnan, olivat guarpesit hyvin lukuisat, mutta tekivät ainoastaan
vähäisen vastusta valloittajilleen. He kuitenkin pian vähentyivät
espanjalaisten sortamina ja orjuudessa. Molemmat ihmisrodut,
alkuperäiset indiaanit ja maahan muuttaneet espanjalaiset, ovat
sittemmin vähitellen sulautuneet yhteen, muodostaen nykyisen San
Juan'in väestön.
_La Rioja_, San Juan'in koillispuolella, on Andes-vuorien
läpikäymä länsi-osassa. Itäistä rajaa vastaan ne vähitellen alenevat.
Córdobasta eroittaa La Riojan suuri Salinas-erämaa. Samanlaisia kuivia
suolatasankoja on myöskin San Luis'in ja San Juan'in rajaa vasten.
Andes-vuorilla, jotka täällä levenevät ja täyttävät suuren osan
maakunnan koko alaa, ei La Riojassa ole niin monta korkeata huippua,
kuin esim. Mendozassa. Korkeimmat vuorihuiput ovat Famátina, 19,880
jalkaa korkea, ja Machaco, 14,350 jalkaa. Sitä vastoin on joukko
huippuja 8-10,000 jalkaa korkeita.
Noin 3/4 koko maakuntaa on kuivaa ja hedelmätöntä maata, jossa kasvaa
ainoastaan piikkisiä kasveja, mutta missä ikään keinotekoista
kastelua on käytetty, siinä on saatu rikkaita satoja. Lihavin ja
parhaiten viljelty on pääkaupungin Riojan ympäristö. Siellä maa
todellakin on hyvin viljelty, ja harva seutu koko Argentinassa voi
kilpailla maakunnan kauniiden ja hyvin hoidettujen viinitarhojen ja
kasvihuoneiden kanssa. Viininviljelys siellä tuottaa toimeentulon
suurimmalle osalle asukkaita. Paitsi viinirypäleitä ja monia muita
hedelmiä, viljellään maissia, nisuja ja vähän pumpulia, kuitenkin
ainoastaan omiksi tarpeiksi. Vuorityö tuottaa jotenkin suurta voittoa.
Etenkin maakunnan läntisen osan vuoret ovat rikkaita, sisältäen
metalleja useampaa eri lajia. Melkein kaikkialla vuorissa siellä onkin
malmia, mutta usein on sen irroittaminen perin vaikeata, kun moneenkin
paikkaan on melkein mahdoton päästä. Suurimmat, tärkeimmät ja
rikkaimmat kaivokset ovat Famátina-vuorissa, jossa on noin 16 Ruots.
neliöpenikulmaa laaja kaivantopiiri. Tässä piirissä on joukko
kaivoksia, joista etevimmät ovat Mexicana, Aragonese, San Pedro ja
Caldera. Mexicana-kaivoksen löysi äkkiarvaamatta pari mexikolaista
viime vuosisadalla, ja heistä sillä nimensäkin on. He hämmästyivät
veden väristä vuoripuroissa, tutkivat asiaa ja löysivät jotenkin
puhdasta kuparimalmia. Mexicana-kaivos on korkeammalla kuin mikään muu
kaivos maailmassa. Se on lumirajan ylipuolella, 16-17,000 jalkaa
korkealla merenpinnasta. Kulku sinne on perin vaikea. Tie luikertelee
pitkin kuilujen äyräitä ja jyrkänteitä, jotka usein ovat niin kapeat,
ettei millään ajoneuvolla voi siinä päästä kulkemaan. Tämä sekä
Aragonese (jolla myöskin on nimensä löytäjistään, parista Aragon'in
miehestä Espanjassa) ovat malmirikkaimmat kaivokset Famátina-piirissä
ja sisältävät, paitsi kuparia, myöskin hopeata ja kultaa. -- San Pedron
malmi sisältää korkeimman prosentin puhdasta kuparia ei ainoastaan
tässä niin malmirikkaassa piirissä, vaan myös koko maailmassa, kun ei
oteta lukuun muutamia kaivoksia Yhdysvalloissa. Kun Englannin
kuparikaivosten malmi keskimäärin sisältää ainoastaan noin 7 % puhdasta
kuparia, niin mainittu suhdeprosentti San Pedron malmissa nousee
16:teen.
Samat aragonesilaiset, jotka löysivät Aragonese-kaivoksen, löysivät
myöskin Caldera'n hopeakaivoksen. Se on hyvin rikas hopeasuonista,
jotka ylettyen läpi vuoren risteilevät kaikkialla siinä.
Kaikkien näiden kaivosten suuren korkeuden ja perin vaikeiden
kulkusuhteiden tähden ei kaivostyö niissä tuota niin suurta voittoa,
kuin mitä näihin rikkaisin luonnon varoihin nähden saattaisi odottaa.
Kaikki työkalut ja elatustarpeet täytyy muuliaaseilla vedättää ylös
vuorien jyrkänteitä pitkin, samoin kuin murrettu malmikin täytyy samoja
kurjia ja vaarallisia teitä myöten kuljettaa paljoa alempana oleviin
sulatuspaikkoihin. Elämä ja työ siellä ylhäällä ilmanalassa, joka aina
on alempana jäätöpistettä, ja ilman kunnollisia asuntoja, ei ole
helppoa, varsinkin kun muistaa, että nämä työmiehet eivät niinkuin me
täällä pohjoisessa ole tottuneet kylmään, vaan kasvaneet etelän
polttavan auringon alla.
Asukkaat polveutuvat Calchaquies-indiaaneista ja espanjalaisista
siirtolaisista. Vuonna 1669 oli niiden lukumäärä tuskin 50,000, mutta
sittemmin se on pikaisesti lisääntynyt -- etupäässä chileläisten
maahanmuuton takia -- ja on nykyään noin 113,000 henkilöä.
_Catamarca_ sijaitsee La Rioja'n koillispuolella, pitkin
Cordilleras de los Andes-vuorien rinteitä. Kuivat erämaat,
luoksepääsemättömät vuoret ja syvät metsät, joiden läpi tuskin kukaan
ihminen on kulkenut, täyttävät lähes 2/3 koko maakunnan pinta-alaa.
Maakunta muodostaa pitkäkkään, soikean alueen luoteesta kaakkoon,
suuruudeltaan melkein yhtä laaja kuin Englanti, Skotlanti ja Irlanti
yhteensä, mutta on hyvin harvaan asuttu. Luoteessa se rajoittuu Chileen
ja Boliviaan. -- Koko tämän suuren maakunnan väkiluku tekee nykyään
ainoastaan noin 114,000 henkilöä. Muinoin vuorien välissä olevat
hedelmälliset laaksot olivat tiheämmin asutut kuin meidän päivinämme.
Silloin siellä asuivat ahkerat Calchaquies-indiaanit, jotka kastellen
ja viljellen muuttivat kuivat maat hedelmällisiksi ja satoja antaviksi
viljakentiksi, Näitä indiaaneja oli monta eri sukua, joista tärkeimmät
olivat Andalgalá, Tinogasta, Gualfin ja Fiambalá. Heidät tunkivat
tieltään ja sodissa murhasivat espanjalaiset siirtolaiset tahi
sulautuivat he uusiin tulokkaihin, niin että alkuperäisten asukasten
muistoja tuskin muuta enää on jälellä kuin kieli, quichua, jota vielä
tänä päivänäkin puhutaan muutamissa Catamarca'n kaukaisimmissa osissa
ja piilokkaimmissa vuoriseuduissa.