Leikkuumiesten huuto.
Yhteiskunnan vanhoilliset ainekset. -- Talonpojat, maanviljelijät. --
Uudet olosuhteet kristikunnassa. -- Maan jakamisen kiihotus. -- Sen
syyt. -- Kulta- ja hopearahakanta tekijänä. -- Raamatun ennustus käy
täytäntöön. -- Näiden asiain yhteys suuren päivän taistelun kanssa.
"Ei heidän hopeansa eikä kultansakaan voi heitä pelastaa
Herran vihan päivänä." -- Sef. 1: 18.
Se, joka huolellisesti on tutkinut maailman historiaa, voi vielä
epäillä, vaikkakin hän on seurannut eritystämme ja vahvistanut siinä
esitettyjen tosiasiain oikeaperäisyyden sekä siitä vedetyt
johtopäätökset, lopullista päättymistä. Hän sanonee itselleen: "Tekijä
unohtaa, että koko sivistyneessä ja puoleksi sivistyneessä maailmassa
on lukuisa ja varsin etevä yhteiskuntaluokka, joka aina on muodostanut
yhteiskunnan selkänojan -- maanviljelijät". Mutta niin ei ole; emme ole
unohtaneet sitä, emmekä jätä huomioonottamatta tämän säädyn merkitystä.
Menneisyyden historia osottaa, että Europassa usein olisi ollut
vallankumouksia, jos ei tätä vanhoillista yhteiskunta-ainesta olisi
ollut. Ranskan väkivaltaiset mullistukset olivat pääasiassa suurempien
kaupunkien työtätekevien luokkien työtä, ja vanhoilliset talonpojat
saattoivat taas rauhan voimaan. Syyt tähän eivät ole vaikeita löytää.
Ensiksikin on talonpojan elämä vähemmän kiihottava ja he joutuvat
vähemmän tekemisiin muiden yhteiskuntaluokkien kanssa. Toiseksi on
hänen mielensä vähemmän suuntautunut rikkauden etuihin, ja rikkauden ja
loiston kaipuu eivät vielä oikein ole heränneet hänessä.
Edelleen on hän enemmän tai vähemmän sidottu maahan ja riippuu
yksistään siitä sekä toivoo, että luonto palkitsee hänen vaivansa. Sen
lisäksi on hänen kasvatuksensa ja niin ollen hänen mielensä
valvovaisuus ja elokkaisuus tähän saakka olleet hyvin vähäiset. Tämän
kaiken seurauksena on sivistyneen maailman talonpoikaisluokkaa aina
pidetty tyytyväisyyden mallina.
Mutta viimeiset kolmekymmentä vuotta ovat tuoneet mukanaan ihmeellisen
muutoksen talonpoikain oloihin -- monessa suhteessa heidän edukseen.
Englannin, Kanadan ja Yhdysvaltain maaväestö on aina ollut korkeammalla
sivistysasteella kuin muun maailman; vaikkei heillä olekaan
koulusivistystä, ovat he olleet älykkäitä ja valvovia. Yhdysvalloissa
saattoi sisäinen sota heidät kosketukseen eri yhteiskuntaluokkien ja
maahan-muuttaneiden kanssa, ja tästä johtui joku määrä tietoa asioista
ja olosuhteista. Tämä kehitti heidän ajatusvoimaansa enemmän kuin
menneiden vuosisatojen yksitoikkoisuus ja opetti heitä pitämään arvossa
kaupunkiasukasten elämää ja ajatustapaa. Nyt eivät enää vanhat,
tavalliset koulut olleet kyllin hyvää, vaan maan nuoriso tunkeili
korkeampiin kouluihin ja seminaareihin, ja heidän nopeasta
kehittymisestään johtui myöskin kirjallisuuden, erittäinkin
sanomalehtien, kukoistus, ja tämä on ollut suurena apuna Yhdysvaltain
asukkaiden valistamisessa. Sen seurauksena sovitettiin pian monta
kaupunkiasukasten liikeperiaatetta j.n.e. maanviljelyksen alalle,
sitäpaitsi tulivat maanviljelyskoneet, jotka vapauttivat talonpojat
paljosta työstä ja suuressa määrin kartuttivat hänen maansa voittoa.
Kaikesta tästä aiheutui hyvinvointia, mutta se herätti myöskin
maanviljelijässä rikkauden-, loiston- ja mukavuudenhalun ja samalla
kertaa jonkinlaisen tyytymättömyyden olosuhteisiin, vaikka nämä ovatkin
paremmat kuin ne, joissa muiden maiden talonpojat elävät.
Samalla tavalla vaikutti ranskalais-saksalainen sota noiden kahden
valtion kansoihin, vaikkakin paljon vähemmässä määrässä ja
epäsuoremmalla tavalla. Sodan jälkeen jatkuva jännitys on pakottanut
nämä kaksi valtaa ja heidän kanssaan Itävallan, Italian ja Venäjän
laajoihin sotavarustuksiin. Seurauksena tästä on saatettu voimaan
yleinen asevelvollisuus, ja jokainen nuori mies saa sen kautta
sotilaskasvatuksen ja tulee kosketukseen eri ainesten kanssa.
Sitäpaitsi on kasarmeissa määrätyt tunnit olleet omistetut
kirjaopinnoille, ja kaikki tämä on lisännyt yleistä sivistystä. Vaikka
seisovain armeijain perustaminen alussa näytti olevan rikos kansaa
vastaan, vahingoksi sen menestymiselle, sentähden että jokainen nuori
mies sen kautta temmattiin pois yhteiskunnallisesta toiminnasta yhdestä
kolmen vuoden ajaksi, niin on se kumminkin osottautunut valistuksen
lähteeksi, jonka vaikutuksen kautta kansat ovat heränneet suurempaan
toimintaan ja kunnianhaluun kuin koskaan ennen. Ja kuta enemmän
valistus on noussut ja kansa on tullut kosketukseen kaupunkielämän ja
rikkauden mukavuuksien ja etujen kanssa, sitä enemmän on myöskin
tyytymättömyys levinnyt -- tunne siitä, että toisilla oli paremmin, ja
että täytyy koittaa parantaa asemaansa, jota tehtäessä ei aina olla
oltu niin omantunnontarkkoja keinojen valinnassa.
Niinikään on uskonnollinen tietämättömyys ja taikausko suureksi osaksi
kadonnut, vaikka roomalaiskreikkalaisen kirkon vaikutus vielä on hyviin
suuri. Kokonaisuuteen nähden on kumminkin tapahtunut huomattava muutos
uskonnollisella alalla kaikkien luokkien keskuudessa. Protestanteilla
on tosin vielä voimassa jumalisuuden ulkonainen muoto, mutta joukot
ovat kadottaneet kaiken arvonantonsa. N.k. korkea kritikki ja
kehitysoppi ovat myöskin hälventäneet Jumalan sanan kunnioitusta.
Nämä vaikutukset ovat jo vuosikausia olleet voimassa kristikunnan
vanhoillisten kantajoukkojen keskuudessa ja ovat saaneet aikaan
muutoksen sen ajatuksissa ja pyrkimyksissä, ja nyt on vielä voimakas
vaikutus toiminnassa, vaikutus, joka vähentää tämän luokan
hyvinvointia. Vuodesta 1885 ovat nimittäin maanviljelystuotteiden
hinnat alituisesti laskeneet, ja talonpojat ovat koettaneet,
käyttämällä maanviljelyskoneita ja lisäämällä tuotantoa, saada
korvauksen kärsimästään tappiosta. Mutta tämä on onnistunut ainoastaan
osittain, ja toivo hintojen nousemisesta ei myöskään ole pitänyt
paikkaansa.
Europan maanmiehet ovat tässä kärsineet enemmän kuin Amerikan, koska
heillä tavallisesti on ollut ainoastaan pieniä maataloja, koska he
usein ovat olleet velkaantuneita ja heillä siten on ollut vaikeata
hankkia koneita, jonka tähden he ovat saaneet kärsiä vahinkoa hintain
alenemisesta.
Valtiomiehet, filosofit, tiedemiehet ovat liian pikaisesti tehneet sen
johtopäätöksen, että nämä hintain laskemiset ovat johtuneet
_liikatuotannosta_. Mutta muut ovat tutkineet asiaa paremmin ja
huomanneet, että niin ei ole; sillä _maailman vilja-aitoissa ei ole
runsaita varastoja tulevan vuoden tarpeita varten_. Päinvastoin
jää nyt ainoastaan mitättömiä varastoja jälelle toisesta vuodesta
toiseen. Maailma ei todellisuudessa tuota vehnää enemmän kuin se
tarvitsee. Erään tilaston mukaan, jonka Mr. H. Lindblom, Chicagon
kauppayhdistyksen jäsen, vuonna 1895 esitti eräässä kirjotuksessa
Yhdysvaltain maanviljelys-osastolle, oli etevimpien vehnäätuottavien
maiden sadot vuonna 1883 ja vuonna 1893 seuraavat:
1883 1993
Englanti........... 76 milj. bush. 53 milj bush.
Ranska............. 286 277
Venäjä............. 273 252
Yhdysvallat........ 421 396
Saksa.............. 94 116
Italia............. 128 119
Intia.............. 287 266
Yhteensä 1,565 1,479
Edellisestä käy selville, että nämä maat tuottivat vuonna 1893 86
miljonaa bushelia vähemmän kuin 10 vuotta aikaisemmin, kun taas
tuotanto Argentiinassa lisääntyi ainoastaan 60 miljonalla.
Mikä nyt lieneekään syynä tähän vehnän hinnan laskuun -- se on
käsittänyt viimeisinä vuosina myöskin kaikki muut viljalajit --
niin on kumminkin tosiasia, että se kovasti rasittaa sekä Europan
että Amerikan maanviljelijäin elämää. Monien amerikkalaisten
maanviljelijäin, joilla on kiinnitysvelka tai vähittäisostovelkaa
koneista, on hyvin vaikea selviytyä hyvinäkin vuosina. He
syyttävät lainanantajia ja myöskin, vaikka usein syyttä, korkeita
viljankuljetuksesta johtuvia rahteja, ja Europan maamiehet vetoavat
hallituksiinsa suojelustullien aikaansaamiseksi viljan maahan tuomista
vastaan muista maista, saadakseen kyllin maksua menojensa peittämiseksi
ja kohtuullisen korvauksen työstään.
Nämä asianhaarat suuntaavat meidän huomiomme apostoli Jaakobin
ennustukseen Evankelikauden viimeisistä päivistä. Puhuttuaan
rikkauksien kasaantumisesta ja siitä hädästä, joka johtuu siitä,
osottaa hän meille, että tämän hädän välittömänä syynä on levottomuus
tähän saakka vanhoillisen yhteiskunnan osan, nimittäin maamiesten,
keskuudessa. Hän näyttää esittäneen asian, aivan niinkuin jokainen
tarkkaava huomiontekijä voi sen nyt nähdä, ja _selittäen_ lisää hän,
että tämä on tulos _petoksesta_. Hän sanoo: "Katso, työmiesten palkka,
jonka (te rikkaat) olette heiltä, vainioittenne niittäjiltä,
pidättäneet, huutaa, ja leikkuumiesten valittelut ovat tunkeneet Herran
Sebaotin korviin". -- Jaak. 5: 5--9.
Missä on petos? Todellisuudessa ei voida väittää, että työnantajat
meidän aikanamme voivat ylimalkaan pettää työntekijöiltä heidän
palkkansa, sillä laki suojelee nyt paremmin kuin koskaan ennen
palkkaanauttivaa työntekijää tappiolta. Jos ei hän saa palkkaansa, voi
hän ottaa haltuunsa ja myydä isäntänsä omaisuuden, ja useimmissa
tapauksissa on hänellä etuoikeus saamamiesten kesken. Ennustuksen
täytyy sentähden tarkottaa maamiehiä ylimalkaan, jotka hankkivat
ihmiskunnalle ravintoa. Meidän täytyy sentähden odottaa löytävämme
_yleinen_ lainsäädäntä, joka koskee samalla tavalla "leikkuumiehiä"
kaikkialla maailmassa ja meidän tulee odottaa, että sellainen yleinen
laki perustuu temppuihin ja petokseen, joita rikkaat ovat käyttäneet
vakuuttaakseen lainsäädäntätietä itselleen etuja. Jos huomaamme
sellaisen, voimme olla vakuutettuja siitä, että se vastaa ennustusta.
Uskomme ja koetamme osottaa, että tämä ennustus täyttyi _hopean arvon
laskemisen kautta_. Mutta älköön kukaan uskoko, että väitämme tai
odotamme, että hopea asetetaan entiseen arvoonsa maailman arvokkaimpana
maksuvälineenä -- vielä vähemmän, että me esittäisimme sen
yleismaailmalliseksi keinoksi tulevaa hätää vastaan. Päinvastoin,
Jaakobin ennustus vakuuttaa meille, ettei _hopeaa aseteta entiseen
valta-asemaansa maksuvälineenä_. Tahdomme ainoastaan osottaa
ennustuksen täyttymisen ja auttaa niitä, jotka toivovat sitä,
käyttämään hyödykseen sitä valoa, jonka se heittää maailman nykyisen ja
tulevaisen hädän yli.
Hopean laskemisen arvo on hyödyksi muutamille "kristikunnan" luokille
ja vahingoksi toisille. Se on _vahingoksi_ niille, jotka viljelevät
vehnää, riisiä ja puuvillaa, koska heidän myydessään tuotteita, täytyy
kilpailla niiden maiden kanssa, jotka myyvät hopeakannan jälkeen, ja
niinmuodoin myyvät he käytännöllisesti kaiken arvossa alentuneen
_hopean_ mukaan, kun taas heidän täytyy maksaa maa, työvälineet,
vaatteet, työ ja korot _kultakannan_ mukaan. Jokaisesta summasta, jonka
he ottavat vastaan hopeassa ja maksavat kullassa, kadottavat he puolet.
Vuonna 1873, ennen kuin kristikunnan kansat alensivat hopean arvon, oli
hopeadollari 2 centtiä enemmän kuin kultadollari, mutta tämän
lainsäädännän eli rahalaitoksen järjestämisen kautta vaaditaan nyt
kaksi hopeadollaria vastamaan yhtä kultadollaria (_todellisessa_
arvossa; siinä maassa, missä hopeadollari tai hopearaha on leimattu,
vastaa se setelien tavoin nimellistä arvoa). Sanottakoon, että hopean
arvo on vähentynyt puolella, tai että kullan arvo on kahdenkertaistunut
-- _asia_ on sama. Bushel vehnää maksoi niinmuodoin:
1872 hopeassa 1.51 dollaria, kullassa 1,54 dollaria
1878 " 1.34 " " 1,19 "
1894 " 1,24 " " 0,61 "
Vehnän hinnat ovat siis laskeneet hyvin vähän niissä maissa, joissa
vielä on hopeakanta; kova hinnan laskeminen on tapahtunut niissä
maissa, joissa on kultakanta -- kristikunnassa. Englanti, maailman
suurin vehnän maahantuoja, ostaa nyt Intiassa samalla kultamäärällä
kaksi kertaa niin paljon vehnää, kuin ennen hopean arvon alentumista.
Riisin ja puuvillan viljelijät Yhdysvalloissa kärsivät samasta syystä,
sillä riisiä ja puuvillaa viljellään maissa, joissa hopeakanta
vallitsee, ja voidaan ostaa niissä maissa, jotka ovat ottaneet
käytäntöön kultakannan, puolella entisestä hinnasta.
Ja niitä, jotka viljelevät muita maantuotteita, kohtaa epäsuorasti sama
vaikeus; sillä kun vehnän, puuvillan ja riisin viljelijät ovat
huomanneet, etteivät he edes kasvaneen tuotannon kautta voi hankkia
itselleen samaa ansioa kuin ennen, ryhtyvät he viljelemään muita
tuotteita, jotka eivät vielä ole niin laskeneet hinnassa, ja
aiheuttavat niinmuodoin liikatuotannon kautta hinnan laskun näilläkin
aloilla. Seurauksena tästä täytyy lopullisesti kaikkien luokkien
jossain määrin kärsiä kaiken tämän painoa.
Mutta mitkä luokat hyötyvät hopeakannan poistamisesta? Useammatkin;
ensinnäkin pankkiirit ja rahan lainaajat, koska koko heidän
omaisuutensa ja korkotulonsa ovat kasvaneet arvossa kahdenkertaisesti,
senkautta että nyt voi saada kaksikertaa niin paljon kuin ennen samalla
rahasummalla. Sitäpaitsi hyötyvät siitä kaikki vakinaispalkkaiset
virkamiehet, konttoristit ja työntekijät. Saakootpa 10 dollaria
viikossa, päivässä tai tunnissa, voivat he ostaa kaksi kertaa niin
paljon puuvillaa, villaa, vehnää j.n.e. kuin ennen ja niinollen melkein
kahdenkertaisesti näistä tuotteista valmistettua tavaraa.
Kun maamiehet Yhdysvalloissa ottivat puheeksi hopeakysymyksen,
nähdessään ensin syyt vaikeuksiin, näytti yhteen aikaan siltä, että
hopean kannattajat voittaisivat parlamenttivaaleissa vuonna 1896. Mutta
kun jokainen katsoi omia etujaan, alkoivat varakkaat, virkamiehet,
konttoristit ja työntekijät huomata, että kultakanta olisi heidän
hyödykseen. Farmarit epäilivät omaa arvostelukykyään ja antoivat
pankkimiesten johtaa itseään vastoin omia etujaan, ja hopea kärsi
niinmuodoin tappion siinä valtakunnassa, jolle se oli kaikkein
tärkeimmästä arvosta -- ainoassa valtakunnassa, joka erinomaisen
vientinsä ja tuontinsa kautta olisi voinut painaa vaakalaudan hopean
takaisinasettamisen eduksi sen muinaiseen raha-armoon.
Nyt on asia kumminkin toivoton. Hopea ei koskaan saa sitä asemaa, jonka
se kadotti vuonna 1873; sillä kun itsekkäisyys on voimassaoleva
mittapuu ja kun maamiehet, vaikka ovatkin lukuisin luokka, eivät
kumminkaan muodosta enemmistöä, ei heidän vaikutuksensa vastaa niiden
vaikutusta, jotka itsekkäiden etujensa tähden tahtovat säilyttää
kultakannan. Maamiesraukat! Leikkuumiesraukat! Jos tuleekin joku
kevennys, niinkuin esim. sinä vuonna, kun rutto ja nälänhätä vallitsi
Intiassa, seuraa tätä pientä loma-aikaa nopeasti vielä voimakkaampi
painostus ja yhä kovempi kristikunnan leikkuumiesten huuto. Siten
katoaa kärsivällisyys tähän saakka niin kärsivälliseltä ja
vanhoilliselta luokalta, mikä on vielä valmistus suurta koston päivän
hätää varten.
Mutta kuinka voi tämä hopean arvon alentuminen tapahtua? Kutka olivat
kiintyneitä siihen, että sellainen käännekohta tulisi maailmaan?
Vastaamme: rahamiehet. Heidän toimenansa on työskennellä rahoilla,
niinkuin talonpoika maallansa -- hankkiakseen itselleen ja
suojelusliitoilleen mahdollisimman suuren voiton. Englantilaiset
rahamiehet hallitsevat maailmaa; he ovat ajaneet asiaa pisimmälle ja
ovat tutkistelleet sitä perinpohjin.
"Kaikki on sallittua sodassa", sanotaan sananlaskussa, ja Englannin
raha- ja valtiomiehet, jotka näyttävät olevan viisikymmentä vuotta
edellä muusta maailmasta tässä suhteessa, näyttävät ajattelevan, että
kauppasota on ajanmukaisempaa ja paljon tuottavampaa voittavalle
puolueelle kuin muinaisaikojen orjakauppa ja ryöstöretket. Noin sata
vuotta sitten näkivät nämä teräväjärkiset rahamiehet, että kun heidän
kansansa ei etupäässä harjottanut maanviljelystä, niin olisi heille
eduksi, jos voisivat _painaa alas_ maanviljelystuotteiden hinnat, joita
heidän täytyi ostaa toisilta kansoilta, ja että he, muun maailman
ollessa hopearahakannalla, voisivat ansaita tekemällä kauppoja
kultarahakannan perustuksella. Niinollen tuli Englannissa jo vuonna
1816 kultarahakanta voimaan. Laskettu vaikutus jäi kumminkin tulematta
niinkauvan kuin maailma piti hopearahakannan. Esimerkkinä tästä voidaan
mainita, että vuonna 1872 hopeadollari oli 2 centtiä arvokkaampi
kuin kultadollari. He etsivät silloin Yhdysvaltain ja Europan
myötävaikutusta saadakseen näiden avulla kullan arvon nousemaan ja
hopean samassa määrässä laskemaan. Nyt saisivat pakanat maksaa koko
lystin. Maksuksi raakatavaroista saisivat he hopeata, kun taas heidät
pakotettaisiin maksamaan tavaroista, joita he tahtoivat tuoda maahansa
kristityistä maista kultakannan mukaan, s.o. noin kahdenkertaisesti.
Suuremman ulkomaakauppansa perusteella toivoi Englanti voivansa
vakuuttautua suurimmasta osasta sitä voittoa, joka saataisiin tämän
petoksen kautta.
Emme jätä huomioonottamatta, että tuotannon ja kysynnän laki koskee
myöskin vehnää, mutta niinkuin olemme osottaneet, ei ole koskaan ollut
vehnän liikatuotantoa, niin, vehnävarasto ei ole edes suurentunut
samassa suhteessa kuin väestö on lisääntynyt. Siitä huolimatta ovat
vehnän hinnat viimeisinä kahtenakymmenenä vuotena jostain syystä
alituisesti laskeneet, kun taas toisten tuotteiden hinnat ovat pysyneet
jotakuinkin paikoillaan. Sen osottaa seuraava taulukko New Yorkin
keskihinnoista:
1878 1894
Ruis bushelilta........... 65 centtiä 68 centtiä
Kaura..................... 33 " 37 "
Ohra...................... 52 " 51 "
Kentyckyn tupakka naulalta 7 " 9,5 "
Häränliha naulalta......... 5,25 " 5,50 "
Sianliha naulalta.......... 4,25 " 5,50 "
Heinät tonni............... 725 850
Vertaa näiden kanssa kolmea vehnän, puuvillan ja hopean noterausta,
joiden hinnat ovat laskeneet hopean hinnan alenemisen tähden:
1878 1894
Puuvilla naulalta.......... 11 centtiä 7 centtiä
Vehnä bushelilta........... 120 " 61 "
Hopea unssilta............. 115 " 63,50 "
Mutta joku kysynee, eikö hopean arvon laskeminen ole myöskin johtunut
liikatuotannosta kullan arvon nousemisen sijasta?
Vastaamme, ei. Näiden molempien metallien tuotanto on kyllä ollut
suuri, mutta se ei ole kumminkaan kasvanut samassa suhteessa kuin
liike-elämä ja asutus ovat kasvaneet. Koko maailman kulta ja hopea, jos
se lyötäisiin rahaksi, ei voisi täyttää liiketarpeita eikä tekisi
valtio-, pankki- ja kauppaobligatsioneja tarpeettomiksi.
Rahain lainaajalle on mieleen se, että rahan saanti lakimääräysten
kautta rajotetaan mahdollisimman pienimpään, jotta liiketoiminta vaan
voi jatkua, niin että rahalla olisi suuri kysyntä ja hän voisi lainata
sen hyvää korkoa vastaan ja vaatia kahdenkertaisen varmuuden. Kaikki
maailman rahaksi-lyöty ja rahaksi-lyömätön kulta arvioidaan vähemmäksi
kuin 6 miljardiksi dollariksi (noin 30 miljardiksi mark.), kun
yksistään Yhdysvaltain julkiset ja yksityiset velat arvioidaan enemmän
kuin kolme kertaa suuremmiksi. Venäjä oli ennen vuotta 1873 koettanut
vaihtaa paperirahansa hopeaan, mutta ei voinut hankkia kylliksi hopeaa,
viedäkseen suunnitelman kokonaisuudessaan läpi. Tämä osottaa, että
hopean arvon laskeminen on saatu aikaan lainsäädännön kautta ja ettei
se johdu liikatuotannosta.
Mutta kuinka voivat kaikkien "kristikunnan" kansojen edustajat yhtyä
tällaiseen hankkeeseen pakanoita ja omia maamiehiänsä vastaan? Vastaus
on: Koska rahavalta saatti heidät harhaan, rahavalta -- jota tahdomme
kutsua "Shylockiksi" [Juutalainen "Venedigin kauppamiehessä"] -- niihin
seurauksiin nähden, jotka johtuisivat sellaisesta lainsäädännästä.
Ruhtinas Bismarckin ja monien Yhdysvaltain kongressijäsenten edustajain
lausunnot vahvistavat tämän. _Petoksen kautta_ lyötiin siten
lainsäädännän ohut kiila maailman rahojen kahden puolen väliin, jolloin
hopean arvo halvennettiin ja kullan arvo kahdenkertaistutettiin. Ja
nyt, kun valtiomiehet näkevät tämän, seisovat he hämmästyneinä ja
katsovat töllistellen kuilua. He näkevät myöskin, että jos hopea
asetettaisiin muinaiselle paikalleen, vahingoittaisi se saamamiehiä,
hankkimatta kumminkaan velallisille korvausta siitä tappiosta,
jonka he jo ovat kärsineet. Sitä paitsi antaisi "Shylock",
kahdenkertaistutettuaan omaisuutensa ja tulojensa arvon, mieluummin
yhteiskunnan joutua vaikeisiin ratkaisukohtiin ja vallankumouksiin kuin
että hän vapaaehtoisesti jättäisi rahojensa sydänveren, jonka hän
pusertaa miljonista ihmisistä. Ja "Shylockilla" on valta viedä tahtonsa
läpi. Hän hallitsee kaikkia lainanottajia, niinollen myöskin
hallituksia, jotka kaikki ovat lainanottajia; hänellä on myöskin
sanomalehdistö vallassaan, ja sen kautta kehottaa hän kansaa luottamaan
"Shylockin" rehellisyyteen ja hyväntahtoisuuteen ja kieltää hankkimasta
itselleen hänen vihaansa, koska hän on niin mahtava. Ja kaikki, jotka
suoraan tai epäsuoraan hyötyvät hänen petoksestaan -- ja näihin
kuuluvat kaikki _vaikutusvaltaiset_ piirit -- huomaavat parhaaksi tukea
häntä tai myöskin vaieta hiljaa.
Yhdysvaltain kongressissa ei kukaan aavistanut, kun se käsitteli
lakiehdotusta vuonna 1873, että sen tarkotuksena oli halventaa hopean
arvoa, ja presidentti Grand, joka allekirjotuksensa kautta antoi laille
sen voiman, selitti neljä vuotta myöhemmin, ettei hän ollut ymmärtänyt
asiaa. Eversti Ingersoll lausui oikeudella tästä laista, että se oli
petos jokaista rehellistä velallista vastaan Yhdysvalloissa, että se
syntyi ahneuden tarkotuksessa, ja että jokaisen kunniallisen ihmisen
tuli sitä vastustaa. Vuonna 1880 lausui mr Blaime senaatissa, että
siirtyminen kultakannalle saattaisi tuhansia tappiolle ja miljonia
ahdinkoon. Sittemmin merkitsi senaattori Vance-vainaja hopean arvon
alentamisen suurimmaksi rikkomukseksi, minkä maailma koskaan on nähnyt,
ja jonka rahamiehet ja heidän liittolaisensa ovat tehneet tahallansa,
lisätäkseen oman rikkautensa arvoa ja vähentääkseen muiden omaisuuden
arvoa.
Koko kristityssä maassa valittavat maamiehet sitä tappiota, jonka
kultarahakannan voimaansaattaminen on tuottanut heille. Kansainvälinen
maanviljelyskongressi, joka vuonna 1896 pidettiin Budapestissa, selitti
myötätuntoisuussähkösanomassa silloiselle presidenttikokelas Bryanille:
"Toivomme teille menestystä taistelussa saamamiesluokkaa vastaan, joka
viimeisenä kahtenakymmenenä kolmena vuotena on luonut Europassa ja
Amerikassa _rahalainsääädännän, joka saattaa maanviljelyksen turmioon_.
Uskomme, että jollei hopeaa aseteta raha-arvoon, jatkaa kultakurssi
koko Aasiassa ja Etelä-Amerikassa (Amerikan ja Europan) maamiesten
ryöstämistä, vieden heiltä heidän vaivansa koko palkan, mutta
uskomme, että teidän vaalinne voi kääntää pois Europasta uhkaavat
maanviljelys- ja yhteiskuntavaikeudet."
Ruhtinas Bismarck selitti samana vuonna: "Olen liian vanha käydäkseni
koulua käypään rahaan nähden, mutta huomaan, että vaikka vuonna 1873
menettelin sen mukaan kuin silloin pidin parhaana (rahalainsäädäntään
nähden), oli kumminkin menettelyni kun katselen seurauksia, liian
kiirehditty."
"Talonpojat ovat juuri se luokka, jota ei meillä ole vara työntää
luotamme. Jos heille on näytetty toteen -- ja niin väittävät he
asianlaidan olevan -- _että painostus, joka on kohdannut
maanviljelystä, riippuu näistä rahavaihetuksista_, niin täytyy
hallituksemme punnita asemansa."
Nykyinen voimakas hopean ja kaikkien niiden tavarain painostus, joita
myydään hopean perustuksella, tuli hyvin asteettain -- kahdesta syystä.
Ensiksikin vaadittiin aikaa ja taitavia temppuja hopean poistamiseksi,
koska sitä vielä kysyi enempi kuin puoli maailmaa. Toiseksi koittivat
hopeakaivosten omistajat ja heidän osakaskumppaninsa sekä kaukonäköiset
valtiomiehet kääntää pois tulevan pahan. Amerikassa onnistui heidän
ponnistelunsa siinä määrin, että kongressi hyväksyi vuonna 1878 ja 1890
hopeaystävällisen lain, mutta tätä lakia ei voitu sovelluttaa. Hopean
täytyi olla joko lain määräämä arvomittari kullan tavoin tai myöskin
kauppatavarana, niinkuin timantit, vehnä j.n.e., ja niinollen niiden
hinnanvaihtelujen alaisina, jotka johtuvat tuotannosta ja kysynnästä.
Kun sentähden tämä laki peruutettiin, laski hopean arvo yhdellä kertaa
puoleen kullan arvosta, ja siitä johtui uusia vaikeuksia, jotka olivat
erittäin tuntuvia 1895.
Yhdistämme edellisen seuraaviin kohtiin:
1) Maailman leikkuumiehet "kristikunnan" maanviljelijät, ovat
ahdingossa huolimatta siitä avusta, jonka koneet ovat tuottaneet
heille, ja _huutavat kovasti_ vapahdusta, jota odottavat
lainsäädännältä.
2) Lainlaatijat näkevät vaikeuden ja mistä se on tullut, ja he
selittävät, että se on syntynyt petoksen kautta rahamiesten puolelta.
3) Lainlaatijat näkevät kumminkin myöskin, etteivät he voi asettaa
hopeaa raha-arvoonsa (1/16 kullasta) saamatta senkautta aikaan yleistä
pakokauhua, niin, vallankumousta, ja sentähden pitävät he parhaana olla
koettamatta parantaa sairautta parannuskeinolla, joka on vielä pahempi
kuin itse sairaus.
4) Kaikilta puolilta myönnetään, ettei tämä petos ainoastaan vahingoita
maanviljelijöitä ja tee heitä tyytymättömiksi, vaan että se myöskin
herättää vihaa ja katkeruutta yhteiskunnan vanhoillisimmassa
aineksessa.
5) Kaikki ajattelevat ihmiset ovat yksimielisiä siitä, että
teollisuuden työntekijät ovat kypsiä vallankumousta varten,
joka vastustamattomalla voimalla lakaisisi pois nykyiset
yhteiskuntalaitokset, jos tähänsaakka vanhoilliset maanviljelijät
yhtyisivät heihin.
6) Muutamat harvat vuodet lienevät riittäviä tuollaisen kapinan
aikaansaamiseksi.
Jokaisen, joka vertaa näitä suhteita Jaakobin ennustuksen kanssa
(5: 1--9), täytyy hämmästyä ennustuksen tarkkaa täyttymistä ja pitää
tätä tarkkuutta todistuksena Jumalan nykyisten olosuhteiden
ennakoltanäkemisestä, jotka suhteet muodostavat sen suuren hädän ajan
valmistuksen, joka on raivaava tietä Immanuelille ja hänen ihanalle
rauhanhallitukselleen maan päällä.