Babylonin kansallissekaannus suuren tuomio-istuimen edessä.
Porvarilliset mahdit ovat ahdingossa ja näkevät tuomionsa tulevan. --
Ahdingon pelossa tekevät he liittoja keskenään ja katsovat turhaan
kirkon ja sen muinaisen vallan puoleen. -- He lisäävät armeijojaan ja
laivastojaan. -- Maa- ja meri-sotavalmistukset. -- Täydelliseksi tehdyt
sotavarustukset. -- Herättäkää sankarit, takokaa vannaanne miekoiksi
j.n.e. -- Huuto: "rauha, rauha!" vaikka ei rauhaa olekaan.
"Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki toteutuisi, mikä on
kirjotettu... Ja maan päällä kansoilla (on) ahdistus, ja he
ovat epätoivossa meren pauhun ja aaltojen vuoksi. Ja ihmiset
menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa
maanpiiriä; sillä taivasten voimat järkkyvät. Ja silloin he
näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja
kirkkaudella."
"Vielä kerran minä järkytän maan, jopa taivaankin. Mutta tuo
'vielä kerran' osottaa, että ne, jotka järkkyvät, koska ovat
luotuja, tulevat muuttumaan, jotta ne, jotka eivät järky,
pysyisivät... sillä meidän Jumalamme on kuluttava tuli."
-- Luukk. 21: 22, 25--27; Hebr. 12: 26--29.
On hyvin selvää, että kristikunnan porvarilliset mahdit huomaavat, että
tuomio heistä on käymässä, ja etteivät he ole varmoja vallastaan.
Disraeli sanoi, ollessaan valtioministerinä, puheessaan 2 heinäkuuta
1874 (juuri elonkorjuun eli tuomiopäivän alussa), Englannin
parlamentille näin:
"Suuri maailman ratkaiseva koetushetki on lähempänä kuin moni
luuleekaan! Miksi on kristikunta niin uhattu? Pelkään, että sivistys on
luhistumassa kokoon... Kaikkialla on tyytymättömyyttä, kansoilla on
ahdistus, ja ihmiset menehtyvät peljätessään... Ei keltään jää tämä
huomaamatta. Ei kukaan, joka joskus lukee sanomalehteä, voi olla
huomaamatta, kuinka valtiotaivaan horisontti täyttyy myrskypilvistä...
Siitä täytyy syntyä kauhea purkaus. Jokaisen Europan hallituksen valtaa
levottomuus. Jokainen kuningas ja hallitsija seisoo käsi miekan
kahvassa... Elämme ennen kuulumattoman säikähdyksen aikaa. Lähestymme
loppua."
Jos näkyala oli sellainen tuomion alussa, kuinka paljon selvemmät
ovatkaan nyt ajanmerkit!
Seuraava oli "London Spectator'issa": "Mikä on syynä siihen
levottomuuteen, joka niin vallitsee Europassa? Etupäässä lienee siihen
syynä se epätoivon aalto, joka nyt käy läpi koko sen maiden. Tällä
epätoivolla on perustuksensa osittain taloudellisessa ahdingossa ja
siinä, että anarkia on yhtäkkiä esiintynyt maailmassa voimana...
Valtiomiehet odottavat laajalti vaaraa aina alhaalta päin,
pommimurhayrityksestä. Itse asiassa näkevät he, että anarkistit
muodostavat ainoastaan esijoukot siitä laumasta, joka hyökkää
sivistystä vastaan ja murentaa vallallaolevan järjestyksen, jos ei sitä
voida lepyttää tai voittaa... Tämä epätoivo on nyt paljon suurempi
aineellisen ahdingon takia."
Esitämme aineesta: "Kansojen ahdinko", josta puhui Jas. Beck, Esq.,
"The Christian Statesman'in" (kristitty valtiomies) mukaan seuraavaa.
Se on vilpitön kuva levottomasta ajastamme:
"Menneenä vuosisatana, joka alkoi Napoleonin kanunain jyrinällä
Marengon luona ja päättyi samanlaisella jyrinällä sekä itä- että
länsimailla, ei ollut yhtään rauhan vuotta. Vuoden 1800 jälkeen on
Englannilla ollut 54 sotaa, Ranskalla 42, Venäjällä 23, Itävallalla 14
ja Preussilla 9. Siis 142 sotaa viiden kansan osalle, joista ainakin
neljällä on Kristuksen evankeliumi valtiouskontona. Aikoinaan oli
Rooman vallan seisova armeija noin 400,000 miestä, mutta tämä oli
jaettu koko Eufratin ja Temsin väliselle alueelle. Nyt on Europan
sotajoukkojen luku yli 4,000,000, paitsi varajoukkoja, joita on
vähintäin 16,000,000, jotka ovat palvelleet armeijassa pitemmän tai
lyhemmän aikaa. Viimeisenä kahtenakymmenenä vuotena ovat armeijat
kasvaneet melkein kahdenkertaisesti, ja Europan valtiovelka, joka
suuremmaksi osaksi on otettu sotavarustuksien tähden ja pantu
kansan niskoille, on kasvanut tuohon ennenkuulumattomaan
kahdenkymmenentuhannen miljonan dollarin summaan."
Keihään, peitsen ja taistelukirveen on nykyajan ihminen pannut pois
lasten leikkikaluina. Niiden siassa ovat tuliaseet, joiden hävittävät
seuraukset uhmailevat kaikkea kuvailua. Savuttoman ruudin keksiminen
aiheuttaa, että hävitys tulee täydelliseksi. Metzin luona lakaisivat
kuularuiskut eräässä ottelussa 6,000 saksalaista kymmenen minutin
kuluessa. Plevnan luona kadotti Skobeleff lyhyen hyökkäyksen aikana 100
metrin matkalla 3,000 miestä, mutta kuularuiskuilla ja kivääreillä on
nyt viisi kertaa niin suuri hävittämiskyky. Ajatus tulevasta
teurastuksesta voi sentähden saada sekä sydämen että järjen
seisahtumaan.
_Ei mikään ole selvempää kuin että ihmiskunta on tienhaarassa_.
Varustukset ovat saavuttaneet huippunsa. Europan edelleen
varustautuminen on mahdotonta. Italia on jo vararikon partaalla
sotavarustustensa tähden, ja voi siellä minä hetkenä hyvänänsä tulla
vallankumous. Monet ajattelevat sanomalehtimiehet arvelevat, että
Europan kansojen sentähden täytyy joko alkaa sota tai myöskin riisua
aseensa. Kuinka sattuvasti ennustikaan Mestari: "Maan päällä (on)
kansoilla ahdistus... Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja
odottaessaan sitä, mikä kohtaa maanpiiriä."
Sosialismin ilmaukset Saksan valtiopäivillä, Belgian parlamentissa ja
Ranskan kamarissa eivät ole ollenkaan olleet omiaan vähentämään
vallassaolijain pelkoa. Sosialistiset puoluejäsenet Saksan
valtiopäivillä kieltäytyivät ottamasta osaa keisarille omistettuun
eläköön huutoon eivätkä nousseet edes ylös paikoiltaan. Belgiassa
vastasivat sosialistit parlamentissa ehdotettuun kuninkaalle
omistettuun eläköön huutoon, kuninkaan kun katsottiin olevan ylimysten
ja pääoman puolella, huutamalla: "Kauvan eläköön kansa! Alas
kapitalistit!" Ja Ranskan kamarin jäsenet selittivät, kun heidän
sosialistisia ehdotuksiaan ei suosittu, että vallankumous suorittaisi
sen, mitä nyt rauhallisesti pyydettiin, mutta hyljättiin.
On myöskin merkille pantava, että Saksan valtiopäivät hylkäsivät erään
sosialisteja vastaan kohdistetun lain, ja Lontoossa kasvaa sosialismi
alituisesti. Mahtavin työväenpuolue Englannissa on kokonaan
sosialistinen järjestö. Se odottaa ennen pitkää veristä vallankumousta,
josta seuraisi, että sosialistinen tasavalta perustettaisiin nykyisen
kuningasvallan raunioille.
Ei ole siis mikään ihme, että kuninkaat ja hallitusmiehet ryhtyvät
erikoisiin toimenpiteisiin suojellakseen itseään ja etujaan uhkaavalta
vallankumoukselta ja maailmanlaajuiselta anarkialta. He koittavat
yhdistyä toistensa kanssa, mutta heidän keskinäinen epäluulonsa on niin
suuri, että heillä on hyvin vähän toivoa mistään yhdistymisestä. Kansat
kadehtivat ja vihaavat toisiaan, ja heidän sitoumuksensa riippuvat
ainoastaan heidän omista eduistaan. Sentähden voivat heidän liittonsa
kestää ainoastaan niin kauvan kuin heidän itsekkäät suunnitelmansa
sopivat rinnatusten. Niissä ei ole mitään hyvänsuopeutta tai rakkautta,
ja päivittäinen sanomalehdistö on alituisena todistuksena siitä, että
kansoille on mahdotonta löytää sellaista valtiotaitoa, joka saattaisi
heidät kaikki sopusointuiseen yhteistyöhön. Turha on niin muodoin
toivo, jonka odotetaan tulevan valtojen yhteen liittymisestä.
Kirkkolaitos ei ole enää tukiturva.
Kun mahtavat ainakin osaksi huomaavat tämän, suuntaavat he katseensa
tuskallisesti kirkon puoleen (ei uskollisten harvojen pyhien puoleen,
jotka Jumala tuntee ja tunnustaa Seurakunnakseen, vaan suuren
nimiseurakunnan puoleen, jonka ainoastaan maailma tunnustaa). He
haluavat katsoa, jos sillä olisi siveellistä vaikutusta tai kirkollista
valtaa, joka voisi olla heille avuksi hallitsijain ja kansain välisessä
taistelussa. Kirkko tahtoisi myöskin ilolla tukea heitä, sillä sen ja
ruhtinasten edut ovat yhteisiä. Mutta turhaan odotetaan apua tältä
taholta, sillä heräävillä joukoilla on enää hyvin vähän kunnioitusta
papistoa ja valtiotaitoa kohtaan. Siitä huolimatta tehdään koetus
kirkon avulla. Niin esim. lakkauttivat Saksan valtiopäivät sen
päätöksen, jolla vuonna 1870 jesuiitat ajettiin pois Saksasta, toivoen
voivansa voittaa katolisen puolueen vaikutuksen armeijasäännösten
tueksi. Anarkian ja yhteiskunnallisen sodan pelosta koetti myöskin
Italian maallinen valta sovittaa itsensä Rooman kirkon kanssa. Tästä
selitti valtioministeri Crispi huomattavassa puheessa, että
yhteiskunnallinen järjestelmä nyt käy turmiollisen ratkaisukohdan läpi.
Olisi sentähden välttämätöntä, että porvarilliset ja uskonnolliset
mahdit yhdistyisivät sopuisaan yhteisvaikutukseen tuota kunniatonta
puoluetta kohtaan, joka on kirjottanut lippuunsa: "Ei Jumalaa eikä
kuningasta!" ja että yhteiskunta ryhtyisi taisteluun sotahuudolla:
"Jumalan, kuninkaan ja isänmaan puolesta!"
Tämän pelon tähden ovat kaikki Europan porvarilliset vallat taipuvaisia
sovittamaan itsensä paavin kanssa. Tämä toivoo sentähden voittavansa
paljon takasin kadotetusta vallastaan. Tämä asianhaara kävi selville
paaviriemujuhlassa muutamia vuosia sitte, jolloin kristikunnan kaikkien
valtioiden päät, Ruotsin kuningasta lukuunottamatta, antoivat paaville
arvokkaita lahjoja. Porvarilliset vallassaolijat tuntevat itsensä
heikoiksi heräävän maailman suuren voiman edessä, ja epätoivossaan
muistuttelevat he paavikunnan, hirmuvaltiaan, muinaista valtaa. He
vihaavat hirmuvaltiasta, mutta ovat halukkaat tekemään suuria
myönnytyksiä, jos he senkautta voivat saada apua pitääkseen
tyytymättömät kansat ohjaksissa.
Monet tunnustavat roomalaiskatolisen kirkon vaatimuksen, että nimittäin
se on ainoa tukiturva nousevaa sosialismi- ja anarkismi-virtaa vastaan.
Mutta että tämä on tyhjää petosta, sen osottavat olosuhteet
korkeakatolisessa Belgiassa, jossa sosialismilla on ollut laatuaan
ainoa menestys. Tästä on kreivi Paul von Hönsbrouck, joka ennen
on kuulunut jesuiittaveljeskuntaan, mutta on nyt kääntynyt
protestanttilaisuuteen, sanonut eräässä saksalaisessa sanomalehdessä,
missä hän osottaa, kuinka turhaa on etsiä apua tältä suunnalta:
"Katolilaisuus voi yhtävähän pelastaa kansaa jumalankieltämisestä kuin
sosialismistakaan. Tämä maa (Belgia), jota oikeudella on kutsuttu,
luostarien ja papiston maaksi, on tullut yhteiskunnallisen
vallankumouksen Eldoradoksi."
Ylenmääräiset sotavarustukset.
Uhkaavan vallankumouksen pelko vie kaikki "kristikunnan" kansat
ylenmääräisiin sotavarustuksiin. Eräs lontoolainen sanomalehti
mainitsee, että viiden Europan kansan sotakassat tekevät yhteensä
6,525,000,000 frangia, hävittääkseen kaikella tällä ihmisiä ja
tavaroita sodassa. Ja Yhdysvaltain sotaosasto ilmotti vuonna 1895
armeijain suuruuden seuraavasti: Itävalta-Unkarilla 1,794,175 miestä;
Belgialla 140,000; Englannilla 662,000; Ranskalla 3,200,000; Saksalla
3,700,000; Italialla 3,155,086; Venäjällä 13,014,865; Espanjalla
(erikoisjoukkoja) 400,000, Sveitsillä (nostoväkineen) 486,000.
Sitävastoin on Yhdysvalloilla 141,846 miestä kehittyneitä joukkoja,
mutta se voi asestaa 9,582,806. Täytyy olla yhtä mieltä New York
Heraldin kanssa:
"Ensi sota Europassa aiheuttaa tähän saakka tuntemattoman hävityksen.
Ennenkuulumattomat armeijat ovat huolellisesti opetettuja ja
asestettuja melkeinpä täydellisyyteen saakka. Tosin väitetään, että
nämä armeijat ovat rauhan takeina, mutta ne aiheuttavat niin suuria
kustannuksia, että niiden painostuksesta välttämättömästi nousee sota."
Näiden laajalle ulottuvien sotavarustusten kautta täyttyy selvästi
Joelin ennustus (3: 9--11): "Julistakaa tätä pakanain seassa,
pyhittäkää sota, herättäkää sankarit, lähestykööt, astukoot esille
kaikki sotamiehet! Takokaa vannaanne miekoiksi ja viikatteenne
keihäiksi! Heikko sanokoon: minä olen sankari! Kiiruhtakaa ja tulkaa,
kaikki te pakanat ympäristöltä ja kokoontukaa". Eikö tämä huuto käy
läpi maailman meidän aikanamme? Eikö niin hyvin vahva kuin heikkokin
valmistaudu tulevaa taistelua varten? Eikö nimikirkko pyri vuodattamaan
sodan henkeä miespuoliseen nuorisoon? Eivätkö kansat kokoa mahtavia
sotajoukkoja ja eivätkö he verota kansoja melkeinpä yli sen voimien
valmistautuakseen sotaan, suureen hätään, jonka he näkevät nopeasti
lähestyvän?
Huuto: Rauha, rauha.
Mutta huolimatta siitä, että Jumalan tuomio kaikista kansoista on
ilmeinen, ja huolimatta siitä, että monet äänet vastustamattomasti
kohotetaan nykyisten asiain järjestystä vastaan, koettavat muutamat
kätkeä pelkonsa huutamalla: "Rauha, rauha" vaikka ei rauhaa olekaan.
Tämä huuto kuului suuresta laivaparaadista, joka pidettiin Pohjanmeren
kanavan avajaisissa vuonna 1895. Saksan keisari, joka luottaa miekkaan
erehtymättömänä välikappaleena rauhan rikkomuksia vastaan, oli
kehottanut kaikkia kansoja lähettämään sotalaivoja (näitä
rauhansäätäjiä) tähän juhlallisuuteen, ja yli sata näitä
liikkuvia rautalinnotuksia, niiden joukossa kaksikymmentä
jättiläistaistelualusta, saapui, kaikki täysin asestettuina ja kyeten
kehittämään seitsemäntoista (engl.) penikulman nopeuden tunnissa.
"London Spectator" sanoo, "että on vaikeata käsittää sellaista voimaa,
joka muutamassa harvassa tunnissa voisi lakaista pois suurimman
merikaupungin ja hukuttaa maailman yhdistyneen kauppalaivaston meren
pohjaan. Kielissä kokoontunut laivasto oli todennäköisesti suurimman
mahdollisen taistelu-voiman kokoumus, edellyttäen ettei taistelu
koskaan kestä kauvempaa kuin räjähdysvarastot". Nämä laivat
varustuksineen maksoivat satoja miljonia dollareita, ja noiden
ylhäisten vieraiden kestitsemiseksi sai Saksan kansa maksaa 10,000,000
markkaa. Saksan keisarin ja vieraiden edustajain puheet koskivat
"rauhan uutta aikakautta", mutta kauniita puheita ja kanunain mahtavaa
pauhua, jolla kuninkaat ja keisarit julistivat: "Rauhaa, rauhaa!" ei
kansa tulkinnut seuraavan sanoman täyttymiseksi: "Maan päällä rauha, ja
ihmisille hyvä mielisuosio". Se ei ehdottanut mitään parannusta
yhteiskunnallisia vaikeuksia vastaan, ei mitään helpotusta köyhien ja
onnettomien joukkojen taakoille, ei se myöskään vakuuttanut hyvästä
tahdosta maan päällä, olkoonpa kansakuntain välillä tai hallitusten ja
kansain välillä. Se oli sentähden ilveilyä, suuri, rohkea
kansallisvääryys, ja kansa katseli sitä juuri sellaisena.
"Chicago Chronicle" sanoi: "Kielin luona tapahtunut näytelmä oli mitä
suurinta teeskentelyä. Kun rauhan työtä kiitetään, tehdään se mahtavien
sotalaivojen läsnäollessa. Kuolevaiset viholliset kokoontuvat ja
näyttävät aseitaan, kätkien vihollisuuden pakotetun ystävyyden taakse.
Kohteliaisuudesta annetaan kanunain jyristä. Keisari itse sanoi
kokoontuneen laivaston rauhan ja Europan kansain yhteistyön
vertauskuvaksi Europan sivistyksen voimassa pysyttämiseksi ja
kehittämiseksi, mutta kokemus opettaa päinvastaista. Se, jolla on
pyssy, haluaa ampua sillä. Niin tarvitsee myöskin sotaa se kansa, joka
on valmistautunut siihen. Ainoa, mikä uhkaa Europan rauhaa, on se
tosiasia, että jokainen kansa on valmis sotaan. Kielin kanava tekee
palvelusta sivistykselle, mutta sen avajaistapa ylisti raakalaisuutta.
Se kaivettiin kaupan elvyttämiseksi, mutta se vihittiin kokoamalla
kauppaahävittäviä laivoja".
Kovaääninen ja yhteinen huuto: "Rauha, rauha!" vaikkei rauhaa olekaan,
muistuttaa meitä voimakkaasti profetta Jeremian kautta annetusta Herran
sanasta: "Heidän pienistänsä alkaen aina suuriinsa asti he kaikki
väärää voittoa ahnehtivat, ja profetoista alkaen aina pappiin asti he
kaikki petosta tekevät. Ja he parantavat kansani tyttären haavan
helpoimmiten, sanoen: 'Rauha, rauha!' vaikka ei rauhaa olekaan. He ovat
joutuneet häpeään, sillä he ovat tehneet kauhistusta; kuitenkaan eivät
ota hävetäksensä häväistystänsä eivätkä tiedä olla häpeissänsä.
Sentähden he kaatuvat kaatuvien joukossa; minun etsikkoaikanani he
kompastuvat, sanoo Herra." -- Jer. 6: 13--15.
* * * * *
Suuren valkoisen valtaistuimen edessä.
Nyt päivä suuri saapuu, tuo päivä helteinen,
Kuin Herran tuomioistuin on eessä kansojen,
Kun tuodaan Vanhan luokse tuo Poika Ihmisen
Ja kansain joukot suuret tuo hälle kiitoksen.
Kas tuopa vasta kruunaus, kun eessä istuimen
Nyt Kristus kruunun, vallan saa jo yli kansojen.
Ja silloin Herran luokse myös morsian johdetaan.
Hän valkovaipassansa jo häihin saatetaan.
Tää puhdas joukko saapi myös jakaa kunnian,
Kun otsissansa loistaa nimi yljän kirkkahan.
Kas nuopa vasta oivat häät, kun eteen istuimen
Vie Kristus morsiusjoukkonsa nyt siihen yhtyen.
Kas puku purppurassa on Sana Jumalan --
Hän taivaan joukot johtaa nyt yli maailman.
Hän viinikuurnan polkee, myös kansat tuomitsee.
Ja kohta ainaiseksi jo pimeys pakenee.
Kas tuopa vasta voitto on, kun eessä istuimen
Maan herrat heittää kruununsa nyt eteen Kristuksen.
Kun haudoista on nousseet nuo monet miljoonat,
Niin Herran voidellulle he kunnian kantavat.
Myös pelastetut joukot nuo maahan lankeevat,
Ja kaikkein kuninkaaksi nyt Karitsan kruunaavat.
Kas tuopa vasta kunnia, kun eessä istuimen
Maan myriaadit polvistuu hänt' nöyräst' kiittäen.
Oi kuinka suuri voitto! miss' kärki kuoleman?
Nyt Eeden uudistettu ei järky konsanaan.
Vaan Jahven istuin kestää kautt' aikakausien.
Ja kiitoslaulu kaikuu nyt vuodest' vuotehen.
Kas tuopa vasta riemu on, kun eessä istuimen.
Nyt halleluja-laulu soi ja kiitos ainainen.