BJÖRKLUND. Anteeksi! Minä en voi niitä keinoja hyväksyä. Ne ovat liian
vaarallisia leikkikaluja. Sillä lopulta ne voivat kääntyä niiden
hankkijoita itseään vastaan. Eikä vain syyllisiä, vaan myös aivan
syyttömiä vastaan.
PIHLAJA. Loruja! Aika niitä vaatii. Ja se ei kysy, kaatuuko taistelussa
oikean asian eteen syyllisten kanssa myöskin joku syytön. Se on luonnon
lain vaatimus myös.
LYHYKÄINEN (Cedervallille). Luulenpa, että tuosta uudesta
isännöitsijästä jo alusta alkaen tulee seuranpettäjä, — soraääni meidän
laulajaisiimme.
CEDERVALL. Kyllä se sointumaan saadaan.
SÖDERDAL. Ja on soinnutettava, ell’ei muuten, niin uhkauksella, että
ajamme hänet tehtaalta pois.
CEDERVALL. Ei hätäillä vielä. Emmehän toki ole sanan ja personallisen
vapauden sortajia. Muuten — se on ehkä vain varovainen diplomaatti.
Puhuu toista, kuin mitä ajattelee ja miten toimii. (Ääneen). Tietysti
pitäköön jokainen oman mielipiteensä! (istuutuvat pöytään).
SÖDERDAL. Ja muutamissa tapauksissa saakoon myöskin sen julkilausua!
RULIN. Mutta silloin varovaisessa muodossa. Ja etupäässä itsekseen,
aivan hiljaa, kuin vain omalle omalletunnollensa puhuisi. Vaan toimia
sen mukaan hän ei saa.
VIEMÄRI (joka herää ja istuutuu sohvalle). Erittäin johdonmukaisesti
puhuttu, — minun mielestäni.
PIHLAJA. Ahaa! Jopas se omatuntomme heräsikin!
SÖDERDAL. Ja alkoi puhua yleisöllensä selvällä äänellä.
RULIN. Selvällä päällä kai tarkoitit? (Naurua).
VIEMÄRI. Jokos te sen otitte?
RULIN. Ryypynkö?
VIEMÄRI. Niin. Kolmannelle jalalle?
PIHLAJA. Johan tässä on istumaankin päästy, etkös näe?
VIEMÄRI. Nelinkökontin? — (Istuutuu myös pöytään). No, sitte käyn minä
suoraan ihmisruokiin ja — juomiin käsiksi, etten muista jäljelle jäisi.
— Anteeksi! Mitä maata te maalasitte?
CEDERVALL. Herttaa grandissimossa — punaisinta, toisin sanoen! Se on
päätös, joka on pääkortterissa tehty, ja sitä tulee kaikkien seurata.
Ja se pitää sinun "Äänessäsi", sen alla ja mukana, — niinkuin sanan
vesikasteessa, — saada vaikuttamaan kaikkiin lapsiin kaikkialla.
Joukottain oli tänä keväänä metsissä, kylissä ja maanteillä heitä
pidätettävä laittomista kutsunnoista. Hallitusta ja sen kätyreitä on
häirittävä ja häväistävä niin paljon kuin mahdollista, siksi että se
menee kumoon. Tuo mätäpaise on puhkaistava, että visva juoksee kuiviin
ja valtioruumis jälleen pääsee paranemaan. Ja kun se on tapahtunut,
silloin annetaan ohjat toisiin, arvokkaampiin käsiin.
SÖDERDAL. Meidän — omien miestemme käsiin.
LYHYKÄINEN. Jotka kyllä osaavat alasrevityn rakennuksen uudelleen
pystyttää.
RULIN. Ja asiatamme paremmin ajaa...
VIEMÄRI. Valistuneitten sanomalehtimiestemme kannatuksella.
PIHLAJA. Ja oikein ajattelevien kansalaisten neuvoilla.
JANTUNEN ja HAJALA. Kansan tervejärkisen osan avulla.
CEDERVALL. Ja oman sotaväen omilla aseilla. Mutta laillisesti,
laillisesti! Kaiken tämän laittomuuden, matelevaisuuden, viheliäisyyden
jälkeen!
RULIN. Sinä vain, veli Aarne, et sano mitään?
BJÖRKLUND. H—m?!!
SÖDERDAL. Vaitiolo on, niikuin sanotaan, suurimman valtioviisauden hyve.
VIEMÄRI. Ja myöntymisen merkki?
PIHLAJA. Tässä tapauksessa, toivokaamme, kumpaakin. Eikö niin?
CEDERVALL. Eläköön siis uusi isännöitsijämme, insinööri Björklund!
MUUT. Eläköön! Eläköön! Eläköön! (juovat).
CEDERVALL. Ja nyt olemme siis kaikki yksimieliset siitä, että panemme
kaikki voimat liikkeelle?
MUUT (paitsi Björklund). Luonnollisesti.
CEDERVALL. Yleiset ohjeet tunnemme. Mutta eri paikkakunnilla on
toimittava paikallisten olosuhteiden mukaan. Pääasia on vain, että
tulos on loistava.
LYHYKÄINEN. Ahkeruus on ilomme, herra kenraali.
MUUT (paitsi Björklund). Hyvä! — — Tietysti!
CEDERVALL. Kirjallisuutta saatte jaettavaksi niin paljon kuin jakaa
jaksatte. Ja minkä kätyrit kaappaavat, sen korvaatte suullisilla
neuvoilla. Matkat ja muut kustannukset korvataan auliisti yhteisestä
rahastostamme. Sillä varoja kyllä on ja lisää kerätään. Muuten,
niinkuin jo sanottiin, kaikki keinot kelpaavat. Kun meitä tahdotaan
kumota, niin kumotaan mekin.
SÖDERDAL. Silmä silmästä, hammas hampaasta.
LYHYKÄINEN. Sama mitta se on kaikille, sanoi skraatari, kun pöydältä
putosi.
CEDERVALL. Ainakaan veli Heikki ei ketään säästä, sen tiedän.
LYHYKÄINEN. Minä rakennan kalliolle enkä hietaan. Ja vaikka itse
piru nyt olisi asevelvollinen ja kutsuntaan menossa, niin hänetkin
kuvernöörin nokan edestä takaisin käännytän.
CEDERVALL. Oikein. Häikäilemättömyys, se on tämänkin kirjan oppi.
(Vetää taskustaan esille "kansalaiskatkismuksen"). Ja sitä teidän on
leviteltävä ynnä "Vapauden liikettä Venäjällä". Siitä kai sinä, veli
Rolf, asianajajana pidät huolta.
RULIN. Sen teen. Samalla kun kansamme asioita ajan, ajan myöskin koko
isänmaamme asiaa ja omiakin asioitani.
CEDERVALL. Ja sinä veli Yngve?
SÖDERDAL. Minä kirjoitan "resehtit" ja niihin panen vähän valtiollista
vastamyrkkyä.
CEDERVALL. Ja kun sairaan sydäntä kuuntelet, niin ohjaat sen tykintää
ja sitte kuiskaat korvaan, mitä suusta pitää sisälle ja ulos käymän. —
No! Ja veli Oskari?
PIHLAJA. Minä annan ne parhaimmat neuvot kaupunkilaisillemme
pormestarin ja raadin kanssa.
CEDERVALL. Ja veli Herpert tietenkään ei unhota, että kahden on kauppa,
kolmannen korvapuusti.
HAJALA. En, — kaupanpäällisiä en suinkaan unhota. Kahvikilon mukana
tulevat kaikkiin koteihin kieltolehdet lentelemään.
CEDERVALL. Ja sitte sinä maamme pääelinkeinon edustaja, veli Jaakko,
kaikkine sivuhaaroinesi, joihin myöskin kunnalliset asiat, aina
vaivaisiin asti, kuuluvat?...
JANTUNEN. Minä teen niinkuin se kylväjä, joka läksi ulos siementä
kylvämään. Mutta kylvän kaikki hyvään maahan.
CEDERVALL. Etkä tien oheen — oikein. No, entäs sitte lopuksi sinä
meidän Viemärimme.
VIEMÄRI. Joka ei suinkaan ole mikään lokaviemäri.
PIHLAJA. Niikuin mahdollisesti joku ulkoapäin päättää voisi.
VIEMÄRI. Suus’ kiinni!
RULIN (Pihlajalle). Katso vain, ett’et saa kunnianloukkausjuttua
niskoillesi!
CEDERVALL. Sinun on pidettävä suurinta ääntä, sinun tulee kuivattaa
sukupuuttoon koko vanha roskapuolue ja kasvattaa nuorten kirkas
norovesi kaikkia voittavaksi kohisevaksi koskeksi.
VIEMÄRI. Sillä minä olen se suurin nykyajan valtiomahti.
SÖDERDAL. Niinkuin me olemme tässä kylliksi huomanneet.
VIEMÄRI. Pyydän vaatimattomasti saada kysyä, onko "Äänen" toimittamista
vastaan ollut mitään erityistä muistutuksen aihetta?
MUUT (paitsi Björklund). Ei, ei, ei!
SÖDERDAL. Päinvastoin. Osaat haukkua kuin koir... mies.
PIHLAJA. Ja paljastaa kaikki, mikä on paljastettava.
VIEMÄRI. Ja paljastettavissa — nykyoloissa.
RULIN. Paitsi itseään ja omia — paheitaan.
LYHYKÄINEN. Joita aina on ylistettävä taivaisiin.
HAJALA. Niinkun omia miehiämmekin.
JANTUNEN. Jaa—a! Siihen vaaditaan taitoa siihenkin.
CEDERVALL. Mutta siksihän hän Aimo Viemäri onkin!
VIEMÄRI. Siitä tunnustuksesta kiitän.
CEDERVALL. Vaan tässähän olemme eksyneet liian etäisille poluille siitä
vakavasta aineesta, jossa alussa olimme. Siihen nyt kuitenkin palaamme
jälleen, kun käymme sinua puhuttelemaan, sinä uusi ystävämme, veli
Aarne Björklund. Sinulla on vakava tehtävä edessäsi. Sinä, näet, olet
teollisuuden edustaja joukossamme. Ja sinunkin lammaslaumasi, jota
sinun hallita tulee, on suuri. Eikä se mikään leikin asia olekaan, sen
minä tiedän.
BJÖRKLUND. Tunnustan suoraan, että minä otankin asiani vakavammalta
kannalta.
CEDERVALL. Ja siksi et vielä ole sanonutkaan yhtään ainoata vakavaa
sanaa? Niinkö?
• BJÖRKLUND. Sillä vakavista asioista mielestäni on vain vakavissa
tilaisuuksissa puhuttava.
CEDERVALL. Se saadaan aikaan ja pian. — Niinkuin jo mainitsin,
tuli luokseni epäröivä nuorukainen Jyrykoskelta, tämän vuoden
kutsunnanalainen, joka ei tiedä, miten menetellä. Annammeko sinulle nyt
vakavan tehtävän muokata maaperää? Toivon, että olet siihen valmis?
BJÖRKLUND. Pyydän anteeksi, mutta minun mielestäni olisivat tehtaamme,
niinkuin muutkin laitokset, pidettävät loitolla kaikesta valtiollisesta
agitatsioonista. Siitä muuten ei voi koitua muuta, kuin pahaa.
LYHYKÄINEN. En hyväksy sitä katsantokantaa, en.
MUUT (kuiskaavat keskenään tehden kummastelevia elkeitä).
CEDERVALL. Anteeksi, sanon minäkin. Sillä tässä ei ole kysymys pelkästä
agitatsioonista, vaan kansan johtamisesta oikealle tielle, sen kurissa
pitämisestä, ettei se rikokseen lankeaisi. Ja se on sinun tehtäväsi,
sinun velvollisuutesi meidän tehtaallamme sen isännöitsijänä. Ja ell’et
sinä niitä täytä, niin... Tiedät hyvin, mitä tarkoitamme.
SÖDERDAL. Tämäpä alkaa kärjistyä.
RULIN. Kosti, me menemme edeltäpäin laittamaan ruuvipöydän valmiiksi
huoneessasi.
CEDERVALL. Hyvä. Tehkää niin.
(RULIN ja SÖDERDAL menevät).
BJÖRKLUND. Tiedän ja näen varsin hyvin, mikä on tarkoitus.
CEDERVALL. No, se on jo hyvä sekin.
BJÖRKLUND. Ja koska minun asemani on sellainen ja jos omistajat ottavat
edesvastuun päälleen...
CEDERVALL. Se kyllä tehdään.
MUUT. Se kyllä tehdään, se kyllä tehdään.
BJÖRKLUND. Sanalla sanoen, kun vaaditaan, pakoitetaan...
CEDERVALL (väistellen). Ei suinkaan, ei suinkaan. Varahan on valita.
BJÖRKLUND. Niin à la bonneheure, olkoon menneeksi!
CEDERVALL. Se on oikein!
PIHLAJA (Viemärille). Niin sitä pitää taipua!
VIEMÄRI (Pihlajalle). Ja taivuttaa! Ponteva mies, tuo Kosti!
CEDERVALL. Sillä jos me alistumme rahtusenkaan, niin on kaikki
mennyttä. Pirulle ei saa antaa pientä sormeakaan, muuten hän vie koko
käden.
AINI (tulee). Juovatko herrat kahvin täällä, vai?
CEDERVALL. Minun huoneessani.
PIHLAJA. Lähdemme siis sinne mekin.
VIEMÄRI. Tulkaa, miehet!
CEDERVALL. Me tässä vain Björklundin kanssa otamme vielä sen
nuorukaisen ripitettäväksemme.
LYHYKÄINEN. Kyll’ siit’ sitt’ hyvä tulee.
(PIHLAJA, VIEMÄRI, LYHYKÄINEN, JANTUNEN ja HAJALA menevät).
CEDERVALL (lyö Björklundia olkapäälle). "Aberdarum kein Feindschaft",
veli Aarne! Tämmöinen on vain menettely meidän keskuudessamme. Sillä
se, joka ei ole meidän puolellamme, hän on meitä vastaan. Ja se, joka
vähänkin on meitä vastaan, hän saapi ilman muuta siirtyä vastustajiemme
joukkoon.
BJÖRKLUND. Minä myönnän, että se on ainakin selvää politiikkaa. Sillä
on vain hyvin pahalta kuuluva nimi.
CEDERVALL. Olkoon! Sama se! Muuten — mikä?
BJÖRKLUND. Terrorismi! Ja se kostaa itsensä, — ennemmin taikka
myöhemmin.
CEDERVALL. Sitä ei voi ottaa lukuun.
BJÖRKLUND. Joka sitä harjoittaa, saa sitä vielä itse maistaa.
CEDERVALL. Ja joka sitä pelkää maistaa, saa valita, niinkuin sanoin.
Joko — tahi?
BJÖRKLUND. Mitä minuun tulee, niin jo sanoin: minulla ei ole varaa
valita. Olen varaton, — vasta tehtaalle tullut. Minun on siis
sinne jäätävä eriävistä mielipiteistämme huolimatta. Pidän sen
velvollisuutenanikin. (Istuu sohvalle).
CEDERVALL. Ja siis täyttää vaatimuksemmekin. Hyvä.
AINI (tulee perältä). Se nuori mies, jonka käskitte odottamaan, herra
asianajaja, on täällä eteisessä. Saako hän tulla sisään nyt?
CEDERVALL. Tulkaapas tänne, neiti! Lähemmäksi, lähemmäksi vain! (Ottaa
häntä kädestä). Tulkaa nyt vain! Elkää kursailko! (Istuutuu). Mikä
teidän on nimenne?
AINI (koettaen irroittaa kätensä ja seisoen niin kaukana kuin suinkin
Cedervallista). Aini Savio.
CEDERVALL. No, no! Kuulkaa! Ettehän ollut täällä vielä vuosi sitte, kun
viimeksi kävin kaupungissanne?
AINI. En. — Laskekaa irti käteni!
CEDERVALL. Olen koko illan katsellut teitä. Niin sievä olette! Ja
nuori! Kuinka vanha?
AINI. Mitä se teitä liikuttaa? (Tempaisee irti kätensä ja juoksee
ovelle).
CEDERVALL. Sitäpäs! Et ole, näköjään, vielä monta päivää ravintolassa
palvellut.
AINI (käsi oven rivalla). Minä kysyn vielä: saako hän tulla sisään?
BJÖRKLUND (joka suutuksissaan on katsellut Cedervallin ilvettä).
Pyytäkää sisään vain!
CEDERVALL. No, käske tulemaan.
AINI (menee).
BJÖRKLUND (nousee närkästyneenä sohvalta). Minun täytyy sanoa, että
minä mitä suurimmassa määrässä paheksun tuommoista menettelyä. (Kävelee
eestaas).
CEDERVALL. Oooo!! Herranen aika! Mikä loukkaus! Mikä harmin ilmaisu!
Enpä tuota sinusta luullut!
BJÖRKLUND. Koska et luullut, niin minun täytyi se sinulle ilmaista.
Minä en ainakaan silmieni edessä salli tuota meillä tavallista
ravintolaneitien liehittelyä. Tuolla lailla juuri niitä nuoria
viattomia tyttöjä haureuden tielle johdetaan.
CEDERVALL. Pyydän nöyrimmästi! Pyydän nöyrimmästi! Saa kai heitä edes
puhutella, vai? Ihmisiähän hekin, luullakseni, ovat!
BJÖRKLUND. Juuri niin! Ihmisiä he ovat ja siksi on heitä kunnollisina
ihmisinä kohdeltavakin eikä jonkinlaisina yleistavaroina, — raavaina.
CEDERVALL. Etköhän vain kuulu pelastusarmeijaan?! Hah-hah-hah!
AINI (avaa oven).
EETU (astuu sisään).
CEDERVALL. Käy sisään! — Nimesihän on Kokko?
EETU. Niin on.
BJÖRKLUND. Ja olet työssä tehtaalla...?
EETU. Celluloosassa, niin. Jo useita vuosia olen ollut.
CEDERVALL. Ja nyt kai joudut sieltä pois.
EETU. Mitenkä niin? Joudunko pois? Ja mistä syystä?
BJÖRKLUND (Cedervallille). Minä pyydän: tyynesti, — ilman uhkauksia.
CEDERVALL. Tiedän, mitä puhun. (Eetulle). Jos menet kutsuntaan, — niin.
EETU. Enhän sitä vielä ole päättänyt.
CEDERVALL. Mutta isännöitsijä tässä on päättänyt eroittaa ja hän on
velvollinen eroittamaan kaikki, jotka kutsuntaan menevät.
EETU. Siitähän minä tässä tahdoin neuvotella, kun...
CEDERVALL. Mitä siinä sen enempää neuvoteltava on? Johan sanoin.
EETU. Kun, tuota, isäni kuoltua luonani asuu kivulloinen äitini...
CEDERVALL. Niin on sinun katsottava eteesi, ettet äitisi kanssa joudu
sieltä pois.
EETU. Vaan kun minulla vielä on morsiankin. Olen aikeessa naida.
CEDERVALL. Niin on se syy lisää, että sinun on meneteltävä niin, kuin
minä jo sanoin ja oikeus vaatii.
EETU. Mutta ell’en mene kutsuntaan, niin en saa vihkimätodistusta,
meitä ei panna kuulutuksiinkaan. Semmoinenhan on nyt laki.
CEDERVALL. Mikä laki? Se ei ole mikään laki. Siitä sinun ei tarvitse
välittää.
EETU. Mitenkäs siitä pälkäästä sitte pääsee?
CEDERVALL. Ell’ei teitä joku pappipahanen vihi, niin voitte te siltä
elää vihkimättäkin. Ainakin olet pelastanut kunniasi, ettet ole
laittomaan kutsuntaan mennyt.
EETU. Vaan kuitenkin elän laitonta yhteiselämää ja lapset jäävät
aviottomiksi.
CEDERVALL. Siitä viis! Yhtä hyviä ihmisiä ne ovat kuin aviossakin
syntyneet.
BJÖRKLUND (syrjään). Mikä turmiollinen opetus!
EETU. Lainkokin edessä?
CEDERVALL. Laissa on aina aukkoja. Tämmöisiä oloja ei laki ole
edellyttänyt. Ja mikä nyt on laitonta, sen voi perästäpäin
laillistuttaa. Niin lapsetkin.
EETU. Siinähän sitä ollaan. Sydäntä ahdistaa. Omatunto vaivaa. Mitä on
tehtävä?
CEDERVALL. Se, mikä on oikein.
EETU. Mikäs on oikein?
CEDERVALL. Mikä on lainmukaista.
EETU. Minkä lain?
CEDERVALL. Laillisen lain.
EETU. Joka on voimassa? Se käskee menemään.
CEDERVALL. Se ei ole totta. Se on väärä laki, mitätön, sillä se ei
laillisesti syntynyt.
EETU. Vaan sitä toista taas ei noudateta, vaikka pitäisi.
CEDERVALL. Niinpä ei sinunkaan tarvitse siitä välittää.
EETU. Vaikkako se on laillinen laki?
CEDERVALL. Semmoinen on nyt asiain tila. Noudatat omantuntosi ääntä,
joka kieltää tekemästä väärin. Ja väärin teet, jos seuraat väärää lakia.
EETU. Mutta minähän teen väärin, kun olen noudattamatta sitä oikeatakin
lakia, jota sama hallitus, joka väärän lain on antanut, ei salli
noudattaa.
CEDERVALL. Tyhjää viisastelua! Olematontahan ei voi noudattaa.
EETU. Vaan eihän se ole laillisesti olemattomaksi tehty. Sitähän siis
pitää seurata, ettei tapahtuisi laittomuutta, ett’ei tekisi väärin.
Sillä jokaisen kansalapsenhan pitää ei ainoastaan olla tekemättä mitä
laki kieltää, vaan myöskin tehdä, mitä laki käskee. Vaan kun en voi
tehdä, mitä laki käskee, niin silloinhan menettelen lain vastaisesti
kuitenkin, ja mikä on lainvastaista, sehän on rikos.
CEDERVALL. Olet sinä koko poika, aika filosoofi! Olen antanut sinun
puhua suusi puhtaaksi. Tähän sanon sinulle nyt vain, että koska on
mahdotonta tehdä oikean lain mukaan ihan oikein, niin pitää välttää
tekemästä väärän lain mukaan hituistakaan väärin. Ei väistyä eikä
taipua, vaan kaatua kunnialla, kauniisti kuolla. Ja sen teet, kun
valitset vähemmän rikoksen, se on, olet noudattamatta laitonta
asevelvollisuuslakia.
EETU. Jota Hallitsija ja esivalta noudattaa? Silloinhan teen vielä
lisäksi siveellisenkin rikoksen.
CEDERVALL. Kunko et tule vihityksi?
EETU. Ja kun horjuutan esivallan ja hallituksen arvoa.
CEDERVALL. Kuka nuo sanat on sinun suuhusi pannut? Semmoisen esivallan
arvosta, joka siitä itse ei tuon enemmän piittaa, ei sinunkaan tarvitse
vähääkään välittää. Sama on laita naimisesikin kanssa.
EETU. Vaan jos kaikki niin tekisivät, kuinka silloin kävisikään?
CEDERVALL. Kaikki eivät ole asevelvollisia.
EETU. Onnellisia ovat! Vaan sitä en ole minä. Ei kukaan, ei kukaan
ymmärrä, kuinka syvälle ja kipeästi tämä minuun koskee.
CEDERVALL. Siksipä juuri on taisteltava päästäksemme pois näistä
laittomista oloista. Ja etupäässä on teidän se tehtävä. Teidän on
pantava vastaan.
EETU. Taaskin siinä ollaan. Taaskin siihen tultiin. Miten? Miten?
CEDERVALL. Kaikilla tavoin. Itse jäämällä pois kutsunnasta ja
kieltämällä muita menemästä — kaikilla tavoin, _kaikilla tavoin_.
EETU. Onkos sekin oikein?
CEDERVALL. Ehdottomasti. Se on jokaisen pyhä velvollisuus. Minäkin
olen vakuutettu että on suurin vääryys mennä kutsuntaan. Ja siksi minä
kiellän sinua sinne menemästä. Tarjoanpa sinulle rahaa, ettet menisi.
Tarjoanpa rahaa, että muitakin estäisit menemästä. Oletko valmis
rupeamaan agitaattoriksi? Suostutko, vai?
EETU (harvakseen, epäröiden). Kyllä minä en tiedä, mitä olisi tehtävä.
CEDERVALL. Siinä tapauksessa ei auta muu, kuin uudelleen sanoa,
että jos menet kutsuntaan, joudut tehtaalta pois. Ja sanani pitävät
paikkansa.
EETU. Siis on noustava hallitusta vastaan?
CEDERVALL. Isänmaata pelastamaan!
EETU. Vaikkako noinkin? (Ojentaa kätensä, ikäänkuin ampuisi
revolverilla). Niinkuin yksi jo teki?
CEDERVALL. Semmoisen sankarin palkitsee isänmaa. — Oletko selvillä nyt?
EETU (päätään pyöritellen). Hämärää, hämärää sittenkin. Suo siellä,
vetelä täällä.
AINI (tulee perältä).
CEDERVALL. Kyllä se vielä selviää. — Annahan lasi, Aini! (Kaataa viiniä
Ainin tuomaan lasiin). Kas tässä! Juo!
EETU. Kiitoksia! Minä en ryyppää.
CEDERVALL. Sitäkös! Kerta edes — lohdutukseksesi! Sitte ajatuksesikin
paremmin selviävät! No!
EETU. En. — En.
CEDERVALL. No, sitte näyttää Aini, kuka teistä mies on, kuka akka. Juo,
tyttö, juo ja näytä, ettet todellakaan ole miestä huonompi! No, tule
tänne! (Koppaa Ainin syliinsä).
AINI (koettaen irtautua). Minä en juo, — en. Laskekaa! Pois!
EETU. Herra! — — Mitä te teette?!
BJÖRKLUND. Laske! — sanon minäkin.
CEDERVALL (päästäen Ainin). Mitä kummia? Kokonaista kaksi puolustajaa!
AINI. Mikä ilkiö! (Alkaa korjata astioita pöydältä).
BJÖRKLUND. Kuinka inhoittavaa tämä kaikki! (Poistuu nopeasti perälle).
EETU. Tämä tässä juuri olisi minun tuleva vaimoni.
CEDERVALL. Aaa! Vai niin?! Sitte minä pyydän anteeksi. En tietänyt. Ja
nythän minä ymmärrän. Eipä kumma, että tuskia tunnet. Sinulla on kaunis
sydänkäpy. Ja noin nuori! Montako vuotta ikää? En saanut tietää sitä
taannoin, vaikka kysyin.
AINI (poistuu vasemmalle ja palaa kotvan kuluttua jälleen).
EETU. Kahdeksantoista hän vasta on.
CEDERVALL. No, ja te olette kovin mieltyneet toisiinne? Ja jo kauankin?
EETU. Me olemme samasta pitäjästä kotoisin ja etäisiä sukulaisiakin.
Hyviä tuttuja kauan.
CEDERVALL. Siis vanhaa suolaa. Se janottaa, niinkuin sanotaan. —
Ainisihan ei ole täällä vielä kauan ollut?
EETU. Ei monta viikkoa.
CEDERVALL. Sen näen, koska hänen sydämmensä näin on pysynyt muille
herroille kylmänä.
EETU. Ja minä toivon, että se pysyykin.
CEDERVALL. Toivotaan, ha-ha-ha-hah! Varsinkin kun niin innokkaita
puolustajia hänellä on, kuin äsken näimme. Ei siis muuta, kuin toivotan
onnea teille, lapsukaiseni! Ha-ha-ha-ha! Hyvästi! (Menee perälle).
EETU. No, Aini? Mitäs sanot nyt?
AINI. Mitäpä sanon? Itsehän näit kaikki.
EETU. Ja sinä itse kuulit, mitä minulle sanottiin?
AINI. Kuulin.
EETU. Nyt kai sitte pitäisi tietää, mitä on tehtävä.
AINI (miettivästi). Pitäisi, — jos voisi tehdä. — — Eikä nyt tiedä
sittenkään, mitä... (Väli-aika).
EETU. Sinä et voi täällä kauan ehjänä pysyä, Aini.
AINI. Taaskin samaa! Semmoiseksiko minut sitte todellakin...?
EETU. Jos juottavat juovuksiin, silloin ei tiedä mitä tekee. Ei, Sinun
pitää täältä kohta päästä pois.
AINI. Miksi sitte minut tänne toimititkaan. Itsehän sen tahdoit.
EETU. Tahdoin sinut lähemmäksi itseäni, kunnes voitaisiin mennä yhteen.
AINI. Ja nyt siis tahdot minut taas etemmäksi? Emmehän kuitenkaan
voi... niinkuin jo taannoin oli puhe...
EETU. Kauanpa taidan saada odottaa. Kun et tyydy vähiin.