Filomela eli Satakieli.
"Miksi satakieli vaikeroitsee?" -- Ihmishenki, näet sä, puhuu hänessäkin
ja sentähden hän meitä liikuttaa. Ja jos kysyt, mistä satakieli on
saanut omaisuuden enemmän kuin muut meissä herättää sitä romantillista
mielialaa, jota hänen laulunsa vastustamatta virittää, tai miksikä juuri
hän ennen muita viihtyy yön hiljaisuudessa, taikka mistä syystä hänen
laulunsa niin hyvin sointuu yhteen lemmen unelmien ja lempivien
sydämmien kanssa, niin tietäös, että kauniit sävelet tulevat neitsyestä
hentoisesta ja että ne tästä syystä soivat niin puhtailta, niin
sulovilta.
* * * * *
Kaksi impeä kasvoi Pandionin palatsissa loistavassa Athenan kaupungissa.
He kasvoivat kuin kukkaset, mutta kauniimmat olivat he kaunihimpia
kukkia, sillä heidän ihanat silmänsä puhuivat sisällisestäkin, hengen,
kauneudesta niin rikkaasta, että, kun niihin katsoit, sä luulit
köyhyyden jo tuiki maailmasta kadonneen. Ja Kreikan nuorukaiset, joiden
osalle se onni sattui että saivat näitä impiä nähdä, tunsivat ja
tunnustivat yksin mielin, että olivat nähneet kaunokaisista rikkaan
Hellaan kaunihimmat naiset.
Ja maan kaunokiharaiset pojat kilpailivat voittaaksensa suosiota impien
edessä, uljaat ruhtinaat kävivät heitä kosimassa. Mutta immet eivät
niihin taipuneet, vaan pitivät sydämmensä vapaina toisiansa varten.
"Toisiansa varten" -- sillä keskenänsä olivat he tehneet sisar-liiton
semmoisen, että rakastaisivat toisiansa totisesti ja etteivät toisistaan
eroaisi tässä maailmassa, eipä toisessakaan maailmassa, jos suopeat
jumalat semmoista sallisivat.
Ja siltäpä todellakin näytti kuin olisivatkin korkeat jumalat katsoneet
hyväksi toteuttaa sisar-parin tahdon ja päätöksen, ja kuin olisivat
onnen jumalattaret, nuo järkähtämättömät Moirat eli Parcit, kehränneet
sisarten elämänlangat yhdenlaisiksi. Mutta se siltä ainoastaan _näytti_,
sillä vaikka langat olivat yhtä pitkät, niin oli niihin kuitenkin eri
kohtaloita kierretty.
Metelinen aika sattui maalle. Kuningas Pandioni joutui sotaan toista
kuningasta vastaan nimeltä Labdako, Thebessä. Kun thebeläinen kuningas
näytti pääsevän voitolle, kutsui Pandioni avuksensa Terey'n, joka oli
kuningas Dauliissa. Tämän avulla voitti Pandioni Labdakon, ja
palkinnoksi tarjotusta avusta lupasi Pandioni liittolaisellensa Tereylle
vanhemman tyttärensä Prokne'n, -- toisen tuosta ihanasta sisar-parista.
Nuorempi, Filomela, oli jäävä kotiin vanhempain luo.
Surulla ja kauhulla kuulivat kauniit sisaret tämän päätöksen ja
koettivat saada sen peräytetyksi; Prokne itki, Filomela rukoili. Mutta
kuningas oli antanut kuninkaallisen sanansa, ja Terey pysyi oikeudessaan
lujana, vaatien lupauksia turvaavata Zey-jumalata todistajaksi. Ei
mikään auttanut, lupaus kävi toteen: Prokne tuli Tereyn puolisoksi,
Filomela jäi isän huoneesen.
Näin tulivat kaunokaiset siis eroitetuksi.
Mutta Prokne ikävöitsi suuresti entistä onnellista oloansa ja
rakastettua sisartansa; ja pian tuli kaipaus niin palavaksi, ettei hän
enään voinut olla Filomelaa näkemättä. Hänen puolisonsa Terey tarjousi
silloin koettamaan hankkia Pandionilta lupaa Filomelalle käydä häntä
tervehtimässä, jopa lupasi itse perillekin saattaa Filomelan.
Terey läksi nyt Athenaan, tuli Pandionin palatsiin, kertoi asiansa ja
onnistuikin saada isän lupaa tyttärelle. Kaipauksesta vaalennut kukka
tuli ruusuiseksi kuin ennenkin, kun isä hälle tätä ilmoittaen käski
hänen laittauda valmiiksi. Ken oli määrätyllä ajalla lähdölle valmis jos
ei Filomela? Tereyn turvaan suljettuna lähti Filomela isän-huoneesta,
vanhan isän siunauksella saatettuna.
Mutta Tereyn turva, mimmoinen oli se? -- Olihan valanrikkojan pettävä
turva.
Terey oli kuningas, Terey oli sukulainen, Terey oli Proknen aviomies;
mutta kuninkaallisuutensa, sukulaisuutensa, uskollisuutensa, kaikki
Terey unhotti himojen tuimasti raivotessa. Onnettomuuden hetki oli
läsnä, turvattoman viattomuuden taivaallinen suojelija oli kääntänyt
kasvonsa pois, päivä laski häpeästä punastuen ilmanrannan alle, kätkien
puhdasta silmäänsä karvauksesta ilkiön kurjasta työstä.
Kun seuraavana päivänä Helio taas ohjasi valovaunujansa taivaslaen yli,
niin oli rikos tehty ja Filomela joutunut rikoksen uhriksi.
Tuskin sai Terey selvin järjin ymmärtäneeksi kahdenkertaista rikostansa
vasten turvatonta impeä ja sukua, ennenkuin uusi hurjuus hänen mielensä
valtasi. Enemmän peljäten ihmisten tuomiota kuin korkeain jumalain,
mitkä uskollisuutta ja oikeutta suojelevat, mietti hän keinon, millä
estäisi Filomelan ilmi antamasta hänen hirveätä rikostansa, ja keksi
uuden ilkityön. Hän leikkasi kauniilta raiskatulta neideltä kielen pois,
sulki hänet huoneesen, jonka hän jätti muutamain hyvien toverien
vartioittavaksi, ja antoi ankaran käskyn, että vankia katsottaisiin ja
kohdeltaisiin aivan niinkuin hän olisi tämän maailman suhteen kuolleena.
Surmata häntä, sitä Terey ei uskaltanut, hän oli siihen liian pelokas,
jumalia luuli hän tällä tavoin vähemmin vihoittavansa kuin jos hän oli
Filomelan hengeltä saattanut.
Terey matkusti tämän jälkeen puolisonsa tykö niinkuin ainakin, ja kertoi
tälle teeskentelevällä sääliväisyydellä, että Filomela oli tiellä
kuollut, ja että hän oli hänen juhlallisesti haudannut sekä manalan
jumaloillekin tavan-mukaiset uhrit tyystin ja täydellisesti suorittanut.
Mutta Nemesis, tuo koston leppymätön jumalatar, jonka tarkka silmä
kaikki huomaa, tuli tällä kertaa yhtä vähän kuin milloinkaan petetyksi.
Hän huomasi heti mitä oli tapahtunut ja mihin Filomela oli kätketty, ja
hankki tälle tilaisuuden ilmiantaa olopaikkansa sen mainion "kudelman
todistuksen" kautta, jonka vanhat runoilijat ovat runoelmillansa
ikuiseksi tehneet. Filomela, jonka elämän ilo oli loppunut ja joka nyt
eli ainoastaan kostaaksensa, työskenteli, näet sä, vankeudessaan
kutomalla. Niin kutoi hän myös hyvin taidokkaan kankaan, johon hänen
elämänsä surullinen kohtalo oli taiten kuvaeltu. Uskollisen palvelijan
kautta sai hän tämän kankaan Proknelle, ja mitä ei muu ymmärtänyt, sen
ymmärsi heti aavistavainen sisaren-sydän.
Prokne vartoi nyt tilaisuutta saada sisartansa tavata. Tämmöinen
ilmestyikin kun vasta taas vietettiin noita haaveellisia
Dionyson-juhlia, joita kutsuttiin "kolmenvuotisiksi", syystä että niitä
vietettiin joka kolmas vuosi. Silloin oli naisten tapa seppelöittyinä,
thyrso-oksa kädessä, karehtia kaiken yötä ympäri seutuja, tanssien ja
laulellen ylistysvirsiä, dithyrambeja ja köörilauluja Dionyso jumalan
kunniaksi. Näiden intomielisten, haltiokkaitten juhlien kestäessä, osasi
Prokne päästä sisarensa vankihuoneesen ja pelasti hänen.
Yhdessä päättivät he nyt kostaa Tereyn julmia ilkitöitä, ja sen he
viipymättä tekivätkin, ja läksivät sitten pakoon.
Mutta jumalat, jotka olivat nähneet Proknen ja Filomelan kärsimykset ja
joiden tuli heitä sääli, antoivat armonsa loistaa sisarille, joidenka
keskinäinen rakkaus oli yhtä harras kuin ennenkin. He pitivät korkeassa
Olympossa neuvoa. Heidän viisautensa katsoi hyväksi päättää, että
sisarten inhimillinen elämä kärsimyksineen suruineen nyt olisi
päättynyt, sillä mikäs riemu voi heille niinkuin muille enään kukoistaa?
Apolloni, Zeyn suopea poika, lähetettiin sentähden maan päälle, ja
täällä hän muutti onnettomat ihanat sisaret pieniksi linnuiksi: Proknen
kauniiksi _Pääskyseksi_, Filomelan sulo-ääniseksi _Satakieleksi_.
Ja nyt tiedät sä, että, kun satakieli laulaa livertelee sulosointuisia
säveleitänsä, niin se on Filomelan henki, jonka kuulet yössä
vaikertelevan. Hän valittaa kadonnutta nuoruuttansa ruusuineen
lempineen, mikä kaikki sydämmettömän ilkityön tähden hajosi tyhjään. Hän
kaipaa huokauksella armasta vanhempaiskotoa, missä hän sisarensa
rinnalla kasvoi sulassa rakkaudessa maailman pahuutta aavistamatta,
missä kaikki olivat niin hyvät ja missä Hellaan kaunokiharaiset
nuorukaiset ihastellen seisoivat heidän jalkainsa juurella.
Tätä se on, jota satakieli laulaa, tätä se on, jota hän uskoo yön
hiljaisuudelle ja kesä-illan lauhkeille tuulille. Ja harvoin saat häntä
nähdä, sillä hän pakenee ihmisiä, joita hän nyt on oppinut tuntemaan
pahoiksi; mutta kauniin laulunsa antaa hän soida, ja sen kun kuulemme,
tunnemme rinnamme sisimpien kielien vavahtavan, sillä se puhuu meille
satakielisen soittimen moninaisella värähdyksellä, satakielisen sävelen
suloisuudella.