Harmagedonin taistelu.
"_Ja kuudes enkeli vuodatti maljansa isoon Eufrat-jokeen, ja sen vesi
kuivui, että tie valmistuisi idästä tuleville kuninkaille. Ja minä näin
lohikäärmeen suusta ja pedon suusta lähtevän kolme saastaista henkeä,
sammakon muotoista. Sillä ne ovat perkeleitten henkiä, jotka tekevät
ihmeitä; ja ne lähtevät koko maanpiirin kuningasten luo kokoamaan
heidät sotaan Jumalan kaikkivaltiaan suurena päivänä. Katso minä tulen
niinkuin varas; autuas on se, joka valvoo ja säilyttää vaatteensa,
ettei hän kulkisi alastomana, eikä hänen häpiätänsä nähtäisi. Ja ne
kokosivat heidät siihen paikkaan, jota hebreaksi nimitetään
Harmagedon_." -- Ilm. 16: 12--16.
Harmagedon on hebrealainen sana ja merkitsee Megiddon kumpu eli
Hävityksen vuori. Megiddonilla oli hyvin huomattava asema Esdraelon
tasangon etelä-osassa, se kun oli hyvin tärkeän, vuoristoon johtavan
solan varrella. Tämä kohta oli hyvin suuri taistelupaikka
Palestiinassa, jossa monta kuuluisaa Vanhan testamentin taistelua on
taisteltu. Siellä Gideon ja hänen pieni joukkonsa hämmästyttivät ja
ajoivat pakosalle midianilaiset, jotka hävittivät toinen toisensa
taistelussaan. (Tuom. 1: 19--23.) Siellä filistealaiset voittivat
kuningas Saulin. (1 Sam. 31: 1--6.) Siellä farao Neko löi kuningas
Josijan eräässä onnettomimmista taisteluista, mitä Israelin historiassa
tunnetaan. (2 Aik, 35: 22--28.) Siellä asuivat myöskin kuningas Aahab
ja hänen vaimonsa Iisebel, Jisreelin kaupungissa, jossa Iisebeliä
myöhemmin kohtasi kauhea kuolema. -- 2 Kun. 9: 30--37.
Taistelut olivat eräässä merkityksessä esikuvallisia. Midianilaisten
tappio pelasti Israelin kansan orjuudesta. Siten esikuvasi Gideon ja
hänen joukkonsa Herraamme ja Seurakuntaa, jotka tulevat vapauttamaan
ihmiskunnan synnin ja kuoleman orjuudesta. Kuningas Saulin kuolema ja
hänen valtakuntansa kukistuminen filistealaisten kautta avasi tien
Daavidin hallitukselle, joka Daavid oli esikuva Messiaasta. Kuningas
Aahab esikuvasi maallista hallitusta, jota Ilmestyskirjassa on
esikuvallisesti kutsuttu "Lohikäärmeeksi". Kuningatar Iisebel esikuvasi
suurta porttoa, Babelia, ja sellaisena kutsutaan häntä nimeltä. "Sinä
suvaitset tuota naista, Jesabelia, joka sanoo itseään profetaksi ja
opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani." -- Ilm. 2: 20.
Raamatussa on Herra ilmeisesti nähnyt soveliaaksi yhdistää tämän
kuuluisan taistelukentän, Harmagedonin, nimen siihen suureen taisteluun
totuuden ja eksytyksen, oikean ja väärän, Jumalan ja mammonan välillä,
jolla taistelulla Evankeliaika päättyy ja Messiaan aika alkaa. Hän on
tarkotuksella käyttänyt syvää kuvakieltä Raamatun viimeisessä kirjassa,
ilmeisesti aikoen kätkeä muutamia tärkeitä totuuksia siksi kuin olisi
aika paljastaa ne. Mutta silloin "ei yksikään jumalaton ymmärrä; mutta
viisaat ymmärtävät". (Dan. 12: 10, engl. k.) Jokainen, jonka sydän ei
ole sopusoinnussa Jumalan kanssa, ei ymmärrä; mutta ainoastaan hänen
kansansa viisaat ymmärtävät -- viisas neitsyt luokka Mestarin
vertauksessa. -- Matt. 25: 1--13.
Kun siis ajattelemme tekstiämme, ei meidän tule odottaa mitään kansojen
kirjaimellista kokoontumista Megiddonin kunnaalle. Pikemmin tulee
meidän tarkastaa sitä, mitä tämä vuori esikuvaa. Useita asioita
kutsutaan "Harmagedonin taisteluksi"; tätä lausepartta käytetään
monella tavalla ja monelta kannalta katsottuna. Mutta kristityt
tietävät, että tämä sana Harmagedon kuuluu erityisesti Raamattuun,
jossa sitä käytetään henkisessä merkityksessä. Jos siis nykyään on
sopivaa tutkia Harmagedonin taistelua valtiolliselta kannalta, niin on
varmaankin sopiva aika tutkia sanaa sen oikealta, uskonnolliselta
näkökannalta.
Me tiedämme kaikki, että Ilmestyskirja on täynnä esikuvia. Jumala
näyttää asettaneen tämän kirjan viimeiseksi Raamatussa aikoessaan
kätkeä suuria ja tärkeitä totuuksia. Kaikki raamatuntutkijat ovat
yksimielisiä siitä, että se sisältää arvokkaita totuuksia. Kuitenkin on
Jumala niin taitavasti peittänyt nämä totuudet, että hänen kansansa
menneinä aikoina ei ole kyennyt täydelleen ja selvästi näkemään niitä.
Raamatuntutkijat uskovat, että tämä on ollut Jumalan tarkotus, ei
ainoastaan siksi, ettei näiden totuuksien aika ollut tullut, vaan koska
Jumala aikoi kätkeä totuutensa muutamat piirteet maailmalta. Ihmiskunta
on lakkaamatta käsittänyt väärin Jumalan suunnitelman; sillä Jumala on
viisaudessaan tahtonut, että ne käsitettäisiin väärin. Ilmestyskirjassa
kerrotut totuudet eivät ole maailmaa varten, ei nimikristittyjä varten,
mutta Seurakuntaa, Kristuksen ruumista, pyhiä varten -- "taivaissa
kirjotettua Esikois-Seurakuntaa" varten. Näille tieto tulee "ruokana
aikanaan". "Viisaat ymmärtävät".
Raamattu on tulvillaan Harmagedonkuvauksista. Herramme Jeesus kutsuu
sitä "suureksi ahdistukseksi, jonka vertaista ei ole maailman alusta
tähän asti ollut, eikä tule". (Matt. 24: 21.) Profetta Daniel kuvaa
sitä "ahdistuksen ajaksi, jommoista ei ole ollut siitä saakka, kun
ihmiset rupesivat olemaan, aina tähän asti". (Dan. 12: 1.) Välittömässä
yhteydessä tämän lausuntonsa kamasta selittää Daniel, että silloin
nousee Jumalan edustaja, "Mikael, se suuri ruhtinas, joka seisoo sinun
kansasi (Israelin) lasten puolesta". Sana "Mikael" merkitsee: "Hän,
joka on niinkuin Jumala" -- Jumalan kaltainen. Hän nousee Jumalan
kansan lunastamiseksi, eksytyksen ja vääryyden oikaisemista varten,
oikean ja totuuden pystyttämistä varten, tuodakseen ihmismaailmalle
Jumalan suuren Valtakunnan, jota on saarnattu Aabrahamin päivistä
alkaen.
Messiaan valtakunnan pystyttämisen aika.
Johanneksen ilmestystä, joka on kuvauksien kirja, ei maailma ymmärrä.
Jumala itse on sanonut, että vasta määrättynä aikana voi edes
Seurakunta odottaa ymmärtävänsä sen. Kun profetta Daniel kysyi
näkyjensä merkitystä, vastasi enkeli: "Mene Daniel, sillä ne sanat ovat
suljetut ja sinetillä lukitut lopun ajaksi" -- ei maailman loppumiseen
asti, mutta aikakauden loppuun asti, tämän armotalouden loppuun asti.
"Maa pysyy ijankaikkisesti." -- Saarn. 1: 4.
Apostoli Pietari kertoo meille, että tämä aika päättyy suureen
tulipaloon, joka kuvaa hädän aikaa, jolloin nykyiset laitokset
hävitetään. (2 Piet. 3: 8--13.) Toisessa paikassa Raamattua kuvataan
tätä hirmuista hädän aikaa myrskynä, tuuliaispäänä, tulena, joka
kuluttaa kaiken. Kun nykyinen asiaintila suuressa hädässä on hävinnyt,
pystyttää Jumala itse Valtakuntansa, jota olemme rukoilleet: "Tulkoon
sinun Valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi maankin päällä niinkuin
taivaassa".
"Jos sentähden on jotakin, joka osottaa, että me elämme Evankelikauden
lopussa, jotakin, joka osottaa, että neitseet puhdistavat lamppujaan,
niin voimme olla varmasti vakuutetut, että aika, jolloin viisaat
neitsyeet astuvat kirkkauteen, on aivan lähellä. Mikä siunattu sanoma
onkaan tämä kaikille niille, jotka rakastavat hänen ilmestymistään!"
Samassa ennustuksessa, jossa kerrotaan lopun ajan olevan ajan, jolloin
Jumalassa viisaat ymmärtävät, sanotaan meille, että tänä aikana
huomataan erityisesti kaksi asiaa: ensin "monet menevät edestakasin" ja
toiseksi "tieto lisääntyy". (Dan. 12: 4.) Meidän päivinämme näemme
tämän ennustuksen täyttyneen. Kaikkialla maailmassa ihmiset kulkevat
enemmän edestakasin kuin koskaan ennen. Rautatiet, höyrylaivat,
automobiilit, raitiotiet -- maan päällä, maan alla ja ilmassa -- j.n.e.
kuljettavat ihmiskuntaa kaikkialla. Tiedon yleinen lisääntyminen on
meidän ihmeellisen aikamme yleisenä piirteenä. Jokainen kymmenvuotias
lapsi kykenee lukemaan. Kaikkialla maailmassa on kodeissa kirjoja,
sanomalehtiä, Raamatuita -- sellainen tilaisuus saavuttaa tietoa,
jollaista ei ole ollut sittenkuin ihmisiä rupesi olemaan maan päällä.
Tämän ennustuksen huomattava täyttyminen osottaa aikamme lopun ajaksi,
jolloin nykyinen armohallitus päättyy ja uusi armohallitus pystytetään
-- aika, jolloin Jumalan kansa kykenee käsittämään aseman ja
valmistumaan muutostaan varten.
Tarkastuksen alaisia ovat periaatteet, ei yksilöt.
Kaikki kristityt laskevat Ilmestyskirjan Herramme antamaksi, kuten
apostoli Johanneskin tekee. (Ilm. 1: 1.) Sentähden emme ole
edesvastuussa niistä kuvauksista, joita tässä kirjassa käytetään. Meitä
voidaan monella eri tavalla väärinkäsittää, vieläpä hyvät kristitytkin
tekevät sen, josta syystä me luonnollisesti koetamme mahdollisimman
huolellisesti esittää näkökantamme. Kun ryhdymme esittämään
käsitystämme Ilmestyskirjan kuvauksista, haluamme mitä selvimmin
painostaa, ettemme aio puhua mitään hyviä kristityitä vastaan missään
tai minään aikana, joko seurakunnassa tai seurakunnan ulkopuolella.
Meillä ei ole mitään sanottavaa ihmisistä. Me käsittelemme _aina
periaatteita, oppeja_; henkilöitä _ei koskaan_. Jumala ei ole antanut
meidän tehtäväksemme _ihmisten_ tutkimista; tehtävämme on tutkia
_hänen sanaansa_.
Esittäessämme käsitystämme Ilmestyskirjan kuvauksista huomaamme, että
Jumalan sana lausuu muutamia hyvin ankaria toimenpiteitä muutamiin
päiviemme suuriin järjestelmiin nähden -- muutamiin, joita kauvan on
palveltu ja kunnioitettu, joihin ajattelemme kuuluneen monen, jotka
sanoissaan ja töissään ovat jumalisia. Erottakaamme sentähden
tarkkaan _henkilöt_ ja _järjestelmät_. Me emme sano mitään
_jumalaapelkääväisistä henkilöistä_, mutta selittäessämme Jumalan
sanaa, puhumme ainoastaan siinä mainituista _järjestelmistä_. Uskomme
varmaan, että Jumalan pyhää kansaa ei ole mainittu näissä esikuvissa,
nähtävästi siitä syystä, että Jumalan pyhät verrattuina ihmiskunnan
satoihin miljoniin muodostavat ainoastaan pienen joukon, kuten Jeesus
sanoi: "Älä pelkää, sinä pieni lauma".
Kun ryhdymme selittämään Ilm. 16: 13--16 esikuvia, huomaamme kolme
tekijää joukkojen kokoamisen yhteydessä tähän Harmagedonin taisteluun.
Luemme, että pedon suusta, väärän profetan suusta ja lohikäärmeen
suusta läksi kolme saastaista, sammakon muotoista henkeä; ja että nämä
kolme saastaista sammakon muotoista henkeä läksi kokoamaan koko
maailmaa tähän Harmagedonin taisteluun.
Syyllä voimme sentähden kysyä, mitä järjestelmiä tarkotetaan näillä
esikuvallisilla sanoilla -- lohikäärmeellä, pedolla ja väärällä
profetalla. Kun olemme löytäneet näiden sanojen tarkotuksen, kysymme
mitä esikuvasivat sammakot, jotka tulivat ulos heidän suustansa.
Läpi Raamatun käytetään petoa esittämään hallitusta. Sillä tavalla
kuvataan Danielin ennustuksessa suuria maan yleismaailmallisia
hallituksia. Babylon oli jalopeura, Meedo-Persia karhu, Kreikka
leopardi ja Rooma lohikäärme. (Dan. 7: 1--8.) Rooman valtakunta on yhä
edelleen olemassa. Kristikunta on osa suuresta Rooman valtakunnasta,
joka alkoi Caesarin päivinä ja joka, Raamatun mukaan, on yhä edelleen
olemassa.
Itse asiassa yhtyvät kaikki Raamatun eksegetit siihen, että
Ilmestyskirjan lohikäärme edustaa puhtaasti maailmallista valtaa, missä
kohdassa se sitten esiintyneekään. Meidän ei tule käsittää tämän
tarkottavan sitä, että kaikki maailman vallat olisivat pahoja tai
Perkeleestä, mutta että Herra haluaa käyttää lohikäärmettä esikuvana
esittämässä maallista valtaa. Ilm. 16: 13 peto on sama kuin se, joka
mainitaan Ilm. 13: 2, jossa se kuvataan leopardin kaltaisena --
kirjavana. Protestanttiset Ilmestyskirjan selittäjät ovat yksimieliset
siitä, että tämä esikuva tarkottaa paavilaista järjestelmää -- ei
paavia, ei katolilaista kirkkoa, eikä yksityisiä katolilaisia, mutta
_järjestelmää kokonaisuudessaan_, joka on ollut olemassa vuosisatoja.
Sanassaan on Jumala nähnyt hyväksi esittää paavikunnan järjestelmänä,
hallituksena. Paavikunta väittää, että Jumalan valtakunta, Messiaan
valtakunta pystytettiin 799 j.Kr.; että se on kestänyt tuhat vuotta,
kuten Raamattu selittää Kristuksen valtakunnan kestävän; ja että se
päättyi 1799 j.Kr. He väittävät myöskin, että 1799 jälkeen tämä
Kristuksen valtakunta (s.o. paavilainen järjestelmä, jota
Ilmestyskirjassa kutsutaan pedoksi) on kärsinyt väkivaltaa; ja että
tänä aikana Perkele on ollut irti toteuttaakseen Ilm. 20: 7.
Historia kertoo, että aika joka päättyi 1799, ja jolloin Napoleon teki
sotaretkensä Egyptiin, määräsi rajan paavin vallalle kansojen yli.
Napoleon vei myöskin paavin vankina Ranskaan, jossa hän myös kuoli.
Tämän nöyryyttävän kokemuksen väittävät roomalaiskatolilaiset
osottaneen ajan, jolloin Saatana päästettiin irti toteuttamaan
Ilm. 20: 7.
Emme voi yhtyä katolilaisten veljiemme ennustuksen selitykseen.
Herramme oli varmaankin oikeassa, kun hän selitti, että "Saatana on
tämän maailman ruhtinas", ja että tämä on "nykyinen paha maailma" eli
aikakausi. Syy siihen, että on niin paljon laajalle levinneitä, vääriä
oppeja, eksytystä, tietämättömyyttä, taikauskoa kaikkialla, on se, että
Saatana on ollut tuo suuri olento, joka on pettänyt maailmaa. Saarnatun
mukaan sidotaan Saatana tuhanneksi vuodeksi, jottei hän enää eksyttäisi
kansoja. (Ilm. 20; 3.) Kun tuhatta vuotta ovat loppuun kuluneet,
päästetään Saatana irti vähäksi aikaa koettelemaan ihmiskuntaa, Sitten
hävitetään hänet toisessa kuolemassa yhdessä kaikkien niiden kanssa,
jotka ovat sopusoinnussa hänen kanssaan.
Vasta nyt alkavat raamatuntutkijain silmät avautua näkemään Jumalan
rakkauden pituutta, leveyttä, korkeutta ja syvyyttä -- hänen
ihmeellistä suunnitelmaansa, jonka hän on tehnyt ensin Seurakunnan
hyväksi, joka tulee osalliseksi Valtakunnan kirkkaudesta ja toiseksi
ihmismaailman hyväksi siten, että se siunataan nostamalla inhimilliseen
täydellisyyteen noiden tuhannen vuoden kuluessa. Tämä ihana aika on
juuri tulossa, sen sijaan että se olisi menneisyydessä. Niin ihana on
ihmiskunnan tila Messiaan valtakunnan päättyessä, ettei mitään unelmaa
voi siihen verrata. Mutta Jumalan suuri työ ei ole loppuun suoritettu
ennenkuin jokainen inhimillinen olento on saavuttanut täydellisyyden,
tai on hävitetty toisessa kuolemassa, koska hän on kieltäytynyt
tulemasta sopusointuun vanhurskauden lakien kanssa. Senjälkeen kuullaan
jokaisen luomuksen taivaassa ja maan päällä sanovan: "Valtaistuimella
istujalle ja Karitsalle kiitos ja kunnia ja ylistys ja valta
ijankaikkisuuksien ijankaikkisuuksisisa". -- Ilm. 5: 13.
Siten esikuvaa lohikäärme Rooman valtaa, joka edustaa maailman
maallista valtaa. Peto on paavilainen hallitusjärjestelmä. Kolmas
esikuva, väärä profetta, on vielä selittämättä. Me uskomme, että tämä
on toinen nimi järjestelmälle, jota toisessa paikassa kutsutaan "pedon
kuvaksi". (Ilm. 13: 14.) Raamatun mukaan edustaa tämä kuva hyvin
tarkkaan petoa. Väärän profetan, pedon kuvan, ymmärrämme tarkottavan
protestanttisten kirkkojen yhtymää.
Pedon kuva.
Jotta voisimme nähdä miksi protestanttisten kirkkojen yhtymää
esikuvataan pedon kuvalla ja väärällä profetalla, täytyy meidän tutkia
toisia Raamatun esikuvia. Ilm. 17: 5 kiinnitetään huomiomme n.k.
suureen "salaisuuteen". Sana "portto" ei merkitse Raamatun esikuvissa
siveetöntä henkilöä. Se tarkottaa Seurakuntaa, josta piti tulla Jumalan
valtakunta, mutta joka on menettänyt neitsyytensä ja yhtynyt maalliseen
isäntään, taivaallisen isäntänsä asemesta. Mihin maalliseen isäntään on
seurakunta yhtynyt? Rooman valtakuntaan. Lutherin ja toisten
uskonpuhdistajain mielessä ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö
seurakunnan ja maailman välillä ollut läheistä yhteyttä. Jonkun aikaa
vakuutti seurakunta odottavansa Kristusta pystyttämään Valtakuntaansa.
Lopulta sanoi se: "En tahdo odottaa Kristuksen toiseen tulemiseen,
tahdon yhtyä Rooman valtakuntaan".
Kaikki tietävät tuloksen. Roomalaiskatolinen kirkko kohotettiin ja
hallitsi kuningattarena vuosisatoja. Tämä kirkon ja valtion liitto
esitetään kuuluisassa Italiasta löydetyssä taulussa. Valtaistuimella
istuvat paavi ja keisari rinnatusten. Toisella puolella ovat
arvojärjestyksessä kardinaalit, piispat, alemmat papit ja maallikot.
Toisella puolella kenraalit, luutnantit, sotamiehet j.n.e. yleiseen
kansaan asti. Siten tunnustettiin kirkon ja valtion yhtymä.
Tämän yhtymän perustuksella kutsutaan kaikkia maallisia hallituksia
kristityiksi; sillä he väittävät olevansa elimellisessä yhteydessä
kirkon kanssa. Historia kertoo meille miten kirkko monena vuosisatana
määräsi maan kuninkaat. Ketä vaan paavi tahtoi, se kruunattiin.
Todistuksena kirkon ylivialtiudesta mainitsee historia Saksaa keisarin
Henrik IV, joka oli joutunut paavin epäsuosioon ja joka rangaistukseksi
pakotettiin seisomaan kolme päivää Kanossan linnan ulkopuolella,
paljain jaloin, ja puettuna ainoastaan katujan jouhikankaiseen paitaan,
alttiina keskitalven pakkaselle. Sitten pakotettiin hänet ryömimään
käsin ja jaloin Pontifeksin eteen, jonka silkkivaippaa siirrettiin,
jotta keisari voisi suudella paavin suurta varvasta toteuttaakseen
Ps. 2: 12: "suudelkaa Poikaa, te maan kuninkaat".
Käsityksemme mukaan on Raamattu tässä väärin tulkittu. "Pojalla" ei
tarkoteta paavia. "Pyhä vuori" on Jumalan valtakunta. Hänen
Valtakuntansa toimeenpanijoita esikuvataan pyhällä Siionin vuorella.
Suuri Messias kukistaa täydelleen kaikki nykyajan asiat, ja pystyttää
vanhurskauden ja totuuden valtakunnan, joka nostaa ihmiskunnan synnistä
ja alennuksesta.
Roomalaiskatolilaiset uskovat, että paavi on Kristuksen
sijaishallitsija, joka hallitsee hänen asemestaan. He uskovat, että
nykyinen aika on aika, jolloin Saatana on päästetty irti eksyttämään
kansoja; että kirkko saa hyvin pian jälleen vallan maailmassa; ja että
seurauksena on oleva, että jokainen, joka ei tottele heitä, hävitetään.
Tämä selitys kiinnittää huomiomme Ilm. 13 ja 20 lukuihin. Protestantit
eivät välitä asemasta. Epäilemättä ovat kaikki ajattelevat ihmiset
huomanneet, että alku yhtymään tulee protestantismista, eikä koskaan
katolilaisuudesta.
Nyt tullaan kysymykseen: Miksi Raamattu kuvaa protestantismia pedon
kuvalla? Mistä ja miten tämä johtuu? Uskonpuhdistuksen ajoista alkaen
ovat protestantit pyrkineet vapautumaan henkilökohtaisesti entisajan
pimeydestä ja siten ovat he muodostaneet monta uskontunnustusta ja
järjestäneet monta lahkoa. Mutta viime vuosisadan keskivaiheella
alkoivat johtajat nähdä, että jos jokainen jatkaisi henkilökohtaista
raamatuntutkimusta, tulisi aika, jolloin jokaisella olisi oma
uskontunnustuksensa. Estääkseen sitä mikä heistä näytti vallan
menettämiseltä, he suunnittelivat protestanttien yhtymän, Evankeliseksi
Alliansiksi kutsutun järjestelmän.
Evankelinen Allianssi, eri protestanttisten lahkojen yhteinen
järjestelmä, muodostettiin 1846 sitä tarkotusta varten, että se omalla
tavallaan tekisi sen, mitä katolilaiset tekisivät heidän omalla
tavallaan. Nähdessään roomalaiskatolilaisten suuren voiman, jota he
käyttivät, koska heillä oli yhteinen järjestelmä, protestantit
sanoivat: "Me olemme jakaantuneita. Meillä ei ole voimaa. Me tahdomme
järjestäytyä." Silloin, Raamatun mukaan, tekivät he pedon kuvan.
Kuitenkin sanoo Raamattu, että ennenkuin kuva voi tehdä mitään
erityistä pahaa, täytyy sen saada elämä kaksisarviselta pedolta. (Ilm.
13: 15.) Tämän kaksisarvisen pedon, jolla on sarvet niinkuin lampaalla,
mutta ääni niinkuin lohikäärmeellä, uskomme esittävän Englannin
kirkkoa, joka ei kuulu Evankeliseen Allianssiin. Englannin kirkko
väittää sitä, mitä Roomankin kirkko väittää -- että se on totinen
seurakunta; että kaikki muut ovat väärässä; että sillä on alkuperäinen
apostolinen perintöoikeus; ja ettei kellään muulla ole oikeutta
saarnaamiseen kuin sillä, joka on saanut jumalallisen, apostolisen
käsien päällepanemisen. Tämä on vuosisatoja ollut Englannin kirkon
väite, ja se muodostaa eroamiskohdan sen kirkon ja kaikkien toisten
protestanttisten lahkojen välillä.
Joskin Evankelinen Allianssi muodostettiin 1846, ei se ole kyennyt
suorittamaan tarkotustaan, koska se ei ole tiennyt miten toimia.
Ainoastaan nimeen nähden yhtyivät lahkot Allianssiin, ja siksi ovat he
työskennelleet toinen toistaan vastaan. Allianssin ulkopuolella olevat
lahkot selitettiin olevaa ilman valtuutta: ja nämä puolestaan vaativat
evankelista kirkkoa näyttämään, mistä olivat saaneet vallan saarnata.
Siitä johtui, ettei kuvalla ollut voimaa toimia; se poljettiin alas; ja
saadakseen eloa -- elämän -- tarvitsee se apostolisen perintöoikeuden;
sillä täytyy olla joku perustus toiminnalleen.
Raamattu osottaa, että Englannin kirkko tulee läheiseen yhteyteen
Evankelisen Allianssin kanssa ja antaa sille oikeuden saarnata. Tämän
yhtymisen perustuksella kykenee se sanomaan: "Meillä on apostolinen
valtuus saarnata. Älköön kukaan saarnatko ilman sen hyväksymistä." Tämä
heidän toimenpiteensä kerrotaan Ilm. 13: 17. Ei kenenkään sallita ostaa
tai myydä henkisellä torilla henkisiä asioita, ellei omaa pedon merkkiä
tai kuvan merkkiä.
Ilm. 16: 13 mainitaan väärä profetia toisena esityksenä kuvasta --
Evankelisen Allianssin eläväksi tehtynä tuloksena, joka silloin on
saanut kirkko-yhtymän muodon, ja on sillä meidän päivinämme suuri määrä
eloisuutta. Voimmeko odottaa sen saavan enemmän sitä, on asia, jonka
saamme myöhemmin nähdä. Raamattu osottaa selvästi, että pedon kuva saa
niin suuren voiman, että se voi tehdä samoja asioita kuin
roomalaiskatolinen kirkko menneinä aikoina; ja että nämä kaksi
järjestelmää, katolilainen ja protestanttinen, hallitsevat maailmaa
maallisen vallan -- lohikäärmeen -- korotetulla kädellä.
"Kolme saastaista henkeä, sammakon muotoista."
Raamattu kertoo meille, että tähän tulokseen tullaan niiden lausuntojen
perustuksella, joita valtion ja kirkon yhdistyneet voimat tekevät.
"Lohikäärmeen suusta ja pedon suusta ja väärän profetan suusta lähtee
kolme saastaista henkeä, sammakon muotoista." Tässä raamatunpaikassa
tarkottaa henki oppia -- saastaista oppia -- väärää oppia. Jokainen
näistä järjestelmistä lausuu samoja asioita, ja nämä lausunnot
aiheuttavat maan kuningasten kokoontumisen suureen Harmagedonin
taisteluun.
Oikein ymmärrettyinä ovat Raamatun esikuvat hyvin voimakkaita, ja aina
on läheinen yhteys itse esikuvan ja asian välillä, jota esikuvataan.
Kun pyhä Raamattu käyttää sammakoita esittämään erityisiä oppeja,
voimme olla vakuutetut, että sovellutus on paikallaan. Vaikkakin
sammakko on pieni eläin, pullistaa se kuitenkin itseään kunnes se
puhkeaa ponnistukseen olla jotakin. Sammakko näyttää hyvin viisaalta
vaikkakaan se ei tiedä paljon mitään. Sitten sammakko _kurnuttaa_
milloin ikinä se haluaa saada äänen syntymään.
Sammakon kolme pääominaisuutta ovat siis pöyhkeileväisyys, sellainen
ulkomuoto, joka näyttää omistavan suuremman viisauden ja tiedon kuin
muut sekä sen alituinen kurnutus. Sovittamalla nämä piirteet Jumalan
sanan kuvaukseen, me opimme, että maallisesta vallasta, katolilaisesta
kirkosta ja protestanttisten kirkkojen yhtymästä lähtevät samat opit.
Kaikissa on henki kerskuva; otetaan muitten yläpuolella olevan tiedon
ja viisauden ulkomuoto; kaikki ennustavat niitä hirveitä seurauksia,
jotka ovat tuloksena, ellei heidän neuvojaan totella. Kuinka eroavia
uskontunnustukset ovatkaan, jätetään nämä eroavaisuudet huomioon
ottamatta sen yleisen ehdotuksen perustuksella, ettei mitään vanhaa
pidä häiritä, ei tutkia eikä hyljätä.
Ei anneta minkään asian häiritä -- ei sen, että kirkko omaisi
jumalallisen valtuuden, eikä myöskään sen, että kuninkaat omaisivat
jumalallisen oikeuden kirkoista riippumatta; sillä molemmille annetaan
kannatusta. Jokainen henkilö tai oppi, joka on ristiriidassa näitten
kerskaavien, epäraamatullisten vaatteitten kanssa, tuomitaan huonoksi
sammakoiden suussa, jotka kurnuttavat saarnatuoleista, puhujalavoilta,
ja uskonnollisten ja tavallisten sanomalehtien palstoilta. Muutamien
jalommat tunteet kuristetaan samojen henkien viisastelun perustuksella,
jotka henget puhuivat ylipapin Kaifaan kautta Herramme Jeesuksen
suhteen. Kuten Kaifas selitti rikoksen tekemisen soveliaaksi vastoin
sekä inhimillistä että jumalallista oikeutta, päästäkseen vapaaksi
Jeesuksesta ja hänen opeistaan; siten tulevat nämä sammakonkaltaiset
henget hyväksymään minkälaisen periaatteitten rikkomisen tahansa
välttämättömänä itsepuolustukseksi.
Jokainen tosi kristitty häpeää luodessaan historian lehdillä katseensa
taaksepäin ja nähdessään mitä kauheita töitä tehtiin Jumalan ja
vanhurskauden nimessä, ja Herramme Jeesuksen nimessä. Meidän ei tule
hetkeksikään ajatella, että nämä sammakkohenget eli opit olisivat
kaikki pahoja, vaan pikemmin, että ne ovat pöyhkeän puhetavan ja
kopeuden oppeja, jotka esittävät itsensä hyvin viisaiksi ja suuriksi,
omatessaan vuosisatojen kannatuksen takanaan. Lohikäärmeen suusta tulee
oppi kuninkaitten jumalallisesta oikeudesta: "Älkää katsoko historian
esiripun taakse nähdäksenne mistä kuninkaat ovat saaneet tämän
oikeuden. Hyväksykää oppi; sillä ellette tee sitä, jos ihmiset
tarkastavat asioita, syntyy hirmuinen vallankumous ja kaikki menee
nurin!"
Peto ja väärä profetta kurnuttavat samalla tavalla. Katolilainen kirkko
sanoo: "Älkää katsoko taaksenne! Älkää kysykö mitään kirkon suhteen!"
Myöskin protestantit sanovat: "Me olemme suuria, me olemme viisaita, me
tiedämme koko joukon. Pysykää hiljaa! Kukaan ei silloin tiedä, ettette
tiedä mitään." Kaikki sanovat (kurnuttavat): "Me sanomme teille, että,
jos sanotte jotakin nykyisiä järjestelmiä vastaan, silloin kauheat
asiat tapahtuvat."
Valtiolliset puolueet kuuluvat tähän esikuvaan. Kaikki selittävät: "Jos
muutos tulee, merkitsee se kauheaa onnettomuutta!" Muutamilla on
selkärankaa ja toisilla maallinen voima tukenaan, mutta yhteisesti
kurnuttavat he kansalle, että jos tulee muutoksia, merkitsee se
nykyisen olemassaolevan häviötä. Meidän päiviemme kielellä on "seisokaa
alallanne!" sekä kirkon että valtion määräys; mutta kansat alkavat
liikkua pelosta. Pedon, lohikäärmeen ja väärän profetan kurnuttaminen
saa maan kuninkaat nousemaan ja kokoontumaan Harmagedonin taisteluun ja
häviöön.
Kirkolliset kuninkaat ja ruhtinaat pappisseurueineen ja uskollisine
liittolaisineen kokoontuvat lujaan -- protestanttisten ja katolilaisten
-- rintamaan. Valtiolliset kuninkaat ja ruhtinaat, hallitusmiehet ja
kaikki korkeassa asemassa olevat aseenkantajineen ja puolustajineen
seuraavat rivissä sannalle puolelle. Rahakuninkaat ja liikeruhtinaat ja
kaikki, joihin he voivat vaikuttaa jättiläismäisimmillä voimilla mitä
koskaan on maailmassa ollut, yhtyvät samalle puolelle tämän ennustuksen
mukaan. He eivät kumminkaan ymmärrä, että tulevat Harmagedoniin;
kuitenkin, merkillistä kyllä, muodostaa osan heidän huutoaan: "Tulkaa
yhteen Harmagedoniin!"
Puhuessaan meidän päivistämme Herramme selittää: "Ihmiset menehtyvät
peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa maanpiiriä; sillä
taivasten voimat järkkyvät." (Luukk. 21: 26.) Europan kuninkaat eivät
tiedä mitä tehdä. Kaikkea lahkolaisuutta horjutetaan: moni Jumalan
kansasta on hämmästynyt.
Sammakkohenkien kurnutus eli opit kokoavat rahan, valtion, uskonnon ja
teollisuuden kuninkaat ja ruhtinaat suureksi sotajoukoksi.
Kurnuttamisen elvyttämä pelon henki ruoskii muutoin hyvien ja järkevien
ihmisten intohimot raivoon -- epätoivoon. Näitten pahojen henkien,
pahojen oppien sokeassa seuraamisessa ovat he valmiit uhraamaan elämän
ja kaiken sille alttarille, jonka he erehdyksestä otaksuvat Jumalan
järjestämäksi oikeuden, totuuden ja vanhurskauden alttariksi.
Moni jalo ihminen tässä suuressa sotajoukossa tulee ottamaan aseman,
joka on aivan päinvastainen sille, mitä he tahtoisivat. Vähäksi aikaa
vapauden ja edistyksen pyörät käännetään taaksepäin, ja keskiaikainen
tukahuttaminen pidetään välttämättömänä itse-säilytykseksi -- nykyisen
asiain tilan tukemiseksi ja uuden Jumalan määräämän järjestyksen
estämiseksi, vaikkakin sen aika on tullut. Vieläpä sellaisetkin, jotka
voivat olla Jumalan kansaa, eivät pysähdy ajattelemaan onko se _hänen_
tahtonsa, että asiat jatkuvat niinkuin ne ovat olleet kuluneen kuuden
tuhannen vuoden aikana. Raamattu sanoo, ettei se ole Jumalan tahto,
vaan että tapahtuu suuri kukistuminen, jotta uudet asiat voisivat tulla
tilalle.
Raamatusta saamamme käsityksen mukaan tulevat Harmagedonin yhdistyneet
voimat hetkeksi riemullisesti voittamaan. Puhevapaus, vapaa posti, ja
toiset vapaudet, jotka meidän päivinämme ovat tulleet kansan laajojen
kerrosten osaksi, lakkautetaan häikäilemättä _välttämättömyyden_
pakosta, Jumalan kunniaksi, kirkon määräyksestä j.n.e. Varaventtiili
suljetaan ja siten lakkaa ulospursuavan höyryn synnyttämä ääni
häiritsemästä maan kuninkaita; ja kaikki näyttää tyyneeltä -- kunnes
tapahtuu suuri yhteiskunnallinen räjähdys, jota Ilmestyskirjassa
kuvataan _maanjäristyksenä_. Kuvakielessä merkitsee maanjäristys
yhteiskunnallista vallankumousta, ja Raamattu vakuuttaa, ettei koskaan
ennen ole sellaista tapahtunut. (Ilm. 16: 18, 19.) Katso Herramme
viittausta siihen Matt. 24: 21.
Herran suuri sotajoukko.
Raamattu osottaa, että Jumalan voima astuu tässä kohdassa esiin ja
kokoaa järjestyneet joukot Harmagedoniin -- hävityksen vuorelle.
(Ilm. 16: 16.) Asia, jota he koettavat yhtymällään, yhdistymisellään
estää, on juuri se, jota he jouduttavat. Raamattu kertoo meille, että
Jumalaa edustaa Messias, ja että hän on joukkojen puolella. "Siihen
aikaan nousee Mikael Jumalan kaltainen -- Messias". (Dan. 12:1.) Hän
ottaa valtiuden. Hän ottaa haltuunsa Valtakuntansa tavalla, jota vähän
ovat odottaneet ne, jotka väärin ovat väittäneet olevansa hänen
Valtakuntansa, ja saaneensa häneltä vallan hallita hänen nimessään ja
hänen asemestaan.
Herramme selitti, että olemme sen palvelijoita, jota palvelemme.
Muutamat voivat palvella Saatanaa ja eksytystä vaikka väittävätkin
palvelevansa Jumalaa ja vanhurskautta; ja muutamat voivat palvella
tietämättään, kuten Saulus tarsolainen teki, joka todella "luuli
tekevänsä palveluksen Jumalalle" vainotessaan Seurakuntaa. Toiselta
puolen pitää tämä periaate myöskin paikkansa. Kuten maallinen kuningas
ei pidä itseään edesvastuussa jokaisen hänen taistelussaan sotivan
sotilaan siveellisestä luonteesta, niin ei Herrakaan mene takuuseen
kaikkien niiden siveellisestä luonteesta, jotka ovat antautuneet
taistelemaan hänen puolestaan jossakin kysymyksessä. Sen palvelijoita
he ovat, joita he palvelevat, olkoot sitten yllyttävät vaikuttimet ja
syyt mitkä tahansa.
Sama periaate soveltuu tulevaan Harmagedonin taisteluun. Jumalan puoli
tässä taistelussa on kansan puoli; kuvaamatonta joukkoa, kansaa,
kiihotetaan taistelun alusta alkaen. Kaikenkaltaiset kohtuulliset ja
kohtuuttomat anarkistit, sosialistit ja kuumaveriset radikaalit ovat
taistelun eturintamassa. Se, joka tuntee sotilaselämää, tietää, että
suuri sotilasjoukko on kokoonpantu kaikista luokista.
Rajotus tekee joukot rauhattomiksi, mutta he tuntevat heikkoutensa
verrattuna rahan, yhteiskunnan, uskonnon ja valtion kuninkaihin ja
ruhtinaihin, joilla silloin on valta käsissään. Köyhälistön ja
keskiluokan enemmistö pitää parempana rauhaa mistä hinnasta tahansa.
Joukoilla ei ole mitään halua anarkiaan. He käsittävät todellakin, että
pahinkin hallitus on parempi kuin ei mikään. Joukot etsivät vapautusta
äänestyksen avulla ja rauhallisesti poistaakseen pahan uudistamalla
maan asiat siten että yksityisoikeudet ja edut ja tarpeet asetetaan
kansan käsiin yhteiseksi parhaaksi. Huippu saavutetaan, kun
tähänastiset oikeuden ylläpitäjät tulevat lainrikkojiksi ja vastustavat
enemmistön äänestyksen kautta lausuttua tahtoa. Tulevaisuuden pelko
ahdistaa ruoskana hyväätarkottavat joukot epätoivoon, ja tuloksena on
anarkismi, kun sosialismi ei voi tehdä tehtävänsä.
Herran pyhien ei pidä lainkaan olla taistelussa mukana. Jumalan
vihkiytynyt kansa, joka sydämissään ikävöi Messiaan valtakuntaa ja
ihanaa riemuvuotta ja ennalleenasettamista, jolloin se pystytetään,
odottaa kärsivällisesti Herran aikaa, ja odottaa sitä nurisematta.
Puhdistettuine ja palavine lamppuineen eivät he ole pimeydessä
lähelläolevan taistelun tärkeisiin tapahtumiin nähden; mutta he ovat
hyvällä mielellä, tietäen, että lopputulos kuvataan "vahvassa
profeetallisessa sanassa" ja he tekevät hyvin, "kun ottavat siitä
vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta kynttilästä, kunnes
päivä valkenee". -- 2 Piet. 1: 19.
Nyt nousee kysymys: Miksi ei Jumala lähettänyt Valtakuntaansa
aikasemmin? Miksi Harmagedon on välttämätön? Me vastaamme, että
Jumalalla on omat aikansa ja hetkensä, ja että hän on määrännyt suuren
seitsemännen tuhatvuotispäivän Kristuksen hallituspäiväksi. Jumalan
viisaus on pidättänyt meidän päiviimme asti suuren tiedon ja taidon,
joka synnyttää samalla kertaa miljonanomistajia ja tyytymättömiä. Jos
Jumala olisi nostanut tietämättömyyden verhoa tuhat vuotta aikasemmin,
olisi maailma järjestäytynyt Harmagedonin taisteluun tuhat vuotta
aikasemmin. Jumala ei tuonut valoon näitä asioita ennen nykyistä
aikaa, koska hänen suunnitelmassaan on eri puolia, joista kaikki
kärjistyvät samaan aikaan. Hyvyydessään Jumala kätki ihmiskunnan
silmät, kunnes Harmagedoniin kokoontuminen tapahtuisi juuri ennenkuin
Messias ottaa suuren valtansa ja alkaa hallituksensa. -- Ilm. 11: 17:
18.
Jumalan kansan tulisi olla suuressa kiitollisuuden mielentilassa kaiken
hyvän antajaa kohtaan. Heidän tulisi varustautua ottamaan vastaan suuri
tuleva myrsky ja pysyä aivan tyyninä, välttäen sopimatonta
sekaantumista joko rikkaitten tai köyhien puolelle. Me tiedämme
ennakolta, että Herra on kansan puolella. Hän juuri taistelee
Harmagedonin taistelun, ja hänen välikappaleenaan on tuo ihmeellinen
sotajoukko -- kaikki luokat. Kun hänen yhteiskunta-vallankumouksensa
suuri maanjäristys tulee, niin ei silloin ole ainoastaan kourallinen
anarkisteja, vaan kapinaan nouseva kansa, kukistamassa sitä suurta
valtaa, joka on kuristanut heitä. Itsekkäisyys on kaiken pohjalla.
Ei vielä, mutta kohta.
Neljäkymmentä vuotta ovat Harmagedonin voimat järjestäytyneet
molemminpuoliseen taisteluun. Lakot, työnsulut ja metelit, suuret ja
pienet, ovat olleet ainoastaan satunnaisia taisteluja, kuu sotaakäyvät
ovat kulkeneet toinen toistensa tien ylitse. Ikävät paljastukset
Europan hoveissa ja sotajoukoissa, sekä samanlaiset Amerikan
vakuutusyhtiöissä, trusteissa ja hoveissa ovat horjuttaneet yleisön
luottamusta. Dynamiittiräjähdykset, joista vuorotellen on syytetty
työntekijöitä ja työnantajia, ovat olleet omiaan tekemään toisia
epävarmoiksi. Katkerat ja vihaiset tunteet molemmin puolin tulevat yhä
enemmän ja enemmän ilmi. Taistelurintamat alkavat päivittäin tulla yhä
enemmän näkyviin. Kuitenkaan ei Harmagedonia voida vielä taistella.
Pakanain aikoja on vielä kaksi vuotta jälellä. [Tämä kirjoitettiin
syksyllä 1912. Suom. h.] Pedon kuvan täytyy vielä saada elämä -- voima.
Sen täytyy muuttua pelkästä koneistosta eläväksi voimaksi.
Protestanttien yhtymä käsittää, että sen järjestö on edelleen hyödytön,
kunnes se saa elonvoiman --- kunnes sen saarnaajat suoranaisesti tai
epäsuorasti tunnustetaan omaavan apostolisen määräyksen ja valtuuden
opettaa. Ennustus osottaa, että tämä tulee kaksisarviselta pedolta,
jonka uskomme kuvannollisesti esittävän Englannin kirkkoa.
Hirmuvaltainen protestantismin ja katolilaisuuden toiminta, jolloin
he yhteisesti sortavat ihmiskunnan vapauksia, odottaa kuvan
eläväksitekemistä. Se voi tapahtua pian, mutta Harmagedon ei voi tulla
ennen sitä, mutta sen perästä -- ehkä vuosi sen perästä, senmukaan kuin
me käsitämme profetallista sanaa.
Vielä täytyy toisenkin asian tapahtua. Joskin juutalaiset vähitellen
tulvivat Palestiinaan, ottaen vähitellen haltuunsa Kaanaan maan, ja
vaikkakin uutiset tietävät kertoa, että yhdeksäntoista miljonamiestä on
jo siellä, niin vaatii kuitenkin ennustuksen täyttyminen, että
ilmeisesti suurempi luku rikkaita juutalaisia on muuttanut sinne,
ennenkuin Harmagedonin huippu saavutetaan. Aivan varmaan uskomme, että
ahdistuksen aika Jaakobille pyhässä maassa tulee juuri Harmagedonin
päättyessä. Silloin Messiaan valtakunta alkaa tulla näkyviin. Siitä
alkaen nousee Israel asteettain lupauksen maassa menneisyyden tuhasta
siihen suuruuteen, joka mainitaan ennustuksessa. Sen Jumalan määräämien
ruhtinasten kautta, alkaa Messiaan kaikella vallalla varustettu
Valtakunta, joskin näkymättömänä, vierittää pois kirousta ja nostaa
ihmiskuntaa sekä antaa kaunistusta tuhan sijaan.
"Koston päivä."