"Sinä jäät hänen ylhäisyytensä käytettäväksi", sanoi adjutantti
karkeasti, "odota ulkona, kunnes sinut kutsutaan".
Pablo lähti huoneesta.
Jos hän tällä hetkellä olisi voinut tuhota kaikki valkoihoiset, olisi
hän riemuiten sen tehnyt, niin suuri oli hänen vihansa.
Hämärä oli jo tullut, hän sai etsiä kotvasen, ennenkuin tapasi
Tenangan.
"Meidän täytyy lähteä. Tenanga, voitko saattaa minut pois leiristä?"
"Se voi käydä vaikeaksi, kaikkialla on aseistettuja vartijoita."
"Ampukoot minut; ennemmin kuolleena kuin noiden tyhmyrien pilkkana."
He ratsastivat ulos pihasta kenenkään estämättä. Huomaamatta he
lähestyivät leirin reunaa. Pablo ja etenkin Tenanga oli Pabloa
odotellessaan nähnyt, kuinka huolellisesti vartioketjut oli
sijoitettu ja että oli vaikea päästä lävitse kiinni joutumatta.
Mutta Pablon halu poistua leiristä oli niin kiihkeä, ettei hän
kammonnut mitään vaaraa. Myöskin hän pelkäsi todella, että hänet
pantaisiin sotamieheksi johonkin rykmenttiin.
He olivat hitaasti ratsastaen jo tulleet vartioketjulle.
Tenangan ehdotuksesta he poikkesivat pienen metsikön taakse
odottaakseen siellä tilaisuutta päästä vartijain välitse.
Siellä vaaniessaan he kuulivat läheltä vartijan huudon, joka ei
kuitenkaan koskenut heitä:
"Ken siellä?"
"Ystävä."
"Minne?"
"Ulos leiristä; palvelustoimi."
"Tunnussana."
"Campeador!" erotti Pablo selvästi, vaikka se sanottiinkin
hiljaisella äänellä.
"Saatte mennä!"
Pysähdytetty ratsasti edelleen.
"Oi, tule, Tenanga, nyt lähdemme leiristä samalta kohtaa, mistä
tulimmekin, nyt minä tiedän sanan."
"Ken siellä?" kajahti heitä vastaan.
"Ystäviä."
"Onko teillä tunnussana?"