Jehovan astinlauta tehty ihanaksi.
Jumalan astinlauta on tullut saastaiseksi ja hyljätty synnin tähden. --
Sen ihanuuden luvattu uudistaminen. -- Ostettu omaisuus asetetaan
ennalleen. -- Sen säteilevin jalokivi. -- Jehovan jalkain uudelleen
pystyttäminen "Öljymäellä". -- Tulossaolevat siunaukset. -- Astinlauta
lopulta todellakin ihana.
"Näin sanoo Herra (Jehova): taivas on minun istuimeni ja maa on
minun jalkani astinlauta." "Minä teen jalkani aseman (astinlaudan)
kunnialliseksi (ihanaksi)." "Ja hänen (Jehovan) jalkansa seisovat
sinä päivänä Öljymäellä." -- Jes. 66: 1; 60: 13; Sak. 14: 4;
Matt. 5: 35; Apt. 7: 49.
Jumalan astinlauta on ollut kaikkia muuta kuin ihana menneen
kuudentuhannen vuoden kuluessa: synti, tuska, henkinen ja ruumiillinen
kärsiminen ja kuolema ovat tehneet sen äärettömän suureksi
hautausmaaksi, jossa nyt, alhaisen laskun mukaan, vähintäin
kaksikymmentätuhattamiljonaa ihmissuvusta odottaa tulevaa aikaa,
jolloin Jumalan oikeuden kirous otetaan pois, ja jolloin Jumalan
suosion valo, joka loistaa Jeesuksen Kristuksen kasvoista, nousee
vanhurskauden aurinkona ja:
"Jolloin hätä poistetaan,
Terveeks' tehdään kansat maan".
Tätä tarkotusta varten on Jumala varannut runsaita
järjestystoimenpiteitä. _Lunnaat_ Aadamin ja kaikkien edestä, jotka
hänen lapsinaan menettivät elämän hänen kauttaan, ostivat koko maailman
ja vakuuttivat jokaiselle sukumme jäsenelle ijankaikkisen elämän
koetustilaisuuden suotuisissa olosuhteissa. Mutta ne tekivät
enemmänkin, ne ostivat takasin Aadamin paratiisi-kodin (joka
kadotettiin hänen rikkomuksensa kautta) ja hänen herrautensa maan
kuninkaana, Jumalan, hänen Luojansa ja Isänsä edustajana.
Sentähden luemme: "Sinä paimentorni (Kristus), tytär Siionin kukkula,
sinulle saapuu ja tulee _entinen herraus_". (Miika 4: 8.) Apostoli
Paavalikin puhuu "ostetun _omaisuuden_ vapahduksesta". (Ef. 1: 14,
engl. k.) Tähän viittaa myöskin Herra eräässä vertauksessaan, joka
osottaa, ettei hän ostanut ainoastaan sukua, aarretta, vaan myös
pellon, maailman, maan, joka oli kirouksen alaisena, ja että kaikki,
jotka valtakuntaluokan jäseninä yhdistyvät hänen kanssaan, ottavat osaa
pellon ja aarteen ostamiseen. -- Matt. 13: 44.
Tuhatvuotiskauden koko työnä on asettaa ennalleen ja tehdä ihanaksi
Jumalan astinlauta. Kun paratiisi kadotettiin synnin kautta, oli se
ainoastaan pieni puisto jollain maan kulmalla, mutta kun Aadamin suku
on lisääntynyt täyttääkseen maan, Jumalan aikomuksen mukaan (1 Moos. 1.
28), ja koska kaikki ovat lunastetut, on välttämätöntä valmistaa
paratiisi, joka on kyllin suuri, jotta kaikki mahtuvat siihen, ja tämä
merkitsee, että koko maa tulee Eedenin paratiisin kaltaiseksi
hedelmällisyydessä, kauneudessa ja täydellisyydessä. Ja kaikki tämä on
luvattu Jumalan lain suuremmoisena tulevaisena täyttymisenä. -- Apt. 3:
20, 21; Ilm. 2: 7; 2 Kor. 12: 4.
Mutta kaunein jalokivi Herran ihanaksi tehdyllä astinlaudalla on
Tuhatvuotiskauden lopussa ihmissuku, jonka täydellisyydessä, vapaudessa
ja Jumalan kaltaisessa siveellisessä ja henkisessä ihanuudessa
heijastuu Jumalan oma kuva. Ja kaikkia muuta ihanampana heijastaa
täydellinen ihminen Luojansa ja hänen ihmeellisen suunnitelmansa
kunniaa luomiseen, lunastukseen ja ennalleenasettamiseen nähden. Ja
tämän ihmeellisen suunnitelman yhteyteen kuuluu aina ja läheisesti
ensin Herramme Jeesus Kristus, Jehovan "Sana", ja senjälkeen morsian,
Karitsan vaimo, lunastuksen kautta vakuutettujen siunausten jakamisen
kanssaperillinen.
Jehovan astinlaudan kauniiksi ja ihanaksi tekeminen ei ole saatettu
täytäntöön, ennenkuin Herra Jeesus Isän edustajana on "hävittänyt
kaiken (vastustavan) hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. Sillä
hänen on hallittava siihen asti, kunnes on pannut kaikki vihollisensa
jalkainsa alle", ennenkuin hän jättää valtakunnan Tuhatvuotiskauden
lopussa. -- 1 Kor. 15: 24--28.
Synnin ja kuoleman hallituksen aika esitetään aikana, jolloin Jumala
"ei muistanut jalkainsa astinlautaa vihansa päivinä" (Valitusv. 2: 1);
mutta heti Tuhatvuotiskauden alussa kehotetaan kansaa profetallisesti:
"ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, ja kumartakaa hänen jalkainsa
astinlaudan edessä." -- (Ps. 99: 5.) Profetta Sakaria (14: 4, 5)
ilmaisee selvästi sen ajatuksen, että uuden Jerusalemin (Jumalan
kirkastetun seurakunnan) perustaminen maan uutena hallituksena
merkitsee, että Jumalan suosio palaa Jehovan astinlaudalle.
Jehovan jalat Öljymäellä.
Tämä ennustus ymmärretään ylimalkaan väärin ja sovitetaan, niinkuin se
tarkottaisi Herran Jeesuksen jalkoja hänen toisessa tulemisessaan, ja
ne, jotka siten eksyvät, menevät ylimalkaan vielä pitemmälle ja
väittävät, että se tarkottaa hänen lihallisia jalkojaan, jotka
lävistettiin nauloilla Golgatalla, sentähden etteivät huomaa, että
Herra antoi inhimillisen luontonsa täydellisesti ja ijankaikkisesti
lunnaiksemme, ja että hän Isän voiman kautta herätettiin kuolleista,
ihanaksi henkiolennoksi -- "hänen (Isän) olemuksensa perikuvaksi".
(Katso Raamatun tutkisteluja II osa 5 luku.)
Mutta silmäys edelliseen värssyyn (3) osottaa, että profetan viittaus
koskee Jehovan jalkojen palaamista, sillä esitys (joka tarkottaa sitä
hätää, jonka kautta valtakunta perustetaan) kuuluu: "Herra (Jehova)
ilmestyy ja sotii näitä pakanoita vastaan, niinkuin sotimisensa
päivänä, tappelun päivänä (Israelin muinaisena aikana) ja hänen
_jalkansa_ seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin
edustalla itäänpäin, ja Öljymäki halkeaa kahtia itään ja länteen päin
sangen suureksi laaksoksi, ja toinen puoli sitä vuorta erkanee
pohjoiseen päin, ja toinen etelään päin."
Niinpian kuin huomataan se tosiasia, että mainitut jalat ovat Jehovan
jalkoja, niin huomataan myöskin, että tämä puhe on vertauskuvallista ja
tarkottaa Herran vallan jälleenpystyttämistä maan päälle, jota "tämän
maailman jumala", Saatana, on niin kauvan pitänyt hallussaan, kumminkin
niin, että Herra on ollut edustettuna, ensin esikuvallisen
tabernakkeiin kautta, sitte Jerusalemin temppelin kautta ja lopulta
tänä Evankelikautena Kristuksen seurakunnan nykyisen tabernakkelitilan
kautta. Varmaankaan ei kellään ole sitä väärää ajatusta, että
Jehova kirjaimellisesti astuu jaloillaan maan päälle niinkuin
"astinlaudalle". Ja jos Jehovan "jalkain" sijottaminen ja asettaminen
on vertauskuvallista puhetta ja merkitsee Jumalan suosion ja vallan
palaamista maan päälle, niin voimme myöskin olla varmoja siitä, että
saman ennustuksen muutkin piirteet ovat vertauskuvallisia: Öljymäki,
sen erikoinen jakautuminen, sen laakso, kansan pako, elämän vesi, joka
juoksee Jerusalemista (vertaa 8 värssyä Hes. 47: 1--9) j.n.e., ovat
kaikki vertauskuvallisia esityksiä, kuvia suuremmoisista hengellisistä
siunauksista.
_Öljypuu_ on huomattava vertauskuva, sillä vanhoina aikoina oli se
keinotekoisen valon lähde, sen kautta että sen öljyä ylimalkaan
käytettiin valaistusaineena. (2 Moos. 27: 20.) Hebrealaiset kutsuivat
sentähden öljypuutaan _shemen_ -- öljyä antava puu. Tämän puun öljyä
käytettiin myöskin pääaineena monissa vanhanajan kalliissa voiteissa,
sellaisina kuin niitä käytettiin pappien ja kuningasten voitelemisessa,
mikä esikuvasi pyhän hengen vuodattamista vastakuvallisen
"kuninkaallisen papiston" päälle. -- 2 Moos. 30: 24.
Jos siis öljypuu on _valon, rauhan ja Jumalan siunauksen_ vertauskuva
pyhän hengen kautta, ja jos vuorta, niinkuin muualla, pidetään
valtakunnan vertauskuvana, niin voi helposti huomata, että Öljymäki
tässä merkitsee valon, rauhan ja Jumalan siunauksen valtakuntaa. Ja kun
sanotaan, että Jehovan "jalat" pystytetään eli että ne seisovat siellä,
merkitsee se, että Jumalan suosio palaa maan päälle ja että hänen
lakinsa pannaan taas voimaan pyhän valtakunnan kautta.
Tämä Öljymäen sovellutus on täydessä sopusoinnussa apostolin esityksen
kanssa Room. 11: 17, 24, jossa hän vertaa lihallista Israelia
alkuperäiseen, viljeltyyn öljypuuhun ja kääntyneitä pakanoita
metsäöljypuun oksiin, jotka ovat oksastettuja siihen, mistä
luonnolliset oksat on katkaistu pois. (Vertaa Jer. 11: 16, 17.) Ja hän
selittää, että puun juurena on Jumalan lupaus -- aabrahamlainen lupaus,
että Aabrahamin siemen lopullisesti siunaisi kaikki maan kansat j.n.e.
Saman lupauksen juuri kantaa lopulta kahdellaisia oksia: oksastettuja
metsäöljypuun oksia ja uudestaan oksastettuja luonnollisia oksia, kun
lihallisen Israelin sokeus on otettu pois ja he uskon silmällä katsovat
Vapahtajaan, joka kahdeksantoista vuosisataa sitten ristiinnaulittiin
ja lävistettiin syntiuhrina. Me muistamme myöskin, että luonnollinen
Israel oli Jumalan esikuvallinen valtakunta eli vuori pitkän aikaa, ja
että Evankelikauden hengellinen Israel on kutsuttu tulemaan
todelliseksi Jumalan valtakunnaksi, niinkuin Herra selitti: "Älä
pelkää, sinä pieni lauma; sillä Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille
valtakunnan."
Sitäpaitsi on näistä _kahdesta_ valtakunnan osasta (myöskin ennenkuin
Jehovan _ihanuus_ täydelleen on heissä tehdäkseen heidät siunauksen
kanaviksi koko ihmismaailmalle) lähtenyt "maailman valo" muinaisten
aikakausien pimeydessä; sillä eivätkö nämä ole vanhan ja uuden
testamentin, vanhan ja uuden liiton edustajia? Eivätkö ne vastaa Herran
kahta todistajaa ja kahta öljypuuta Sakarian 4: 3, 11, 12, jotka ovat
myöskin erittäin mainitut Ilmestyskirjassa (11: 4), senkautta että nämä
kaksi vuoren osaa vertauskuvaavat näiden liittojen loppua, todistamisen
tulosta, valtakuntaa sen taivaallisessa ja maallisessa puolessa?
Tässä näemme siis nämä Öljymäen _kaksi puolikasta_ merkitsevän Jumalan
valtakunnan _kahta osaa_, jotka ovat selvästi erotetut Jumalan
järjestystoimenpiteen kautta. Jakaminen ei kumminkaan merkitse
sopusoinnun puutetta näiden valtakunnan kahden osan välillä.
Päinvastoin, jakamisen tarkotuksena on välilläolevan "siunauksen
laakson" aikaansaaminen, jonne kaikki, jotka odottavat Jumalan apua,
voivat paeta ja löytää siunatun suojan valtakunnan sekä taivaalliselta
että maalliselta puolelta.
Psalmista näyttää edeltäkäsin saaneen katsella tätä suurta "siunauksen
laaksoa" Jehovan "jalkain" vieressä, kun hän ensin laulaa
Evankelikauden pyhistä ja sitten niistä, jotka siunataan seuraavana
aikakautena. Hän sanoo (Ps. 84):
"Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi,
Herra Sebaat!
Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa
Herran esikartanoihin,
sieluni ja ruumiini riemuitsee
elävän Jumalan edessä.
Löysihän lintunen huoneen
ja pääskynen itsellensä pesän,
johonka he poikansa panevat --
(niinkuin minäkin) sinun alttarisi ääressä Herra
Sebaot, minun kuninkaani ja Jumalani!
Autuaat ovat ne, jotka sinun huoneessasi asuvat;
Vielä (aina) he sinua kiittävät! Sela.
Autuas on se ihminen, jonka väkevyys on sinussa,
he vaeltavat sydämestänsä sinun teilläsi.
Käyden itkulaakson lävitse,
tekevät he sen (riemu-) lähteiden maaksi -- [siunausten laaksoksi],
ja aamusade verhoo sen siunauksilla (Joel. 2: 28).
He kulkevat kasvaen voimasta voimaan,
ja ilmestyvät (täydellisinä)
Jumalan eteen Siionissa."
Myöskin 85:des psalmi kuvailee Jumalan lempeyden ja siunauksen
palaamista tuhatvuotisvaltakunnan -- Öljymäen -- kahden osan kautta.
Sillä, että toinen vuoren osa erkanee pohjoiseen päin ja toinen etelään
päin, on myöskin suuri merkitys. Pohjoinen on plejadien eli seulasten
tähtiryhmää kohden, jossa on avaruuden keskipiste ja, niinkuin
otaksutaan, Jumalan herruuden valtaistuin. [Katso III osa, 10 luku.]
Tämä näyttää viittaavan Evankeliseurakunnan silloin tapahtuvaan
"_muuttumiseen_" inhimillisistä taivaallisiin ehtoihin, senkautta että
he tulevat "jumalallisesta luonnosta osallisiksi", ja se, että toinen
vuoren osa erkanee etelään päin, näyttää merkitsevän vanhojen
arvokkaiden täydellistä ennalleenasettamista täydellisiin inhimillisiin
ehtoihin, vanhojen arvokkaiden, jotka katsotaan arvollisiksi
muodostamaan Jumalan valtakunnan maalliset edustajat.
Laakso, joka siten syntyy, on täydellisen valon laakso ja vapaa
varjoista, sillä aurinko loistaa sen läpi idästä länteen. Tämä puhuu
vertauskuvallisesti vanhurskauden auringosta ja sen täydestä Jumalan
totuuden ja siunauksen valosta, joka hajottaa synnin, tietämättömyyden,
taikauskon ja kuoleman varjot sekä parantaa ja asettaa ennalleen
halukkaat ja tottelevaiset ihmisistä, jotka pakenevat tähän siunauksen
laaksoon, armeliaisuuden laaksoon. [Hebrealainen sana, joka merkitsee
_armeliaisuutta_, on _elaios_ ja johtuu se sanasta _elaia_, joka
merkitsee _öljypuuta_.] Tämä armeliaisuuden laakso hengellisen ja
maallisen valon ja rauhan valtakunnan (Jehovan jalkojen maan päällä)
_välillä_ ja huolenpidossa koituu varmaankin "siunauksen laaksoksi"
kaikille, jotka murheellisin ja särjetyin sydämin menevät siihen.
Meidän täytyy edelleen muistaa, että kun ainoastaan Israelille
sanotaan: "Te pakenette minun vuorieni laaksoon", niin merkitsee
kumminkin nimi Israel "Herran siunaamaa kansaa", "Jumalan kansaa",
"Herran kansaa". (2 Aik. 7: 14.) Ja kun, niinkuin olemme nähneet,
valtakunnan ensimäinen eli hengellinen siunaus tulee hengellisen
Israelin osaksi ja toinen eli maallinen siunaus tulee ensin
luonnollisen Israelin osaksi, ei se kumminkaan pysähdy siihen, sillä
kuka hyvänänsä tahtoo voi tulla israelilaiseksi: harjottamalla
Aabrahamin uskoa ja tottelevaisuutta voi koko ihmissuku tulla oikeiksi
israelilaisiksi, "Jumalan kansaksi". Niinmuodoin selittää profetta
Jesaja, että kun Israel valtakuntaa perustettaessa kutsutaan takasin
Jumalan suosioon, käsittää se "_kaikki, jotka minun (Jehovan) nimelläni
nimitetään_, ja jotka minä kunniakseni olen luonut, tehnyt ja
valmistanut". (Nimi Israel sovitetaan silloin kaikkiin, jotka ovat
Jumalan kansaa.) -- Jes. 43: 7; Room. 9: 26, 33; 10: 13.
"Silloin Herra, minun Jumalani, on (siten) tuleva ja kaikki pyhät sinun
kanssasi (siten yhdistettyinä)." (Sak. 14: 5.) Kun Jumalan aika on
täydelleen tullut, kun pakanain ajat ovat loppuneet, kun suuren
sovintopäivän (Evankelikauden) uhraaminen on loppunut, kun ylimäinen
pappi on täyttänyt sovituksen, ei ainoastaan oman "ruumiinsa",
seurakunnan, edestä vaan myöskin oman "perheensä" ja "kaiken kansan"
edestä, sekä astuu siunaamaan kaikkea kansaa, silloin otetaan Jehovan
kirous, kuoleman tuomio, pois maasta, hänen astinlautansa tabernakkeli
tunnustetaan taas ja sen kaunistaminen vanhurskaudessa ja totuudessa ja
pyhässä rakkauden hengessä alkaa silloin ja jatkuu, kunnes
Tuhatvuotiskauden lopussa kaikki, jotka haluten vanhurskautta, ovat
saavuttaneet täydellisyyden ja kaikki haluttomat ovat hävitetyt. --
Apt. 3: 23; Ilm. 20: 9.
Jatkaen kuvaustaan ilmottaa profetta tästä päivästä, jolloin maa tulee
asteettain ihanaksitehdyksi Jehovan astinlautana:
"Ja tapahtuu sinä päivänä, ettei valkeutta ole; loisteet pimentyvät. Ja
se on oleva erikoinen päivä, joka Herralle tuttu on; ei se ole päivä
eikä yö; vaan tapahtuu, että ehtoolla on valkeus." -- Sak. 14: 6, 7.
Muutamat ovat asettaneet tässä kuvatun päivän yhteen "koston päivän"
kanssa, joka on "pimeyden ja sumun päivä, pilven ja synkeyden päivä"
(Joel. 2: 2; Sef. 1: 15), ja raamatunkääntäjät ovat nähtävästi
koettaneet saada ne sopusointuun toistensa kanssa käännöksiensä kautta.
Niin ei kumminkaan ole. Päivä, johon Sakaria tässä viittaa ainoastaan
osittain valoisana, on Tuhatvuotiskauden päivä, sillä vaikka
vanhurskauden aurinko nousee ylös ja valaisee hajottaakseen maan
synnin, taikauskon ja kuoleman sairaudenmyrkyn, on se kumminkin
ainoastaan osittain valoisa, koska se yhtämittaa on tekemisissä
langenneen suvun sukupolvien kanssa toisen toisensa perästä, aina sitä
mukaa kuin ne tulevat esille haudoista, ja joista ensin herätetyt ovat
erilaisissa ennalleenasettamisen asteissa täydellisyyttä kohden. Mutta
kuinka virkistävä onkaan vakuutus siitä, että sinä päivänä, jolloin
Jehova taas asettaa jalkansa astinlaudalleen ei enää ole "synkeyttä",
ja että maailma tämän tuhatvuotispäivän lopussa, sensijaan että olisi
tullut pimeämmäksi, on saavuttanut korkean Jehovan tiedon keskipäivän
valon, ja että sen aurinko ei koskaan laske.
Viittaus elämänveden virtoihin, jotka juoksevat Jerusalemista
tänä tuhatvuotisena päivänä, jolloin Jehova taas asettaa
jalkansa astinlaudalleen (Sak. 14: 8, 9), muistuttaa meitä
samanlaisesta todistuksesta Hes. 47: 1--12 ja Ilm. 22: 1, 2, jossa
ennalleenasettamissiunaukset esitetään samassa "elämänveden"
vertauskuvassa, "elämän veden", joka lähtee tuhatvuotisen valtakunnan
istuimelta, ja josta jokainen, joka tahtoo, saa juoda vapaasti, sekä
ijankaikkisen elämän hedelmiä antavien puiden vertauskuvassa,
puiden, joiden lehdet parantavat maan katuvan kansan kaikesta
epätäydellisyydestä.
Oi niin! "Herra on kaiken maan kuningas." Hänen valtakuntansa on
silloin tullut, niinkuin hänen uskollisensa ovat kauvan rukoilleet, ja
tämän päivän lopussa tapahtuu Jumalan tahto maan päällä niinkuin se
tapahtuu taivaassa. Jumalan astinlauta on silloin tosiaankin ihana,
niinkuin on kirjotettu:
"_Niin totta kuin minä elän, niin koko maailma täytetään Herran
(Jehovan) kunnialla_." -- 4 Moos. 14: 21; Jes. 11: 9; Hab. 2: 14.