Valtakunnan perustaminen, ja kuinka se ilmestyy.
Vaeltaminen uskossa. -- Kutka muodostavat valtakunnan? -- Henkisen
valtakunnan perustaminen. -- Korottaminen "päämiehiksi kaikkeen
maailmaan". -- Kaikkien kansojen toivo. -- Läheinen yhteys valtakunnan
ja sen palvelijain eli "päämiesten" välillä. -- Jaakobin tikapuut. --
Mooseksen peite. -- Suuria muutoksia suoritettu. -- Onko mitään vaaraa
siitä, että uuden hallitsijan käsissä on niin paljon valtaa? --
Rautavaltikkahallitus, kuinka kauvan? -- Maailman kääntäminen. -- Kansa
syntyy yhtenä päivänä. -- "Kaikki, jotka haudoissa ovat." -- Hänen
valtakuntansa kasvaminen. -- Sijaishallitus luopunut. -- Jumalan tahto
tapahtuu maan päällä.
"Ja kaikkien kansojen toivo on tuleva." "Ja tapahtuu päiväin
lopulla, että Herran huoneen vuori on vahvistettuna vuorten
huipulla, ja se on muita kukkuloita korkeampi."
"Siihen aikaan nimitetään Jerusalem Herran istuimeksi, ja sinne,
Jerusalemiin, kokoontuvat kaikki kansat Herran nimen tähden; ja
he eivät enää vaella pahan sydämensä kovuuden mukaan."
-- Hagg. 2: 8, engl. k.; Miika 4: i; Jer. 3: 17.
Kun Jumalan suunnitelman tutkistelemisissamme olemme saavuttaneet
suuren "koston päivän" hädän lopun ja nähneet, kuinka Jumalan viha
palaa syntiä ja itsekkäisyyttä vastaan, on meiltä nyt mieluisampana
tehtävänä tutkia Raamatun valossa, kuinka Jumalan valtakunta
pystytetään, jonka valtakunnan kautta kaikki maan sukukunnat siunataan
ja uusi, pysyväinen ja paljon parempi asiain järjestys perustetaan
menneen ja nykyisen puutteelliseksi tunnustetun järjestyksen sijaan.
Vaikka läheiset kauheat tapahtumat jo heittävät varjon eteensä,
aiheuttaen pelkoa ja tuskaa maailmassa, niin voivat kumminkin ne, jotka
katselevat kaikkia "Korkeimman kätköstä", nähdä hopeajuovan reunustavan
hädän pilveä. Se antaa heille aihetta nostaa päänsä ja iloita siitä,
että lähestyy heidän lunastuksensa ja apu kaikille, jotka ovat ostetut
kalliilla verellä, kun "vanhurskauden aurinko koittaa ja autuus hänen
siipiensä alla". -- Mal. 4: 2.
Monet niistä aineista, joita on käsitelty edellisessä, ovat niin
ilmeisiä, että niiden pitäisi vaikuttaa melkoisesti luonnolliseenkin
ihmiseen. Mutta nyt alamme tutkia ainetta, joka vaatii selvempää näköä,
huolellisempaa Herran sanan harrastusta ja lujempaa uskon käsitettä,
sillä se käsittelee asioita, jotka eivät ole näkyväisiä, paitsi
uskonsilmille. Kumminkin odotetaan Jumalan kansan vaeltavan uskossa
eikä näkemisessä sekä luottavan siihen, että mitä Jumala on luvannut
sen hän voi myöskin runsaasti täyttää. -- Room. 4: 18--21.
Näistä asioista ei voi kukaan tietää mitään oman oppinsa tai
viisautensa kautta, mutta kaikilla, joilla on voitelu Pyhältä, on usko
Jumalan voimaan, niin että hän voi sanoa: "Ei yhtäkään ole jäänyt
täyttämättä hänen hyvistä sanoistansa, jotka hän... puhunut on."
(1 Kun. 8: 56.) Ja nämä voivat kärsivällisyydellä ja ehdottomalla
luottamuksella odottaa kaikkea luvattua, tulevaa hyvää.
Edellisissä tämän aineen [I osa 13 ja 14 luku; II osa, 4 luku]
tutkisteluissamme opeimme, että "pakanain ajat", jotka käsittävät sen
väliajan, joka on esikuvallisen valtakunnan poisottamisen välillä
Israelilta ja totisen Messiaan valtakunnan täydellisen perustamisen
välillä nykyisten maailman valtakuntien raunioille, päättyvät
lokakuussa v. 1914. Me näemme myöskin, että Herran _läsnäolon_ aika
1874--1914 on "elonaika", jona aikana hänen valittu morsiamensa kootaan
ja jonka jälkeen tulee hädän aika, jolloin nykyiset laitokset
kukistetaan valmistuksena uudelle valtakunnalle. Tarkastakaamme nyt
profetallisen sanan valossa (Ps. 119: 105; 2 Piet. 1: 19)
yksityisseikkoja, jotka ovat kaikkein korkeimman valtakunnan
_perustamisen_ yhteydessä, joka tulee viidenneksi maailman vallaksi
maan päälle, jolla ei ole mitään loppua, ja joka tuottaa siunauksia
kaikille alamaisilleen, kun taas kaikki toiset valtakunnat ovat
suuressa määrin tuottaneet tyytymättömyyttä ja painostusta "huokaavalle
luomakunnalle". Ei ihmettä, että esikuvassa ilmaistiin, että se
saatettaisiin voimaan riemupasunan puhaltamisella (3 Moos. 25: 9), ja
että profetta vakuuttaa meille, että se lopulta tunnustetaan "kaikkien
pakanain (kansojen) toivoksi". Puhuessamme "Jumalan valtakunnan",
"taivaan valtakunnan" perustamisesta, tulee meidän muistaa, mitä jo
olemme oppineet [I osa, 14 luku] Raamatusta valtakunnan kirkkaudesta ja
niistä, jotka muodostavat sen.
1) Se on Jumalan valtakunta siinä merkityksessä, että
taivaallinen Isämme on se suuri kuningas, joka on järjestänyt suuren
pelastussuunnitelman, josta tuhatvuotinen valtakunta muodostaa osan. Se
on myöskin Jumalan valtakunta siinä merkityksessä, että se perustetaan
ja pidetään yllä hänen _voimansa_ kautta. (1 Kor. 15: 24--28.) Edelleen
on se Jumalan valtakunta siinä merkityksessä, että se edustaa häntä
suurena, yihäisimpänä hallitsijana sekä ilmottaa hänen lakinsa,
rakkautensa ja armahtavaisuutensa Välittäjän kautta, jonka hän on
varannut.
2) Se on myöskin Kristuksen valtakunta -- Jumalan rakastetun Pojan
valtakunta, sen kautta, että Kristus uuden liiton välittäjänä ja Isän
edustajana on tuhatvuotisen valtakunnan toimelias hallitsija, jotta
hän kukistaisi pahan, hävittäisi synnin ja saattaisi lunastetusta
suvusta kaikki, jotka ovat halukkaita tulemaan täydellisesti
ennalleenasetetuiksi Jumalan kaltaisuuteen ja suosioon ja
ijankaikkiseen elämään, täydelliseen sydämen tottelevaisuuteen Isää ja
hänen lakejansa kohtaan.
3) Se on myöskin pyhien valtakunta, senkautta että he "kuninkaallisena
papistona" (Ilm. 5: 10) hallitsevat, tuomitsevat ja siunaavat maailmaa
Herransa, Jeesuksen yhteydessä. -- Room. 8: 17, 18.
Varsinaiseen valtakunnan luokkaan kuuluvat ainoastaan Herra ja tämän
Evankelikauden "valitut", joista ja joille hän sanoi: "Älä pelkää, sinä
pieni lauma; sillä Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan".
Näistä sanoo myöskin Herra profetia Danielille: "Valtakunta, valta ja
kaiken taivaan alla olevien valtakuntien voima annetaan Korkeimman
pyhälle kansalle, sen valtakunta on ijankaikkinen valtakunta, ja kaikki
vallat palvelevat ja tottelevat sitä". -- Dan. 7: 27, engl. k.
Mutta muistettakoon, että kaikki nämä "muuttuvat" ylösnousemisessaan
(ensimäisessä ylösnousemisessa, Ilm. 20: 4--6; 1 Kor. 15: 42--46,
50--54; Joh. 3: 5, 8) eivätkä he enää sen jälkeen ole inhimillisiä
olentoja, vaan "jumalallisesta luonnosta osallisia" ja yhtä
näkymättömiä ihmisille kuin Jumala ja taivaan enkelitkin ovat.
Niinollen on joku ilmotusväline välttämätön kirkastetun Seurakunnan ja
niiden välillä, jotka se tuomitsee [katso 1 Kor. 6: 2 ja I osa, 8 luku]
ja nostaa alennuksesta, synnistä ja kuolemasta. Sellainen ilmottaminen
henkiolentojen ja ihmissuvun välillä on tapahtunut muinaisina aikoina
siten, että henkiolennot ovat ilmestyneet liharuumiissa ja siten
ilmottaneet Jumalan määräyksiä muutamille eteville henkilöille. Sillä
tavalla näkyi enkeleitä Aabrahamille, Saaralle, Lootille, Gideonille,
Danielille, Marialle, Jeesuksen äidille, Sakariaalle ja m.m. Samalla
tavalla ilmestyi Jeesus henkiolentona opetuslapsilleen ylösnousemisensa
jälkeen, koska oli välttämätöntä antaa heille muutamia opetuksia, sillä
"pyhä henki ei ollut vielä annettu, koska Jeesus ei vielä ollut
kirkastunut". -- Joh. 7: 39.
Mutta me emme odota sellaista ilmotusta hengellisten hallitsijain ja
heidän maallisten alamaistensa välillä Tuhatvuotiskautena, sillä me
huomaamme, että Jumala on tehnyt sen määräyksen, että eräs ihmiskunnan
luokka, jonka jäsenet koeteltiin jo ennen Evankelikautta ja huomattiin
täydellisen inhimillisen luonnon arvoisiksi, tulevat koko
Tuhatvuotiskautena olemaan _välirenkaana_ henkisen valtakunnan, pyhien
ja heidän alamaistensa, ihmiskunnan, välillä.
4) Vaikkei tämä välirengas muodosta valtakuntaa sanan varsinaisessa
merkityksessä, edustavat he kumminkin niin täydellisesti sitä
ihmisten keskuudessa, että ihmiset tunnustavat heidät valtakunnan
hallintomiehiksi: he edustavat ihmisten edessä valtakuntaa ja ovat sen
ainoat _näkyväiset_ edustajat, ja sentähden kutsumme heitä "valtakunnan
maalliseksi puoleksi". -- Luukk. 13: 28.
Aabraham, Iisak, Jaakob ja kaikki profetat sekä muut vanhat arvokkaat,
joihin Herra ja apostolit viittaavat (Matt. 8: 11; Hebr. 11: 4--40)
sellaisina, jotka ovat läpikäyneet koetuksensa, herätetään kuolemasta
täydelleen ennalleenasetettuina täydelliseen inhimillisyyteen. He eivät
sentähden tarvitse "tuomion ylösnousemista", tuhatta vuotta pitkää,
niinkuin muu suku. Tämä täydellisyys saattaa heidät kykeneviksi
_suorastaan_ saamaan tietoja hengellisiltä kuninkailta ja papeilta,
ilman että noiden henkiolentojen tarvitsee ottaa liharuumiita
julkaistakseen maailmalle lakeja j.n.e. Samaten kuin Aadamkin, kun hän
oli vielä _täydellinen_, voi seurustella suorastaan taivaallisten
voimien kanssa, samaten seurustelevat nämä arvokkaatkin hengellisten
kanssa, sittenkuin heidät on herätetty samaan täydellisyyden tilaan.
Nämä maalliset hallitusmiehet eivät tule "kuninkaalliseksi papistoksi",
vaan suuren Kuninkaan määräyksen mukaan tulevat he "päämiehiksi
kaikkeen maailmaan", maailman hallitusmiehiksi, opettajiksi ja
johtajiksi.
Läheinen yhteys valtakunnan ja sen edustajain välillä.
On selvää, että valtakunnan maallinen puoli on läheisessä
kosketuksessa, yhteydessä ja yhteisvaikutuksessa todellisen
valtakunnan, henkisten hallitsijain kanssa. Ne ovat toisiinsa
sellaisessa suhteessa kuin isä ja lapset saman taivaallisen hallituksen
myötävaikuttavina osina: taivaalliset olennot muodostavat lakiasäätävän
osan ja maalliset osan, joka painaa lain mieliin ja on toimeenpanijana,
niinkuin on kirjotettu: "Siionista (hengellisestä valtakunnasta) on
laki lähtevä ja Herran sana (Jumalan sanoma päämiesten kautta)
Jerusalemista". -- Jes. 2: 3.
Valtakunnan perustaminen.
"Siitä lähtien (Johannes kastajan päivistä) Jumalan valtakuntaa
julistetaan, ja jokainen (joka vastaanottaa todistuksen Jumalan
sanomana) tunkeutuu siihen." -- Luukk. 16: 16. Enemmän kuin
kahdeksantoista vuosisadan aikana on tämä sanoma, valtakunnan
tarjoaminen, suorittanut tarkotetun työnsä kooten "valittuja",
"voittajia", maailmasta. Koko tänä aikakautena ovat he odottaneet Isän
aikaa heidän _korottamisekseen_ valtaan kuninkaina ja pappeina,
hallitakseen ja opettaakseen maan lunastettua kansaa ja siten
antaakseen heille tilaisuuden pysyväiseen elämään uskon ja
tottelevaisuuden kautta. Koko tänä aikana on valtakunnan luokka
kärsinyt väkivaltaa Ismael- ja Esauluokilta ja Saatanalta, "tämän
maailman jumalalta", sekä hänen sokaistuilta palvelijoiltaan, Jeesuksen
sanojen mukaan: "Taivaan valtakuntaa vastaan hyökätään, ja hyökkäävät
tempaavat sen itselleen". (Matt. 11: 12.) Herramme Jeesus, valtakunnan
pää, kärsi aina ristin kuolemaan saakka, ja kaikki hänen seuraajansa
ovat kärsineet enemmän tai vähemmän maallista vahinkoa, sentähden että
heidät on otettu "pimeyden vallasta ja siirretty Jumalan rakastetun
Pojan valtakuntaan". -- Kol. 1: 13. Syy tähän pahan vallan alle
alistumiseen enemmän kuin kahdeksantoistasadan vuoden aikana ei ole
ollut ylösnousseen, taivaaseen astuneen ja kirkastetun Herramme voiman
puutteesta kansansa suojelemiseksi, sillä hän selitti ylösnousemisensa
jälkeen: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä".
(Matt. 28: 18.) Tätä vallan käyttämistä on viivytetty määrättyä
tarkotusta varten. Isän suunnitelmassa oli määrätty aika syntiuhrin
antamista varten ja toinen määrätty aika valtakunnan perustamista
varten voimassa ja suuressa kirkkaudessa hallitsemaan ja siunaamaan
maailmaa, ja sillä välillä on ollut kyllin riittävä aika
"valitun" Seurakunnan kutsumiseksi ja valmistamiseksi Kristuksen
kanssaperillisiksi valtakunnassa. Syntisten vastarinta ja pahan
vaikutus on ollut sallittua, jotta "kutsutut" puhdistuisivat, tulisivat
koetelluiksi ja pyhitetyiksi sekä soveliaiksi valtakuntaluokan
jäseniksi. Niinkuin oli pään laita, niin on ruumiinkin laita, sillä
Jumalan suunnitelma on tehdä jokainen uuden luomuksen jäsen
täydelliseksi kärsimysten kautta. -- Hebr. 5: 9. Mutta nyt
olemme tulleet Evankelikauden loppuun, ja valtakuntaa ollaan
perustamaisillaan. Herramme, voideltu Kuningas, on nyt läsnä lokakuusta
1874 profettain todistuksen mukaan niille, joilla on korva kuulla.
Hänen muodollinen kuninkaalliseen virkaan ryhtymisensä tapahtui
huhtikuussa 1878, ja valtakunnan ensimäinen työ (hänen "valittujensa"
kokoaminen), niinkuin Herra osottaa vertauksissaan ja ennustuksissaan,
on suorituksen alaisena. Herra selitti apostolin kautta, että
"Kristuksessa kuolleet nousevat ylös _ensin_", ja että Seurakunnan
ylösnouseminen tapahtuu silmänräpäyksessä. [III osa, 6 luku] Sentähden
_perustettiin_ valtakunta 1878, Jeesuksen ja niiden nukkuneiden pyhien,
jotka jo ovat valmiita ja huomatut arvollisiksi muodostamaan morsiamen,
ruumiin jäsenet, edustaessa sitä, ja sen täydelliseksitekemisestä
puuttuu niiden "valittujen" kokoaminen Herran luokse, jotka vielä
elävät ja ovat jälellä, ja joiden koetteleminen ei ole vielä loppunut.
Mutta valtakuntaa ei viivytetty odottamalla sitä, että elävät jäsenet
täyttävät juoksunsa, vaan valtakunnan työ alkoi heti, ja elävät pyhät
tällä puolen esirippua saavat nauttia "Jumalan valtakunnan
salaisuuksien" tuntemisesta ja ryhtyä valtakunnantyöhön ennen
"muuttumistaan", ja kuolemassaan (eivät he nuku vaan) "muuttuvat" juuri
kuolinhetkenään, ylösnousten osaansa autuaassa ja pyhässä ensimäisessä
ylösnousemisessa (Ilm. 20: 6), niinkuin on kirjotettu: "Autuaita ovat
ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat _tästälähin_. Niin, henki sanoo,
he _saavat levätä vaivoistaan_ (sillä muuttumisessaan vapautuvat he
maallisesta ruumiista ja samalla kaikesta väsymyksestä); sillä (mutta)
heidän _tekonsa seuraavat heidän mukanaan_". -- Ilm. 14: 13.
Kaikki tämä on sopusoinnussa Raamatun ilmotuksen kanssa siitä, että
täytyy ensin perustaa Jumalan valtakunta, ennenkuin sen työ ja vaikutus
voivat osottautua "nykyisen pahan maailman" valtakuntien -- niiden
valtiollisten, rahallisten ja hengellisten voimien -- täydellisessä
hävittämisessä, heti "pakanain aikain" täyttymisen jälkeen, jotka
päättyvät lokakuussa 1914. Vahvistaaksemme tämän, ottakaamme varteen
muutamia raamatunpaikkoja.
Niitten tapahtumain kuvailemisessa, jotka tapahtuvat seitsemännen
pasunan aikana, huomataan seuraava järjestys: 1) Maan kuninkaana ottaa
Herra vallan, ja hänen hallituksensa alkaa. 2) Seurauksena tästä kohtaa
suuri tuomion hätä koko maailmaa. Profetallisesti ilmotetaan meille,
että Kristuksen hallitus alkaa ennen hädän aikaa ja ennen pyhien ja
profettain ylösnousemista, mutta että se jatkuu kauvan senjälkeen
(tuhantena vuotena), kunnes hän on "tuominnut" koko ihmissuvun,
palkiten ne, jotka kunnioittavat Herraa, ja hävittäen ne, joiden
vaikutus on turmiotatuottava. Huomaa nämä kohdat seuraavassa
raamatunkohdassa:
"Me kiitämme sinua, Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka
olit, siitä, että olet ottanut käteesi suuren voimasi ja ruvennut
hallitsemaan. (Jumala vaikuttaa Kristuksen kautta -- kaikki on Isästä
ja Pojan, hänen kunnioitetun edustajansa, _kautta_.) Ja pakanakansat
ovat vihastuneet (sentähden että Jumalan hallitus on alkanut), mutta
sinun vihasi on tullut; ja tullut on aika tuomita kuolleet ja maksaa
palkka palvelijoillesi profetoille ja pyhille ja niille, jotka nimeäsi
pelkäävät, pienille ja suurille, ja turmella ne, jotka maan
turmelevat." -- Ilm. 11: 17, 18. Meille ilmotetaan myöskin, että
valtakunnan hallitus alkaa ennen Babylonin lankeemusta, ja että Babylon
lankeaa valtakunnan tuomioiden tuloksena. Tämän huomaavat myöhemmin
muutamat Babylonissa, jotka esitetään valoa ja vapautta saavina
Kristuksen kautta sen lankeemuksen jälkeen, sillä he sanovat:
"Totiset ja vanhurskaat ovat hänen tuomionsa; sillä hän on tuominnut
sen suuren porton, joka turmeli maan huoruudellaan, ja on kostanut
hänelle palvelijainsa veren." -- Ilm. 19: 2--7.
Profetta Daniel oli Jumalan henkeyttämä toistaakseen ja selittääkseen
Nebukadnessarin näyn pakanain vallasta, mikä oli esitetty suuren
kuvapatsaan kautta. Näky osotti, kuinka kivi löi kuvapatsaan jalkoja,
ja tästä johtui pakanavaltojen täydellinen kukistuminen. Tämä kivi
laajentui senjälkeen, kunnes se täytti koko maan. Selitys osottaa, että
Jumalan valtakunta perustetaan ja saa täyden vallan, ja että maallisten
hallitusten kukistuminen on suoranainen tulos tämän valtakunnan
voimasta. Danielin henkeytetty todistus kuuluu:
"Mutta niiden kuningasten päivinä (viimeisten pakanavaltojen, jotka
ovat esitetyt kuvapatsaan kymmenessä varpaassa) on taivaan Jumala
_valmistava_ valtakunnan (joka on kyllä ollut edustettuna koko
Evankelikauden aikana, mutta jota maailma ei ole tuntenut), joka ei
ijankaikkisuudessa kukistu (niiden vaihtelevien pakana valtakuntien
vastakohtana, joita kuvapatsas esitti) eikä sen hallitusta jätetä
toiselle kansalle (niinkuin maailman valta on siirtynyt kansalta
toiselle). Se on _murentava ja lopettava_ kaikki nämä valtakunnat,
mutta on itse pysyvä ijankaikkisesti." -- Dan. 2: 44, 45.
Herra vakuuttaa uskollisilleen, että hänen valtakuntansa perustamisen
aikana ja pakanavaltojen kukistamisen aikana on voittava Seurakunta
hänen kanssaan ja _ottaa osaa_ tähän työhön. Hänen omat sanansa ovat:
"Joka voittaa ja ottaa minun teoistani loppuun asti vaarin, sen minä
annan pakanoita vallita, ja hän on kaitseva heitä rautaisella sauvalla,
niinkuin saviastioita särjetään -- niinkuin minäkin sen Isältäni sain."
-- Ilm. 2: 26--28. Vertaa psalmi 149: 5--9.
Emme voine tarkkaan päättää, mitä tämän suuren työn piirteitä Herra ja
hänen kirkastetut pyhänsä esiripun takana nyt suorittavat, mutta me
ymmärrämme, että he toimeliaasti työskentelevät niiden saman
valtakunnanluokan jäsenten kanssa, joiden työ ei ole vielä päättynyt
tällä puolen esirippua. He työskentelevät meidän kanssamme
elonkorjuussa: 1) Kokoamalla eläviä "valittuja", 2) sanomalla
Siionille: "_sinun Jumalasi on kuningas_", valtakunta perustetaan, ja
3) julistamalla Jumalan koston päivää.
Maallisen hallituksen perustaminen.
Emme voi odottaa, että valtakunnan maallinen puoli perustetaan,
ennenkuin pakanain ajat ovat kokonaan päättyneet (lokakuussa 1914),
sillä kun Jumala antoi pakanoille vallan tähän aikaan saakka, ei hän
erehtynyt, ja hänen suunnitelmansa eivät muutu. Mutta kun Jumalan
valtakunnan maallinen puoli perustetaan, on siinä ainoastaan
israelilaisia, sillä sellainen on Jumalan lupaus eli liitto Aabrahamin
ja hänen luonnollisen siemenensä kanssa. Parhain suosio, hengellinen
valtakunta, tarjottiin ensin lihalliselle Israelille, ja se olisi ollut
heidän, jos he olisivat olleet sydämestään valmiit ottamaan sen vastaan
asetetuilla ehdoilla: _kärsimällä Kristuksen kanssa_ ja sitten
kirkastumalla hänen kanssaan. (Room. 8: 17.) Israel toivoi todella ja
etsi _parasta_, mitä Jumalalla oli annettavana. Mutta "mitä Israel
tavottelee, sitä se ei ole saavuttanut; mutta valitut ('pieni lauma',
valittu sekä juutalaisista että pakanoista) ovat sen saavuttaneet, ja
muut ovat paatuneet" -- ei kumminkaan ijäksi, vaan siksi, kunnes
valittu hengellinen siemen, todellinen valtakunta, on tullut
täysilukuiseksi. -- Room. 9: 31--33; 11: 7, 23, 25--32. Kun
israelilaiset erilaisissa epäuskon tiloissa kokoontuvat takasin
Palestiinaan Jumalan suosion alaisina lupauksen mukaan, ei heistä
kumminkaan ketään lasketa Jumalan valtakunnan maallisen puolen osaksi
tai yhdistetyksi siihen, ennenkuin he ovat oppineet tuntemaan
Kristuksen Jeesuksen Jumalan Pojaksi, Israelin ja maailman ainoaksi
Lunastajaksi ja Vapahtajaksi.
Valtakunnan maalliseen puoleen kuuluu alussa, uskomme, ainoastaan
ylösnousseita vanhanajan arvokkaita, Johannes Kastajasta aina Aabeliin
saakka: "Aabraham ja Iisak ja Jaakob ja kaikki profetat." (Vertaa Matt.
11: 11. Luukk. 13: 28. Hebr. 11: 39, 40.) Vanhoilla arvokkailla ei ole
osaa valtakunnan hengellisessä puolessa, koska heitä ei ole "kutsuttu"
siihen. Ei ollut mahdollista, että ketään voitiin kutsua tähän korkeaan
eli "taivaalliseen kutsumukseen", ennenkuin Herramme Jeesus oli
suorittanut lunnaat. Kumminkin saavat he huomattavan aseman yli
maailman, koska he ovat osottaneet uskoansa ja rakkauttaan pahan
hallituksen aikana ja tavalla, joka on saanut osakseen Jumalan
tunnustuksen. Niinmuodoin ovat he valmiita ja ovat osottautuneet
arvokkaiksi hengellisen hallituksen maallisiksi palvelijoiksi ja
edustajiksi. Sopusoinnussa tämän kanssa puhutellaan Kristusta seuraavin
sanoin: "Sinun isäisi sijaan tulevat sinun poikasi; niitä sinä asetat
päämiehiksi kaikkeen maailmaan". -- Ps. 45: 17.
Vanhat arvokkaat ovat erilaisia kuin muu ihmiskunta, ei ainoastaan
siinä, että heidän koetusaikansa on päättynyt kun ylimalkainen
koetteleminen juuri silloin alkaa, vaan he ovat myös erilaisia kuin
muut siinäkin suhteessa, että he jo ovat saaneet uskollisuudestaan
_palkinnon_: he ovat _täydellisiä ihmisiä_, ennalleenasetettuja
kaikkeen siihen henkiseen ja siveelliseen Jumalan kaltaisuuteen, joka
kadotettiin Aadamissa, ja ruumiillisten kykyjen täydellisyyteen. Siten
he eivät ainoastaan ole maan "päämiehiä" (taivaan valtakunnan,
Kristuksen ja morsiamen, maallisia edustajia) vaan he edustavat
itsessään henkilökohtaisesti sitä, minkä kaikki halukkaat ja
tottelevaiset saavuttavat uuden liiton aikana.
Kun Aabraham, Iisak ja Jaakob sekä kaikki vanhat arvokkaat herätetään
ja ne näyttäytyvät jälleen kokoontuneitten israelilaisten keskuudessa
Jaakobin lopullisen taistelun aikana. Gogin ja Magogin kanssa, tulevat
he nopeasti huomatuiksi erinomaisten kykyjensä kautta, jotka erottavat
heidät kaikista muista. Heidän täydelliset kykynsä käsittävät nopeasti
nykyisten päivien tiedot ja keksinnöt ja he tulevat huomatuiksi monella
tavalla, niinkuin oli Jeesuksen Kristuksenkin laita, josta sanottiin:
"Kuinka tämä osaa Raamattua, vaikkei ole käynyt oppia?" (Joh. 7: 15.)
Ja niinkuin Jeesus opetti selvästi ja puhui varmoin, ratkaisevin
sanoin eikä häilyvällä ja epävarmalla tavalla, niinkuin heidän
kirjanoppineensa, niin on myöskin näiden täydellisten vanhojen
arvokkaiden laita, kun he näyttäytyvät ihmisten joukossa. Sitäpaitsi
voivat nämä arvokkaat, "päämiehet", suorastaan seurustella hengellisen
valtakunnan, Kristuksen ja seurakunnan, kanssa, niinkuin Herralla oli
sellainen yhteys enkelten kanssa, ja niinkuin Aadam nautti
samallaisesta henkilökohtaisesta seurustelusta Jumalan kanssa,
ennenkuin hän rikkoi ja joutui kiroukseen. Nämä uuden maan, uuden
yhteiskuntajärjestyksen, "päämiehet" ovat täysin soveliaita
kunnioitettuun asemaansa.
Niinmuodoin näemme, että kun Jumalan aika on tullut hänen valtakuntansa
perustamiseksi ihmisten keskuuteen, huomataan hänen palvelijansa
soveliaiksi ja valmiiksi palvelukseen, ja heidän paremmuutensa
viisaassa valtiotaidossa, heidän maltillinen harkintansa ja heidän
arvokas itsensähillitsemisensä, heidän henkilökohtainen jokaisen armon
ja hyveen lahjan nauttimisensa viehättää ihmisiä ja voittaa nopeasti
heidät -- kun he ovat tulleet suuren hädän aikana kuritetuiksi --
voimakkaaseen yhteistyöhön. Jo ennenkin kuin heidät on tunnettu, on
Israelin kansa epäilemättä huomannut heidän etevämmyytensä muihin
ihmisiin verraten.
Ja muistakaamme edelleen, että suuren hädän ajan tarkotuksena, joka
pian alkaa, on juuri koko maailman kivisydänten musertaminen, ylpeiden
taivuttaminen tomuun, yhteismaan kyntäminen kärsimyksen, ahdistuksen ja
tuskan syvillä vaoilla ja sillä tavalla maailman valmistaminen
tuhatvuotisen valtakunnan suurille siunauksille. Ja se palvelee
ajateltua tarkotusta, niinkuin profetta selittää: "Kun sinun (Herran)
tuomiosi kohtaavat maata, niin oppivat maanpiirin asukkaat
vanhurskautta". (Jes. 26: 9.) Tähän aikaan ovat ihmiset oppineet, että
itsekkäät suunnitelmat ja kaikki suunnitelmat, joita langenneet ihmiset
voivat keksiä ja suorittaa, ovat puutteellisia ja johtavat ainoastaan
erilaisiin ahdistuksen ja hämmennyksen määriin. Kaikki odottavat siihen
aikaan vanhurskasta hallitusta ja epäilevät samalla kertaa sen
mahdollisuutta, aavistamatta kuinka lähellä se on.
Israelin kauvan elänyt toivo valtakunnasta osottautuu sinä aikana
uudessa vireydessään niiden keskuudessa, jotka lupausten perustalla
ovat kokoontuneet Palestiinaan. Kun silloin vanhat arvokkaat ilmottavat
heille ylösnousemisensa, ja kun ryhdytään oikeudenmukaisen hallituksen
perustamiseen, huomaavat he epäilemättä pian, että suunnitelma on
Herran, ja että todellinen valtakunta on hengellinen, sekä että Jeesus,
ristiinnaulittu, on heidän kuninkaansa, ja uskon ja ymmärryksen
silmällä katsovat he silloin ylös siihen, "jonka he lävitsepistäneet
ovat", -- silloin "he valittavat hänen tähtensä, niinkuin ainokaista
poikaa valitetaan, ja murehtivat häntä, niinkuin esikoista murehditaan.
Sinä päivänä on suuri valitus Jerusalemissa." Ja Jumala "vuodattaa
Daavidin huonekunnan päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja
rukouksen hengen". -- Sak. 12: 10, 11.
Gogin ja Magogin sotajoukkojen täydellisen tappion sanomaa ja Israelin
ihmeellistä pelastusta heidän vihollistensa käsistä seuraa nopeasti
uutiset heidän kuuluisain "isäinsä" esiintymisestä, jotka silloin ovat
ylösnousseet, ja hallituksen perustamisesta näiden ollessa johdossa
sekä Israelin yleisestä kääntymisestä kauvan hyljätyn Messiaan tykö.
Epäilemättä pitävät pakanat paljon tästä petoksena; juutalaisia
pidettänee herkkäuskoisina, ja vanhoja arvokkaita katsottanee
teräväpäisiksi pettäjiksi.
Mutta ne siunaukset, jotka seuraavat hallituksen perustamista uusissa
olosuhteissa Palestiinassa, aiheuttavat niin ihmeellisiä ja nopeita
muutoksia Israelin, hyvinvoinnissa, että ne kummastuttavat silloin
laitonta ja lohdutonta maailmaa ja saavat monen sekä ajattelemaan että
sanomaan: olkoonpa, että nämä miehet, jotka väittävät olevansa
ylösnousseita profettoja, ovat pettäjiä tai ei, niin on heidän työnsä
kumminkin juuri sitä mitä maailma tarvitsee. Jumala antakoon, että he
tahtoisivat ottaa johdon koko maailmassa ja saattaa järjestyksen ja
rauhan yleiseen hämmennykseen! Ja silloin he lähettävät tarjoomuksensa
noille ihmeellisille "päämiehille" pyynnöllä, että he ulotuttaisivat
hallituksensa kaikkialle, koska heidän vanhurskas ikeensä on
osottautunut niin hyväksi Israelille. Profetta esittää tämän seuraavin
sanoin:
"Ja tapahtuu päiväin lopulla, että Herran huoneen vuori (valtakunta)
seisoo vahvana vuorten huipulla (valtakuntana, joka on parempi toisia
valtakuntia ja hallitsee niitä) ja on kukkuloita korkeampi, ja kaikki
kansat virtaavat sinne ja sinne kulkee paljon kansaa, ja he sanovat:
tulkaa, astukaamme Herran vuorelle (valtakuntaan), Jaakobin Jumalan
huoneeseen, _että hän opettaisi meille tiensä_, ja me vaeltaisimme
hänen poluillansa. Sillä Siionista (hengellisestä valtakunnasta --
kirkastetulta Kristukselta, päältä ja ruumiilta) on laki lähtevä, ja
Herran sana Jerusalemista (jossa on maallisen edustajahallituksen
paikka 'päämiesten' käsissä). Ja hän tuomitsee (sitä ennen -- suuressa
hädän ajassa) pakanain kesken ja toimittaa oikeutta monelle kansalle.
Ja he (Herran rangaistusten tuloksena ja senjälkeen hänen lakinsa ja
sanansa seurauksena) takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä
viikatteiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää
sotaa opettele." -- Jes. 2: 2--4; Miika 4: 1--4.
Suhde valtakunnan ja sen maallisten päämiesten välillä.
Niinkuin voisimme odottaakin, on yhteys valtakunnan kahden puolen
välillä helppo ja suoranainen, ja senkautta tulee ihmiskunnan valvonta
ja opetus täydelliseksi; "päämiehet" ovat nim. jumalallisen ilmotuksen
kanavia. Tämä näyttää olevan viitattu Herran sanoissa Natanaelille:
"Tästedes saatte nähdä taivaan olevan avoinna ja Jumalan enkelten
(Jumalan sanansaattajien, uuden talouden päämiesten) nousevan ylös ja
laskeuvan alas Ihmisen Pojan päälle" (kreikk. nousevan ylös Ihmisen
Pojan luo ja laskeuvan alas sieltä.) (Joh. 1: 51.) Eikö Jaakobin uni
tikapuista, jotka olivat taivaan ja maan välillä, ja siinä ylös- ja
alaskäyvät enkelit, olleet ennustus niinhyvin kuin unikin tulevasta
läheisestä yhteydestä taivaan valtakunnan ja maan välillä, jolloin
Jaakob itse saa osansa tietoja-antavana sanansaattajana maailman
siunaamistyössä? Uskomme niin olevan. -- 1 Moos. 28: 10--12.
Raamattu opettaa selvästi ja raamatuntutkijat tunnustavat ylimalkaan,
että Mooses, lakiliiton välittäjä, oli esikuva Kristuksesta uuden
liiton Välittäjästä; mutta kaikki eivät ole tunnustaneet, että Mooses
oli esikuva täydellisestä Kristuksesta, päästä ja ruumiista, ja että
tässä merkityksessä on Kristusta muodostettu koko Evankelikauden
aikana. Tämä on kumminkin ainoa sovitus kuvasta, joka sopii moniin
asianhaaroihin, esim. Apt. 3: 22, 23.
Lakiliiton säätämisessä Siinain vuorella näyttää Mooses olleen esikuva
täydellisestä Kristuksesta, päästä ja ruumiista Tuhatvuotiskauden
astuessa voimaan, jolloin uusi liitto saatetaan maailmalle
"seitsemännen pasunan" soitua, koston päivän synkän pimeyden ja "suuren
maanjäristyksen" j.n.e. kauhistettua ihmisiä ja tehtyä heidät valmiiksi
kuulemaan suuren opettajan ääntä ja ilolla vastaanottamaan hänen uuden
liittonsa. Tämän osottaa selvästi apostoli (Hebr. 12: 18--22), joka
näyttää askel askeleelta tekevän vertauksen täydelliseksi. Israel oli
lähestynyt Siinain vuorta ja lopulta saavuttanut sen, siitä lähti
sellaisia kauheita näkyjä ja ääniä, että kaikki pelkäsivät ja
vapisivat; mutta me lähestymme Siionin vuorta ja sen kirkkautta ja
siunauksia, jotka ovat paljon parempia kuin Siinailta lähteneet. Mutta
näitä suurempia siunauksia seuraa vielä kauheammat torven äänet, pimeys
ja maanjäristys, lopullinen kaiken järkyttäminen, joka voi järkkyä
(kaiken mikä on syntistä ja ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa), jotta
ainoastaan se, mikä on totista ja pysyväistä, jäisi. Tämä on sisällys
näissä sanoissa: "Koska saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme
kiitollisia ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi". --
Hebr. 12: 28.
Jos jatkamme tämän kuvan tutkimista, huomaamme, että Mooses esikuvassa
meni senjälkeen ylös vuorelle (valtakuntaan) ja kirkastettiin, s.o:
hänen kasvoinsa iho säteili, niin ettei Israel voinut katsella häntä.
Tämä näyttää esikuvaavan seurakunnan (Kristuksen, pään ja ruumiin)
täydelliseksitekemistä kirkkaudessa. Ja se _peite_, jota Mooses
jälkeenpäin piti kansan edessä, mutta pani pois, kun hän oli Herran
kanssa vuorella, näyttää esikuvaavan valtakunnan maallista puolta,
"päämiehiä kaikessa maailmassa", joiden kautta Kristus puhuu kansalle
ja jotka edustavat Kristusta, kun taas kirkkaus kätketään. Tämä näyttää
olevan sattuva valaistus siitä läheisestä yhteydestä, joka on
maallisten "päämiesten" ja taivaallisten kuningasten ja pappien
välillä. Mooses meni ylös vuorelle keskustelemaan Jumalan kanssa vuoren
ollessa pilven ympäröimänä ja salamien valaisemana, ja ukkosen jyrinän
järkyttäessä maata. Tämä esitti sitä tosiasiaa, että Kristuksen ruumis
tulee täydelliseksi, viimeinen jäsen "muutetaan" ja otetaan vastaan
valtakuntaan aikana, jolloin nykyinen asiain järjestys muodostuu
uudestaan sellaisessa suuressa hädän ajassa, jollaista ei maa ole
koskaan ennen kokenut.
Niinkuin ensimäiset lakitaulut, jotka murskattiin, esittivät lakiliiton
puutteellisuutta lihan heikkouden tähden, niin esittivät toiset taulut
uutta liittoa, jonka välittäjänä on Kristus, ja joka ei epäonnistu.
Tätä uutta liittoa, jonka vahvistamiseen jokainen "valitun" seurakunnan
jäsen ottaa osaa koko Evankelikautena, ei anneta _maailmalle_ tiedoksi,
ennenkuin "Kristuksen ruumis" on täydellinen. Huomaa nyt se tosiasia,
että, kun toiset laintaulut (jotka edustivat uutta liittoa) annettiin,
Mooses _muuttui_, niin että hän senjälkeen piti peitettä kansan edessä,
koska hänen kasvonsa loistivat.
Valtakunnan perustamista seuraa niin kauheat tapahtumat, että koko
maailma vapisee kauhusta ja ilolla tunnustaa Herran Voidellun koko maan
kuninkaaksi. Ja niinkuin israelilaiset pyysivät, ettei Herra enää
puhuisi heille -- niin kauheiden näkyjen ja äänien todistajana
oltiin Siinailla -- samaten on asianlaita täälläkin: Kaikki kansa
pyytää, että Herra Jehova lakkaisi puhumasta heille vihassaan ja
lakkaisi peljättämästä heitä kiivaudessaan ja vanhurskaassa
tyytymättömyydessään, ja he ovat iloisia saadessaan sensijaan kuulla
suurta Välittäjää ja tunnustaa hänet siksi kuninkaaksi, jonka Jehova on
pannut hallitsemaan heitä -- Immanueliksi, Mooseksen suureksi
vastakuvaksi, verholla peitetyksi (kätketyksi) profetaksi, papiksi ja
kuninkaaksi. Vertaa Hebr. 12: 19 ja Ps. 2: 5, 6.
Halukkaasti ja odotuksella ottaa Israel vastaan uuden valtakunnan,
niinkuin on kirjotettu: "Sinun kansasi tulee halukkaasti valtasi
päivinä." (Ps. 110: 3, engl. k.). Israelilaiset ovat odottaneet juuri
valtakuntaa (vaikka he ovat olleet sokeita Evankelikauden korkeammalle,
hengelliselle kutsumukselle). Se on ainoastaan paljon ihanampi ja
pysyväisempi kuin he koskaan ovat aavistaneet. Silloin sanoo moni
Kristukseen uskovainen, joka ei ole oikein perillä asioista: "Herra,
Herra, emmekö sinun nimesi kautta ennustaneet (profeteeranneet,
saarnanneet)... ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimatekoa?"
(Matt. 7: 22.) Näitä ei tunnusteta Kristuksen morsiameksi, vaan heidät
jätetään saamaan osansa itkussa ja hammastenkiristyksessä, suuressa
hädän ajassa, ja tulevat he epäilemättä Jumalan kansaksi lahkolaisten
sijasta ja tulevat mielellään Herran vallan päivinä. Ja ennen pitkää
tunnustetaan todellakin, niinkuin tekstimme selittää, Jumalan
valtakunta kaikkien kansojen toivoksi.
Siveellisiä ja yhteiskunnallisia uudistuksia.
Herran laki, joka lähtee Siionin vuorelta, valtakunnasta, ja
Jerusalemista, maailman uudesta pääkaupungista, ja jonka Herran
"päämiehet" ilmaisevat kaikelle kansalle, käy heti käsiksi siihen, mikä
tunnustetaan huutavaksi pahaksi. Siveellisiä uudistuksia toimitetaan
joka suuntaan; yhteiskunnallisia ja uskonnollisia kysymyksiä
järjestetään sopusoinnussa oikeuden ja rakkauden kanssa. Herra "panee
oikeuden oikonuoraksi ja vanhurskauden vaa'aksi" (Jes. 28: 17); kaikki
maan asiat oikaistaan vanhurskauden luotinauhan mukaan ja saatetaan
mitä tarkimpaan sopusointuun sen kanssa.
Kuinka paljon tämä merkitseekään kaikenlaisten liikkeiden
tukahuttamiseksi, jotka houkuttelevat ja pettävät ihmisiä heidän
langenneen luontonsa heikkouden ja tasapainon puutteen tähden,,
henkisissä ja siveellisissä ominaisuuksissa! Paloviinapolttimot ja
niiden myyntipaikat, olutpanimot ja olutpuodit, porttolat,
biljardihuoneet, kaikki aikaahukkaavat ja luonetta-alentavat toimet
lopetetaan, ja niiden palvelijat saavat sellaista tehtävää, joka koituu
heidän omaksi ja toisten hyödyksi.
Samaten lopetetaan sotalaivain rakentaminen ja tehtaat, joissa
valmistetaan sotatarpeita sekä lakkautetaan maa- ja meri-armeijat. Uusi
valtakunta ei tarvitse sellaisia, vaan sillä on runsaasti ja yllin
kyllin valtaa säätää vanhurskautta ja rangaista pahantekijöitä, juuri
kun ne ovat päättäneet toimia, ja ennenkuin he vielä ovat ennättäneet
tehdä lähimäiselleen mitään pahaa, sillä ei kukaan voi vahingoittaa tai
turmella pyhässä valtakunnassa. (Jes. 11: 9.) Kumminkin määräävät
oikeutetut ja oikeudenmukaiset tuomarit, että toinen kuolema on
kohtaava parantumattomia. -- Jes. 32: 1--8; 65: 20--25; Ps. 149: 9; 1
Kor. 6: 2.
Pankeilla ja välitysliikkeillä ja muilla sellaisilla toimilla, jotka
nykyisissä olosuhteissa ovat hyödyllisiä, ei silloin enää ole sijaa,
sillä sukukunnan uusissa olosuhteissa vaaditaan kaikkia kohtelemaan
toisiaan _yhden_ perheen jäseninä, ja yksityispääoma ja rahojen
lainaamistarve kuuluu menneisyyteen. Maatilanomistajat ja
asioimisliikkeet saavat myöskin uutta tointa, koska uusi kuningas ei
anna lainvoimaa patenttikirjoille ja muille toimille, joita nyt
suoritetaan. Hän selittää, että kun hän Golgatalla osti Aadamin ja koko
hänen sukunsa, _osti_ hän myöskin Aadamin vallan koko maan yli (Ef. 1:
14), ja hän tahtoo jakaa sen, ei itsekkäille, ahneille ja
voitonhimoisille, vaan parhaat paikat hän antaa sävyisille (nöyrille).
-- Matt. 5: 5.
Herra selittää tästä uudesta kuninkaasta ja tuomarista (päästä ja
ruumiista), Mooseksen vastakuvasta: "Ja hänen päällänsä lepää Herran
henki, viisauden ja taidon henki, tiedon ja Herran pelvon henki. Ja
Herran pelko on hänelle hyvä haju, eikä hän tuomitse silmänäöltä eikä
nuhtele korvakuulolta. Vaan hän tuomitsee vaivaiset vanhurskaudessa ja
toimittaa oikeutta maan raadollisille. Ja hän lyöpi maata suunsa
sauvalla, ja huultensa hengellä tappaa jumalattoman. Ja vanhurskaus on
hänen lanteittensa vyö ja uskollisuus hänen kuvettensa side."
-- Jes. 11: 2--5.
Jostakin voi näyttää, että Jumalan suunnitelman mukaan maa tulee
paratiisiksi köyhille, mutta surun asumukseksi niille, jotka nyt ovat
tottuneet loistoon ja yltäkylläisyyteen, ja joilla on ylivalta
joukkojen yli joko erinomaisten lahjain, suotuisten asianhaarain tai
petollisten liikesuhteitten kautta. Mutta sellaisten on muistettava
Tuomarin sanat, jotka lausuttiin enemmän kuin kahdeksantoista
vuosisataa sitten: "Voi teitä, te rikkaat, sillä te olette jo saaneet
lohdutuksenne. Voi teitä, jotka nyt olette kylläiset (tyydytetyt),
sillä teidän on oleva nälkä (te tulette tyytymättömiksi)". (Luukk. 6:
24, 25.) Aluksi ovat he taipuvaisia valittamaan etujensa menettämistä,
ja niinkuin nykyään on niiden Jumalaapelkääväisten, jotka ovat
rikkaita, vaikeata saavuttaa se sydämen ja elämän tila, joka palkitaan
valtakunnan osallisuudella, samaten kohtaa silloin niitä, jotka ennen
ovat tottuneet rikkauksiin, vaikeudet, joita ne eivät saa kokea, jotka
ovat harjaantuneet vastoinkäymisen koulussa.
Mutta se yhteiskunnan välttämätön tasottaminen, joka tapahtuu koston
päivän anarkian kautta, täytyy tulla otetuksi vastaan, ja yleisen
vanhurskauden hallituksen edut huomataan ja tunnustetaan varmaankin
yleisesti; se tapahtuu kumminkin hitaasti -- muutamilta menee siihen
vaan lyhyt aika, toisilta pitempi. Mutta kaikki oppivat huomaamaan,
että näiden jumalallisten järjestystoimenpiteitten alaisena voivat
kaikki, jotka tahtovat, tulla siunatuiksi, todella onnellisiksi, ja
käydä pyhyyden raivattua tietä suuremmoiseen inhimilliseen
täydellisyyteen (Jumalan kuvaksi) ja ijankaikkiseen elämään. (Jes. 35:
8.) Mikä nyt jo yleisesti on huomattu, osottautuu silloin täydellisesti
oikeaksi, nim. että nykyisillä apuneuvoilla vaadittaisiin ainoastaan
kolmen tunnin määrätty suunniteltu työ päivittäin jokaisen
henkilökohtaisia tarpeita varten. Ja taivaan valtakunnan johdossa eivät
vapaahetket aiheuta siveellistä, ruumiillista vahinkoa, niinkuin
asianlaita olisi nykyisissä olosuhteissamme, pahojen vaikutusten ja
kiusausten ollessa joka puolella ja käyttäessä hyväkseen perittyjä
heikkouksia.
Päinvastoin, kun Saatana on sidottu, paha hillitty ja ulkonaiset
kiusaukset raivattu pois, käytetään kirkastetun Seurakunnan johdolla
vapaahetket opintoihin, jotka tulevat yhä huomattavammiksi ja
mieltäkiinnittävämmiksi: opintoihin luonnosta ja luonnon Jumalasta,
hänen kunniakkaista ominaisuuksistaan, hänen viisaudestaan,
vanhurskaudestaan, rakkaudestaan ja voimastaan. Silloin johtavat
vapaahetket inhimilliseen täydellisyyteen, joka on ihmisten juoksun ja
koetusten määränpää, sillä tulee muistaa, että uusi hallitus ei
ainoastaan valvo alamaistensa suurempia etuja vaan myöskin pienempiä.
Se on sanan täydellisimmässä merkityksessä "isällinen hallitus".
Ihmiset katselisivat kyllä vakavilla huolilla yksinvaltaisimman
hallituksen perustamista, minkä maailma koskaan on tuntenut, jossa koko
ihmissuvun elämä, omaisuus ja kaikki edut ovat ehdottomasti ja ilman
vetoamista kuninkaan käsissä, jos ei olisi niin, että mitä
vakuuttavimmat todistukset osottaisivat, että jokainen valtakunnan
järjestystoimenpide on tarkotettu edistämään alamaisten menestystä.
Tämän välittäjävaltakunnan kuningas rakasti niin niitä, joita hän tulee
hallitsemaan, että hän antoi oman henkensä heidän lunastushinnakseen
senkautta hankkiakseen heille oikeuden henkilökohtaiseen koetukseen
ijankaikkista elämää varten, ja hänen tuhatvuotisen hallituksensa
tarkotuksena on juuri auttaa heitä tässä koetuksessa. Mitä voi enempää
toivoa? Lunastajana on hänellä täydellinen oikeus sen ehdottomaan
hallitsemiseen, minkä hän osti omalla kalliilla verellään; ja kaikki,
jotka käsittävät tämän rakkauden, jota hän on osottanut, antaisivat,
jos heidän annettaisiin valita -- mikä ei kumminkaan tapahdu --
halukkaasti hänelle kaiken vallan ja voiman sekä alistuisivat ilolla
hänen vanhurskaan tahtonsa alle.
Mutta onko täysin luotettavaa uskoa itsensä "pyhien", jotka ovat
valtakunnan kanssaperillisiä, kanssahallitsijoita ja tuomareita,
yksinvaltaiselle hallitukselle? Kyllä! Niinkuin Jeesus Kristus osotti,
että hänellä on taivaallisen Isän henki ja että hän on Jumalan
"kirkkauden säteily ja hänen olemuksensa perikuva" (Hebr. 1: 3), niin
täytyy kaikkien niidenkin, jotka tulevat kuulumaan "pieneen laumaan",
hänen kanssaperillisiinsä valtakunnassa, osottaa, että heillä on
"Kristuksen henki" -- pyhän rakkauden henki. Yksi heidän kutsumisensa
ehto on, että he olisivat "hänen Poikansa kuvan kaltaisia" (Room. 8:
29), ja kenenkään muun ei tunnusteta "tehneen kutsumistaan ja
valitsemistaan lujaksi". Ja niin tapahtuu, jotta he voisivat harjottaa
sääliväisyyttä ja osanottoa niitä kohtaan, jotka asetetaan heidän
hoitoonsa ja johtoonsa. Sentähden heidät on valittu heikoista ja
epätäydellisistä, ja he ovat oppineet, mitä merkitsee hyvän taistelun
taisteleminen totuuden ja vanhurskauden puolesta eksytystä ja syntiä
vastaan. Niin, he voivat luottaa kuninkaallisen papiston alipappeihin
niinhyvin kuin suureen ylimäiseen pappiinkin ilman pelkoa. Jumala uskoo
heille vallan, ja tämä on paras takuu siitä, että he käyttävät
valtaansa vanhurskaasti, viisaasti ja rakkaudellisesti maailman
siunaamiseksi.
Rautavaltikkahallitus.
Kansoja hallitaan voimalla, vastustamattomalla vallalla, kunnes
vanhurskas järjestys on perustettu yleisen kukistamisen kautta.
Jokainen polvi on notkistuva, ja jokainen kieli on tunnustava Jeesuksen
Kristuksen vallan ja kirkkauden, ja ulkonainen tottelevaisuus on
pakollinen, niinkuin on kirjotettu: "Hän on kaitseva heitä rautaisella
sauvalla, niinkuin saviastioita särjetään". (Ilm. 2: 27.) Tämä lyöminen
ja musertaminen kuuluu oikeastaan koston päivään, ja vaikka
rautavaltikka jää Välittäjän käteen koko Tuhatvuotiskaudeksi ei sen
käyttö todennäköisesti ole välttämätöntä, sillä kaikki vastarinta
kukistetaan perin pohjin tuossa suuressa hädän ajassa. Niinkuin
profetta esittää asian, sanoo Jumala tänä kurituksen aikana meluavalle
omapäiselle ihmiskunnalle: "Lakatkaa ja tietäkää, että minä olen
Jumala, ylhäinen kansain keskellä, ylhäinen maan päällä". (Ps. 46: 11.)
On kumminkin koko Tuhatvuotiskauden työ tehdä oikeus oikonuoraksi ja
vanhurskaus vaa'aksi kaikissa pienissä ja suurissa asioissa jokaiseen
koko ihmiskunnan yksityiseen henkilöön nähden. Ihmiskunnassa tulevat
kaikki niinmuodoin olemaan Jumalan opettamia hänen "valitun" liiton
palvelijansa, suuren profetan, papin ja kuninkaan (pään ja ruumiin)
kautta -- profetan opettajan merkityksessä, kuninkaan hallitsijan
merkityksessä ja papin välittäjän merkityksessä, joka auttaa kansaa ja
antaa sille armonsa ja suosionsa. Nämä virat ovat yhdistettyjä, sillä
vakuutetaan: "Sinä olet pappi ijankaikkisesti Melkisedekin tavoin", ja
Melkisedek oli pappi valtaistuimellaan. -- Hebr. 7: 17; Sak. 6: 13;
Apt. 3: 22; 5 Moos. 18: 15.
Henkilöksi esitettynä viisautena selittää uusi kuningas: "Minun on
neuvo ja toimi, Minä olen ymmärrys, minun on väkevyys. Minun kauttani
kuninkaat hallitsevat ja ylimykset oikeutta säätävät. Minun kauttani
hallitsevat päämiehet, valtamiehet, ja kaikki maan tuomarit. Minä
rakastan niitä, jotka minua rakastavat; ja jotka minua etsivät, ne
löytävät minut. Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, vakaa varallisuus
ja vanhurskaus. Minun hedelmäni on parempi kuin puhdas, kallis kulta,
ja tuloni parempi kuin valittu hopea. Minä vaellan vanhurskauden tietä,
keskellä oikeuden polkuja, että perinnöksi antaisin rakastajilleni
totista hyvää; heidän tavarahuoneensa täytän minä... Sillä joka minut
löytää, se on elämän löytänyt, ja on saanut suosion Herralta; mutta
joka minusta eksyy, hän vahingoitsee sielunsa; kaikki, jotka minua
vihaavat, ne rakastavat kuolemaa." -- Sananl. 8: 14--21, 35, 36.
Israel valaistuksena.
Nähtävästi saa maailma tilaisuuden nähdä Israelissa Jumalan hallituksen
vaikutukset ja sen käytännölliset edut silloin vallitsevan anarkian
vastakohtana, niin että kaikkien kansojen enemmistö, "toivoo"
valtakunnan hallitusta. Tämä kuvataan voimakkaasti Israelille tänä
aikana asetetuissa profetan sanoissa:
"Nouse, ole kirkas, sillä valkeutesi tulee, ja Herran kunnia koittaa
ylitsesi. Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta
sinun ylitsesi koittaa Herra ja hänen kunniansa näkyy päälläsi. Ja
_kansat kulkevat valkeudessasi_ ja kuninkaat (maan ylhäisimmät) sinun
koittosi paistetta kohti." (Tämä tarkottaa hengellistä Israelia,
vanhurskauden aurinkoa, mutta myöskin sen maallisia edustajia --
uudestaan suosioon asetettua luonnollista Israelia.)
"Nosta silmäsi, katso ympärillesi! kaikki nämä ovat kokoontuneet,
tullaksensa sinun tykösi; poikasi tulevat kaukaa, _tyttäresi_
käsivarsilla kannetaan. (Vertaa Hes. 16: 61.) Silloin _saat nähdä ja
iloita_, ja sydämesi sykkii ja levittää itsensä; sillä meren paljous
(anarkistiset joukot -- katso Ilm. 21: 1) kääntyy puoleesi, pakanain
voima tulee tykösi... Ja suitsutusta tuovat ja Herran kiitosta
julistavat." -- Jes. 60: 1--6, 11--20.
Todellakin tästä tulee ihana päivä, jolloin sokeain silmät avataan ja
monta käännetään vanhurskauteen! Siitä tulee päivä, jolloin totuus,
eikä pelko ja väärät selitykset, aiheuttaa herätystä ja kääntymisiä.
Siitä tulee aika, jonka profetta mainitsee aikana, jolloin kansa syntyy
yhtenä päivänä. (Jes. 66: 8.) Tämä kansa on Israel: 1) hengellinen
Israel, "pyhä kansa", 2) luonnollinen Israel, sen maallinen edustaja.
Ja Israelista lähtee se valo, joka saattaa kuritetun maailman
polvilleen ja alkaa luvatun Herran pyhän hengen vuodattamissa "_kaiken
lihan päälle niiden päivien jälkeen_", niinkuin se on vuodatettu hänen
palvelijainsa ja palvelijattariensa päälle. -- Joel. 2: 28.
Tämä on se pelastuksen päivä, josta profetta Daavid lauloi (Ps. 118:
19--27):
"Tämä on se päivä, jonka Herra teki;
nyt iloitkaamme ja riemuitkaamme...
siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimeen...
[Vertaa Matt. 23: 39.]
Herra on Jumala, joka meille valon soi."
Niinmuodoin näemme, että tulevaisuuden kasvatus- ja opetusuudistukset
aljetaan ihmisten sydämissä, ja ensin painetaan mieliin tämä opetus:
"Viisauden alku on Herran pelko". (Sananl. 9: 10.) Nykyisen ajan
kasvatuksessa on yhtenä suurena vaikeutena kasvatuksen puute tähän
ensimäiseen viisauden asteeseen. Mutta valtakunnan johdolla alkaa
jokainen armon työ oikealla tavalla ja saatetaan täyteen täytäntöön.
Ei kukaan lunastetun suvun jäsen ole niin alhaisella kannalla, ettei
Jumalan armo voi saavuttaa häntä valtakunnan kaikkivaltiaan ja siunatun
välityksen kautta. Ei mikään synnin alennus ole niin syvä, ettei
armeliaisuuden käsi voi tarttua tuohon verellä ostettuun sieluun ja
auttaa sitä, eikä mikään tietämättömyyden tai taikauskon pimeys ole
niin suuri missään ihmissydämessä, ettei Jumalan totuuden ja rakkauden
valo voi tunkeutua häneen ja antaa tietoa uuden päivän ilosta ja
riemusta ja suotuisasta tilaisuudesta tulla tottelevaisuuden ehdoilla
siitä osalliseksi. Ei mikään sairaus, joka voi tarttua ja saastuttaa
ruumiin, ole liian vaikea suuren lääkärin parannettavaksi. Ei mikään
muodottomuus eikä puutteellisuus eikä mikään mielen heikkous voi
vastustaa hänen parantavaa kosketustaan.
Kaikki jotka ovat haudoissa tulevat esille.
Suuri ennalleenasettamistyö, joka siten on alkanut elävien kansojen
keskuudessa ulottuu pian niihinkin maan sukukuntiin, jotka nukkuvat
kuolemassa; sillä tulee hetki, niin, ja se ei ole kaukainen, jolloin
kaikki, jotka ovat haudoissa, kuulevat Ihmisen Pojan äänen ja tulevat
sieltä ulos, jolloin kuolema ja kuoleman valtakunta (hauta) antavat
takasin kuolleensa sekä meri antaa takasin kuolleensa. (Joh. 5: 28, 29;
Ilm. 20: 13.) Niin, myöskin Gogin sotajoukot ja Israelin syntiset,
jotka ovat hukkuneet taistelussa Herran päivänä, herätetään ylös
aikanaan, ei laittomana joukkona, vaan kuritettuina ja katuvina
yksityisinä ihmisinä, häpeän ja hämmennyksen vallassa tämän päivän
valossa. Mutta myöskin näille osotetaan armahtavaisuutta ja hekin
saavat tilaisuuden tulla nostetuiksi kunniaan ja hyveeseen.
Vanhain arvokkaiden ylösnouseminen ja sairaiden ennalleenasettaminen
terveyteen uskon rukouksen vastauksena herättää varmaankin ihmisissä,
kun he ovat saaneet ajattelemisen aikaa ja ovat ehtineet tulla
tajuihinsa suuren hädän hävityksen jälkeen, ajatuksen ja toivon muiden
-- heidän sukulaistensa ja ystäväinsä -- mahdollisesta ylösnousemisesta
Kristuksen lupauksen täyttymisenä siitä, että _kaikki_ ne, jotka ovat
haudoissa, kuulevat hänen äänensä ja nousevat ylös. Eikä näytä
uskomattomalta, että uskon rukousten vastauksena kuolleiden ystävien
herättämisestä tämä suuri työ alkaa ja jatkuu. Me huomaamme sellaisen
tavan järjellisyyden mikä näyttää meistä olevan parempi kuin muut,
joita voimme ajatella, sillä silloin nousevat kuolleet vähitellen ja
päinvastaisessa järjestyksessä kuin he kuolivat. Ja niinmuodoin
valmistettaisiin ylösnousseille koti ja sydämellinen vastaanotto sekä
elämän mukavuudet juuri kun he palaavat elämään. He tutustuvat
niinmuodoin helposti niiden kieleen, ja tapoihin, jotka ympäröivät
heitä, kun sitävastoin, jos vastakkaista järjestystä seurattaisiin,
herätetyt olisivat valmistumattomia uusiin olosuhteisiin ja olisivat
kokonaan muukalaisia eivätkä olisi sukua sille sukukunnalle, jonka
keskuuteen he tulevat. Nämä väitteet eivät kumminkaan pidä paikkaansa
profettoihin ja vanhoihin arvokkaisiin nähden, jotka, kestettyään
kokeensa, nousevat ylös täydellisinä ihmisinä, ja sellaisina ovat
henkisesti, siveellisesti ja ruumiillisesti kaikkia muita ihmisiä
parempia.
Ei ole todennäköistä, että kaikkien rukouksiin kuolleiden ystävien
herättämisestä vastataan heti, sillä Herralla on vahvistettuja
suunnitelmia heidän herättämisestään, ja niiden kanssa eivät sellaiset
rukoukset aina ole sopusoinnussa. Se järjestys, jonka hän valitsee,
riippuu -- mikä myös käy selvästi ilmi seurakunnan ja vanhojen
arvokkaiden ylösnousemisesta -- määrätystä sopivaisuudesta sekä niihin
nähden, jotka herätetään, että niihin ystäviin ja olosuhteisiin nähden,
joissa he alkavat uuden elämänsä.
Tämä edellyttää jonkun määrän valmistusta niiden puolelta, jotka
esittävät sellaisen pyynnön -- sydämen ja elämän sekä suotuisten
olosuhteiden valmistamista, niin että he voivat käydä eteenpäin
pyhyyden raivatulla tiellä. Sellaiset ylösnousemiset olisivat
niinmuodoin elävien uskollisuuden palkintona, samalla kertaa kuin ne
vakuuttaisivat suotuisat olosuhteet herätetyille.
Ihania toiveita.
Mitä ihania toiveita tarjoaakaan uusi talous, kun se on pantu
täydelleen voimaan! Siirtyminen armotaloudesta toiseen on muinaisina
aikoina ollut tunnusomainen ja silmiinpistävä, mutta tämä on kaikista
tapahtumarikkain.
Ei ihmettä, että ajatus sellaisesta näystä -- kokonaisen suvun
palaamisesta Jumalan tykö riemulla ja ylistyksellä ja ijankaikkisella
ilolla heidän päänsä päällä -- näyttäisi liian hyvältä ollakseen totta;
mutta se, joka on antanut lupauksen siitä, on kyllin voimakas
täyttämään kaiken hyvän suosionsa. Vaikka suru ja huokaus näyttävät
melkein erottamattomilta meidän olennostamme, _pakenevat_ suru ja
huokaus kumminkin _pois_. Vaikka itku säkissä ja tuhassa on jatkunut
koko tämän pitkän synnin ja kuoleman yön, odottaa kumminkin ilo
Tuhatvuotiskauden aamuna ja kaikki kyyneleet pyyhitään pois jokaisilta
kasvoilta, kauneus annetaan tuhan sijaan ja iloöljy murheellisen hengen
sijaan.
Hänen valtakuntansa kasvaminen.
Valtakunta kasvaa ja näyttäytyy erilaisissa osissaan, niinkuin
maalliset valtakunnatkin, kunnes se tulee suureksi vuoreksi
(valtakunnaksi), joka täyttää koko maan. (Dan. 2: 35.) Englanti voi
olla kuvana tästä. Tämän valtakunnan muodostaa ensiksi tämän
valtakunnan hallitsija ja hänen hovinsa. Toiseksi lasketaan siihen
parlamentti ja hallituksen ministeristö. Senjälkeen käsittää tämä
valtakunta jokaisen englantilaisen ja jokaisen sotilaan, joka on
vannonut alamaisen uskollisuutta ja tottelevaisuutta sille, ja vielä
laajemmassa merkityksessä käsittää se kaikki voitetut alamaiset koko
sen laajoilla alueilla, Intiassa ja muualla, jotka eivät julkisesti
vastusta sen lakeja.
Niin on myöskin Jumalan valtakunnan laita. Alkuperäisesti on se Isän
valtakunta, joka vallitsee kaikkialla. (Matt 13: 43; 26: 29.) Mutta Isä
on vapaaehtoisesti päättänyt tuhannen vuoden aikana antaa maan vallan
valtuutetulle sijaishallitsijalleen -- Kristukselle ja hänen
morsiamelleen, jotka ovat korotetut jumalalliseen luontoon ja
korkeuteen -- joka on saanut tehtäväkseen kukistaa ja hävittää pahan ja
kohottaa kaikkia, jotka tahtovat tulla täyteen sopusointuun Isän kanssa
uuden liiton armostarikkailla ehdoilla. Senjälkeen käsittää se
maalliset palvelijat, "päämiehet", jotka ovat valtakunnan näkyväisiä
edustajia ihmisten keskuudessa. Vielä laajemmassa merkityksessä
käsittää valtakunta myöskin ne (sekä juutalaiset että pakanat), jotka,
kun he näkevät valtakunnan perustettuna, tottelevat ja kunnioittavat
sen kuningasta alamaisuudessa. Sen laajimmassa merkityksessä käsittää
se niinmuodoin alamaisiksi kaikki, jotka tottelevat sen lakeja kun taas
kaikki muut hävitetään. -- Apt. 3: 23; Ilm. 11: 18.
Sellaiselta näyttää Jumalan valtakunta sijaiskuninkaan hallituksessa
määrätyn tuhatvuotisen hallituksen lopussa: silloin vallitsee
taistelemalla saavutettu rauha ja pakotettu vanhurskauden
hallitus. Kaikki parantumattomat vastustajat ovat hävitetyt
rautavaltikkahallituksen aikana (Ilm. 2: 27), niinkuin profetta Jesaja
kirjottaa tästä ajasta: "Sadan vuoden vanhoina syntiset joutuvat
kirottavaksi (heidät tuomitaan menettämään elämänsä)". Vaikka hän
kuolisikin tämän ikäisenä olisi hän ainoastaan lapsi, koska hän
ainoastaan ulkonaisenkin tottelevaisuuden kautta valtakunnan järjellisiä
ja vanhurskaita toimenpiteitä kohtaan olisi voinut elää ainakin
Tuhatvuotiskauden loppuun. -- Jes. 65: 20; Apt. 3: 23.
Mutta sellainen rauha -- pakollisen hallituksen kautta saatu rauha ja
tottelevaisuus, vaikka se onkin sovelias olemaan todistuksena
vanhurskaan ja puolueettoman hallituksen eduista -- on kaukana Jumalan
suunnitelmasta. Jumalan ihanne on valtakunta, jossa jokainen alamainen
on vapaa tekemään oman tahtonsa, joka on täydessä sopusoinnussa Jumalan
mittapuun kanssa, rakastaen vanhurskautta ja vihaten vääryyttä. Tämän
Jumalan mittapuun täytyy lopulta tulla vallitsevaksi koko avaruudessa.
Sentähden osotetaankin meille, että Tuhatvuotiskauden lopussa tulee
"elonaika" niiden miljonien ihmisten seulomiseksi ja erottamiseksi,
jotka silloin elävät, ja joilla kaikilla on ollut täysi tilaisuus
täydellisyyden saavuttamiseksi. Se on samantapainen kuin "Babylonin",
"kristikunnan", nykyinen seulominen nyt tapahtuvassa "elonajassa" ja se
on myöskin verrattavissa seulontaan Juutalaiskauden "elonajassa".
Tuhatvuotiskauden elonaika saa todistaa täydellisen eron niiden
välillä, jotka ovat arvollisia ijankaikkiseen elämään ja niiden
välillä, jotka tässä viimeisessä koettelemisessa eivät osottaudu sen
arvoisiksi.
Mutta kun niinhyvin juutalainen elonkorjuu kuin Evankelikauden
elonkorjuukin osottavat korjatuksi ainoastaan pienen lauman, mutta
suuren joukon arvottomia, koska Saatana aina tähän aikaan saakka pettää
ja sokaisee ihmiskunnan suuria joukkoja, voimme kumminkin kohtuudella
odottaa, että Tuhatvuotiskauden "elonaika" antaa toisellaisen tuloksen,
senkautta että on suuri joukko niitä, jotka ovat osottautuneet
tottelevaisiksi ja uskollisiksi, ja jotka viedään ijankaikkiseen
elämään, ja suhteellisesti vähemmistönä olevat "vuohet" hävitetään.
Herran koetteleminen ei kumminkaan koske lukumäärää vaan laatua, ja hän
vakuuttaa, että synti ja syntiset ja ne, jotka rakastavat pahaa, eivät
pääse Tuhatvuotiskauden toiselle puolelle pannakseen alttiiksi sen
autuuden ja rauhan ja siunauksen, joka kuuluu suureen ijankaikkisuuteen
sen toisella puolen, sillä -- siellä ovat kyyneleet pyyhityt pois "eikä
kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää
oleva, sillä kaikki entinen on mennyt". -- Ilm. 21: 4.
Jumalan valtakunta on silloin ihmisten keskuudessa maan päällä
niinkuin se nyt on enkelten keskuudessa taivaassa. Kristuksen
välittäjävaltakunnan huomattavan piirteen -- sen runsaan
armahtavaisuuden heikkoja syntisiä kohtaan uuden liiton alaisuudessa --
ei enää tarvitse olla voimassa, koska ei enää ole heikkoja,
epätäydellisiä olentoja, jotka voivat hyötyä siitä.
Me voimme kumminkin helposti otaksua, että silloinkin kun kaikki ovat
täydellisiä ja Jumalan kuvan kaltaisia, pysytetään jumalallinen
järjestys vielä voimassa, sillä niinkuin järjestys on taivaan
ensimäinen laki, niin tulee järjestys maankin ensimäiseksi laiksi, ja
tästä käy selville, että tulee olemaan vanhurskaita valtoja ja
hallituksia. Tämä Jumalan valtakunta maan päällä on maan ensimäinen
menestyväinen tasavalta. Nykyiset yritykset laskea jokainen valtakunnan
kansalainen kuninkaaksi ja jokainen toisensa vertaiseksi sekä valittu
edustaja eli presidentti muiden samanarvoisten kansalaisten
palvelijaksi pikemmin kuin herraksi ovat monin tavoin osottautuneet
epäonnistuneiksi yrityksiksi, koska ihmiset nykyisin eivät ole
yhtäläisiä henkisessä, siveellisessä, ruumiillisessa, rahallisessa y.m.
suhteessa, ja koska ei kukaan ole todella sovelias olemaan riippumaton
eli hallitsija, vaan heikkouden tähden ovat kaikki nyt lakien ja
pakotuksen tarpeessa.
Mutta kun ihmiset valtakunnan välityksen kautta ovat saavuttaneet
täydellisyyden, silloin ovat he kaikki kuninkaita, niinkuin Aadam oli,
ennenkuin hän rikkoi. Ja näille kuninkaille yhdessä annetaan Jumalan
valtakunta (Tuhatvuotiskauden lopussa), ja kaikki hallitsevat
sopusoinnussa rakkauden lain kanssa, ja heidän presidenttinsä palvelee
ja edustaa heitä. Oi Herra! Nykyään elävien pyhiesi tähden ja maailman
tähden rukoilemme:
"Tulkoon sinun valtakuntasi!"
* * * * *
Rukous.
Mä laulan aina pyytäen:
"Oi Herra luokseis vie!
Mä yhteyttäis kaipailen,
Ett päättyis kaita tie.
Vaan kernaast' eelleen taivallan
Jos maksoi minkä vaan,
Myös ristin, pilkan katkeran,
Jos luokseis tulla saan."
Siks' Herran puoleen käännyn ain'
Hän syömmein toivo on.
Hän päivittäin on rinnallain,
Mun johtaa taivohon.
Ja jotta kruunun, kirkkauden
Mä kerran voittaisin,
Tään mailman hylkään turhuuden
Ja turvaan ristihin.
Kun ensin risti kannetaan
Ja täällä kärsitään,
Niin sitten tuolla kruunataan
Ja kanssaan hallitaan.
Siis kuljen Herraan katsoen,
Hän kautta vaarain vie.
Näin jäljissänsä astuen,
Jos onkin ristin tie.
Oi tulkoon Valtakunta sun
Ja pyhäin hallitus
Myös silloin poistuu risti mun
Ja koittaa kirkkaus!