BIRGER. Ei. Kuulkaa nyt! Minä tulin tänne sillä vakaalla päätöksellä,
että ennenkun täältä lähden, jätän tämän. (Näyttää sormusta.) Siitä
huolimatta mitä olette sanonut, tahi ette sanonut.
SIIRI. Vaan jos sitte perästäpäin kadutte. (Helisee.) Se on vaan Kalle,
joka tahtoo puhua kanssani.
BIRGER. Kadun! -- Minä olen jo tarpeeksi kauan sitä katunut. Mutta nyt
se on loppuva.
SIIRI. Minun vikani se ei kuitenkaan ole; minä en ole sanonut mitään.
(Helinää.) Siunattu poika! (Juoksee telefoonille, puhuu sinne.) Oletko
sinä ihan hurja, Kalle?
* * * * *
Niin, niin, mutta et sinä kumminkaan taloa saa hajoittaa sen tähden.
Minulla on sitä paitse vieraita. (Birgerille, joka aikoo keskeyttää.)
Ei, odottakaa; minä läksytän poikasen ensin. (Telefooniin.) Kuinka sinä
taannoin taas käyttäydyit. Helisytit ihan sedän nenän edessä.
* * * * *
Et ollut telefoonissa! Mitä puhetta se on? -- Oh! -- -- (Katsoo
Birgeriin.) Tämähän on Kallen ääni, vaan taannoinen -- -- --