"Hyvä! Syö nyt ensin ja lähtekäämme sitten. Toimittakaa, don Esteban,
kimoni satuloiduksi ja antakaa Tenangallekin hyvä hevonen; omamme
ovat väsyneet."
"Heti, don Pablo." Hän kutsui peonin luokseen ja käski tämän tuoda
hevoset.
"Onko kenraali de Lermalle annettu tieto onnettomuudesta?"
"Señora on kirjoittanut don Antoniolle."
"Missä on donna Inez?"
"San Joséssa, kunnes täällä on kaikki taas jonkinlaisessa kunnossa."
"Voitteko lähettää jonkun sananviejän täältä?"
"Kyllä."
"Minä kirjoitan hänelle; voinko saada kirjoitusneuvot?"
Don Esteban vei Pablon työhuoneeseensa. Pablo kirjoitti lyhyesti,
mutta selvästi kokemistaan vaiheista ja antoi heikon vihjauksen
toiveistaan. Kirjeen hän antoi tilanhoitajalle.
Hevoset olivat jo satuloidut ja Tenanga oli tehnyt kaikki
valmistukset matkaa varten.
Jäähyväisiä heittäessään kysyi vielä Pablo, joka tuntui heränneen
uuteen elämään: "Tiedättekö mitään uutta sodasta, don Esteban? Missä
taistellaan?"
"Me emme täällä tiedä paljoa sodasta. Vain silloin tällöin saamme
tietoja, nekin myöhäisiä. Taistellaan etelässä ja koillisessa, ja
hallituksen asiat lienevät vähän paremmalla kannalla kuin ennen.
Siinä kaikki, mitä tiedän."
Pablo sanoi nyt hyvästi tilanhoitajalle ja lähti Tenangan seurassa
del Rocan raunioilta.