"Niin ihmiset siellä sanoivat. Herraskartano syttyi yöllä tuleen;
señora pelastui, señoritasta ei ole löydetty jälkeäkään sen koommin,
hän on palanut tuhkaksi."
"Ei, ei!" huusi nuorukainen äkkiä. "Ei, Jumala ei sellaista koskaan
sallisi -- ei, ei!"
Ponnistaen kaikki voimansa hän hillitsi suunnattoman tuskansa ja
sanoi jäätävän levollisesti: "Kiitän sinua. -- Tenanga!"
Tenanga, joka uskollisen koiran tavoin aina oli Pablon lähellä,
riensi paikalle.
"Käske satuloimaan parhaat hevoset matkaa varten. Me lähdemme del
Rocaan. Pian!" Osoittamatta vähääkään ihmettelyä Tenanga riensi
paikalla noutamaan hevoset. Pablo, joka yhä oli miltei kammottavan
tyyni, meni huoneeseensa, pukeutui metsästyspukuun, heitti viitan
ylleen, otti rahaa ja pyssynsä ja riensi alas.
Pihalla hän tapasi kenraalin, joka juuri oli palannut vainioitaan
tarkastamasta ja vaquerolta kuullut, mitä del Rocassa oli tapahtunut.
"Pablo!"
"Minun täytyy lähteä matkalle, padrino, kutsua kuolleita eloon."
"Tiedän sen; sinä näet, etten valita. Hän oli maan päällä ainoa
olento, joka minua rakasti; minä tahdon etsiä hänen tuhkansa ja
haudata sen siunattuun maahan. Niin kauan kuin minä hengitän, elää
hän minun sydämessäni."
"Sinä joudut sodan jalkoihin."
"Minä en pelkää."
"Ota seuralaisia mukaasi."
"Ei, matkustan varmemmin Tenangan kanssa."
"Pablo, sinulla on muitakin velvollisuuksia."
"Ei yhtään pyhempää. Ei, padrino, älä minua nyt pidätä, minä
kuolisin, jos minua estäisit."
"Lähde, poikani, ja kaitselmus sinua suojelkoon. Onko sinulla
kuninkaitten tähti mukanasi?"
"On."
Pablo kantoi povellaan, siitä päivin kuin hän oli tullut kenraali
Aranan kotiin, pientä kultaista tähteä, joka oli samanmuotoinen
kuin hänen rintaansa kaiverrettu merkki. Hänen esi-isänsä olivat
aikaisemmin sitä käyttäneet, ja se ilmoitti oikeille mayoille, kenen
kanssa he olivat tekemisissä.
"Tervehdi perhettäsi, padrino."
"Jumala sinua suojelkoon ja saattakoon sinut pian takaisin luoksemme."
Tenanga toi hevoset, hänkin oli aseissa ja matkatamineissa. He
heittäytyivät satulaan ja ratsastivat pois.
Vakavana katsoi Arana heidän jälkeensä.