"Riittävästi."
"Mr Jenks! Te tarvitsette enemmän kuin minä. Minä -- en -- tahdo --
elää -- ilman -- teitä."
Merimiehen kädet vapisivat. Oli onni, ettei hänen tarvinnut nyt juuri
ampua.
"Vakuutan juoneeni niin paljon kuin tarvitsin", sanoi hän turhan
painavasti.
"Tehdäksenne minulle mieliksi voitte juoda ainakin oman osanne."
"Te tahdoitte pettää minua", murisi Jenks. "Jos juotte ensiksi puolet,
juon minä loput."
Ja sillä tavoin asia järjestyi. Nämä pari suullista vettä antoivat
heille uutta elämää. Siitä huolimatta kärsivät he päivällisaikana janoa.
"Mistä johtuu", kysyi Iris, "että tänään on niin lämmin?"
"Kahdesta hyvästä syystä -- pakollisesta toimettomuudesta ja tämän
kirotun kallion kuumenemisesta. Sitäpaitsi on tämä lämpimin päivä
saarella olomme aikana."
"Katsotteko tilamme aivan toivottomaksi?" kysyi Iris.
"Se ei ole toivottamampi kuin yöllä tahi tänä aamunakaan."
"Silloin oli meillä vettä. Täysin vesivarastoinkin olisi meidän ollut
vaikeaa kestää. Nykyisissä olosuhteissa on se suorastaan mahdotonta."
"Myönnän sen olevan vaikeata", sanoi Jenks. "Siitä huolimatta on meidän
säilytettävä rohkeutemme yön tuloon saakka. Silloin hankimme vettä tahi
lähdemme saarelta."
"Mutta me emme voi tehdä molempia?"
"Olemme ehkä pakoitettuja siihen."
"Mutta kuinka?"
Tämän kysymyksen vastaaminen olisi käynyt Talleyrandinkin
ymmärryksen yli, mutta ennenkuin Jenks ehti keksiä mitään syytä
liian toivorikkaaseen lausuntoonsa, tuli noin kahdeksan sadan metrin
päässä näkyviin pitkin Kilpikonnarantaa kulkeva kolmen miehen soutama
_sampani_. Vaikkakin syntymästä asti sellaiseen tottuneena olivat
dyakit väsyneet kuumiin kallioihin ja suolaveteen. Vene tuli toisten
villien merkinantojen vuoksi ja sen näkeminen antoi Jenksille uutta
toivoa. Salamannopeasti juolahti hänen mieleensä, että jos hän
saattaisi pysyttää heidät poissa lähteeltä ja turmella _sampanin_, joka
tuli avuksi tuoden ehkä pääosan heidän varastojaan, niin villit kenties
väsyisivät sammuttamaan janoaan saniaiskasvin lehdistä.
"Tulkaa heti tänne!" huudahti hän asettaen kiväärinsä kuntoon.
"Laskeutukaa pitkällenne ja tähdätkää veneen keulaan. Ei tee mitään
vaikka kuula ensin iskeekin veteen."
Hän laittoi kiväärin kuntoon tytölle ja alkoi itse ampua ennenkuin Iris
ehti hänen luokseen.
Pian lähettivät molemmat kiväärit kaksikymmentä kuulaa minutissa
_sampania_ kohti. Seuraukset siitä eivät viipyneet kauan. Dyakit
tanssivat penkiltä penkille. Yksi miehistä putosi veteen ja heti sen
jälkeen katkesi eräs laitalaudoista. _Sampani_ täyttyi vedellä ja
upposi maissa olevien rosvojen kimeän ulvonnan säestämänä. Molemmat
dyakit koettelivat uida maihin, mutta muutamien vetojen jälkeen
ojensivat käsivartensa ja katosivat. Kirkkaassa ilmassa saattoi katsoja
nähdä mustien evien piirtelevän vedenpintaa.
He olivat alkaneet rauhoittua taistelun jälkeen -- ja jano oli
jälleen ruvennut heitä kiusaamaan -- kun jonkunlainen likainen
liehuva kangaspala näkyi vastapäisen kallion juurella. Se katosi
pian tullakseen taas uudelleen näkyviin. Nyt pysyi se vakavana ja
ruskea käsivarsi tuli näkyviin. Kun Jenks ei ampunut, pistäytyi esiin
turbaanin peittämä pää. Se oli muhamettilainen.
"Ei ampua!" huusi mies. "Minä engelska puhu."
"Ettekö osaa hindujen kieltä?" huusi Jenks sillä kielellä.
"_Han_, sahib (kyllä, herra!)" kuului ihastunut vastaus. "Tahtooko
teidän armonne sallia palvelijansa tulla kanssanne puhumaan?"
"Kyllä, jos tulette aseettomana."
"Ja päällikön myös, sahib?"
"Kyllä, mutta kuulkaa tarkoin! Ensimmäisestä petoksen merkistä ammun
molemmat."
"Pidämme sanamme, sahib. Syökööt korpit lihamme, jos petämme."
Musulmanni ja päällikkö astuivat esiin. Heillä ei ollut pyssyjä,
päälliköllä oli vain kris'insä.
"Sanokaa hänelle, että hän panee pois miekkansa", huusi merimies
käskevästi.
Päällikkö totteli happamin ilmein.
"Pysykää lähellä minua", sanoi Jenks tytölle, "näyttäytykää heille,
mutta vetäkää hattu silmillenne."
Iris totteli vaieten.
Pari uteliasta päätä pisti esiin vuoren kulman takaa.
"Jos nuo miehet eivät katoa heti, niin minä ammun", huusi Jenks.
Hindu käänsi ja päällikkö huusi muutamia sanoja, joilla oli toivottu
vaikutus. Neuvottelijat pysähtyivät noin kymmenen askeleen päähän
luolan eteen, ja molemmat vihollispuolueet tarkastelivat toisiaan.
"Sahib", alkoi hindu, "päällikköni Taung S'Ali ei halua tapattaa
useampia miehiä riidan vuoksi naisesta. Luovuttakaa nainen, sanoo
hän, ja hän sitoutuu joko jättämään teidät rauhaan tahi viemään
turvallisesti johonkin paikkaan, josta voitte päästä valkoisten miesten
laivaan."
"Nainen!" sanoi Jenks ivallisesti. "Onko mies mieletön? Missä täällä on
nainen?"
"Nainen, jonka päällikkö näki puoli kuukautta sitten, sahib."
"Taung S'Ali oli noiduttu. Tapoin hänen miehiään niin nopeasti, että
hän näki kummituksia."
Päällikkö kuuli nimeään mainittavan ja keskusteli jonkun aikaa
kiivaasti musulmannin kanssa osoittaen useita kertoja Jenksin vieressä
seisovaa Iristä.
Musulmanni teki kunnioittavan salaamin ja sanoi:
"Köyhien suojelija, en uskalla vastustaa teitä, mutta Taung S'Ali
sanoo tytön seisovan vieressänne ja olevan miehen puvustaan huolimatta
naisen, jota hän haluaa."
"Hänellä on hyvät silmät, mutta huonot aivot", vastasi merimies.
"Miksikä tulee hän tänne etsimään naista, joka ei ole hänen rotuaan?
Sanokaa hänelle, että hänen on lähdettävä saarelta eikä tultava
milloinkaan takasin. Silloin kenties annan anteeksi hänen kavalan
yrityksensä murhata meidät yöllä nukkuessamme."
Päällikkö hymyili ilkeästi ja musulmanni jatkoi:
"Sahib, on parasta ettei häntä liiaksi suututeta. Hän sanoo tahtovansa
tytön. Hän näki tytön kauneuden, ja se saattoi hänen sydämensä
liekkiin. Tyttö on maksanut hänelle monta ihmishenkeä, mutta on vielä
enemmän arvoinen. Ja mitä merkitsee yksi nainen maailmassa sinne tahi
tänne ollakseen syynä sotaan ja verenvuodatukseen."
Merimies tunsi itämaisen luonteen liian hyvin ja ymmärsi miehen
kummastuksen, että naisen omistamisesta antauduttiin sellaiseen
taisteluun. Oli silminnähtävästi hulluutta esittää mitään rauhanehtoja
ja kuitenkin oli alkuasukas niin halukas saamaan kaikenlaisia etuja,
että Jenks päätti tarttua oljenkorteen. "Te olette Delkistä?" sanoi hän.
"Korkeasti kunnioitettu sahib on hyvin viisas."
"Ei kukaan muu kuin Delkistä kotoisin oleva vanno Kutubin tien varressa
olevien hautojen kautta. Olette karanneet Andamoneilta?"
"Sahib, tapoin miehen vain itsepuolustuksekseni."
"Mikä lieneekään ollut syynä, niin ette te koskaan voi palata Intiaan.
Siitä huolimatta antaisitte monta vuotta elämästänne saadaksenne käydä
Chandni Chowkin basaareissa tahi istua iltasin Lakoreportin luona."
Hindun kasvot saivat kullan värin. "Se on hyvää puhetta", sanoi hän.
"Auttakaa siis minua ja ystävääni pääsemään pakoon. Pakoittakaa
päällikkö lähtemään saarelta! Tappakaa! Kapinoikaa häntä vastaan.
Lupaan teille vapauden ja monta rupiaa. Tehkää se ja vannon tulevani
laivalla hakemaan teidät täältä. Miss sahibin isä on mahtava mies.
Hänellä on suuri vaikutus Sirkariin." [Intian hallitus].
Taung S'Ali tunsi nähtävästi kummastusta ja epäluuloa tämän pitkän
keskustelun aikana, jota hän ei ymmärtänyt. Hän pyysi selitystä ja
nopea-ajatuksinen hindu keksi jonkun valeen. Mutta katsoessaan Jenksiin
oli hänen silmissään takaa-ajetun otuksen katse.
"Sahib", sanoi hän, "olen yksin monien joukossa. Sana minulta ja
he leikkaisivat kurkkuni. Jos olisin luonanne ylhäällä, kuolisin
kanssanne, sillä palvelin Kumaon Rissalassa [alkuasukkaista kokoonpantu
ratsuväkirykmentti], kun onnettomuus minua kohtasi. Ei hyödytä mitään
koettaa sopia tiikerin kanssa, sahib. Otaksun ettette halua luovuttaa
miss sahibia. Olkaa keskustelevinanne minun kanssani. Koetan auttaa
teitä mikäli voin."
Jenksin sydän tykytti kuullessaan tämän odottamattoman tarjouksen.
Musulmanni raukka oli silminnähtävästi hyvin halukas pääsemään pois
rosvojoukosta, johon oli joutunut. Mutta päällikkö alkoi tulla
epäluuloiseksi ja kärsimättömäksi.
Samalla kun ojensi raivokkaasti kivääriään, huusi merimies:
"Sanokaa Taung S'Alille, että ennen huomisen auringon nousua tapan
hänet ja hänen miehensä. -- Hän tuntee voimani osaksi, mutta ei
kokonaan. Yöllä kello kahdentoista aikaan löydätte täältä alaslaskemani
köyden. Sitokaa siihen astia vettä. Älkää unohtako. Olen sahib
Anstruther Belgaum Rissalasta."
Hindu käänsi uhkauksen päällikölle. Tämä heitti surmaavan katseen
Jenksiin ja Irikseen mutisten jotain.
"Siis, sahib, ei ole muuta sanottavaa. Pitäkää silmällä oikealla olevia
puita. Ne voivat lähettää hiljaisen kuoleman sillekin paikalle, jossa
nyt seisotte. Ja minä en ikinä teitä petä", huudahti tulkki.
"Uskon teitä. Menkää! Mutta sanokaa päällikölle, että senjälkeen
kun olette kadonneet kallion taa, josta tulitte, tahdon puhua hänen
kanssaan vain kiväärillä."
Taung S'Ali näytti ymmärtävän englantilaisen ilmehikkäät eleet.
Uhmaavasti kääntyi dyakki ympäri ja hindu seurasi häntä.
Ja nyt joutui Jenks suureen kiusaukseen. Iris pani kätensä hänen
käsivarrelleen ja kuiskasi:
"Mitä olette päättäneet? En uskaltanut puhua pelosta että hän kuulisi
ääneni."
Tyttö raukka! Hän oli niin varma, ettei dyakki ollut keksinyt hänen
valepukuaan.
Jenks ei vastannut. Hän tiesi, että jos tappaisi Taung S'Alin,
joutuisivat tämän miehet sellaisen kauhun valtaan, että pakenisivat
yöllä. Se olisi pelin voitto. -- Iris, rakkaus, rikkaus, elämä --
kaikki riippui annetusta sanasta. Ja kuitenkin asteli tämä villi,
tämä naismurhaaja ja verenimijä, joka oli tehnyt kaikkia mahdollisia
rikoksia, tyynesti pois, luottaen valkoisen miehen sanaan.
Oh, tämä oli julmaa! Tämä hetki oli vaikeampi kuin mikään tähän asti
koettu. Hän veti helpotuksen huokauksen, kun silkkiin puettu roisto oli
kadonnut näkyvistä kunnioittamatta silmäykselläkään häntä ja Iristä.
"Kertokaa minulle mitä olette päättäneet", toisti tyttö, jolla ei ollut
aavistustakaan taistelusta, jota merimies taisteli.
"Pitänyt sanani tuolle röyhkeälle roistolle", vastasi Jenks
kiitollisena, että saattoi puhua totta. "Kun kerran annoin hänen tulla
tänne, piti hänen saada rauhassa poistuakin. Hän tunsi teidät heti."
Sitten kertoi hän mitä oli tapahtunut. Iris hämmästyi kovin saadessaan
tietää asian todellisen kulun, ja hän joutui suunniltaan kuullessaan
olevansa kari, jolle keskustelut olivat joutuneet.