harjoittaa karjanhoitoa ja sen yhteydessä olevia elinkeinoja, vaikkapa
maanviljelys onkin viime aikoina voittanut yhä suuremman merkityksen.
Karja on enimmästi lampaita, ja niiden luku maakunnassa nousee yli 70
miljoonan. Sarvikarjaa ja hevosia pidetään myös paljon. Edellisiä on
noin 7 milj. ja jälkimmäisiä 3-4 milj. Nykyään maakunnassa on 25
saladerosta eli teurastuslaitosta. Niissä teurastettujen eläinten
lukumäärä on kuitenkin alentunut samoin käin teurastuslaitostenkin luku
on kutistunut, eikä vähemmin kuin niin, että 1880 vielä oli niitä 35
olemassa. Tämä on luonnollinen seuraus siitä, että väestö entistä
enemmän on antautunut maanviljelykseen -- siis askel eteenpäin.
Maissi ja nisu ovat ne viljalajit, joita melkein yksinomaan viljellään,
kumpaistakin lähes yhtä paljon. Heiniä myöskin on alettu viljellä
vientiä varten. Vihdoin on mainittava hedelmäin ja viinin viljelys.
Hedelmien viljely ei ole saanut mitään merkittävämpää laajuutta, kun
Buenos-Ayres'issa kasvaneet hedelmät ovat laadultaan melkoista
huonompia kuin pohjoisempain maakuntien. Enimmin viljellyt hedelmät
ovat persikat, pomeranssit (oransit), viikunat ja päärynät. Viiniä
on tähän asti viljelty ainoastaan vähän, kunnes viime aikoina
eteläosassa, etenkin Patagoniassa ja Bahia Blanca'n seuduilla on
viinin viljelystä alettu suuremmalla tavalla harjoittaa.
Seuraava kertomus eräästä mallikarjafarmista, maakunnan itäosassa, on
ote Buenos-Ayres'in sanomalehdestä "The Standard" Joulukuun 27 p:ltä v.
1888.
"Buenos-Ayres'ista 4 1/2 tunnissa -- eteläisellä, Ferro Carril del
Sud-radalla -- matkustaa 127 miles'iä pitkän matkan pääkaupungista
pieneen Dolores-kaupunkiin. Siinä on 5,500 asukasta. Siitä on 20
leguas'ta [10 Ruotsin penikulmaa] 'Los Inglés'iin', estancia, jota ei
yksikään muu Argentinassa voita ja joka on englantilaisten Gibson
veljesten oma. Se muistuttaa ulkomuodoltaan enemmän englantilaista
maakartanoa kuin tavallista etelä-amerikkalaista estanciaa. Työ siinä
käy erinomaisen järjestöllisesti ja asiatoimien tapaisesti. Sieltä
lähtenyt puhdas Lincoln-lammasrotu on hyvin tunnettu yli koko maailman.
Nykyään estancialla on 102,000 lammasta. Keritseminen on juuri
päättynyt ja 500,000 tb villaa on laivattu tänä vuonna. Ne ovat
seikkoja, jotka todistavat tämän englantilais-eteläamerikkalaisen
mallifarmin erinomaista hoitoa. Siinä asuu kaikkiaan 65 perhettä,
yhteensä yli 400 henkilöä. Itse estanciarakennus on vähitellen saanut
lisärakennuksia ja on nyt kummallisen näköinen vanhanaikainen rakennus,
jossa on suuri ruokasali, nykyään rakennettu biljaardihuone ja useita
muita huoneita. Paitsi tätä päärakennusta on vielä 10 muuta, joita
käytetään taloushuoneina. Estancia on ollut Gibsonperheen omana jo 70
vuotta."
Tässä maakunnassa on maan pääkaupunki Buenos-Ayres, joka samalla on
Argentinan suurin ja tärkein kaupunki.
Buenos-Ayres, jonka perusti espanjalainen Don Pedro de Mendoza vuonna
1536, on La Plata-virran oikealla rannalla heti lähellä vettä.
Kaupungin alana oleva maa on hyvin alavaa, vaikka se tosin aivan
rannassa vähän kohoaa, jälleen alentaakseen veteen, siten tehden
veden laskemisen kaupungista perin vaikeaksi. Tämä seikka juuri
pääasiallisimmasti on syynä seudulla vallitsevaan jotenkin huonoon
terveydentilaan, josta jo ennemmin -- ilmanalasta puhuessa --
mainittiin.
Buenos-Ayres'in väkiluku oli v. 1869 ainoastaan 178,000, vaan on
sittemmin kaikin puolin edistynyt erinomaisen reippaasti. V. 1885 teki
väestö 315,000 asukasta ja viime vuonna, 1888, noin 450,000. Siten on
kaupunki asukasmäärän suhteen loistavasti voittanut eteläisellä
pallonpuoliskolla olevat vanhat kilpailijansa, Rio de Janeiron,
Melbournen ja Sidneyn ja on nykyään suurin kaupunki ekvaattorin
eteläpuolella.
[Kuva: Katu Buenos-Ayres'issa.]
Montevideo'sta meidät toi eräs niitä komeita ja erinomaisen pönäkästi
sisustettuja höyrylaivoja, jotka välittävät alituista liikennettä
Uruguay'n ja Argentinan pääkaupunkien välillä. Oli loistavan
kaunis aamu. Edessämme leveni Buenos-Ayres monine kupoolineen ja
tornihuippuineen, kimallellen auringonpaisteessa, kylpien valtavassa
valomeressä, jommoista ainoastaan etelän aurinko voi luoda. Vasemmalla
on mastometsä todisteena nuoren jättiläiskaupungin kaupan suuruudesta
(= laivat Boca'ssa, uudessa satamassa). Molemmilla sivuilla sekä
edessämme ja takanamme välkkyy La Plata-virta niin kauas kuin silmä
kantaa -- pintaa vaan hieno tuuli röyheltää. Kaupunki, kun sitä tällä
tavoin lähestyy, näyttää jokseenkin hyvältä, vaikka se on alhaisella
maaperällä eikä siinä ole mitään suurempia ylennyksiä. Sitä terävämmin
piirtein kuvautuvat sitä vastaan tornit ja rakennukset selvää taivasta
vasten, josta kaupunki saa puhtaan ja terveen ulkonäön, vaikk'ei se
sitä lainkaan ansaitse. -- Höyrylaiva on tuskin ennättänyt ankkuroida,
ennenkuin joukko veneitä kirkuvine soutajineen on ympäröinyt sen.
Kaikki tarjoavat innokkaasti apuaan maallenousussa. Sovittiin jonkun
kanssa ja jättäydyimme vietäviksi johonkin niihin pitkiin piereihin eli
aasikärryihin, jotka, helpottaakseen maallenousua, ovat ajaneet
kappaleen matkaa veteen. Matalaa on nimittäin niin pitkältä, ettei edes
veneilläkään voi päästä rantaan. Niin pian kuin on päässyt pikkusen
matkaa kaupunkiin, täytyy heti mukaella sitä vaikutusta, minkä
Buenos-Ayres ulkoapäin, sataman suusta katsoen teki, sillä melkein joka
askeleella tapaa hirveästi likaa, ja lämpimänä vuoden aikana hajun,
jota on melkein mahdoton sietää. Buenos-Ayres on varmaan likaisimpia
suuria kaupunkeja. Kadut, jotka kaikkialla leikkaavat toisiansa suorin
kulmin, ovat ylimalkaan hyvin huonosti kivitettyjä ja täynnä
kaikenmoista likaa ja roskaa, jota etelämaalaisella tavalla sinne
viskataan huoneista ja saa siellä mädätä. Siinä heti näkee hajun
selityksen. Puistoja ja istutuksia täytyy Buenos-Ayres'issa kipeästi
kaivata, kun ei ole paikkaa, missä voisi saada suojaa aurinkoa vastaan
ja jonne saattaisi vetäytyä hetkeksi pois ahtailla kaduilla
vallitsevasta helteestä ja kuumuudesta sekä virkistää itseään kukkien
ja muun vihannan katselemisella. Koko kaupungissa on ainoastaan 12
avonaista paikkaa, ja se ei suinkaan ole paljon lähes puolen miljoonan
väestölle. Nämä avonaiset paikat ovat sitä paitsi, jotakuta poikkeusta
mainitsematta, hyvin pieniä. Etevin kaikista (myös poikkeuksiin
kuuluva) on Plaza Victoria, jota reunustaa kaksinkertainen rivi
taatelipalmuja. Koristeena on myös kaksi muistopatsasta, ensimmäinen,
pronssinen ratsumies, vapaudensankari kenraali San Martin, toinen,
suuri marmorinen obeliski, vapauden kuvapatsaalla kruunattuna. Samalla
torilla on useita suuria yleisiä rakennuksia. Itäsivun täyttää kokonaan
hallituksen palatsi. Se on hyvin suuri ja nähtävästi kallisarvoinen
rakennus, vaikka vähän merkillinen, kun sen pääfasaadi on rakennettu
kolmeen osastoon, kukin eri stiiliä, jokainen erikseen kyllin kaunis,
vaikkeivät muodosta mitään kokonaista. Aate kyllä voinee olla
itsenäinen, mutta rakennus ei ole mahtipontinen eikä miellyttävä.
Palatsia vastapäätä toisella puolen toria on Cabildo eli
kaupunginhuone, vanha rakennus, jossa on korkea kellotorni.
Pohjoissivun täyttää tuomiokirkko, piispan palatsi ja ooperahuone.
Niiden yhteen sovitus ei ole oikein onnistunut, ja vaikka nämä
erilaiset rakennukset kukin ovat sekä merkilliset että kauniit, ne
katsojaan tekevät huonon vaikutuksen, kun ovat sillä tavoin vieretysten
ladotut, näyttävät joltakin valmistumattomalta, retuiselta -- sanalla
sanoen amerikkalaiselta! Katedraali on hyvin suuri kirkko, melkein
samaa mallia kuin P. Pietarin kirkko Roomassa, vaikka suurempi. Sinne
sanotaan mahtuvan 18,000 henkilöä. -- Eteläsivun vihdoin täyttää se
rakennus, jossa kongressi kokoontuu. Se on vähäpätöinen, pitkä ja
matala rakennus, joka tuskin eroaa tavallisesta yksityisen talosta.
Ylimalkaan ovat huoneet vähäpätöisiä ja suurimmaksi osaksi rakennetut
espanjalaiseen malliin: laakakatot ja sievät pienet rakennukset sisällä
itse taloissa. Etenkin on niin laita vähän syrjemmässä kaupungin
keskikohdasta. Ne ovat enimmäkseen mataloita, ainoastaan yhden- ja
kahdenkerroksisia. Viime aikoina kuitenkin on alettu rakentaa myöskin
3-4 kertaisia taloja. Siellä ja täällä kyllä voipi tavata yleisen tahi
yksityisen rakennuksen, jolla on jonkinmoista taiteellista arvoa, mutta
ne ovat silloin likistetyt toisten väliin ja siten kadottavat paljon,
samalla todistaen hutiloimista, kiirutta ja huonoa aistia. Yliopisto on
pieni, hyvin vähäpätöinen 3-kerroksinen rakennus, jossa ei suinkaan ole
liikaa tilaa niille 800:lle ylioppilaalle, jotka siellä lueskelevat.
Myöskin tämä on tavallisten yksityisten talojen rivissä, ja ainoastaan
kirjoituksesta oven yläpuolella huomaa mikä rakennus se on. Pörssi on
uhkea, kaunis rakennus, mutta sekin valitettavasti puristettu viereen
rakennettujen yksityisten talojen väliin.
[Kuva: Victoria-esplanaadi Buenos-Ayres'issa.]
[Kuva: Hallituksen palatsi Buenos-Ayres'issa.]
Sanomalehtiä Buenos-Ayres'issa ilmestyy koko joukko, niistä 25
joka päivä. On luonnollista, että semmoisessa kaupungissa, kuin
Buenos-Ayres, jonka väestö on melkein kaikista eurooppalaisista kansan
aineksista, täytyy olla sanomalehtiä monella eri kielellä. Mainituista
25:stä jokapäiväisestä sanomalehdistä on 17 espanjalaista, 3
italialaista, 2 englantilaista, 2 ranskalaista ja 1 saksalainen.
Sanotaan, että Buenos-Ayres on ainoa kaupunki maailmassa, jossa
ilmestyy jokapäiväisiä sanomalehtiä viidellä eri kielellä.
Buenos-Ayres'issa, kuten useimmissa muissakaan amerikkalaisissa
kaupungeissa, ei ole mitään arvokkaita museoita, ei mitään
taidekeräyksiä eikä muistomerkkejä menneiltä ajoilta katsottavina.
Kaikki on vaan nuorta ja uutta. Siellä täällä tosin näkee jonkun
vanhemman rakennuksen, niinkuin esim. katedraali Plaza Victorian
varrella, joka perustettiin 1580, ja muutamia muita rakennuksia. Mutta
täältä puuttuu se viehättävä salaperäisyys, joka tavallisesti näyttää
ympäröivän kaikkia vanhoja esineitä ja joka tietysti johtuu kauan aikaa
sitte olleiden olojen muistoista, jotka niihin ovat liittyneet. Kenties
on siihen syynä tuo levottomasti ja taukoamatta pauhaava elämä, joka
Amerikassa esiintyy terävämmin kuin Euroopassa, tahi kenties se tulee
siitä, että semmoisten vanhusten luku meitä ennen olleilta ajoilta on
niin äärettömän pieni, verrattuna kaikkeen niitä ympäröivään uuteen,
että ne kokonaan katoavat siihen ja siten eivät saata tulla huomatuiksi
ja pysyä kunnossa.
[Kuva: Katedraali.]
Paitsi mainittua katedraalia on Buenos-Ayres'issa vielä 23 muuta
katolista kirkkoa, useimmat jotenkin pieniä. Vihdoin on vielä 1
englantilainen ja 1 amerikkalainen methodistikirkko ja 1 saksalainen,
lutherilainen.
Hospitaaleja ja muita hyväntekeväisyyslaitoksia on Buenos-Ayres'issa
hyvä joukko. Paitsi kaupungin kustantamia on siellä myöskin 1
englantilainen, 1 ranskalainen, 1 italialainen, 1 saksalainen ja 1
espanjalainen hospitaali. Niitä kustantavat kaupungissa asuvat samojen
kansojen jäsenet, saaden jossakin tapauksessa hallitukselta apua.
Englantilainen hospitaali on suurin. Siinä on kaksi osastoa, toinen
maksavia oppilaita varten, toinen vapaa. Sinne otetaan vuosittain
vastaan noin 500 sairasta, ei ainoastaan englantilaisia, vaan myöskin
muista kansallisuuksista. Paitsi mainittuja on vielä 1 irlantilainen
hospitaali, jonne kuitenkin otetaan vaan harvoja sairaita. Sitä
käytetään enimmäkseen turvakotina orpolapsia varten, ja on siinä yli
100:lle tilaa. Toinenkin orpolasten turvakoti on kaupungissa. Sitä
kustantaa kaupunki, ja siinä on sijaa 200:lle pojalle ja 100:lle
tytölle. Myöskin on olemassa koti vanhoja köyhiä varten, Asilo de
Mendigos, semmoisille, jotka eivät itse voi elättää itseään. Se
perustettiin jo v. 1823 ja on laupeussisarien hoidannossa. Siihen
mahtuu noin 400 vanhusta ja köyhää.
Buenos-Ayres'in kauppa on hyvin arvokas, kun se näet hankkii sekä lähi
seudulleen, että myöskin osaksi Chilelle, Bolivialle ja Paraguay'lle
niitä eurooppalaisia tavaroita, mitä kukin tarvitsee. Ennen täytyi
kaikkien laivojen ankkuroida kauas sataman suulla, kun vesi rannikolta
on pitkältä matalaa. Tämän hankaluuden korjaamiseksi alettiin vuonna
1876 perustaa Buenos-Ayres'in nykyistä suurta ja komeata satamaa, Boca
de Biachuelo (tavallisesti nimitetään vaan Boca), 2 englannin virstaa
kaupungista etelään. Se on suuri kaivanto maasta suorakulmaisesta
rantaa vastaan. Kaupungin puoliselta sivulta se on varustettu
puusilloilla ja tarpeeksi tilava antaakseen sijaa niille monille
laivoille, jotka siinä kaikkina vuoden aikoina oleskelevat. Tämän
sataman rakennus on kaupungille maksanut yli 2 1/2 milj. dollaria.
Suuret atlantintakaiset matkustaja- ja siirtolaislaivat eivät
kuitenkaan mene Bocaan, vaan jäävät edelleen kauas sataman suulle siitä
syystä, että kulkevat niin syvässä. Korkeintaan 21 1/2 jalkaa syvässä
kulkevat laivat vaan voivat tulla Bocaan.
[Kuva: Tullihuone ja Hallituksen palatsi Buenos-Ayres'issa.]
Hallituksen käskystä alettiin rakentaa _La Plata_-kaupunkia v.
1882. Se on aiottu läheisessä tulevaisuudessa maakunnan pääkaupungiksi.
Virastojen muuttaminen Buenos-Ayres'ista sinne ei kuitenkaan vielä ole
tapahtunut, mutta aikomus luultavasti on piankin se toimeen panna. La
Plata on samannimisen virran varrella, noin 4 Ruots. penikulmaa
kaakkoon päin Buenos-Ayres'ista. Asukkaita kaupungissa on 30 ja 40
tuhannen vaiheilla. Se on säännöllisesti rakennettu sekä omistaa jo
monta komeatakin ja kallisarvoista rakennusta. Kaupungissa on myös
astronoominen observatoorio.
_Entre Rios_. Uruguay-virta eroittaa maakunnan samannimisestä
tasavallasta ja Paraná-virta muista argentinalaisista maakunnista sekä
pikku virrat, Guaiquiraro ja Mocoreto Corrientes'istä. Se on siis
kokonaan virtojen ympäröimä. Virrat taasen ovat suurimmaksi osaksi
purjehdittavia, joten ne ovat maakunnalle oivallisina kulkureittinä
lähiseutuihin ja ulkomaailmaan. Nimensäkin on maakunta saanut
asennostaan, Entre Rios = virtojen välillä, ja täyttää eteläisen osan
tuota n.s. argentinalaista Mesopotamiaa. Väestö, joka viime vuosisadan
lopulla teki ainoastaan noin 12,000 henkilöä, on lisääntynyt hyvin
nopeasti ja nousee nykyään noin 230,000. Suurin oli väen lisääntyminen
diktaattori Rosas'in vallankumouksen jälkivuosina (1852), kun joukko
valtiollisia pakolaisia tuli sinne Uruguay'sta, jonne heidän silloisina
levottomina aikoina, mainitun miehen hallitessa oli täytynyt paeta.
Vaikka maa on hyvin hedelmällistä ja erinomaisesti soveltuu
maanviljelykseen, on asukkaiden pääelinkeino kuitenkin toistaiseksi
karjanhoito. Maanviljelys kuitenkin täällä, niinkuin kaikkialla
Argentinassa, vuosi vuodelta voittaa yhä enemmän alaa.
Ilmanala on suopea ja erinomaisen terveellinen.
Maa on hedelmällistä sekä rikasta vedestä. Virrat, joet ja ojat
virtaavat kaikkialla läpi maan. Vihdoin runsaat sateet tekevät maan
sopivaksi kaikkien lauhkean ja puolitroopillisen vyöhykkeen kasvien
viljelemiselle.
Entre Rios on kauttaaltaan alankomaata. Ainoastaan siellä täällä on
pienempiä mäenselänteitä ja kukkuloita. Siellä on jotenkin paljon
metsiköitä ja myös suurempiakin metsiä. Etenkin maakunnan koillisosassa
on jotenkin laveita ceibopuumetsiä ja suuria palmuviidakkoja. Tasangot
ovat täynnä hirviä ja strutseja, metsästäjille rikkaita kenttiä.
Concepcion del Uruguay, maakunnan pääkaupunki, on nykyään varmistuneen,
suoraan läpi koko maakunnan ulottuvan rautatien kautta pienen
Paraná-kaupungin yhteydessä (kaupunki samannimisen virran varrella).
Paitsi tätä uutta rataa, on vielä toinen, vanhempi, joka käy pitkin
Uruguay'n rantoja Concordiasta Monte Caseros'iin, muutamia penikulmia
Corrientes'in sisäpuolella, matkalla sivuuttaen Salto Grande-putoukset,
jotka suurimman osan vuotta ovat mahdottomat kulkea.
_Corrientes_, Entre Rios'in pohjoispuolella, täyttää ylimalkaan
matalan ja rämeisen pohjoispuoliskon n.s. argentinalaista Mesopotamiaa.
Asukkaat, jotka polveutuvat maan alkuasukkaista, sekoittuneina
espanjalaisten kanssa, ovat säilyttäneet edellisten kielen, guaranin.
Corrientes on melkein ainoa osa Argentinaa, missä valkoihoinen väestö
on espanjan kielen sijaan omistanut maan vanhan kielen. Tosin
sivistyneempi väestö puheessaan käyttää espanjaa, joka myöskin on
maakunnan virallinen kieli, mutta alhaisempi kansa puhelee mieluummin
guarania, melkeinpä yksinomaan käyttää sitä.
Corrientes'in pohjoisessa osassa on Iberá-järvi, noin 50 Ruots.
neliöpenikulmaa. Iberá-järvi, joka guaranista suomennettuna merkitsee
loistavaa (helottavaa) vettä, ei kuitenkaan oikeastaan ole mikään
järvi, vaan joukko pienempiä järviä ja laguneja, joita toisiinsa,
yhdistävät avarat rämemaat, bambua ja muita pensaskasvia kasvavat.
Rämeet ovat täynnä jaguaareja ja alligaattoreja. Jesuitit ovat muinoin
koettaneet kuivata Iberá-laguuneja kaivamalla vesiviemäreitä Paranáan
Ituzaingon eli Caraguatayn luona. Homma ei kuitenkaan onnistunut, jota
parhaiten todistaa se, että rämeet vieläkin ovat olemassa.
Koko Corrientes-maakunta on alankoa ja suurimmaksi osaksi metsien
peitossa. Tämä koskee etenkin eteläosaa sekä Paranán ja Uruguayn
rantaseutuja. Väestö maakunnan viime mainituissa osissa elää
suurimmaksi osaksi pölkkyjen hakkuulla ja lauttaamisella pitkin
virtoja. Pohjoisemmissa osissa on kasvisto korkean lämpimän ja runsaan
sademäärän vuoksi täydellisesti troopillinen, vaikka maakunta
kokonaisuudessaan on tropiikkien ulkopuolella. Metsät ovat täynnä
palmuja ja muita troopillisia puita. Useissa niissä kasvaa syötäviä,
hyvälle maistuvia hedelmiä, joten asukkaat vaivatta voivat poimia niitä
elatukseksensa. Metsästys on myöskin tuottavaa, kun metsissä on sangen
paljon villejä eläimiä.
Ilmanala, vaikka kuuma, on hyvä ja terveellinen, varsinkin sen takia,
ehkä lämpömäärä eri vuodenaikoina hyvin vähän vaihtelee.
Maa on laadultaan erinomaisen hedelmällistä. Karjanhoito on kuitenkin
täällä myöskin toistaiseksi pääelinkeinona ja maanviljelys siihen
verraten vähäisestä merkityksestä. Enimmin viljellään maissia, mutta
myöskin mandiceaa, tupakkia ja imeliä perunoita. Fres Bocas'in luona
lähellä pääkaupunkia Corrientesta, maakunnan luoteisessa osassa, on
hyvällä menestyksellä tehty puuvillan viljelyskokeita. Kuitenkin on
vielä aikaista päättää tuleeko sen viljelys saamaan suurempaa
merkitystä maakunnan talouteen nähden. Kulkuyhdistykset näiden
syrjäisten seutujen ja kuluttavan maailman välillä ovat kuitenkin niin
vaivaloisia, että ne tuskin voisivat ollakaan minään todellisina
kilpailijoina maailman markkinoilla. Hyvin matalassa kulkeva höyrylaiva
-- ainoastaan 3 jalkaa syvässä -- menee kerran viikkoonsa Ceibosta
(Monte Caserosin luona) pitkin Uruguayta Santa Toméhen, lähellä
Misiones'in rajaa. Paranálla välittää myöskin yksi matalassa kulkeva
höyrylaiva liikennettä Corrientes'in ja Ituzaingon välillä. Heti tämän
paikan ylipuolella tekevät Apipá-putoukset Paranán täydellisesti
kelpaamattomaksi kulkea.
Hedelmäin viljelystä harjoitetaan nykyään jo maakunnassa jotenkin
suuressa määrässä. Enimmin viljellään appelsiineja, ja niitä viedään
vuosittain äärettömiä määriä virtoja myöten Buenos-Ayres'iin ja
Montevideoon. Kenties tuleekin hedelmäin viljelys aikaa myöten
maakunnan pääelinkeinoksi.
Väestön lisääntyminen Corrientes'issakin on ollut hyvin suuri. V. 1857
oli ainoastaan 90,000 asukasta, mutta nykyään nousee asukasluku jo noin
255,000:een.
_Santa Fé_, suorastaan Paranán toisella puolella, länteen Entre
Rios'ista, on hyvin edullisella asemalla, kun se lähes 50 Ruots. penik.
pituudelta on Paranán varrella ja virta on niin syvä, että siinä voivat
purjehtia aina 18:kin jalkaa syvässä käyvät laivat. Maakunnan pinta-ala
on lähes sama kuin koko Portugalin kuningaskunnan, jota maata se myös
maanmuodostuksen puolesta jotenkin paljon muistuttaa.
Väestön lisääntyminen on ollut melkein verrattoman ripeätä, erittäinkin
viimeisinä 30 vuonna. Edellisen vuosisadan viime vuosina oli Santa
Fé'ssä ainoastaan 12-13,000 asukasta. V. 1857 oli niiden luku jo
noussut hiukan yli 40,000. 1868 teki se lähes 90,000. Nykyään on
asukasluku 300,000. Merkitykseltään koko maan suhteen voittaa Santa
Fé'n ainoastaan Buenos-Ayres ja Córdoba. Ne nopeat edistykset,
joita tämä maakunta on tehnyt, voidaan pitää alkaneen ensimmäisen
maanviljelyssiirtokunnan perustamisesta v. 1856. Tätä ensimmäistä
seurasi pian useampia muita, niin että maanviljelys täälläkin nykyään
riitelee etusijaa karjanhoidolta, joka ennen on ollut pääelinkeinona.
Uusia maanviljelyskolonioita perustetaan joka vuosi seutuihin, joissa
asukkaat ennen ainoastaan karjanhoitoa harjoittivat. Karjanhoidon
harjoittajat tungetaan yhä etemmäksi asumattomiin seutuihin, jonne he
vievät ensimmäisen elinkeinonsa mukanaan. Useimmat maanviljelyskoloniat
ovat Paranán rannikoilla sekä pääkaupungin ja Rosarion ympäristöillä.
Maakunnan eteläosassa huomaa jo pampaksen läheisyyden maan ja kasviston
luonteesta. Puut loppuvat, ja niiden asemesta kasvaa piikkisiä
pensaskasveja sekä pitkää, karheata ja kovaa heinää. Kuta etemmäksi
sitä vastoin tullaan pohjoiseenpäin, sitä avarammiksi ja tiheämmiksi
käyvät metsät. Lähes kolmannes koko maakuntaa on metsäistä. Siellä
kasvaa paljon arvokkaita rakennus-puulajeja. Keski- ja pohjoisosissa on
eläin- sekä kasvikunta paljoa rikkaampi kuin Buenos-Ayres'issa.
Pääkaupunki, samanniminen kuin itse maakuntakin, sijaitsee Paranán
rannalla ja perustettiin jo v. 1527, mutta on muuten vähäinen,
merkitykseltään melkein mitätön. Sitä vastoin on Rosario, vähän
etäämpänä, alempana virran varrella, Argentinan toinen kaupunki kaupan
ja liikenteen puolesta. Rosario perustettiin v. 1730, mutta v, 1854 oli
siellä vasta ainoastaan 4,300 asukasta. V. 1870 asukasten luku jo oli
noussut 21,000. Nykyään siinä on yli 50,000. Kun suuret höyry- ja
purjelaivat voivat mennä Paranáa pitkin aina Rosarioon asti, niin on
kaupunki sisempien maakuntien tuontipaikkana suuren arvoinen.
Transandilaisen rautatien valmistumisen jälkeen on se ollut myös
naapurimaan Chilen tuontipaikkana. Vaikka Rosario asukaslukunsa
puolesta on kehittynyt nopeammin kuin sekä Buenos-Ayres että
Liverpool, niin on tämä kehityksen laji tuskin voinut kilpailla kaupan
suunnattoman lisääntymisen kanssa. Kolmenakymmenenä vuotena on Rosarion
kauppa tullut kymmenen kertaa suuremmaksi, edistys, jolla ei ole
vertaistansa muualla kuin Californiassa ja Australiassa.
Rosario on rakennustavan puolesta jokseenkin samanlainen kuin
Buenos-Ayres. Kaupungissa on useampia kirkkoja -- niiden joukossa
1 englantilainen ja 1 amerikkalainen protestanttinen -- hospitaaleja,
hyväntekeväisyyslaitoksia ja alaikäisten lasten turvakotia. Joku määrä
tehtaita on myös olemassa, mutta ne eivät ole juuri minkään arvoisia
verrattuina kaupungissa harjoitetun kaupan suuruuteen. Jokapäiväisiä
sanomalehtiä ilmestyy kaupungissa viisi. Vanhin, englantilainen
"Capital", perustettiin jo vuonna 1866. Rautatielinjojen kautta
on Rosario yhteydessä Buenos-Ayres'in, Tucuman'in ja Mendozan
kanssa. Lisäksi on sieltä vielä jokapäiväinen höyrylaivaliikenne
Buenos-Ayres'iin.