Profetallisia lausuntoja siitä. -- Aika lähellä. -- Tämän osan
tarkotus. -- Ylimalkaisia havaintoja.
"Koston päivä oli mielessäni, ja lunastuksen vuosi oli tullut."
"Sillä Herralla on koston päivä ja makson vuosi Siionin asiata
ajaessa." -- Jes. 63: 4; 34: 8.
Siten viittaa profetta Jesaja siihen hädän aikaan, jota Daniel (12: 1)
kuvailee "ahdistuksen aikana, jommoista ei ole ollut siitä saakka, kun
ihmiset rupesivat olemaan, aina tähän asti"; siihen aikaan, josta
Malakia (4: 1) sanoo: "Katso, se päivä tulee palava niinkuin pätsi; ja
kaikki ylenkatsojat ja kaikki jumalattomat tulevat akanoiksi"; aikaan,
josta apostoli Jaakob (5: 1--6) sanoo, että silloin rikkaat itkevät ja
valittavat sitä kurjuutta, joka kohtaa heitä. Ja Joel (2: 2) kuvailee
samaa aikaa "pimeyden ja sumun päivänä, pilven ja synkeyden päivänä", ja
Aamos (5: 20) sanoo: "Herran päivä on pimeä, eikä valoisa, ja hämärä
ilman mitään valkeutta". Ja Jeesuskin mainitsee tämän ajan "suurena
ahdistuksena", joka on luonteeltaan niin hävittävä, että jos ei sitä
lyhennettäisi, niin ei yksikään liha pelastuisi sen hävitykseltä.
Monesta raamatunpaikasta käy ilmeisesti selville, että tämä pimeä ja
sumuinen päiviä, jota profetat näin ovat kuvailleet, on ihmiskunnan
tuomiopäivä sekä yhteiskuntiin että kansoihin nähden -- kansojen
kostamisen päivä. Mutta kun katsellaan näitä raamatunpaikkoja, niin
tulee muistaa erotus kansojen tuomion ja erityisten yksilöiden tuomion
välillä. Tosin muodostuvat kansat yksityisistä, ja yksityiset ovat
suureksi osaksi vastuussa kansojen kulusta ja heidän täytyy kärsiä
kovasti niiden vaikeuksien aikana, jotka kohtaavat kansaa
kokonaisuudessaan; mutta siitä huolimatta on ihmissuvun tuomitseminen
yksityisinä kokonaan toista kuin kansojen tuomitseminen.
Niinkuin jo olemme nähneet ["Raamatuntutkisteluja" I os. 8 luv.], on
Tuhatvuotiekausi maailman yksityisten tuomiopäivä. Silloin tuomitaan
eli asetetaan koetteelle ijankaikkisen elämän saamiseksi kaikki ihmiset
yksityisinä eikä yhteisesti kansoina tai muina järjestöinä uuden liiton
suotuisilla ehdoilla, samalla kuin heillä on selvä ymmärrys totuudesta
ja samalla kuin heille annetaan kaikki mahdollinen apu ja vaikutus,
jotta he voisivat tehdä oikein. Kansakuntain tuomio, joka nyt
tapahtuu, on tuomio inhimillisten (niinhyvin uskonnollisten kuin
maailmallistenkin) järjestelmien ja laitosten kelvollisuudesta.
Maailman järjestelmillä on ollut pitkä valta-aika, ja nyt kun "pakanain
ajat" ovat loppumaisillaan, täytyy näiden järjestelmien tehdä tili. Ja
Herran tuomio, joka edeltäpäin on ilmaistu profettain kautta niistä,
kuuluu, ettei yhtäkään niistä katsota arvolliseksi uudestaan saamaan
sellaista valta-aikaa itselleen tai pitempää olemassaoloa. On määrätty,
että valta otetaan pois heiltä, ja että hän, jolla on oikeus siihen,
ottaa Valtakunnan huostaansa sekä saa kansat perinnökseen. -- Hes. 21:
27; Dan. 7: 27; Ps. 2:8; Ilm. 2: 26, 27.
Kuule mitä Herra sanoo kansoille, jotka ovat kokoontuneet hänen eteensä
tuomiolle: "Lähestykää, te kansat, kuulemaan; te sukukunnat tarkatkaa;
kuulkoon maa ja mitä siinä on, maanpiiri ja kaikki, mitä siinä syntyy.
Sillä Herra on vihainen kaikille kansoille ja närkästynyt kaikille
heidän sotajoukoillensa." (Jes. 34: 1, 2.) "Herra on... ijanlkaikkinen
kuningas. Hänen vihastumisestansa vapisee maa, ja kansat eivät kestä
hänen kiivauttansa." (Jer. 10: 10.) "Jyrinä käy maan ääriin asti, sillä
Herralla on riita-asia kansoissa... Näin sanoo Herra Sebaot: Katso
onnettomuus lähtee kansasta kansaan ja kova myrsky (suuret
kapinaliikkeet, hätä ja hämmennys) nousee maan ääristä. Ja Herran
surmaamia on oleva sinä päivänä maan ääristä maan ääriin asti."
(Jer. 25: 31--33.) "Sentähden odottakaa minua, sanoo Herra, kun minäkin
aikanani nousen saaliille, sillä minun oikeuteni (päätökseni) on koota
kansat yhteen; kunnes minä saatan valtakunnat kokoon vuodattaakseni
heidän päällensä minun kiivauteni, koko minun vihani tulen! Sillä minun
kiivauteni tulessa koko maa (nykyinen yhteiskuntajärjestys) kulutetaan.
Sillä silloin (senjälkeen) minä teen kansain huulet puhtaiksi, että he
kaikki avuksensa huutaisivat Herran nimeä ja palvelisivat häntä
yksimielisesti." -- Sef. 3:8, 9; Luukk. 21: 25.
Olemme jo osottaneet ["Raamatuntutkistelujen" II osassa], että aika on
lähellä, ja että ne tapahtumat, jotka kuuluvat Jehovan päivään,
toteutuvat jo ympärillämme. Niiden ainesten, jotka nyt vaikuttavat
ennustetun hädän suuntaan, täytyy välttämättömästi muutaman vuoden
kuluessa saavuttaa kypsyytensä. Ja lujan profetallisen sanan mukaan saa
nykyään elävä suku olla tämän kauhean hädän todistajana ja elää
ratkaisevassa taistelussa. -- Matt. 24: 34.
Kiinnittäessämme huomion tähän aineeseen, ei aikomuksemme ole herättää
ainoastaan kummastusta tai koettaa tyydyttää tyhjää uteliaisuutta. Emme
myöskään voi toivoa saavamme sillä aikaan sellaista katumusta ja
parannusta ihmisten sydämissä, joka aikaansaisi muutoksen nykyisessä
yhteiskunnallisessa, valtiollisessa ja uskonnollisessa järjestelmässä,
ja siten kääntäisi pois tulevan onnettomuuden. Lähestyvä hätä on
välttämätön. Valtavat alkusyyt ovat kaikki vaikuttamassa, eikä mikään
inhimillinen voima kykene estämään niiden vaikutusta ja kehittymistä
varmaan loppuunsa. Vaikutusten täytyy seurata, niinkuin Herra on
ennakolta nähnyt ja ennustanut. Ei kukaan muu kuin Jumala voisi
pysähdyttää nykyisten tapahtumain virran kulkua. Mutta hän ei tee sitä,
ennenkuin ne katkerat kokemukset, jotka tämä taistelu tuo mukanaan,
ovat painaneet opetuksensa ihmisten sydämiin.
Tämän osan päätarkotuksena ei siis ole valaista maailmaa, joka muuten
voi käsittääkin ainoastaan tapahtumain ajatuksen eikä kysykään muita
johtopäätöksiä. Aikomuksemme on sitävastoin edeltäpäin varottaa,
asestaa, lohduttaa, kehottaa ja vahvistaa "uskon huonekunnan" jäseniä,
niin etteivät he menettäisi rohkeuttaan ja säikähtäisi, vaan voisivat
olla täydellisessä sopusoinnussa Jumalan menettelytavan kanssa,
silloinkin kun hän antaa maailmalle mitä ankarimman rangaistuksen ja
kurituksen, nähdessään uskon silmällä siitä koituvan ihanan
vanhurskauden ja pysyväisen rauhan tuloksen.
Koston päivä sisältyy luonnollisella tavalla Jumalan rakkaudesta
rikkaaseen suunnitelmaan, senkautta että hänen tarkotuksensa on
kukistaa sillä koko nykyisten asiain järjestys valmistuksena Jumalan
valtakunnan perustamiselle maan päälle ijankaikkisiksi ajoiksi --
Kristuksen, Rauhanruhtinaan, hallitessa.
Kun profetta Jesaja (63: 1--6) asettaa itsensä hengessä Evankelikauden
elonkorjuun loppuun, näkee hän mahtavan voittajan, joka on ihanassa
puvussa (vallalla ja voimalla puettuna), ja joka kulkee kiivaasti
eteenpäin, voittaen kaikki vihollisensa, joiden veri roiskuu koko hänen
puvulleen. Profetta kysyy, kuka tuo ihmeellinen vieras on, sanoen:
"Kuka on hän, joka Edomista tulee, punaisissa vaatteissa Bosrasta, tuo
kaunis puvussansa, joka kävelee suuressa voimassansa?"
Tulee muistaa, että Edom oli nimi, joka annettiin Jaakobin
kaksoisveljelle Eesaulle, senjälkeen kun hän oli myynyt
esikoisoikeutensa. (1 Moos. 25: 30--34.) Tätä nimeä käytettiin sitten
myöskin niinhyvin hänen jälkeläisistään kuin siitä maastakin, jossa he
asuivat. (Katso 1 Moos. 25: 30; 36: 1; 4 Moos. 20: 18, 20, 21; Jer. 49:
17.) Niinollen on nimi Edom sopiva vertauskuva ihmisluokasta, joka tänä
aikana niinikään on myönyt esikoisoikeutensa, tehden sen yhtä pienestä
korvauksesta kuin se hernekeitto oli, joka vietteli Eesaun. Profetat
käyttivät usein nimeä Edom tässä merkityksessä tarkottaen sitä suurta
ihmisjoukkoa, joka tunnustaa olevansa kristitty, ja jota toisinaan
meidän aikanamme kutsutaan "kristityksi maailmaksi" ja "kristikunnaksi"
(s.o. Kristuksen valtakunnaksi), jotka nimitykset jokaisen ajattelevan
ihmisen pitäisi tunnustaa aivan vääriksi, sentähden että nuo osottavat
suurta ymmärtäväisyyden puutetta Kristuksen valtakunnan todellisesta
tarkotuksesta ja luonteesta niinhyvin kuin sen perustamisen määrätystä
ajasta ja määrätystä tavastakin. Nämä nimet ovat itse asiassa julkeata
kerskumista, joka edustaa väärin totuutta. Pääasiassa Europan ja
Amerikan kansat käyttävät tätä yhteistä nimitystä "kristitty maailma".
Mutta muodostavatko nämä sitte todellakin kristityn maailman? Kuule
kanunain pauhetta, asestettujen sotalaumain lukuisten joukkojen
töminää, räjähtäväin kranattein paukkinaa, sorrettujen vaikerrusta
ja vihastuneitten kansakuntain mutinaa, kuinka kaikki tämä
korviasärkevällä tavalla vastaa ei! Muodostavatko nämä kansat
Kristuksen valtakunnan -- tosikristikunnan? Kuka tahtoo ottaa
_todistaakseen_ niin ihmeellisen väitteen? Se, joka koettaisi sitä,
huomaisi totisesti pian sen petoksen, joka on tuossa kohtuuttomassa ja
paikkansapitämättömässä vaatimuksessa.
On hyvin selvää, että vertauskuvallinen nimi "Edom" erittäin hyvin
sopii "kristikuntaan". Niillä kansoilla, jotka muodostavat n.k.
kristikunnan, on ollut suuri etu ennen kaikkia muita kansoja, senkautta
että Jumalan sana on annettu heille, niinkuin se vanhan liiton aikana
annettiin Israelin kansalle. Seurauksena siitä valaisevasta
vaikutuksesta, jota tämä sana harjottaa sekä suorasti että epäsuorasti,
ovat kaikki sivistyksen siunaukset tulleet näiden kansojen osaksi. Ja
muutamien harvojen pyhien ("pienen lauman") läsnäolo heidän
keskuudessaan, pyhien, joita saman sanan vaikutus on kehittänyt, on
ollut "maan suolana", joka osaksi on varjellut heidät täydellisestä
tapainturmeluksesta. Jumalallisen esimerkkinsä ja innokkaan elämän
sanan esittämisensä kautta ovat he olleet "maailman valona", joka on
osottanut ihmisille tien takasin Jumalan ja vanhurskauden tykö. Mutta
ainoastaan muutamat harvat kaikista näistä suosituista kansoista ovat
asianmukaisesti käyttäneet hyväkseen etunsa, jotka he ovat saaneet
perintönä, koska ovat syntyneet niissä maissa, jotka Jumalan sanan
vaikutus on siunannut joko suorasti tai epäsuorasti.
Eesaun tavoin ovat kristikunnan joukot myyneet esikoisoikeutensa --
erikoiset etunsa. Kun sanomme joukot, niin emme tarkota ainoastaan
aivan tietämättömiä ja välinpitämättömiä vaan myös sitä suurta
maailmallisten ihmisten joukkoa, ihmisten, jotka tunnustautuvat
Kristuksen uskoon ja siten ovat nimeltään kristityitä, mutta joilla ei
ole Kristuksen elämää itsessään. Nämä ovat pitäneet parempana nykyisten
maallisten etujen niukkojen palojen nauttimista kuin Jumalan yhteydestä
johtuvia siunauksia ja oikeutta saada jakaa Kristuksen kanssa se ihana
perintö, joka on luvattu kaikille niille, jotka uskollisesti vaeltavat
hänen askeleissaan itsensäuhrautumisen kaidalla tiellä. Vaikka nämä
ovat _nimeksi_ Jumalan lapsia -- Evankelikauden henkinen Israel
nimeksi, josta luonnollinen Israel Juutalaiskautena oli esikuva -- niin
eivät he kumminkaan todellisuudessa kunnioita ollenkaan tai korkeintaan
ainoastaan hyvin vähän Jumalan lupauksia, eivätkä usko niihin. Vaikka
valtavalla joukolla on Kristuksen nimi ja vaikka he luulevat ja
väittävät muodostavansa Kristuksen seurakunnan, vaikka he ovat
perustaneet suuria järjestelmiä, jotka edustavat eri hajaannuksia
kristikunnassa, jonka he väittävät Kristuksen ruumiiksi, vaikka he ovat
tehneet monta ja paksua n.k. "järjestelmällisen jumaluusopin" nidosta,
jotka kumminkin itse asiassa ovat perinpohjin sekaisia, ja vaikka he
opettaakseen jumaluusoppiansa ovat perustaneet lukuisia kouluja ja
seminaareja sekä tehneet monta muuta "voimatekoa" Kristuksen nimessä --
tekoa, jotka kumminkin usein ovat suorassa ristiriidassa hänen sanansa
kanssa, muodostavat he kumminkin Edom luokan, joka on myynyt
esikoisoikeutensa. Tämä luokka käsittää melkein koko "kristikunnan" --
kaikki n.k. kristityissä maissa syntyneet, jotka eivät ole käyttäneet
hyväkseen Kristuksen evankeliumin etuja ja siunauksia sekä muodostaneet
elämäänsä sen jälkeen. Jälelle jääneet kristikunnassa ovat harvat
vanhurskautetut, pyhitetyt ja uskolliset, jotka elävän uskon kautta
ovat yhdistetyt Kristuksen kansaa, jotka pysyvät "oksina" hänessä,
totisessa viinipuussa. Nämä muodostavat Jumalan totisen Israelin; he
ovat totisia israelilaisia, joissa ei ole yhtään petosta.
Vertauskuvallinen Edom Jesajan ennustuksessa vastaa Ilmestyskirjan
vertauskuvallista Babylonia, josta myöskin puhutaan Jesajan, Jeremian
ja Hesekielin ennustuksissa. Siten on Herra profettainsa kautta
määritellyt ja kuvannut sen suuren järjestelmän, jolle ihmiset ovat
antaneet väärän nimen "kristikunta", s.o. Kristuksen valtakunta.
Niinkuin koko Edomin maa vertauskuvaa koko "kristikuntaa", niin
vertauskuvaa myöskin Edomin pääkaupunki, Bosra, kirkkohallintoa,
kristikunnan parhainta linnotusta. Profetta esittää Herran voitokkaana
sodankävijänä, joka toimittaa suuren teurastuksen Edomissa ja
erittäinkin Bosrassa. Nimi Bosra merkitsee "lammastarhaa". Bosra on
vielä tunnettu vuohistaan ja Herran miekan sanotaan olevan täynnä
"karitsain ja kauristen verestä" tuona koston päivän teurastuksen
aikana. (Jes. 34: 6.) Kauriit vastannevat "lustetta" ja karitsat
vertauskuvannevat ahdistuksesta tulevia pyhiä (Ilm. 7: 14; 1 Kor.
3: 1), niitä Jumalan lapsia, jotka laiminlöivät käyttämästä hyväkseen
tarjotut tilaisuudet ja jotka eivät juosseet niin, että he olisivat
voineet saavuttaa korkean kutsunsa voittopalkinnon, ja joita sentähden,
vaikka Herra ei hylännyt heitä, ei kumminkaan voitu katsoa arvollisiksi
pakenemaan suurta hätää, kehittyneinä "lampaina", kutsuttuina,
valittuina ja uskollisina.
Profetta kysyy: "Kuka on hän, joka Edomista tulee punaisissa vaatteissa
Bosrasta?" Vastaus kuuluu: "Minä olen, joka puhun vanhurskautta ja voin
kyllä auttaa". Hän on se sama mahtava, jota Johannes (Ilm. 19: 11--16)
kuvailee kuningasten Kuninkaana ja herrain Herrana, Jehovan voideltu,
siunattu Lunastajamme ja Herra Jeesus.
Profetta kysyy edelleen: "Miksi ovat vaatteesi punaiset, ja pukusi kuin
kuurnan polkijan?" Kuule vastaus: "Minä yksinäni poljin kuurnan, eikä
kenkään kansoista ollut kanssani. Minä poljin heitä vihassani ja
tallasin heitä kiivaudessani; ja heidän verensä pirskui vaatteilleni,
ja minä tahrasin koko pukuni. Sillä koston päivä oli mielessäni, ja
lunastuksen vuosi oli tullut. Minä katselin ympärilleni, mutta ei ollut
auttajaa. Minä hämmästyin, mutta ei ollut sitä, joka minua tuki.
Silloin käsivarteni (voimani) minulle avun antoi ja kiivaus tuki minua.
Ja minä tallasin kansoja vihassani ja juovutin heitä kiivaudessani ja
kaasin heidän voimansa (verensä) maahan." ja Patmokaen profetta lisää:
"Hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivastuksen viinikuurnan".
-- Ilm. 19:15.
Viinikuurnan polkeminen on viininviljelijän viimeinen osa työstä
elonkorjuussa. Sitä ennen on korjaamis- ja kokoamistyö täydelleen
suoritettu. Samaten on laita tähän henkiseen korjuuseenkin
nähden: Jumalan vihan viinikuurnan polkeminen, johon heitetään "_maan_
viinipuun hedelmät (väärän viinipuun, joka vääryydellä on omistanut
itselleen kristityn nimen ja väittänyt olevansa Kristuksen valtakunta),
kun sen tertut ovat täysin kypsyneet" (Ilm. 14: 18--20), vertauskuvaa
nykyisen tapahtumista rikkaan elonkorjuun ["Raamatuntutkisteluja" III
osa, 6 luku] viimeistä työn osaa. Viinikuurnan polkeminen valaisee
suuren hädän ja ahdistuksen viimeisiä tapahtumia, hädän ja ahdistuksen,
joka kohtaa kaikkia kansoja, ja josta Raamattu on niin runsaasti
edeltäpäin varottanut meitä.
"Kuningasten Kuningas" esitetään _yksin_ viinikuurnan polkijaksi. Tämä
sanoo meille, että Jumalan voima, eikä ainoastaan ihmisten, saa aikaan
tämän maailman valtakuntien kukistumisen. Jumala rankaisee voimassaan
kansoja ja lopullisesti "saattaa oikeuden (vanhurskauden ja totuuden)
voitolle". "Hän lyöpi maata suunsa sauvalla ja huultensa hengellä
(totuutensa voimalla ja hengellä) tappaa jumalattoman." (Jes. 11: 4;
Ilm. 19: 15; Ps. 98: 1.) Ei kukaan inhimillinen sotapäällikkö saa
kunniaa siitä voitosta, joka tulevaisuudessa voitetaan totuuden ja
vanhurskauden hyödyksi. Hurjaksi ja raivokkaaksi koituu riehuvien
kansojen taistelu, ja taistelutanner niinhyvin kuin kansojen kurjuuskin
tulee maailman laajuiseksi. Eikä ole ketään inhimillistä Aleksanderia.
Caesaria tai Napoleonia, joka voi saada järjestyksen aikaan tuossa
kauhistuttavassa hämmennyksessä. Mutta lopulta tulee tunnetuiksi
kaikille, että kuningasten Kuningas ja herrain Herra sai mahtavan
voimansa kautta suuren voiton oikeuden ja totuuden asian hyväksi sekä
rankaisi vääryyden ansion jälkeen.
Kaikki tämä saatetaan täytäntöön Evankelikauden lopussa, ja tapahtuu
niin, koska, niinkuin Herra selittää profetan kautta, Herran
lunastuksen (vapahduksen) vuosi on tullut, ja koska "Herralla on koston
päivä ja makson vuosi Siionin asiata ajaessa." (Jes. 63: 4; 34: 8.)
Herra on koko aikakauden aikana pannut merkille vihollisuuden ja
taistelut nimi-Siionissa eli nimikristikunnassa. Hän on nähnyt, kuinka
hänen uskolliset pyhänsä ovat saaneet taistella totuuden ja oikeuden
puolesta, sekä kuinka heidän vanhurskauden tähden on täytynyt kärsiä
vainoakin niiden puolelta, jotka ovat vastustaneet heitä Herran
nimessä. Viisaiden tarkotustenaa perustuksella ei Herra ole ryhtynyt
asiaan, mutta nyt on tullut koston päivä ja Herralla on riita-asia
heidän kanssaan niinkuin on kirjotettu: "Sillä Herralla on riita-asia
maan asukasten kanssa, koska ei totuutta, ei rakkautta, eikä Jumalan
tuntoa ole maassa. Vannotaan ja valhetellaan, murhataan ja varastetaan
ja avioliittoa rikotaan -- sitä tehdään, ja toinen veren vika toistansa
seuraa. Sentähden suree maa, ja kaikki sen asukkaat nääntyvät." (Hos.
4: 1--3.) Tämä ennustus, jonka täyttymys oli niin totta luonnolliseen
Israeliin nähden, on epäilemättä myöskin yhtä totta kaksinkertaisessa
sovellutuksessaan nimeltänsä henkiseen Israeliin, kristikuntaan nähden.
"Jyrinä käy maan ääriin asti, sillä Herralla on riita-asia kansoissa.
Hän käy oikeudelle kaiken lihan kanssa: Jumalattomat, ne hän antaa
miekan omiksi, sanoo Herra." "Kuulkaa kuitenkin mitä Herra sanoo:
Kuulkaa Herran riita-asiaa, te vuoret (valtakunnat) ja te (tähän
saakka) muuttumattomat (horjumattomat) maan (yhteiskunnan) perustukset!
sillä Herralla on riiita-asia (hyljätyn) kansansa kanssa."
-- Jer. 25: 31; Miika 6: 1, 2.
Kuunnelkaamme taas profetta Jesajaa tämän taistelun suhteen:
"Lähestykää, te kansat, kuulemaan; te sukukunnat tarkatkaa; kuulkoon
maa ja mitä siinä on, maan piiri ja kaikki mitä siinä syntyy (kaikki
itsekkäät ja pahat asiat, jotka johtuvat maailman hengestä). Sillä
Herra on vihainen kaikille kansoille ja närkästynyt kaikille heidän
sotajoukoillensa; hän on heidät kironnut ja antanut heidät
tapettaviksi... Heidän maansa juopuu verestä, ja heidän tomunsa
ravitaan rasvalla. Sillä Herralla on koston päivä ja makson vuosi
Siionin asiata ajaessa." -- Jes. 34: 1. 2, 4, 7, 8.
Tällä tavalla lyö Herra kansoja ja opettaa heidät tuntemaan voimansa,
ja hän vapahtaa uskollisensa, jotka eivät vaella joukkojen mukana
pahalla tiellä, vaan jotka kieron ja nurjan sukukunnan keskellä
kokonaan ja täydellisesti seuraavat ja tottelevat Herraa Jumalaansa. Ja
tämä kauhistuttava tuomio maailmasta, kun kansoja särjetään niinkuin
saviastioita, tuo myöskin mukanaan arvokkaita opetuksia ihmisille, kun
he sitten tuomitaan henkilökohtaisesti Kristuksen tuhatvuotisen
hallituksen aikana. Siten muistaa Herra vihassaan laupeutta.
* * * * *
Herran päivä.
Nyt nuolen lailla maailmaan on tieto iskenyt.
Mi kruunupäitä peljättää ja järkkymäänkin saa.
Sen taivaan Herra itse on jo ammoin, ammoin päättänyt.
Ja nyt sen täyttymistä vaan, maat, taivaat vartoaa.
On totuus miekka terävä. Se kaiken katkoaa,
Mi väärää on ja vaihetta ja ylpeätä vaan.
Se vuoret korkeet kohta vaan jo aivan, aivan tasottaa,
Ja tomusta se korottaa nuo nöyrät lapset maan.
Ei toinen toistaan sortaa saa, ei vääryys kukoistaa;
Ja luontokappaleetkin nuo nyt irti päästetään,
Kun huokaukset niidenkin jo taivoon, taivoon kohoaa,
Ja rauha kaikkein keskuuteen niin kauniist' säädetään.
Oi, armas aika autuas, kun Herra hallitsee!
Kun sopusointu, rakkaus saa vallan päällä maan:
Kun toinen toistaan palvelee ja helläst', helläst' hoitelee,
Ja Herralle soi ylistys kautt' maailmoiden vaan!