Enok rypisti otsaansa. "Mitä sinä täällä seisoskelet?" kysyi hän.
Koko Levionin viha leimahtaa ilmituleen ja hän sanoo: "Hohhoh, tuleepa
kuuma korvat kääreessä."
"Mene tiehesi!" sanoi Enok. "Sinä oletkin kait sytyttänyt metsän."
Mutta Levion oli sokea ja kuuro. Enok näytti haluavan juuri sen
kivenlohkareen luo, jonka takana Levion oli.
"Varo itseäsi!" huusi Levion. "Olen kerran ennen kiskaissut sinulta
korvan, minä voin kiskaista toisenkin."
"Sinun on väistyttävä, sanon minä", vastasi Enok ja tunkihe kohti.
Levion oli raivoissaan ja huusi: "Muistatko sinä sitä päivää vuonolla,
jolloin sinä vedit ylös minun pyydyksiäni. Silloin kiskaisin minä
sinulta korvan."
Nyt tuli ilmi, minkä takia Enokilla aina oli korvasuojukset. Hänellä
oli vain yksi korva. Molemmat naapurit olivat olleet käsirysyssä ja
molemmilla oli syytä vaijeta koko asiasta.
"Sinä olet murhaaja", sanoi Enok.
Papin vene kuului kohisten ehtivän rantaan, toiselta puolen kuului
tulen humina, joka lähenemistään läheni. Enok riistäytyi irti ja aikoi
sysätä syrjään Levionin, hän otti puukkonsa, sen komean puukon, jota
hän piti veistelläkseen.
Levion pyöritti silmiään ja huusi: "Jos uskallat näyttää minulle
puukkoa, niin on tässä ihmisiä aivan ääressä. Tuossa ne jo tulevatkin."
Enok pisti taas puukkonsa tuppeen. "Mitä varten sinä juuri tässä
paikassa seisot? Mene tiehesi", sanoi hän.
"Ja mitä varten sinä juuri tähän paikkaan pyrit?"
"Se ei kuulu sinuun. Minulla on asiaa sinne, olen piilottanut sinne
jotakin. Ja nyt tulee tuli!"
Mutta Levion ei uhallakaan aikonut väistyä, ei tuuman vertaa. Tuossa
tuli pappi, ja hän kuuli kyllä heidän riitansa, mutta mitä välitti
Levion enää papista!
Vene tuli maihin, kaikki miehet juoksivat esiin kirveineen ja
hakoineen, pappi tervehti hätäisesti ja virkkoi pari sanaa: "Nämä
keskikesän tulet ovat vaarallisia, Enok -- säkenet lentelevät joka
puolelle. Mistä me alamme?"
Enok oli aivan sekaisin -- pappi esti häntä ja veti hänet pois, ettei
hän enää saisi jatkaa riitaa Levionin kanssa.
"Mistä päin tuulee?" kysyi pappi. "Tule näyttämään, mihin kaivamme
ojan."
Mutta Enok oli kuin neuloilla, hänen täytyi pitää Levionia silmällä ja
hän vastasi papille kuin houreissa.
"Elä anna onnettomuuden niin vallata itseäsi", sanoi pappi taas.
"Rohkaise mielesi. Tuli on sammutettava!" Ja hän tarttui Enokin
käsivarteen.
Muutamat miehistä lähenivät hiukan tulta ja alkoivat omin päin kaivaa
ojaa. Levion oli yhä samalla paikalla ja huokui -- hän potkasi litteätä
kiveä, joka oli kivilohkareen vieressä. "Ei hän ole piilottanut tänne
mitään, se oli pelkkä valhe", ajatteli hän ja katseli alaspäin. Kun hän
potki myös maata, joka oli kiven alla, tuli näkyviin kaulahuivi.
Kaulahuivi oli Enokin, se oli entinen korvasuojustin. Levion otti sen
maasta, se oli kokoonkääritty mytyksi. Hän tempasi pois kaulahuivin,
siinä oli rahoja, paljon rahoja, seteleitä. Ja setelien joukossa oli
suuri valkea asiakirja. Levionin uteliaisuus herää, hän ajattelee:
"nämä ovat varastettuja rahoja!" Hän käärii auki paperin ja tavailee
sitä.
Silloin huomaa Enok hänet ja huutaa käheästi; hän riistäytyy irti
papista ja kiitää takaisin Levionin luo puukko kädessä.
"Enok! Enok!" huutaa pappi ja koettaa saada kiinni hänet.
"Siinä on varas!" huutaa Levion heitä vastaan.
Pappi ajatteli: Tulipalo on varmasti niin sekaannuttanut Enokin, ettei
hän tiedä mitään. "Pane puukko tuppeen!" sanoi hän Enokille.
Levion jatkoi:
"Siinä on Mackin murtovaras."
"Mitä sinä sanot?" kysyi pappi ymmärtämättä häntä.
Enok syöksee vastustajansa kimppuun ja aikoo riistää mytyn.
"Jätän sen pastorille", huusi Levion. "Nyt pastori näkee, millainen
kirkonisäntä hänellä on."
Enok vaipuu kokoon puuta vastaan. Hänen kasvonsa ovat harmaat. Pappi ei
käsitä mitä nämä setelit ja tämä kaulahuivi ja asiakirja merkitsevät.
"Löysin nämä tästä paikasta", sanoi Levion ja koko hänen ruumiinsa
vapisi. "Hän oli kätkenyt ne erään litteän kiven alle. Paperissa oli
Mackin nimi."
Pappi luki. Hän hämmentyi hämmentymistään, katsoi Enokia ja sanoi:
"Tämähän on se henkivakuutuskirje, jonka Mack kadotti, eikö niin?"
"Siinä on myös rahat, jotka hän kadotti", sanoi Levion.
Enok koetti oikaista asentoaan. "Silloin olet sinä pannut ne sinne",
sanoi hän.
Palavan metsän humu läheni, heidän ympärillään alkoi olla kuumempi,
mutta nämä kolme miestä seisoivat alallaan.
"En tunne koko asiaa", sanoi Enok uudelleen. "Levion on kai tehnyt
tämän minun ilokseni."
Levion sanoi: "Tässä on kaksisataa taaleria -- mutta onko minulla
koskaan ollut kahtasataa taaleria? Ja eikö kaulahuivi ole sinun? Eikö
se ole ollut sinun korviesi ympärillä?"
"Niin, eikö asia ole niin?" kysyi pappi myös.
Enok vaikeni.
Pappi liikutteli seteleitä. "Tässä ei ole kahtasataa taaleria", sanoi
hän.
"Hän on käyttänyt osan niistä", vastasi Levion.
Mutta Enok seisoi siinä ja hengitti raskaasti ja väitti
itsepintaisesti: "En tiedä asiasta mitään. Mutta muuten voit sinä,
Levion, olla varma siitä, että minä olen pitävä sinut mielessäni."
Ajatukset menivät sekaisin papin päässä. Jos Enok oli varas, niin
silloinhan sähköttäjä Rolandsen vain oli tehnyt pilaa siitä
kehoittavasta kirjeestä, jonka hän oli saanut. Ja minkätähden olisi hän
tehnyt sillä tavoin?
Kuumuus kävi liian ankaraksi, nämä kolme miestä vetäytyivät järven
rannalle ja tuli seurasi perässä. Heidän täytyi mennä veneisiin, niin,
vieläpä soutaa rannasta.
"Se on joka tapauksessa Mackin paperi", sanoi pappi. "Ilmoittakaamme
asia. Souda kotiin, Levion."
Enok oli murtunut ja istui vain tuijottaen jäykästi eteensä. "Niin,
ilmoittakaamme vain", sanoi hän, "siihen minä ensimäisenä suostun."
Pappi kysyi huolissaan: "Niin, suostutko todellakin?" Ja hän sulki
itsetiedottomasti silmänsä, ajatellessaan kauhulla asiaa.
Ahnas Enok oli ollut liian yksinkertainen. Hän oli huolellisesti
piilottanut tämän henkivakuutuspaperin, jonka merkitystä hän ei
käsittänyt. Siinä oli koko joukko leimoja ja se oli merkitty suurelle
summalle, hän saattoi kenties jonkun ajan perästä matkustaa myömään
paperin, ei hänellä ollut varoja viskata pois paperia.
Pappi kääntyi katsomaan tulta. Metsässä työskenneltiin, puita
kaadettiin, näkyi leveän ojan tumma juova. Paljon ihmisiä oli tullut
lisäksi.
"Tuli tulee sammumaan itsestään", sanoi Levion. "Luuletko niin?"
"Kunhan se ehtii koivumetsään, sammuu se."
Ja vene kolmine miehineen sousi lahden perukassa olevan nimismiehen
kartanon rantaan.