Santa Fé'ssä, San Luis'issa, Córdoba'ssa ja Tucuman'issa, vaan myöskin,
vaikka vähemmässä määrin, Entre Rio'ssa ja Buenos-Ayres'issa.
Ensimmäinen maanviljelyskolonia, mikä Argentinassa perustettiin, oli
Santa Fé-maakunnassa, lähellä samannimistä kaupunkia. Se perustettiin
1856, nimellä Esperanza, ja on sittemmin alituisesti tullut yhä
kukoistavammaksi, lukien nykyään koko joukon yli 3,000 asukasta.
Melkein yhtä paljon kuin maanviljelykseen on Argentinassa kiinnitetty
huomiota hedelmä- ja viininviljelykseenkin, ja kaikkein pohjoisimmissa
seuduissa myöskin sokurin ja pumpulin viljelykseen. Kuten jo
aikaisemmin on mainittu, kaikkialla maassa menestyy joukko erilaisia
hedelmäpuita. Varsinaisena elinkeinona ei hedelmänviljelystä kuitenkaan
ole harjoitettu ennenkuin vasta viime vuosina väestön lisääntyessä ja
etenkin kaupunkien asukasmäärän suurentuessa. Muinoin kukin viljeli
hedelmiä ainoastaan omiksi tarpeiksensa. Nyt sitä vastoin ympärillä
olevista maakylistä kaikkiin suurempiin kaupunkeihin tuodaan niitä
hedelmiä, joita siellä viljellään. Esim. Buenos-Ayres'iin vuosittain
tuodaan pitkin Paranáa summattomin määrin hedelmiä tähän virtaan
rajoittuvista seuduista. Mitään hedelmien vientiä ei kuitenkaan
harjoiteta, eikä se mieluisasti voi tulla kysymykseenkään, kun
lähiseudun maat itse tuottavat tätä tavaraa, ainakin yhtä paljon kuin
Argentina. Eurooppaan taasen on matka liian pitkä. Ainoastaan
säilytettyinä voisi niitä sinne viedä. Mutta toistaiseksi ei semmoista
hedelmien säilytystä, vientiä varten, ainakaan huomattavammassa
määrässä, maassa pantane toimeen.
Vaikka viiniä nyt jo viljellään monin paikoin, etenkin länsi- ja
pohjoisosissa, tuodaan sitä kuitenkin vuosittain suuret määrät
Italiasta ja Espanjasta. Todennäköisesti on syy siinä, että suurin osa
omassa maassa kasvavaa viiniä on vaan yksinkertaista maalaistuotetta ja
että vaatimukset kaupungeissa, etenkin Buenos-Ayres'issa, ovat
korkeammat. Kokeita myöskin paremman viinilajin viljelyksessä kyllä on
tehty, mutta vasta viime vuosina. Niinpä kasvaa nyt esim. Catamarcassa
viiniä, joka ma'un puolesta hyvin lähenee burgundilaista. Myöskin
Tucuman'issa on hyvällä menestyksellä alettu viljellä jalompia
viinilajeja.
Sokurinviljelys on lämpimissä pohjoismaakunnissa yhä enemmän alkanut
kiinnittää maanviljelijäin huomiota, ja on muutamissa seuduissa jo
kehittynyt pääelinkeinoksi. Etenkin Salto'ssa ja Jujuy'ssa, joissa
tähän viljelykseen pääasiallisesti käytetään indiaaneja, on tämä
elinkeino saanut mitä suurimman merkityksen. Sitä sokuria, mitä
täällä viljellään, pidetään laadultaan melkein yhtäläisenä kuin
brasilialainen. Corrientes-sokuria, joka on parasta, pidetään
parempanakin sitä.
Pumpulia viljellään Jujuy'ssa, La Rioja'ssa, San Juan'issa ja
Corrientes'issa, kuitenkin vaan vähin määrin. Sato ei riitä edes
täyttämään vuotuista tarvetta omissa maakunnissa, vielä vähemmin voisi
mitään vientiä tapahtua.
Kahvin viljelyskokeita on tehty parissa paikassa, ja ne ovat
muodostuneet tyydyttäviksi. Mitään suurempaa tulevaisuutta kahvin
viljelys muuten Argentinassa kuitenkaan tuskin saanee, kun maan kahvia
kasvavat seudut ovat niin kaukana tiheämmin asutuista paikkakunnista ja
suuremmista yhdistysreitistä, että kuljetus käy kovin vaivaloiseksi ja
kalliiksi, joten kilpailua Brasilian kanssa on melkein vaikea
ajatellakaan.
_Vuorityö_. Melkein kaikissa Argentinan läpi menevissä
vuorijaksoissa, etupäässä itse Andes-vuorissa, vaan myöskin niiden
haarautumissa on tavattu niin hyvin puhdasta metallia kuin
metallirikkaita malmejakin. Vaan missä metallia, etenkin jalometallia,
kultaa ja hopeaa, on ollut puhtaassa tilassa, ovat maan alkuasukkaat,
indiaanit, sen koonneet ja valmistaneet koristeiksi sekä tarvekaluiksi
paljoa ennen kuin yksikään eurooppalainen oli Argentinan maata
polkenut. Todellista vuorikaivantoa sitä vastaan on ainoastaan hyvin
vähän aikaa ollut olemassakaan. V. 1824 muodostettiin Buenos-Ayres'issa
yhtiö vuorityön järkiperäistä harjoitusta varten Famátina-vuorissa
La Rioja-maakunnassa. Niissä vuorissa ovatkin maan metallirikkaimmat
paikat. Yhtiö kuitenkin sai ainoastaan lyhyeksi ajaksi antautua
rauhassa harjoittamaan liikettänsä, sillä levottomuudet sisällisen
sodan alussa, kenraali Rosan diktaattoriviran aikana, saattoivat sen
häviölle. Yhtiön teknillisen johtajan, erään saksalaisen, silloin ampui
Rosan julma käskyläinen, Quiroza, jota aivan oikein on nimitetty
tasankojen tiikeriksi, "tigre de los llanos". Yhtiön hajottua viipyi
kauan ennenkuin mitään todellista vuorityötä, sanan varsinaisessa
ymmärryksessä, jälleen tuli käyntiin. Vasta viime vuosikymmeninä tämä
elinkeino on jälleen alkanut kukoistua. Maakunnat, joissa vuorityötä
nykyään oikein elinkeinona harjoitetaan, ovat Córdoba, San Luis,
Mendoza, La Rioja ja Catamarca. Löydetyt metallit ovat: kulta, hopea,
kupari, lyijy ja nikkeli. Etenkin kuparia ja lyijyä on suurin määrin.
Kultaa on Famátina-vuorissa La Riojassa, Salta'ssa ja Jujuy'ssa
puhtaassa tilassa ja tavataan enimmäkseen pienissä vuoripuroissa.
Kahdessa viimeksi mainitussa maakunnassa toimittavat kullan huuhtomista
ainoastaan indiaanit, jotka sinne tulevat läheisestä Gran Chaco'sta,
saadakseen työnansiota. Vuorien sisällä sitä ilmaantuu ainoastaan San
Juan'issa. Kultaa ei kuitenkaan ole löydetty suurempia määriä,
ainoastaan jotenkin niukasti. Runsaammin sitä vastaan tavataan hopeata.
Sitä on suurimmassa määrin puhtaassa tilassa Cerro Negro'ssa ja
Chilecito'ssa La Riojassa sekä lyijyn yhteydessä Mendoza'ssa ja San
Juan'issa.
Kuparia on sekä puhtaana että malmina kuin myöskin kullan ja hopean
yhteydessä. Runsaimmin on kuparia Catamarca'ssa ja Famátina'ssa La
Rioja'ssa, mutta myöskin, vaikka vähemmässä määrin, Sierra de
Córdoba'ssa samannimisessä maakunnassa sekä vähän Salta'ssa.
Lyijyä saadaan enemmän kuin kuparia. Sitä on malmina Mendoza'ssa ja San
Juan'issa.
Nikkeliä on ainoastaan La Riojassa ja jotenkin niukalta siinäkin.
Maan eri osissa esiintyvät malmit eivät ole läheskään samoissa
vuorilajeissa. Päinvastoin on siinä suhteessa hyvinkin suuri
eroavaisuus, Niinpä ovat ylimalkaan Catamarcassa olevat metallit
graniitissa, Córdoba'ssa taas gneis'issä, La Rioja'ssa saviliuskassa,
San Jnan'issa gneis'issä ja kalkkikivessä sekä vihdoin Mendoza'ssa
valkeassa ja punaisessa hiekkakivessä.
Kuten jo on sanottu, ovat Famátina-vuoret La Rioja-maakunnassa
useammanlaisista malmeista rikkain seutu koko maassa. Nämä vuoret
sisältävät suunnattoman määrän rikkaita malmisuonia, joissa on kaikkia
maassa esiintyviä metalleja. Kuitenkaan ei ole vuorityö edes
Famátina-vuorissakaan saavuttanut sitä laajaperäistä merkitystä, mitä
siltä voi odottaa. Kehitystä etupäässä hidastuttavat ja vastustavat
kehittymättömät kulkuneuvot. Lisätyt ja mukavammat yhdistyskeinot
rantaseutujen kanssa sekä suurennetut työvoimat, etenkin kun uudet
rautatiet Rioja'an ja Catamarca'an kerkiävät täysin valmistua,
vaikuttavat sen, että vuorityötä tässä monenlaisista metalleista
rikkaassa maassa tullaan harjoittamaan suuremmalla voitolla
ja semmoisella laajuudella, että tämä ansionlähde läheisessä
tulevaisuudessa voittaa maan eri elinkeinojen joukossa semmoisen
aseman, mikä sille täydellä oikeudella kuuluu.
_Metsästys ja kalastus_. Näitä maan alkuperäisten asukkaiden
yksinomaisia elinkeinoja varsinaisena ammattina harjoittavat tuskin
muut, kuin eri rajaseuduilla ja kaukaisemmissa osissa asuvat indiaanit.
Eri paikoissa on metsästys sekä kalastus elinkeinona, molemmat yhtä
paljon, sen mukaan millainen maan luonto on ja kuinka runsaasti siinä
on riistaa. Misiones'in ja Gran Chaco'n suurissa metsissä asuvat
indiaanit elävät pääasiallisesti metsästyksestä, johon heillä onkin
mainio tilaisuus, kun metsät ovat täpösten täynnä kaikenlaisia
nelijalkaisia eläimiä ja lintuja. Samoin on laita pampasseudnn
sotaisten asukkaiden, niinkuin suuremmaksi osaksi Patagonian
indiaanienkin. Viimeksi mainitut sitä paitsi kalastelevat Patagonian
läpi virtaavissa jokiloissa. Tulimaan indiaanit vihdoin elävät
yksinomaan kalastuksella. Heidän maansa onkin kalarikas, mutta muista
eläimistä jotenkin köyhä.
Vaikka Paraná-virta lisäjokineen on jotenkin rikas eri kalalajeista,
niin eivät kalastusta kuitenkaan siellä harjoita muut, kuin kenties
yksi ja toinen köyhä raukka, joka muutoin ei voi elatustansa hankkia.
Niin hyvin säilytettyä kuin kuivattuakin kalaa tuodaan maahan suurin
määrin Euroopasta, etenkin katolilaisen paaston ajaksi. Metsästystä
taasen harjoittavat valkoihoiset asukkaat enemmän huvin kuin hyödyn
vuoksi.
_Teollisuus_. Paitsi jo kerrottua vuorityötä, joka tosiaan
oikeastaan on luettava teollisuudeksi, Argentinassa tuskin on mitään
mainittavan arvoista teollisuutta. Ne raaka-aineet, mitä maa tuottaa,
viedään suurimmaksi osaksi muihin maihin valmisteltaviksi ja
muodostettaviksi, saadakseen sen muodon, jossa ne kelpaavat
ihmisiä hyödyttämään ja palvelemaan. Asia on aivan luonnollinen.
Harvalukuinen väestö näet tarvitaan hyvinkin tarkoin irroittamaan
niitä raaka-aineita, mitä maa luovuttaa, joten ei jää joutavia
työvoimia tuotteiden jalostamista ja valmistamista varten. Väestön
lisääntymisestä tulee vähitellen myöskin teollisuuden kehittyminen
olemaan luonnollisena seurauksena. -- Teollisuuden edistämiseksi
säädettiin v. 1876 suojelustulli muutamille esineille, joita luultiin
voitavan maassa valmistaa. Mutta siitä ei ollut odotettua hyötyä. Vaan
sillä tavoin koettaa keinollisesti herättää teollisuutta maassa, jossa
se yhdestä tahi toisesta syystä on mahdoton, on vain turhaa vaivaa.
Ellei ole olemassa teollisuuden kukoistuksen ehtoja, niin ei sitä
myöskään voi keinollisesti esiin loihtia. Suojelustullit ovat
oikeutetut ainoastaan siellä, missä teollisuutta jo on olemassa.
Ainoastaan silloin voi tulla kysymykseen suojella sitä ulkomaalaisen
kilpailun ylivaltaa vastaan. Mutta ne eivät voi herättää teollisuutta
siinä, missä sitä ei ennen ole olemassa.
Se vähäinen teollisuus, mitä Argentinassa harjoitetaan, on etupäässä
kääntynyt puutavarain jalostamiseen eli puhdistukseen. Buenos-Ayres'in
läheisyydessä on koko joukko höyrysahoja, joissa sahataan ne
hirret, jotka lautataan suuria Paraná- ja Uruguay-virtoja pitkin
niiden keski- ja yläjuoksulla olevista metsärikkaista seuduista.
Buenos-Ayres'in seuduilla on myös suurin osa niitä muita teollisia
laitoksia, mitä maassa on olemassa. Niistä erittäinkin huomattakoon
pari rautatehdasta, muutamia nahka- ja suurempia ajokalutehtaita
sekä iso suklaatehdas ynnä muutamia muita. Muita huomattavampia
tehdasliikkeitä on eräs suuri olutpanimo, perustettu v. 1859. Siinä
työskentelee nykyään noin 100 työmiestä, ja se valmistaa päivittäin
noin 30,000 kannua olutta. Sitä paitsi on toinenkin suuri panimo
olemassa. -- Siinäpä melkein onkin koko Argentinan teollisuus, lukuun
ottamatta vielä muutamia teollisia laitoksia. Mutta suojelustulleilla
tahi ilman niitäkin se kyllä vähitellen tulee lisääntymään ja
edistymään mikäli väestökin lisääntyy.
_Kauppa_. Teollisuuden vastakohtana on kauppa edistynyt hyvin
nopeasti ja vuosi vuodelta voittanut yhä suurempaa merkitystä, niin
että se nykyään on jotenkin korkealla kannalla. Ne maalais- ja
maanviljelystuotteet, joita Argentinassa saadaan, viedään osaksi
läheisiin maihin, osaksi Eurooppaan. Sitä vastaan täytyy maahan tuoda
paljon tehdastuotteita, koneita ja työkaluja maanviljelyksen tarpeeksi.
Siten on vienti ja tuonti ollut melkein yhtä suuri. Tuonnin arvo on
kuitenkin nykyään noin 20 % suurempi kuin viennin. Se on selvä seuraus
tullijärjestelmästä, joka maan etevimmille vientitavaroille, nimittäin
villalle, lampaannahoille, vuodille, talille, luille, karvoille,
höyhenille ja lihalle määrää vientitullia täyteensä koko 6 % tavaran
arvosta, siten aivan luonnollisesti häiriten maan vientiä. Vaikka
vientitullia pidettäisiinkin tarpeellisena, valtion debetin ja
kreditin tasaamiseksi, niin ei sen kuitenkaan pitäisi koskea kaikkia
etevimpiä vientitavaroita, sillä viennin heikontumisen vuoksi sen
välttämättömästi täytyy enemmän vahingoittaa kuin hyödyttää maan etuja
kokonaisuudessaan.
Kuten sanottu, ovat tärkeimmät vientitavarat villa, nahat, tali,
maanviljelyksen tuotteet, niinkuin viljat, heinät y.m., lampaannahat ja
liha. Näistä erilaisista tavaroista on villan ja maanviljelystuotteiden
vienti ollut myötään nousemassa, kun sitä vastoin vuotien ja talin
vienti on vähentynyt. Lammasnahkojen ja lihain vienti on toisiinsa
verraten kauan ollut melkein yhtäläisellä kannalla. Paitsi jo
lueteltuja tavaroita viedään vielä suuret määrät eläviä eläimiä;
etenkin on vilkas muuliaasien vienti Peruun, Boliviaan ja Chileen.
Tuonti taasen on suurimmaksi osaksi kaikenlaisia tehdastavaroita,
koneita, työkaluja y.m., kuin myöskin kivihiiliä. Kivihiiliä tuodaan
suunnattomia määriä Buenos-Ayres'een polttoaineeksi niille monille
laivoille, jotka välittävät säännöllistä kulkuyhdistystä Euroopan eri
osien kanssa.
Suurin osa Argentinan kauppaa kulkee vielä toistaiseksi
Buenos-Ayres'in kautta, vaikka viime aikoina muutkin paikat, enemmän
kuin ennen, ovat alkaneet kiinnittää huomiotansa tähän elinkeinoon.
Buenos-Ayres'in kauppa on vuodesta 1870 vaihdellut 66 ja 82 % välillä
maan koko kaupasta. Kuitenkin on erityisesti Rosario tässä suhteessa
tehnyt suuria edistyksiä ja uhkaa vähitellen kukistaa pääkaupungin
ylivallan tällä alalla.
Kunkin maan kaupan kehittymiselle on sen lainaustoimi suuresta arvosta.
Sitä on vasta viimeisinä vuosina enemmän kehitetty Argentinassa ja
saatettu sille kannalle, missä se nyt on. Kauan tuntui vakavien
pankkilaitosten puute ennenkuin yleisempiä niitä saatiin kuntoon.
Lyhyt-aikaisten lainojen saanti oli vaikea ja korko mahdottoman
suuri. Niinpä maksettiin korkoa aina 24-30 % Ja enemmänkin.
Kaikenmoisen kaupan ja liikenteen suureksi hyödyksi perustettiin v.
1873 Argentinan Kansallispankki 20 miljoonan dollarin pääomalla;
pääkonttori on Buenos-Ayres'issa ja alikonttoreja jokaisessa maakunnan
valtakaupungissa. Paitsi tätä pankkia on nykyään myöskin joukko muita
pankkilaitoksia pääasiallisesti Buenos-Ayres'issa ja muissakin
kaupungeissa. Suurimmat näistä ovat Buenos-Ayres Provincial bank ja
London and River Plate bank. Lainauskorko kaikissa näissä pankeissa on
kuitenkin edelleen eurooppalaisiin verraten jotenkin korkea,
tavallisesti 10-12 %, ainoastaan Buenos-Ayres Provincial bank lainaa
rahoja 6 à 8 % vastaan. Seurauksena tästä on se, että melkein kaikkien
sikäläisten pankkien voitto on jotenkin suuri. Esim. London and River
Plate bank jakoi viime vuodelta (1888) 15 % osingon, jota paitsi
vararahastoon lisättiin 150,000 dollaria.
Melkein kaikilla maan pankeilla on setelinanto-oikeus, mutta paitsi
Buenos-Ayres Provinsial pankkia täytyy kaikissa seteleissä olla
Kansallispankin leima. Ilman sitä ne ovat arvottomia.
Kauppaolojen likeisessä yhteydessä aina ovat kunkin maan mynttisuhteet.
Argentinassa on kulta rahakantana, mutta kultaa ei melkein koskaan
tapaa liikkeessä. Samoin on hopean laita; ainoastaan kuparia ja paperia
on liikkeessä. Rahayksikkö on peso eli argentinalainen dollari, joka
jaetaan 100 centavos'iin. Yksi hopea peso vastaa 4 mk 21 p:iä Suomen
rahaa, ja peso paperissa oli Joulukuulla viime vuonna 3 mk 58 p:in
arvoinen, vaan se on alinomaa mahdottoman suurten vaihtelujen alaisena.
Paperirahan halvan kurssin synnyttää se seikka, että pankit ovat
saaneet oikeuden antaa setelejä paljoa korkeamman määrän, kuin
mitä niiden omistama arvoaine vastaa ja enemmän kuin yleinen
liike välttämättömästi tarvitsisi. Vuoden 1888 lopulla nousi
liikkeessä olevain setelien määrä 92,294,663 doll., josta summasta
Kansallispankilla noin 37 miljoonan dollarin paikoille. Vaikka tämä
määrä jo oikeastaan on liian suuri, s.o. nousee yli pankkien
luonnollisen setelinanto-oikeuden, niin on pankeille kuitenkin annettu
oikeus laskea yhä enemmän setelejä liikkeesen eli yhteensä 214,546,100
doll. arvosta. Siten luonnollisesti paperirahan jo ennestäänkin
alhainen kurssi tulee tuntuvasti alentumaan ja pankkien luottamus
vähenemään.
Kulkuneuvojen parantuessa, kun uusia rautateitä yhä rakennetaan ja
yhdistys meritse Euroopan kanssa tulee vilkkaammaksi, on Argentinan jo
ennestäänkin suuri kauppa yhä kehittyvä ja siten vaurastuttava sekä
yksilöllistä että maan yleistä varallisuutta ja hyvinvointia.
Kulkuneuvot.
Kunkin maan edistyspyrinnöissä on sen kulkuneuvojen kehittäminen
ja täydellisentäminen suurimmasta arvosta. Vaan kiireisesti
hankkia itselleen hyvin järjestetyn ja jotenkin täydellisen
kulkuyhdistysverkon, on sentähden nuorelle valtakunnalle, semmoiselle
kuin Argentina, aivan tärkeä seikka. Huomaten tämän, ei ole puuttunut
toimeliaita henkilöitä, jotka ovat ottaneet mainitun tärkeän asian
käsitelläkseen ja tehneet parastaan koettaessaan kohottaa tasavaltaa
siinä suhteessa ajan vaatimusten tasalle.
Keskusliike Argentinan ja Euroopan, Yhdysvaltojen ja Brasilian välillä,
monien komeiden höyrylaivojen välittämänä, tapahtuu yksinomaisesti
Montevideon kautta ja tulee siitä syystä lähemmin kerrottavaksi
Uruguay'n kulkuneuvojen yhteydessä.
Mitä tulee keskusliikkeesen itse maan rajojen sisällä, niin sitä
pääasiallisesti välitetään jo jotenkin tiheäksi haarautuneella
rautatieverkolla. Verrattomasti tärkein linja on nykyään valmistunut
transandilainen tyynenmeren rata, joka, lähtien Buenos-Ayres'ista,
melkein suoraa läntistä suuntaa menee läpi koko maan, koskettaen San
Luis'ta ja Mendoza'a, käy yli mahtavien Andes-vuorien Uspallata-solassa
12,870 jalan korkeudella meren pinnasta ja vihdoin laskeutuu alas
vuorten toisella puolella, kunnes se pienellä Santa Rosan kentällä
Chilessä yhtyy vanhaan Santa Rosa-Valparaiso-rataan. Siten tämä
teräsnauha yhdistää Argentinan ja Chilen pääkaupungit sekä Atlantin ja
Tyynenmeren keskenään. Muita tärkeitä linjoja ovat Ferro Carril del
Sud-radat Buenos-Ayres-maakunnassa. Niistä on etevin Buenos-Ayres'ta ja
Bahia Blanca'a yhdistävä rata; Ferro Carril Grande del Norte, jonka
päälinja menee Córdoba'sta Tucuman'in yli Salte'en ja joka lähimmässä
tulevaisuudessa tulee ulottumaan viimeksi mainitusta paikkakunnasta
Jujuy'hin -- ja monta muuta. Eri maakuntien yhteydessä tulee
mainittaviksi tärkeimmät niiden läpi kulkevat radat, jonka vuoksi
jätämme ne tässä luettelematta. Kuten trans-andilainen rata, ovat
kaikki rautatieradat, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, niinkuin
esim. tuo lyhyt rata Mendoza'n ja San Juan'in välillä, joka kuuluu
valtiolle, yksityisten hankkeita. Useimpia ovat rakennuttaneet
englantilaiset yhtiöt englantilaisilla insinööreillä joko
argentinalaisen hallituksen takuulla tahi ilman sitä. V. 1884 oli
liikennettä 2,290 englannin penikulmalla rautatietä. Näiden ratojen
rakennuskustannukset tekivät yhteensä 15,753,000 P.sterl. eli 6,860
P.sterl. penikulmalta, s.o. 114,390 Suomen markkaa virstalta. Tätä
täytyy pitää verrannollisesti hyvin alhaisena, kun otetaan huomioon,
että melkein kaikki aineet, niinkuin kiskot, työkalut y.m. täytyy tuoda
kaukaa Euroopasta. Suuria virtoja, Paraná'a ja Uruguay'ta sekä niiden
suurempia lisäjokia, kuljetaan enemmän tahi vähemmän syvässä käyvillä
höyryaluksilla, jotka muutenkin ovat olojen mukaan sovitellut. Siten
menee joka päivä komeita höyrylaivoja Buenos-Ayres'ista pitkin Paranáa
Rosario'on. Toiset jatkavat matkaansa yhä etemmäksi, Santa Fé'hen ja,
Corrientes'iin. Viime mainitusta kaupungista menee eräs pieni höyryvene
vieläkin ylemmäksi Paraná'a aina Ituzaingo'on asti Apipá-putousten
alipuolella Ytapua'sta, näiden putousten yläpuolelta, myöskin menee
pieni höyryvene silloin tällöin (epäsäännöllisesti) aina siihen, missä
Yguazù laskee Paraná'an Misiones'in ja Brasilian rajalla. Vieläkin
menee höyrylaivoja kolmesti viikkoon Buenos-Ayres'ista Uruguay'ta
pitkin Salto'on, tiellä poiketen Fray Bento'on, Concepcion'iin,
Paysandù'un y.m. -- Ceibo'sta Monte Caseres'in luona, Corrientes'in
eteläisimmässä osassa, välittää eräs pieni virtahöyrylaiva liikennettä
kerran viikossa pitkin Uruguay'n yläjuoksua Santa Tomé'hen, suorastaan
Misiones'in puolella rajaa.
Joskus menee Buenos-Ayres'ista suurempi höyrylaiva Patagonian
rannikkoja pitkin, poiketen välillä muutamiin paikkoihin ja vieden
postin kaukaisille uudisasukkaille koko pitkällä rannikkojaksolla aina
Cabo de los Gallegos'iin, lähelle Magellan-salmen suuta, josta se
kääntyy takaisin.
Maakuntia ja aluskuntia.
Kuten tunnettu, on Argentinassa neljätoista yhdysvaltiota eli
maakuntaa, kullakin erityinen hallintonsa. Nämä sekä neljä aluskuntaa,
joilla ei ole erityistä hallintoa, tekevät yhteensä yhdysvallan, jolla
on yhteinen hallitus ja yhteinen perintövallaton esimies, tasavallan
presidentti. Seuraavilla sivuilla ovat kaikki nämä maakunnat ja alueet
kukin erikseen lyhyesti selitetyt.
_Buenos-Ayres_ on vanhin, tiheimmin asuttu ja merkitykseltään
ensimmäinen Argentinan neljästätoista maakunnasta. Idässä ja
itäpohjassa sitä huuhtoo Atlantin ja La Platan aallot ja länsietelässä
se yhtyy äärettömiin pampaslakeuksiin. Niistä noin 980,000:sta
ihmisestä, jotka tätä maakuntaa asustavat, on noin 650,000 eli lähes
67 % koko väestöstä, kaupungeissa asuvia. Muut ovat hajallaan
maakylissä, tiheimmin maakunnan koillisessa osassa. Se ei kuitenkaan
ole maan lihavuus, joka olisi vietellyt verrannollisesti niin suuren
väestömäärän Buenos-Ayres'iin, sillä siinä suhteessa ovat useat muut
maakunnat etevämmät. Syynä siihen on kai ensinnäkin se, että tämä
maakunta on vanhin ja aikaisimmin siirtolaisten asuma sekä että sillä
on mukavampi yhdistys muun maailman, etenkin Euroopan kanssa, kuin
toisilla, sisemmillä maakunnilla. Laajalle haarautunut rautatieverkko
yhdistää maakunnan sisemmät osat pääkaupungin kanssa, jossa asukkailla
on erinomaisen hyvä markkinapaikka tuotteillensa. Etenkin pohjoisen
osan läpi risteilee joukko eri rautatielinjoja, samoin myöskin
eteläänpäin on useita ratoja. Etevin ja merkitykseltään arvokkain
näistä eteläradoista on se, mikä yhdistää Buenos-Ayres'ta Bahia
Blanca'an. Buenos-Ayres'ista lähtee myöskin transandilainen.
tyynenmeren rata. Tämän radan suuresta merkityksestä koko Argentinalle
ja erittäinkin Buenos-Ayres'ille on jo ennemmin ollut puhetta.
Buenos-Ayres on melkein yhtenäistä tasankoa. Maakunnan etelä- ja
keskiosan läpi ainoastaan käy kaksi jotenkin vähäpätöistä
maanselännettä (suunta SE-NW). Eteläisempi, Sierra Ventana, on 3,800
jalkaa korkea, jota vastoin pohjoisempi, Sierra de Tandil, on
ainoastaan 1,500 jalkaa korkea. Maa on enimmäkseen puutonta, paitsi
kaupunkien lähimmät ympäristöt, joissa kasvaa joukko akaasioita ja
muita muhkeampia puulajeja, ja virtalaaksoissa, joissa on sieviä
persikkapuu- ja poppeli-istutuksia. Itäosassa, jossa maa vähitellen
alkaa muuttua täydelliseksi pampakseksi, kasvaa pitani eli kukkiva aloe
ja hyvin runsaasti ombú'a, erästä kaktuslajia.
Villieläinten määrä Buenos-Ayres'issa on innokkaalla metsästyksellä
vähentynyt, niin että ainoastaan jokunen laji on jälellä, niinkuin
strutsi, pampashirvi, hopeakettu, illeri, jaguaari ja nutria, eräs
majavannäköinen eläin. Käärmeitä on ainoastaan vivora, eräs kyykäärme,
jonka purema usein on kuolettava. Lintuja sitä vastaan on hyvin
runsaasti, enimmin ankkoja ja kyyhkysiä sekä myöskin muita, niinkuin
kurppia, brokkia, papukaijoja, kolibria, ibiksiä, flamingoja y.m.
Heinäsirkat joskus hävittävät sekä kasvavan laihon että puut. Onneksi
sitä ei tapahdu tiheään.