Mutta kun he olivat tulleet pappilan portille, josta Rolandsenin oli
kääntyminen kotiinsa, sanoi neitsyt van Loos: "Ikävä kyllä minulla ei
ole kolmeasataa taaleria antaa sinulle." Hän ojensi Rolandsenille
kätensä ja sanoi: "En voi seistä tässä pitkää aikaa -- näkemiin."
Kuljettuaan muutamia askeleita, kääntyi hän ympäri ja kysyi: "Eikö enää
puutu nimeä mistään vaatteistasi, jotta saisin ommella sen siihen?"
"Mitäpä sellaisia vaatteita minulla olisi?" vastasi Rolandsen. "En ole
saanut uusia vaatteita senjälkeen kuin sain viimeksi."
Neitsyt van Loos lähti, Rolandsen tunsi helpotusta ja ajatteli: "Kunpa
tämä olisi viimeinen kerta!"
Portin pylväässä oli ilmoitus ja Rolandsen luki sen; kauppamies Mack
kuuluutti siinä murtovarkaudesta: Tiedonannosta maksetaan neljäsataa
spesietaaleria. Vieläpä itse varas saisi palkinnon, jos hän vain tuli
ilmoittautumaan.
"Neljäsataa spesietaaleria!" ajatteli Rolandsen.