Germaanilaisten naisten naimisiin menosta I vuosisadalla.
"... Häälahjoiksi ei anneta sellaisia joutavia kapineita, jotka naista
ihastuttavat, vaan härkiä, hevonen kaikkine valjaineen, sekä kilpi,
heittokeihäs ja miekka. Tuodessaan nämä lahjat, ottaa mies vaimon
vastaan. Vaimo puolestansa antaa myös muutamia lahjoja miehellensä.
Tätä pitävät he liittonsa pyhänä siteenä, salaperäisenä vihkimisenä
ja avion suojelus jumaluutena. Jotta vaimo ei pitäisi itseään
vapautuneena ylevistä tunteista ja mielenkiinnosta sodan vaihteleviin
vaiheisiin, ilmoittavat hänelle ennustajat, että hän saa ottaa osaa
vaivannäköön ja vaaroihin, sekä että hän niin rauhan aikana kuin
sodassakin on velvollinen kestämään ja uskaltamaan yhtä paljon kuin
puolisonsakin. Sitä merkitsevät valjastetut härät, suitsitettu hevonen
ja aseet, jotka hänelle annetaan. Hän oppii, kuinka tulee elää ja
kuinka kuolla. Hän ottaa vastaan sellaista, joka hänen puhtaana ja
ehytarvoisena tulee antaa edelleen lapsillensa, että miniät saisivat
sen ja vuorostaan jättäisivät lastenlapsille."
Tacitus.