Ehdotettuja parannuskeinoja.
Kieltolaki ja naisten äänioikeus. -- Hopearahakanta ja suojelustulli.
-- Kommunismi. -- "Heillä oli kaikki yhteistä." -- Anarkia. --
Sosialismi eli kollektivismi. -- Nationalismi. -- Yleinen
käsityösivistys. -- Yksinkertainen vero eli vapaa maa. -- Muutamia
toiveita ja huolia. -- Ainoa toivo -- "Autuaallinen toivo". -- Jumalan
lasten oikea asema. -- Maailmassa, mutta ei maailmasta.
"Eikö mitään voidetta ole Gileadissa, eikö siellä ole yhtään
parantajaa?" "Me paransimme Baabelia, mutta ei hän terveeksi
tullut. Jättäkää hän ja menkäämme jokainen omalle maallensa;
sillä hänen syynsä koskee taivaaseen ja ulottuu pilviin asti."
-- Jer. 8: 22; 51: 7--9.
Erilaisia parannuskeinoja ehdotetaan huokaavalle luomakunnalle sen
nykyisessä surullisessa asemassa, ja kaikkien, jotka säälivät
kärsivää yhteiskuntaruumista, täytyy myöskin olla myötätuntoisia eri
lääkärien pyrkimyksille saada sitä käyttämään heidän määräystään.
Parannuskeinojen löytämis- ja käyttämisyritykset ovat kiitettäviä ja
ansaitsevat kaikkien lämminsydämisten ihmisten tunnustuksen. Terve
arvostelukyky, joka on Jumalan sanan valaisema, sanoo meille kumminkin,
ettei mikään ehdotetuista parannuskeinoista voi poistaa sairautta. Ei
mikään vähempi, kuin suuren Lääkärin läsnäolo horjumattomine keinoineen
sekä niiden jatkuvine käyttämisineen, voi parantaa langennutta
ihmiskuntaa sen turmiosta ja itsekkäisyydestä. Kumminkin tahdomme
lyhyesti tutkia näitä toisten lääkärien määräyksiä, jotta näkisimme,
kuinka lähellä Jumalan viisautta muutamat niistä ovat tulleet, niiden
kaikkien kumminkin todellisuudessa ollessa paljon jälessä -- ei
vastustaaksemme niitä, vaan jotta kaikki sitä selvemmin näkisivät sen
ainoan suunnan, mistä apua voi odottaa.
Kieltolaki ja naisten äänioikeus.
Nämä kaksi ehdotusta asetetaan tavallisesti yhteen, koska tavallisesti
ollaan sitä mieltä, että kieltolaki ei voi koskaan saada enemmistön
tukea, jos eivät naiset saa äänioikeutta -- jos se on edes silloinkaan
mahdollista. Ne, jotka ehdottavat tätä parannuskeinoa, viittaavat
tilastollisiin tiedonantoihin, osottaakseen, että paljon kristikunnan
kurjuudesta ja köyhyydestä riippuu väkijuomain viljelemisestä, ja he
selittävät, että jos se poistettaisiin, niin rauha ja hyvinvointi olisi
sääntönä eikä poikkeuksena.
Varmaankin on juoppous sivistyksen pahimpia hedelmiä, ja se leviää
nopeasti myöskin puoleksisivistyneissä ja villeissä kansoissa.
Riemuitsisimme sydämestämme sen poistamisesta nyt ja ainaisesti, sillä
sen poistaminen ehkäisisi paljon kurjuutta ja estäisi satojen miljonien
markkojen tuhlaamisen vuosittain. Mutta itsekkäisyyttä ja tuotannon ja
kysynnän lakia vastaan, jotka pusertavat joukoista veren, on
alkoholikielto voimaton.
Erittäinkin rikkaat ja sen jälkeen keskiluokka tuhlaavat miljonia
väkijuomiin. Kieltolaki ei sentähden aikaansaisi varsinaista helpotusta
köyhille, vaan päinvastoin. Tuhannet maanviljelijät, jotka nyt vievät
tuotteensa polttimoihin ja panimoihin, eivät enää saisi korvausta
niistä; vaan he olisivat pakotettuja viljelemään toisia tuotteita ja
siten painuisivat hinnat ylimalkaan vielä alemmas. Tuhansittain
paloviinan polttajia, juomanpanijoita, lasityöntekijoitä, oluen ajajia,
ravintolain isäntiä ja vartijoita, jotka nyt elävät väkijuomakaupasta,
tulisi pakotetuiksi etsimään muuta tointa, ja tämä lisäisi edelleen
työvoiman tarjontaa ja painaisi palkat alas. Miljonat ja taas miljonat
markat, jotka ovat kiinni väkijuomaliikkeissä, etsisivät tiensä
toisille aloille ja lisäisivät kilpailua.
Kaikki tämä ei kumminkaan estäisi meitä toivomasta kieltolakia, mutta
yksityisiä kaupunkeja lukuunottamatta ei olisi mahdollista saada
enemmistöä suostumaan siihen. Sillä enemmistö on väkijuomien orjia tai
sellaisia, jotka suorasti tai epäsuorasti ovat rahallisessa suhteessa
kiintyneitä tähän liikkeeseen. Yleistä kieltoa ei saateta voimaan,
ennenkuin Jumalan valtakunta on perustettu. Mutta joskin se olisi
mahdollista, ei se kumminkaan poistaisi yhteiskunnallista rahallista
sairautta.
Hopearahakanta ja suojelustulli.
Myönnämme, että se, kun kristikunta poisti hopearahakannan, oli
itsekkään valtiotaidon mestarinäyte lainanantajain puolelta, ollen
tarkotettu vähentämään täysiarvoisten rahojen varastoa ja siten
lisäämään niiden arvoa ja pitämään voimassa korkeaa korkokantaa, kun
taas lisääntynyt saanti painaa kaikkien tavarain ja työpalkkojen
hinnat alas. Lain kannalta katsoen ovat kyllä monet pankkiirit ja
rahanlainaajat rehellisiä ihmisiä, mutta tämä rehellisyyden mittapuu on
liian lyhyt. Sillä niissä paikoissa, minne kokoontuu rahoja, osottaa
korkokanta kaikkialla laskevaa suuntaa. Kuinka paljon matalammat korot
olisivatkaan silloin, jos hopealla olisi täysi arvo rahana ja niinollen
olisi enemmän rahoja saatavana!
Tuotannon ja kysynnän lain alaisina on jokaiselle lainanottajalle
eduksi se, että on runsaasti hopea-, kulta- ja paperirahoja, kun taas
jokaisella lainanantajalle on eduksi poistaa paperirahat ja halventaa
hopean arvoa, sillä kuta vähemmän siellä on täysiarvoisia rahoja, sitä
enemmän niitä kysytään. Sentähden pysyvät nämä arvossaan, kun taas
työ- ja kauppatavarat laskevat hinnassa.
Ennustukset näyttävät osottavan, ettei hopearahakantaa saateta enää
voimaan sivistyneessä maailmassa. [Katso 8 luku.] Mutta jos niin
kävisikin, olisi hyöty siitä lyhytaikainen. Se vaikeuttasi Jaappanin,
Kiinan, Intian ja Meksikon kilpailua kristikunnan kanssa ja saisi
aikaan maamiehille jonkinlaisen helpotuksen, mutta tuskin pitemmäksi
aikaa kuin viideksi tai korkeintaan viideksitoista vuodeksi. Jumala ei
näytä kumminkaan tahtovan viivyttää tuota "pahaa päivää"; sentähden
jouduttaa ihmisten itsekkäisyys onnettomuutta, niinkuin on kirjotettu:
"Heidän viisastensa viisaus katoaa", ja: "Ei heidän hopeansa ja
kultansakaan voi heitä pelastaa Herran vihan päivänä". -- Sef. 1: 18;
Hes. 7: 19; Jes. 14: 4--7; 29: 14.
Suojelustulli voi, kun sitä käytetään ymmärryksellä, ehkäistä
yksinoikeutta ja kehittää maan kaikkia luonnollisia apuneuvoja, tehdä
työpalkkain laskemisen hitaammaksi, mutta ei voi estää sitä. Kilpailu
tasottaa ennemmin tai myöhemmin hinnat koko maailmassa.
Niinollen ei hopearahakanta eikä suojelustulli ole mikään
_parannuskeino_; se lieventää ainoastaan hetkeksi.
Kommunismi.
Kommunismi on ehdotus sellaiseksi yhteiskuntajärjestelmäksi, jossa
kaikki omaisuus kuuluu yhteiskunnalle, ja jossa sitä hoidetaan
yhteiskunnan parhaaksi jolloin saatava voitto käytetään yleiseksi
parhaaksi ja jokainen saa, mitä hän tarvitsee. Rev. J. Cook
määrittelee sen näin: "Kommunismi merkitsee perintöoikeuden, perheen,
kansallisuuden, uskonnon ja omaisuuden poistamista."
Muutamia piirteitä kommunismista voitaisiin suositella (katso edempänä
"Sosialismi"-otsakkeen alle), mutta kokonaisuudessaan on se mahdoton
toteuttaa. Sen edellytyksenä ovat täydelliset ihmiset, jotka eivät ole
itsekkäitä. Se tekisi kaikki laiskureiksi, niin että ihmiskunta pian
joutuisi raakalaisuuteen ja menisi perikatoaan kohti.
Siihen väitteeseen, että Raamattu opettaa kommunismia (Apt. 2: 44--47),
olemme vastanneet perinpohjin toisessa paikassa, missä osotimme, että
ihmisen epätäydellisyydestä ja luonnollisesta taipumuksesta
itsekkäisyyteen johtuu, että meillä on aivan kylliksi tekemistä
pitäessämme lihan halut ohjaksissa (Gal. 5: 16, 17) ja edistäessämme
rakkauden henkeä, ilman että tätä tehtävää vaikeutetaan kommunististen
kokeilujen kautta. (Katso Kol. 2: 20; 3: 3; Room. 6: 2--8.) Sitäpaitsi
voitaisiin kommunismi kokonaisuudessaan toteuttaa yhteiskunnassa, jossa
olisi pelkästään Jumalan lapsia, ja sellaista pyhien yhdyskuntaa ei
voitaisi perustaa, koska Herra yksin "tuntee omansa". Mutta joskin
sellainen yhdyskunta olisi mahdollinen, tavottelisivat huonot henkilöt
sen omaisuutta, ja jos ne voitaisiin sulkea pois, sanoisivat he kaikkea
pahaa pyhiä vastaan. Lyhyesti sanoen, sellaisella yrityksellä ei olisi
todellista menestystä.
Muutamat uskovaisista ovat monen tämän maailman lapsen kanssa vajonneet
niin syvälle itsekkäisyyden tylsyyteen, ettei mikään muu kuin
välttämättömyys voi saada heitä ahkeriksi. Toiset ovat niin itsekkään
ylpeitä, että he tarvitsevat iskuja ja vastoinkäymisiä, jotka
musertavat heidän sydämensä ja saavat heidät sääliväisiksi tai vieläpä
menettelemään oikeudenmukaisesti toisia kohtaan. Kommunismin kautta
estetään molemmat nämä luokat saamasta välttämättömiä opetuksia.
Individualismi vapauksineen toiselta puolen ja henkilökohtainen vastuu
toiselta puolen osottautuvat siten parhaiksi kasvatusvälineiksi
järjellisille olennoille, vaikkakin se usein katkeroittaa monen,
toisinaan kaikkienkin, elämän.
Jos tuhatvuotinen valtakunta olisi perustettu maan päälle, niin
jumalalliset hallitsijat, jotka ovat luvatut sitä varten, käyttäisivät
erehtymätöntä viisauttaan ja täydellistä voimaansa, ei suinkaan
hallitakseen enemmistön myöntymyksellä, vaan vanhurskaalla tuomiolla,
niinkuin rautavaltikalla, ja silloin voisi kommunismi menestyä. Silloin
olisi se todenmukaisesti paras yhteiskuntamuoto, ja jos niin on,
valitsee kuningasten Kuningas varmaan tämän tavan. Mutta siihen asti
täytyy meidän odottaa; meiltä puuttuu viisautta ja voimaa
perustaaksemme sellaisen jumalaisvaltaisen hallituksen, ja sentähden me
_rukoilemme_ ainoastaan: "Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun
tahtosi maan päällä niinkuin taivaassa". Mutta kun kerran Kristuksen
valtakunta on vienyt kaikki halukkaat takaisin Jumalan luo ja tehnyt
tyhjäksi kaikki vastahakoiset, kun rakkaus tulee laiksi maan päällä
niinkuin taivaassa, silloin, voimme ajatella, saavat ihmiset kylliksi
nauttia maan lahjoja, niinkuin enkelit taivaan rikkauksia.
Yksityiset yritykset, joita Yhdysvalloissa on tehty kommunististen
yhdyskuntien kanssa, eivät ole johtaneet pysyväiseen tulokseen; ne ovat
ennemmin tai myöhemmin epäonnistuneet. Maailman johtavat miehet
koettavat edistää omia etujaan, kun taas Jumalan valistamat kristityt
koettavat täyttää Herran käskyä: "Mene sinä ja julista Jumalan
valtakuntaa."
Raamattu ei opeta kommunismia muille kuin perheille. Jumala tosin salli
kommunistisen järjestelyn ensimäisessä seurakunnassa, mutta se lienee
ollut tämän tavan epäviisauden valaisemiseksi, ja jottei kukaan
ajattelisi, että apostolit viisauden ja toimintavoiman puutteessa eivät
perustaneet useampia sellaisia kommunistisia seurakuntia. Raamatussa ei
ole yhtään Jeesuksen eikä apostolien lausuntoa, joka tukisi
kommunistista ajatusta.
Muutamat ovat arvelleet, että kertomus Ananiasta ja Saffirasta
merkitsisi sitä, että uskovaisten ensimäisessä seurakunnassa oli pakko
uhrata kaikki omaisuutensa. Mutta Pietari selittää selvästi, että
heidän syntinsä oli valheessa. Heidän rangaistuksensa ei johtunut
siitä, etteivät he antaneet kaikkea omaisuuttaan, vaan heidän väärästä
esityksestään siitä, että annettu summa oli heidän _kaikkensa_. He
koettivat saada itselleen osan muiden omaisuudesta, jotka olivat
antaneet kaiken, antamatta itse kaikkeansa yhteiseen kassaan.
Kristillinen kommunismi Jerusalemissa oli todellisuudessa erehdys.
"Syntyi nurinaa siitä, että heidän leskiänsä syrjäytettiin
jokapäiväisessä avustuksessa." Vaikka seurakunta apostolien valvonnan
alaisena oli vapaa rikkaruohosta, ja vaikka kaikilla sen jäsenillä oli
Kristuksen mieli, niin oli heillä kumminkin tämä aarre hauraissa
saviastioissa, jotka eivät voineet viihtyä hyvin näissä olosuhteissa.
Apostolit jättivätkin pian omaisuuksien hoitamisen toisille
omistaakseen aikansa kokonaan evankeliumin saarnaamiselle. Ja Paavali
selittää, että hän oli ilmottanut heille kaiken Jumalan neuvon, mutta
hän ei missään puhu kommunismista. Niinollen ei se kuulu Jumalan
neuvoon tänä aikakautena. Paavali antoi päinvastoin määräyksiä, joita
ei voida yhdistää kommunismin kanssa, nim. että jokainen huolehtisi
omaisistaan, että kristityt viikon ensimäisenä päivänä panisivat
jotakin säästöön Herran työtä varten, että palvelijat olisivat
tottelevaisia isännilleen, ja niin erittäinkin silloin, jos nämä
olisivat veljiä Kristuksessa, ja kuinka isäntien tulisi kohdella
palvelijoitaan ja muistaa, että heillä itsellään oli Herra taivaassa,
jolle heidän tuli tehdä tili. (1 Tim. 5: 8; 6: 1; 1 Kor. 16: 2; Ef. 6:
5--9.) Eikä Jeesus itsekään perustanut kommunistista yhdyskuntaa eikä
käskenytkään mitään sellaista. Päinvastoin opetti hän vertauksissaan,
ettei kaikilla ole yhtä paljon, mutta että kaikkien tuli pitää itseään
taloudenhoitajina ja _henkilökohtaisesti_ hoitaa omaansa ja
henkilökohtaisesti tehdä tili. (Matt. 25: 14--28; Luukk. 19: 20--24.
Katso myöskin Jaak. 4: 13, 15.) Ja kuollessaan uskoi hän äitinsä
opetuslapsensa Johanneksen huostaan, "ja siitä hetkestä opetuslapsi
otti hänet kotiinsa". (Joh. 19: 27.) Tällä oli siis koti niinkuin
Martalla, Marialla ja Lasaruksellakin. Jos Herra olisi perustanut
kommunistisen yhdyskunnan, olisi hän varmaankin jättänyt äitinsä sen
eikä Johanneksen huostaan.
Kommunistisen uskovaisten yhdyskunnan perustaminen olisi edelleenkin
ristiriidassa Evankelikauden tarkotuksen kanssa. Tämän aikakauden
tarkotuksena on julistaa Kristusta _todistukseksi_ maailmalle ja ottaa
kansa hänen nimelleen. Sentähden kehotetaan jokaista uskovaista olemaan
loistavana valona ihmisille -- maailmalle ylimalkaan eikä ainoastaan
kanssauskovaisilleen. Sentähden sallikin Herra, että kaikki
kommunistisen seurakunnan jäsenet suuren vainon kautta hajotettiin yli
koko Judean ja Samarian, missä he niin kaikkialla julistivat
evankeliumia. (Apt. 8: 1,-4; 11: 19.) Ja vielä tänä päivänä on Jumalan
kansan tehtävänä loistaa valona maailmassa eikä sulkeutua luostareihin
tai muodostaa kommunistisia yhteiskuntia. Luvattua paratiisia ei voida
pystyttää tällä tavalla. Toivomus sellaisten "yhtymisliittojen"
muodostamisesta ei ole mitään muuta kuin osa vallitsevasta ajan
hengestä, josta Raamattu varottaa meitä. (Jes. 8: 12, engl. k.)
"Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että teidät katsottaisiin
arvollisiksi pelastumaan tästä kaikesta, joka on tuleva, ja (jotta
voisitte) seisoa Ihmisen Pojan edessä." -- Luukk. 21: 36.
Anarkia parannuskeinona.
Anarkistit vaativat laitonta vapautta. He näyttävät tulleen siihen
vakaumukseen, että kaikki inhimillisen yhteisvaikutuksen tavat ovat
epäonnistuneet, ja he tahtovat sentähden hävittää kaiken
yhteiskunnallisen järjestyksen ja yhteisvaikutuksen. He eivät ajattele
mitään sijaanrakentamista, vaan jättävät kaiken tulevaisuudelle.
Eräässä vappujuhlassa Lontoossa jakoivat he kuusitoista sivuisen
lentolehtisen, jossa muunmuassa oli luettavana:
"Usko siitä, että täytyy löytyä joku mahti, jonka edessä meidän täytyy
kumartua, on kaiken kurjuutemme juuri. Sentähden ylös elämän ja
kuoleman taisteluun kaikkea valtion ja uskonnon mahtia vastaan.
Isänmaallisuus ja uskonto ovat konnien pyhäkkönä ja turvapaikkana;
uskonto on ihmiskunnan suurin kirous.
"Emme ole samaa mieltä niiden kanssa, jotka uskovat, että valtio
voidaan muodostaa hyödylliseksi laitokseksi. Emme usko myöskään
sosialistisia unelmia tuotannon ja kulutuksen keskittämisestä; se olisi
ainoastaan valtio uudessa muodossa, lisättyine vaikutusvaltoineen --
oikea itsevaltaisuuden ja orjuuden hirviö. Anarkistit tahtovat
yhtäläistä vapautta kaikille. Laki ja säännöt ovat kahleita, ja
pakollinen työ ei ole koskaan mieluista. Anarkistivaltiossa tekee
jokainen sitä, mikä häntä parhaiten miellyttää ja jokainen tyydyttää
tarpeensa yhteisestä varastosta."
Vähemmänkin ajattelevan pitäisi huomata, että sellainen ehdotus on
ainoastaan paljasta tyhmyyttä. Se ei ole mitään muuta kuin toivottomain
ja epätoivoisten hammastenkiristystä, ja kumminkin on tämä se
äärimmäisyys, jota kohden se tila, jonka itsekkäisyys on luonnut, ajaa
joukkoja.
Sosialismi eli kollektivismi.
Sosialismin ja kollektivismin tarkotuksena on saattaa kaikki teollisuus
valtion alle ja saada aikaan maan ja työntuotteiden tasasempi jako
säännön mukaan: jokaiselle tekojensa mukaan. Olisi erittäin hyvä, jos
voitaisiin vähitellen tulla siihen, ja jos oltaisin tekemisissä
ymmärtäväisten, itsekkäisyydestä vapaiden ihmisten kanssa.
Muuten onkin paljon tehty tähän suuntaan. Valtio on monissa maissa
rautateiden j.n.e. omistaja, mutta tulot kulutetaan sotilasmenoihin.
Muut elinkeinolliset toimenpiteet valtion puolelta eivät sentähden
olisi miksikään todelliseksi siunaukseksi. Siitä huolimatta kasvanee
sosialismi yhä enemmän. Yksinvaltius, pääoma ja nimiseurakunta, jotka
pitävät sitä vihollisena, valmistautuvat itsepuolustukseen, ja taistelu
aiheuttaa lopulta sen suuren hädän eli anarkian, josta Raamattu puhuu.
Mutta joskin sosialismi pääsisi voitolle, seuraisi siitä ainoastaan
tilapäinen helpotus, niinkauvan kuin itsekkäisyys hallitsee.
Älykkäämmät ja ne, jotka nyt vastustavat sitä, koettaisivat pian päästä
johtoon käyttääkseen yhteiskuntaa omaksi hyödykseen. Muuten eivät
pienien sosialistiyhteiskuntien käytännölliset yritykset ole johtaneet
todelliseen tulokseen. Se siirtokunta, jonka australialaiset
työntekijäsiirtolaiset perustivat Paraguayssa, Etelä-Amerikassa, oli
vähällä mennä pirstaleiksi. Se asetettiin silloin hallituksen
suojelukseen, jolloin sen sosialistiset säännökset lakkautettiin.
Monthieussa, Ranskassa, aiheutti onni sen, että sosialistiset opit
poistettiin. Työntekijät olivat saaneet haltuunsa kaivoksen, jonka
omistajat eivät luulleet maksavan itseään. Melkeinpä yli-inhimillisten
ponnistusten ja säästäväisyyden kautta onnistui heidän saada varoja
koneihin. He löysivät uusia suonia ja kutsuivat useampia työntekijöitä
avukseen. Näiden piti saada hyvä palkka, parempi kuin muissa
kaivoksissa, mutta omistajiksi eivät he saaneet tulla, ja kun uudet
työntekijät aiheuttivat levottomuutta, antoivat "kapitalistiset"
työntekijät tuoda polisin ja ajaa heidät pois neuvottelustaan.
Nationalismi.
Nationalismi on yksi viimeisimmäksi esiintyneistä opeista sosialismin
yhteydessä. Se vaatii, että kansa johtaa kaikkea työtä, ja että
jokainen pakotetaan tekemään työtä ja vastaamaan toimeentulostaan, sekä
että kaikki työntekijät tekevät yhtä paljon ja saavat yhtä suuren
palkan.
Kokonaisuudessaan on nationalismi aivan epäkäytännöllinen. Muutamat
niistä natsionalistisista siirtoloista, joiden perustamista uhraavat
miehet ovat avustaneet, ovat täydellisesti epäonnistuneet, ja kaikissa
on esiintynyt paljon sisäistä levottomuutta ja vaikeuksia. Jos Jumalan
lapset, joilla on "yksi Herra ja yksi usko", voivat ainoastaan vaivoin
säilyttää "hengen yhteyden rauhan siteen kautta", ja jos heitä
tarvitsee kehottaa sietämään toisiaan rakkaudessa, kuinka voi silloin
odottaa, että sekalainen seurakunta, joka ei väitäkään olevansa
tuollaisen hengen johtama, voi voittaa maailman, lihan ja perkeleen
itsekkään hengen?
Yleinen käsityösivistys.
"Forumissa" ehdotti kerran Henry Holt apuna työttömyyttä vastaan sen,
että jokainen työntekijä oppisi tusinan käsitöitä. Se olisi kumminkin
vähäksi avuksi; kaikki työttömät suutarit tai kutojat voisivat
kilpailla työtätekevien maalarien tai muurarien j.n.e. kanssa. Tämä
lisäisi niinmuodoin ainoastaan kilpailua kaikkien käsitöiden alalla.
Näin on luonnon laki nykyisessä yhteiskunnallisessa tilassa. Ja
ainoastaan jumalallinen voima voi muuttaa luontoa ja sen lakia tai
saattaa voimaan uusia lakeja, jotka ovat välttämättömiä täydelliselle
yhteiskunnalle, ja saattaa suvun sopusointuun näiden lakien kanssa. Kun
opimme huomaamaan tämän, saattaa se meidät jumalisuudella ja
tyytyväisyydellä odottamaan ja rukoilemaan Jumalan valtakunnan tuloa.
Yksinkertainen vero eli vapaa maa.
Yksinkertainen vero eli vapaa maa on Henry Georgen ehdottama
parannuskeino. Hän lähtee siitä edellytyksestä, että painostus ja
vahinko varojen nykyisestä erilaisesta jakaantumisesta on kokonaan
hedelmä yksityisten maanomistusoikeudesta, ja ehdottaa, että maa taas
annetaan koko suvulle kokonaisuudessaan. Jokainen saisi silloin siitä
osan viljelläkseen maksamalla veroa, joka vastaisi hänen osaansa.
Rakentamaton tontti pidettäisiin silloin rakennettuna ja viljelemätön
maa jo viljeltynä. Tämä vero käytettäisiin sitten kouluihin ja
kulkuneuvoihin ja hoitokustannusten korvaamiseksi.
Sellainen verotus avaisi suuret maa-alueet, joita nyt pidetään
keinottelutarkotuksissa, ja tämä vero olisi oikeudenmukainen, jos maan
arvo määrättäisiin sen hedelmällisyyden ja sinne johtavien
kulkuneuvojen mukaan, mitkä tarvittaisiin tuotteiden kuljettamiseksi.
Karja, taloustarpeet, ansio j.n.e. olisivat verottomia. Monet
löytäisivät tällä tavoin käyttämätöntä maata, monet, jotka olisivat
valmiit viljelemään sitä ja jotka senkautta saisivat toimeentulonsa.
Ehdotus on oikeudenmukainen ja hyvä, ja me näkisimme sen mielellämme
toteutettuna, vaikkakaan meillä henkilökohtaisesti ei olisi siitä
hyötyä. Sen voimaanpaneminen toisi epäilemättä mukanaan tilapäisen
lievennyksen. Ei tämä järjestelmä tulisi kumminkaan siksi
kokomaailmalliseksi keinoksi, joka poistaisi kaiken pahan. Sillä
itsekkäisyys ymmärtäisi sellaisenkin järjestyksen aikana kuoria kerman
ja jättää kuoritun maidon -- ainoastaan kaikkein välttämättömimmän --
toisille. Ainoastaan "uusisydän" eli oikea mieli voi auttaa
ihmiskuntaa, eikä edes vapaamaajärjestelmä voi saada aikaan sellaisia.
Sitäpaitsi aikaansaisi lisääntynyt maanviljelys sellaisen
maantuotteiden yltäkylläisyyden ja painaisi niiden hinnat niin alas,
ettei monenkaan kannattaisi viedä niitä torille. Silloin ne joukot,
jotka ovat virtailleet kaupungeista, virtailisivat taas sinne kokoon
voidakseen ansaita siellä sen, mikä on välttämätöntä elatukseen ja
vaatteeseen, ja siten olisivat työmarkkinat taasen täynnä. -- Ei,
mikään muu ei voi auttaa ihmiskuntaa kuin Jumalan valtakunnan
perustaminen.
Toisia toiveita ja huolia.
Esitettyämme edellisessä lyhyen silmäyksen niistä eri ehdotuksista,
joista ei mikään voi viedä päämäärään, emme voi jättää mainitsematta
sitä turhaa käsitystä, joka on muutamilla vakavilla, mutta
epäkäytännöllisillä ihmisillä, nim. että kirkkokunnat, jos ne näkisivät
aseman, voisivat ehkäistä uhkaavan onnettomuuden saamalla aikaan
vallankumouksen yhteiskunnassa ja perustamalla sen uudelleen paremmalle
perustukselle. Jos nämä saataisiin hereille, voisivat ne, sanovat nämä
hyväätarkottavat ihmiset, vallottaa maailman Kristukselle ja perustaa
maan päälle Jumalan valtakunnan, jossa lakina olisi rakkaus Jumalaan ja
lähimmäisiin. Arvelevatpa muutamat, että tämä Kristuksen henki
seurakunnissa muodostaisi Kristuksen toisen tulemisen.
Mitä petollisia toiveita! He osottavat 300 miljonan kristittyyn ja
sanovat: "Mikä mahti!" Me vastaamme: "Mikä heikkous!" Niin, jos nämä
300 miljonaa olisivat _pyhiä_, jotka olisivat rakkauden täyttämiä,
voisivat he kumminkin suorittaa jotakin. Mutta, oi, nyt ovat "lusteet"
ja "akanat" vallitsevina, ja "vehnä"-luokka on harvalukuinen. Niinkuin
suuri paimen itse selitti (Luukk. 12: 32), on hänellä ainoastaan "pieni
lauma", joka Mestarinsa tavoin on ilman arvoa ja vaikutusta.
-- 1 Kor. 1: 26; Jaak. 2: 5.
Ei, ei, Kristuksen henki hänen pienessä laumassaan ei riitä antamaan
heille valtakuntaa! Mutta seurakunnalta ei ole koskaan puuttunut
sellaisia, joilla on ollut tämä henki, ja niin on Herran lupaus siitä,
että hän on omiensa kanssa aikakauden loppuun saakka, täyttynyt. Mutta
hän lupasi myöskin, että niinkuin hän (henkilökohtaisesti) meni pois
Juutalaiskauden lopussa, niin tulisi hän (henkilökohtaisesti) takasin
nykyisen aikakauden lopussa. Hänen poissaollessaan joutuisivat hänen
uskollisensa "vainottaviksi", hänen valtakuntansa kanssaperillisiä
vainottaisiin, kunnes hän tulisi takaisin ja ottaisi heidät luokseen.
Silloin palkitsisi hän heidän uskollisuutensa kirkkaudella, kunnialla
ja kuolemattomuudella ja antaa heille osallisuuden valtaistuimestaan ja
vallastaan maailman siunaamiseksi vanhurskauden hallituksella ja
totuuden tiedolla ja kaikkien tahallisten jumalattomien hävittämiseksi
vanhurskasten keskeltä. Tätä odottaa huokaava luomakunta ja myöskin me,
joilla on hengen esikoislahja. (Room. 8: 23.) Raamattu, osottaa meille,
että nämä siunaukset ovat nyt tulossa, ja että ne tulevat sen jälkeen,
kun maailma on puhdistettu kauhean hädän ajan kautta, jota pakoon
pyhät, pieni lauma, pääsevät senkautta, että heidät muutetaan ja
kirkastetaan valtakunnassa.
Mutta, jottei kukaan voisi sanoa, että seurakunta olisi voinut
vallottaa maailman, jos sillä olisi ollut rikkautta ja sivistystä, on
Jumala antanut nimiseurakunnalle molemmat nämä edut; mutta ne näyttävät
vaikuttaneen päinvastaiseen suuntaan ja edistäneen kristikunnan
ylpeyttä ja lankeemista. "Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee löytäneekö
hän uskoa maan päällä?"
Ainoa toivo -- "autuaallinen toivo".
"Odotamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja
Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä" -- "mikä on meille
ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun
sisäpuolelle asti". "Vyöttäkää sentähden mielenne kupeet ja olkaa
raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka tulee osaksenne
Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä." -- Tiit. 2: 13; Hebr. 6: 19;
1 Piet. 1: 13.
Edellisessä tutkistelussamme vaikeasta tuotannon ja kysynnän
kysymyksestä, joka jakaa yhteiskunnan kahteen luokkaan, rikkaihin ja
köyhiin, olemme mahdollisuuden mukaan olleet lausumatta ankaraa
arvostelua kummastakaan puolesta, uskoessamme, että nykyiset olosuhteet
ovat vallitsevan itsekkäisyyden seurauksia. Tätä itsekkäisyyttä
halveksivat muutamat harvat (pääasiassa köyhät), jotka ovat löytäneet
Kristuksen ja ovat hänen johdossaan, ja jotka ilolla jättäisivät kaiken
itsekkäisyyden, mutta eivät voi. Niinkauvan kuin ihmiset ovat sellaisia
kuin he nyt ovat, ei sentähden mikään heidän itsensä hyväksymä laki,
joka voimakkaasti estäisi itsekästä taipumusta, koituisi miksikään
siunaukseksi. Sellaisten rajotusten alla tulisivat ihmiset
välinpitämättömiksi ja saamattomiksi, ja raakalaisuus tulisi pian
sivistyksen sijaan.
Maailman ainoa toivo on Kristuksen tuhatvuotinen valtakunta. Tämän
parannuskeinon on Jumala aikaa sitten luvannut määräämänään aikana,
joka, Jumalalle olkoon kiitos, nyt on oven edessä. Vielä kerran koituu
ihmisten hätä Jumalalle sopivaksi tilaisuudeksi. Kun ei inhimillistä
apua ole saatavissa, silloin täyttyy kansojen vapahduksen odotus.
Jumalan tapana näyttää olevan antaa kokemuksen tulla ihmisten
opettajaksi. "Koston päivä" on niinmuodoin ei ainoastaan vanhurskas
kosto, vaan se nöyryyttää myös ihmisten sydämet ja valmistaa heidät
Jumalan siunauksille.
Mutta joku, joka ei ymmärrä Jumalan suunnitelmaa, kysynee: Kuinka
Jumalan valtakunta voidaan perustaa, jos kaikki inhimilliset keinot
epäonnistuvat? Jos sentähden suunnitelma on kerrottu Jumalan sanassa,
mikseivät ihmiset sitten heti toteuta sitä ja siten vältä hätää?
Me vastaamme: Jumalan valtakuntaa ei perusteta kansan äänestyksellä tai
hallituksen käskystä. Oikeana aikana ottaa hän, "jolla oikeus on", joka
osti sen omalla kalliilla verellään, valtakunnan haltuunsa. Siellä
käytetään valtaa: "Hän on kaitseva heitä (kansoja) rautaisella
sauvalla, niinkuin saviastioita särjetään". (Ilm. 2: 27.) Mutta
valtakuntaa ei ainoastaan perusteta tällä vastustamattomalla voimalla,
vaan se on myöskin voimassa koko Tuhatvuotiskauden aikana, sillä koko
hallituksen erikoisena tarkotuksena on kukistaa vanhurskauden
viholliset. "Hänen on hallittava siihen asti, kunnes on pannut kaikki
vihollisensa jalkainsa alle." "Jokainen, joka ei kuule (tottele) sitä
profettaa (kirkastettua Kristusta -- vastakuvallista Moosesta),
hävitetään kansasta" -- toisessa kuolemassa.
Saatana sidotaan. Hänen pettämis- ja eksyttämisvaltansa estetään, niin
ettei paha enään näytä hyvältä ja hyvä pahalta, totuus valheelta ja
valhe totuudelta. -- Ilm. 20: 2.
Mutta koko maan päällä vallitsee silloin ei ainoastaan valta vaan
myöskin armo ja rauha. Kun Herran tuomiot kohtaavat maata, oppivat
maanpiirin asukkaat vanhurskautta. (Jes. 26: 9.) Synnin sokaisemien
silmät avataan. Maailma näkee vanhurskauden ja vääryyden kokonaan
toisessa valossa kuin nyt -- seitsemän kertaa kirkkaammassa valossa.
(Jes. 30: 26; 29: 18--20.) Nykyiset ulkonaiset kiusaukset katoavat
suureksi osaksi; pahaa ei sallita, mutta varma rangaistus kohtaa
rikkojaa, rangaistus, joka on ehdottomasti oikea ja erehtymätön, ja
jonka sen ajan kirkastetut ja siihen kykenevät tuomarit, jotka myöskin
säälivät heikkoja, määräävät. (1 Kor. 6: 2; Ps. 96: 13; Apt. 17: 31.)
Rikosten _yrittämisenkin_ täytyy nopeasti lakata sellaisten
olosuhteiden vallitessa. Jokainen polvi on taipuva (hallitsevan
vallan edessä), ja jokainen kieli on tunnustava (järjestyksen
oikeudenmukaisuuden). Siten alkaa uusi asiain järjestys miellyttää
ihmisten sydämiä, ja kun alussa toteltiin _pakosta_, totellaan
myöhemmin _rakkauden_ ja vanhurskauden arvonannon perustuksella.
Lopulta hävitetään kaikki muut -- kaikki, jotka tottelevat ainoastaan
pakosta -- toisessa kuolemassa. -- Fil. 2: 11; Apt, 3: 23;
Ilm. 20: 7--9.
Rakkauden hallitus ja laki tulee täten pakotetuksi esille -- huolimatta
enemmistön toivomuksista. Se kääntää tuhanneksi vuodeksi ihmisten
ajatukset pois tasavalta-ihanteista ja asettaa heidät yksinvaltiuden
hallituksen alaisiksi. Paheellisen tai kelvottoman hallitsijan käsissä
olisi sellainen yksinvaltius kauhea, mutta Jumala on luvannut, että sen
aikakauden itsevaltiaana on Rauhanruhtinas, Herramme Jeesus, jonka
sydämellä suvun menestys oli niin raskaana, että hän antoi elämänsä sen
_lunnaiksi_ vakuuttaakseen itselleen oikeuden saada nostaa halukkaat
synnin turmeluksesta sekä saadakseen ennalleenasettaa heidät
täydellisyyteen ja Jumalan suosioon.
Aikaisin Tuhatvuotiskautena käy kaikille selväksi, että Jumalan
suunnitelma oli kaikista paras synnin sairaalle, itsekkäälle
maailmalle. Niin, jo nyt huomaavat monet, että maailma tarvitsee
voimakasta ja oikeudenmukaista hallitusta, ja että ehdoton vapaus
voidaan antaa ainoastaan niille, jotka ovat todella kääntyneet, --
jotka ovat saaneet uuden tahdon, uuden mielen, Kristuksen hengen.
Jumalan lasten oikea asema.
Joku kysynee: Mitä on meidän, jotka näemme nämä asiat oikeassa valossa,
_nyt_ tehtävä? Jos meillä on viljelemätöntä maata, onko meidän silloin
annettava se pois tai hyljättävä se? Ei, siitä ei olisi mitään hyötyä,
jollet ehkä antaisi sitä köyhälle naapurille, joka todellakin
tarvitsisi sitä. Mutta jos hän epäonnistuisi, niin työntäisi hän
epäilemättä syyn onnettomuudestansa sinun päällesi.
Jos olemme maanviljelijöitä, liikemiehiä tai tehtailijoita, olisiko
meidän koetettava harjottaa liikettä sen periaatteen mukaan, joka on
vallalla Tuhatvuotiskautena? Ei, siitä johtuisi ainoastaan rahallinen
romahdus, joka vahingoittaisi velkamiehiänne ja niitä, jotka ovat
riippuvaisia teistä.
Maailmassa, mutta ei maailmasta.
Olemme sitä mieltä, että kaikki, minkä nyt voi tehdä, on siinä, että
annamme lempeytemme (itsemmehillitsemisen) tulla kaikkien ihmisten
tietoon; ettemme sorra ketään, että maksamme hyvät palkat tai annamme
osuuden voittoon. Jos tämä ei ole mahdollista, niin on parempi, ettei
ota ketään palvelukseensa. Vältä kaikennäköistä epärehellisyyttä,
harrasta sitä mikä on hyvää jokaisen ihmisen edessä. Ole jumalisuuden
ja tyytyväisyyden esimerkki ja poista aina niinhyvin sanojen kuin
esimerkinkin kautta ei ainoastaan väkivalta vaan myöskin
tyytymättömyys. Koeta johtaa väsyneitä ja raskautettuja Kristuksen ja
hänen armonsa sanan tykö; -- uskon ja täydellisen vihkiytymisen kautta.
Ja jos sinä Jumalan hyvyydestä olisit asetettu suuremman tai pienemmän
rikkauden haltijaksi, niin älä tee sitä jumalaksesi, äläkä myöskään
koeta koota mahdollisimman paljon perillisillesi, vaan _käytä se_,
liittosi mukaisesti, Jumalan palveluksessa hänen johtonsa alaisena
muistaen, ettei se ole sinun, niin että saisit pitää ja käyttää sitä
itseäsi varten, vaan että se on Jumalan ja on uskottu sinun huostaasi,
jotta iloisella uhraavaisuudella käyttäisit sen taivaallisen
Kuninkaamme kunniaksi.
* * * * *
Olemme nähneet edellisessä, että joko joukkojen täytyy joutua
orjalliseen riippuvaisuuteen rikkaudesta ja älykkäisyydestä,
tai myöskin täytyy anarkian tehdä loppu nykyisestä
yhteiskuntajärjestelmästä. Ja me olemme nähneet Raamatun esityksestä,
että juuri jälkimäinen tapahtuu, ja että siitä johtuu kauhea kosto
kaikille ihmisille, joka opettaa heidät huomaamaan itsekkäisyyden
tyhmyyden sekä auttaa heitä tulevaisuudessa pitämään arvossa Jumalan
rakkauden lain viisautta. Tutkimme sentähden seuraavassa luvussa, mitä
Raamatulla on kerrottavana meille "Babylonin" -- "kristikunnan" --
lankeemuksesta suuressa hädässä, jolla tämä aikakausi loppuu.
Kun olemme tarkastaneet, kuinka kristikunta ei ole omaksunut Kristuksen
opin henkeä, ja kuinka se tieto ja vapaus, joka on saavutettu hänen
oppiensa kautta, on sekotettu itsekkäisyyden hengellä, silloin voimme,
nähdessämme nykyisissä enteissä, kuinka tuo kauhea onnettomuus lähenee,
myöskin käsittää oikeuden sen sallimisessa ja lukea siinä Jumalan
koston lain. Ja kuinka paljon valittanemmekin niitä kauhuja, jotka
kosto tuo mukanaan, niin iloitsemme kumminkin sydämestämme,
ajatellessamme koston välttämättömyyttä ja oikeutta sekä sen ihanaa
lopputulosta: "Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala,
kaikkivaltias, vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi, sinä kansojen
kuningas!" -- Ilm. 15: 3.
* * * * *
Käyn Mestarin kanssa.
Päivittäisin Mestarista oppien
Jäljissään käyn kaitaa tietä astuen.
Sauvallaan ja vitsallaan hän johdattaa.
Mannallansa tiellä mua hän vahvistaa.
Vaikka myrskyt mylvii, aalto raivoaa,
Aikakautten vuori turvan tarjoaa.
Joskin laaksoon käyn, en pelkää laisinkaan,
Sillä Jeesus mua auttaa voimallaan.
Mieluisasti häntä päivin palvelee,
Kun hän oppilastaan vaaroist' varjelee.
Sen, min hälle uskoi, sen hän tallettaa.
Ei hän koskaan uuvu, ei voi uinahtaa.
Jos mä Herran kanssa kärsin täällä vaan,
Niin mä kerran kanssaan myöskin kruunun saan.
Voiko kuolo, vallat Herrast' erottaa?
Ei, jos tarkkaan tahtoaan vaan noudattaa.
Kallis, kallis Jeesus, ystäväin hän on.
Käyden kanssa Herran en oo rauhaton.