Maya-soturi.
Vielä kaikui Tenangan tuskanhuuto ilmassa. Mutta sydämensä
epätoivossakaan, joka oli sitä suurempi, koska hän ei ainoastaan
kunnioittanut Pabloa muinaisten kuninkaitten jälkeläisenä, vaan
todella vilpittömästi rakasti rohkeata, miehuullista nuorukaista,
ei nuori maya unohtanut uudelleen ladata laukaistuja pyssyjä,
puolustaakseen ammutun ruumista viimeiseen saakka.
Syvä huokaus sattui hänen korvaansa; hän kääntyi ja katsoi silmiin
Pabloa, joka kohotti päätään.
Tenanga kiljahti ilosta ja hypähti hänen luokseen:
"Oh, sinä elät, Hualpa, kuningas! Kaikkien jumalien kiitos!"
Hän polvistui haavoittuneen viereen, tuki tämän päätä, ja hänen
kätensä tunnusteli varovasti sitä kohtaa, mistä veri vuoti tämän
kyljestä.
"Hengitä syvään ja pitkään, herra."
Pablo teki niin; Tenanga tarkkasi pelokkaasti vaikutusta:
haavoittunut hengitti säännöllisesti sisään ja ulos.
"Oi, kiitos näkymättömille -- kiitos! Sinä paranet, herra, sinä
paranet, haavasi ei ole kuolettava."
"Tarkasta, _amigo_", vastasi Pablo heikolla äänellä, "luoti osui
selkääni, mutta se on varmaan luiskahtanut kylkeen päin; siihen
koskee".
Varovasti maya paljasti kupeen ja huomasi suureksi ilokseen olevan,
niinkuin Pablo arveli; häijyn zapotekin luoti oli luiskahtanut pitkin
kylkiluuta loukkaamatta mitään arempia osia. Vauhdin ankaruus, jolla
Pablo oli suistunut kiviä vasten, oli saanut hänet tainnoksiin.
Tenanga repäisi Pablon hienon paidan kahtia; pyssy kädessä,
tähystellen rantoja haukan silmin hän juoksi portaita alas, kastoi
vaatekaistaleen veteen ja riensi takaisin.
Huolellisesti hän viillytti haavaa, asetti märän vaatteen sen päälle,
otti nahkavyön Pablon vyötäisiltä ja kiersi sen hänen rintansa
ympärille, niin että side pysyi paikoillaan ehkäisten verenvuodon,
joka ei ollut kovin runsas.
Jälleen hän tähysteli vihollisia. Heistä ei näkynyt merkkiäkään.
Kenties he arvelivat Pablon kuollessa saavuttaneensa tarkoituksensa;
kenties he olivat vetäytyneet pois siksi, että hänen luotinsa oli
kaatanut heidän johtajansa Huntohin, tai siksi, että he pelkäsivät
lähestyä helposti puolustettavaa tornia.
"Minä teen sinulle vuoteen, herra." Tenanga nousi tornin valtavilla
kivillä katettuun yläosaan, missä oli kaksi huonetta, joiden ikkunat
antoivat virralle päin; sitten hän palasi käytävään, joka ympäröi
tätä tornin nelinurkkaista yläosaa. Siinä kasvoi ruohoa ja pensaita.
Hän kokosi lehtiä ja kuivaa ruohoa, ja niin hän oli pian laittanut
välttävän vuoteen.
"Tule, kuningas, nojaa minuun, minä tuen sinua."
Osoittaen intiaanin suurta kykyä kärsiä ääneti Pablo kesti tuskat,
joita hänen haavansa tuotti joka liikahduksella, ja lepäsi pian
rauhallisesti vuoteellaan. Tenanga otti Pablon lakin, riensi veden
partaalle, täytti sen ja juotti janoista nuorukaista. Hän tiesi, että
suuri haava aina tuottaa polttavan janon. Heti sen jälkeen Pablo
vaipui uneen verenvuodon heikentämänä.