Mutta — jos opetuslapsena oleminen tuottaa vaaroja, tuottaa se myös
onnea ja iloa. Vapahtaja vakuuttaa, että taivaallinen Isä pitää heistä
huolen kuten varpusista. »Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon?
Eikä Jumala ole yhtäkään niistä unohtanut.»
Voidaanko ottaa juuri vaatimattomampaa esimerkkiä. Varpunen...
kuka meistä ei tuntisi sääliä, nähdessään varpusen talvipakkasessa
höyheniään pöyhöttelevän. Kuinka se voi tulla toimeen, kun meitä,
joilla on paksut turkit, vilu puistattaa? Mistä se saa elatuksensa, kun
kaikki on jäässä?
Jumala pitää siitä murheen.
Varpunen saarnaa siis meille uskosta. Katsopas minua... täällä minä
vain istun ja tirskutan. Kylmä on... mutta hyvin sentään tulen toimeen.
Ja sinä ... ihminen, epäilet. Ettekö te sentään ole suurempiarvoiset
kuin me?