Vapahtaja oli ollut aterialla erään fariseuksen luona ja siellä
joutunut nuhtelemaan fariseuksia ja lainoppineita heidän
ulkokultaisuudestaan. Vapahtajan puhe oli herättänyt ankaran vihan
myrskyn ja saanut suuren väkijoukon kokoontumaan talon edustalle.
Silloin hän puhuu ne sanat, jotka tänään ovat tekstinämme.
Hän puhuu opetuslapsena olemisen vaarasta ja ihanuudesta.
On vaarallista olla Kristuksen opetuslapsi. Vapahtaja sanoo, että
maailmassa tulee olemaan vihamielisiä voimia, jotka suuntautuvat
opetuslapsia vastaan. Ne ovat ihmiset.
Mutta — niitä ei tule peljätä, koska he pystyvät korkeintaan vain
tappamaan ruumiin. On yksi, jota tulee peljätä vielä enemmän: häntä,
jolla on valta, jonkun tapettuaan, syöstä hänet helvettiin, t.s.
Jumalaa.
Tämä pelko oli apostoleilla ja on ollut kaikilla Jumalan valituilla.
En uskalla mennä sanomaan, missä määrin he ovat peljänneet nimenomaan
iankaikkista kadotusta — minkälainen käsitys heillä siitä on ollut.
Mutta joka tapauksessa he ovat peljänneet Jumalan _vanhurskautta_ ja
_tämä_ pelko on antanut heille sen merkillisen vakavuuden, jota maailma
on aina ihmetellyt.
He ovat joutuneet esivallan ja valtamiesten eteen vastaamaan.
Lukemattomia kertoja. Mutta aina he ovat löytäneet oikeat sanat,
niinkuin Pietari ja Johannes korkean raadin edessä, Paavali kuningas
Agripan edessä ja Luther Wormsin valtiopäivillä.
Pitääkö Vapahtajan sana vieläkin paikkansa? Eikö maailma ole sentään
jonkun verran muuttunut? Eihän nykyajan kristityitä julkisesti vainota.
Ei — se on kyllä totta. Mutta vaaroja tuottaa opetuslapsena oleminen
vieläkin.
Suurin vaara on siinä, että nykyjään näyttää niin helpolta kristittynä
oleminen. Opetuslapset joutuvat monessa asiassa mukautumaan. Ja tämä
mukautuminen voi helposti johtaa kieltämiseen. Siinä on vaara, joka
jokaisen Kristuksen seuraajan on otettava huomioon.