heittää pois tätä korua! Kun tuli syöksyi pauhaten joka puolelta, minä
ajattelin heittää kaulanauhan tuleen. Mutta ei, en voinutkaan sitä
tehdä. Minun mielessäni oli kuiske: »Anna kaulanauhan olla kaulallani,
kun kuolet»... Mikä onkaan tuo tuli, johon minä syöksyin niinkuin
koiperhonen, joka ei kykene liekin loimua vastustamaan, minä, joka
olin lähtenyt sinua näkemään? Millainen tuska tämä onkaan, millainen
kuolonkamppailu! Tuli palaa yhä yhtä raivoisasti, mutta minä kuljen
elävänä sen liekeissä!
Kuningas
Mutta olethan vihdoin nähnyt minut — sinun kaipauksesi on täyttynyt.
Sudaršana
Mutta etsinkö minä sinua tässä kamalassa kohtalossa? En tiedä mitä
näin, mutta sydäntäni värähdyttelee vieläkin ankara pelko.
Kuningas
Mitä näitkään?
Sudaršana
Kauheata — oi, se oli kauheata! Tuskin uskallan sitä muistellakaan.
Musta, musta — oi, sinä olet musta kuin ikuinen yö! Minä katselin
sinua yhden ainoan kammottavan tuokion ajan. Tulen loimo sattui
kasvoihisi — sinä olit kuin kaamea yö pyrstötähden tuodessa pelonkauhua
näköpiiriimme — silloin minä suljin silmäni — en voinut katsella sinua
kauemmin. Musta kuin uhkaava ukkospilvi, musta kuin rannaton meri, kun
hämärikön kaamea punahohde väikähtelee sen kuohuvassa aallokossa!
Kuningas
Enkö ole sinulle jo ennen sanonut, ettei kukaan voi kestää minun
näkemistä, ellei ole jo valmistautunut minua varten? Minun näkijäni
tekee mieli paeta minua aina maailman loppuun asti. Olenhan sen kokenut
lukemattomat kerrat. Senvuoksi tahdoin ilmaista itseni sinulle
hitaasti, asteittain, enkä liian äkillisesti.
Sudaršana
Mutta sitten tuli synti ja tuhosi kaikki sinun toivosi — se
mahdollisuuskin, että me kerran yhtyisimme, on nyt käynyt minulle
mahdottomaksi ajatella.
Kuningas
Se tulee mahdolliseksi aikanaan, kuningattareni. Se sanomattoman kaamea
mustuus, joka on tänään järkyttänyt sieluasi pelonkauhulla, on kerran
oleva sinun lohtusi ja pelastuksesi. Mitä muuta varten minun rakkauteni
olisikaan olemassa?
Sudaršana
Niin ei voi olla, se ei ole mahdollista. Mitä voikaan sinun rakkautesi
yksinänsä? Minun rakkauteni on nyt kääntynyt pois sinusta. Kauneus on
saanut minut loihtunsa valtoihin — tämä hurma, tämä huume ei minusta
milloinkaan haihdu — se on häikäissyt ja tulehduttanut minun silmäni,
se on luonut kultaisen tenhonsa uneenikin! Minä olen nyt sanonut
sinulle kaikki — rankaise minua mielesi mukaan.
Kuningas
Rankaiseminen on jo alkanut.
Sudaršana
Mutta ellet, niin hylkää minut. Minä tahdon lähteä luotasi.
Kuningas
Sinulla on täydellisin vapaus tehdä niinkuin haluat.
Sudaršana
Minä en voi sietää sinun läsnäoloasi! Minun sydämeni on sinuun
suuttunut. Minkätähden sinä — mutta mitä oletkaan minulle tehnyt?...
Minkätähden oletkaan sellainen? Miksi onkaan minulle kerrottu, että
olet kaunis ja viehättävä? Sinä olet musta, musta kuin yö — minä en voi
milloinkaan, en milloinkaan sinuun suostua.
Minä olen nähnyt mitä rakastan — se on rieskanhieno, herkkä kuin
širišan kukka, kaunis kuin perho.
Kuningas
Se on petollinen kuin kangastus, tyhjä kuin vedenkupla.
Sudaršana
Olkoon — mutta minä en voi viipyä vaiheillasi — en voi, en voi!
Minun täytyy täältä paeta. Sinuun yhtyminen on mahdoton! Se voi olla
ainoastaan väärä liitto — minun mieleni kääntyy pakostakin pois sinusta.
Kuningas
Etkö tahdo yhtään yrittääkään?
Sudaršana
Minä olen yrittänyt eilisestä lähtien — mutta mitä enemmän yritän, sitä
enemmän sydämeni kapinoi. Jos jään sinun luoksesi, niin minua ahdistaa
alinomaa se ajatus, etten ole puhdas, että olen petollinen ja uskoton.
Kuningas
Hyvä, niinpä voit paeta luotani niin kauas kuin mielesi tekee.
Sudaršana
Minun on mahdoton paeta sinun luotasi ja syynä on nimenomaan se,
ettet estä minua lähtemästä. Minkätähden et minua pidätä, tartu minun
hiuksiini ja sano: »Et saa lähteä»? Miksi et minua lyö? Ah, kunpa
rankaisisit minua, iskisit minua, löisit minua väkivaltaisin käsin!
Sinun vastustelematon vaikenemisesi saa minut hurjaksi — oi, minä en
voi sitä kestää!
Kuningas
Minkätähden luulet minun todella vaikenevan? Kuinka tiedät, etten yritä
sinua pidättää?
Sudaršana
Ei, ei! — Minä en voi tätä kestää — huuda minulle, käske minua
ukkosäänin, pakota minua sanoin, jotka upottavat kaiken muun minun
korviini kaikuvan — älä päästä minua menemään niin helposti, niin
lempeästi!
Kuningas
Minä päästän sinut vapaaksi, mutta miksi sallisinkaan sinun tempautua
irti itsestäni?
Sudaršana
Etkö salli? Niinpä minun täytyy lähteä!
Kuningas
Lähde!
Sudaršana
Niin ollen ei kukaan voi minua moittia. Sinä olisit voinut pidättää
minut väkivalloin, mutta et pidättänyt! Sinä et minua estänyt — ja nyt
minä lähden pois. Käske vartijoitasi estämään minua.
Kuningas
Kukaan ei astu tiellesi. Sinä voit lähteä yhtä vapaasti kuin myrskyn
ajama pilvenlonka.
Sudaršana
Minä en kykene enempää vastustamaan — jokin minussa pakottaa minua
eteenpäin — minä tempaudun irti ankkuristani! Minä kenties uppoan,
mutta en palaa milloinkaan.
Syöksyy pois.
Surangama tulee laulaen.
Surangama
Mikä onkaan sinun tahtosi, joka lähettää minut kauas pois! Minä olen
palaava takaisin sinun eteesi pitkiltä vaelluksiltani.
Sinun rakkautesi on olevinaan välinpitämätön — sinun hyväilevät kätesi
työntävät minut pois — vetääkseen minut jälleen syliisi! Oi kuninkaani,
mikä onkaan tämä leikki, jota sinä leikit koko kuningaskunnassasi?
Sudaršana (tullen takaisin)
Kuningas, oi kuningas!
Surangama
Hän on lähtenyt pois.
Sudaršana
Lähtenyt pois? Hyvä... niinpä hän on lopullisesti minut hylännyt!
Minä olen tullut takaisin, mutta hän ei ole voinut odottaa minua,
ei hetkeäkään! Hyvä, niinpä olen täysin vapaa. Käskikö hän sinua
pidättämään minut, Surangama?
Surangama
Ei, hän ei virkkanut mitään.
Sudaršana
Minkätähden hän olisikaan mitään sanonut? Mitäpä hän minusta
välittäisikään... Olen siis vapaa, täysin vapaa. Kuulehan, Surangama,
minun teki mieleni kysyä kuninkaalta jotakin, mutta en voinut lausua
kysymystäni hänen läsnäollessaan. Sano minulle, onko hän tuominnut
vangit kuolemaan.
Surangama
Kuolemaan? Minun kuninkaani ei milloinkaan tuomitse kuolemaan.
Sudaršana
Mitä hän siis onkaan heille tehnyt?
Surangama
Hän on päästänyt heidät vapaiksi. Kantši on tunnustanut häviönsä ja
palannut valtakuntaansa.
Sudaršana
Sepä suuri vapahdus!
Surangama
Yhtä ainoata sinulta pyydän, kuningattareni.
Sudaršana
Sinun ei tarvitse lausua pyyntöäsi sanoin, Surangama. Kaikki ne korut
ja jalokivet, jotka kuningas on minulle antanut, minä luovutan sinulle
— minä en ole enää niiden arvoinen.
Surangama
Ei, minä en niitä tahdo, kuningattareni. Minun herrani ei ole
milloinkaan antanut koruja kannettavakseni — yksinkertainen
koruttomuuteni on minulle kyllin hyvä. Hän ei ole antanut minulle
mitään sellaista, minkä vuoksi voisin ihmisten nähden komeilla.
Sudaršana
Mitä siis minulta tahdot?
Surangama
Minä lähden kerallasi, kuningattareni.
Sudaršana
Harkitse mitä sanot; sinä tahdot jättää herrasi. Kuinka voitkaan
sellaista pyytää!
Surangama
Minä en etäänny kauas hänestä — kun sinä lähdet pois, vailla
vartijoita, hän on oleva luonasi, aivan lähellä sinua.
Sudaršana
Sinä puhut mielettömiä, lapseni. Minä olisin ottanut mukaani Rohinin,
mutta hän ei halunnut lähteä. Mistä saatkaan riittävän rohkeuden, jotta
tahdot lähteä kerallani?
Surangama
Minussa ei ole rohkeutta enempää kuin voimaakaan. Mutta minä lähden —
rohkeus tulee itsestään, ja voima tulee sekin.
Sudaršana
Ei, minä en voi ottaa sinua mukaani; sinun läsnäolosi muistuttaa
minulle alinomaa häpeääni, ja minä en sitä kestä.
Surangama
Minä olen ottanut kaiken hyväsi ja kaiken pahasi omakseni, oi
kuningattareni; tahdotko yhä vielä kohdella minua kuin vierasta? Minun
täytyy lähteä kerallasi.
IX
Kanja Kubdžan kuningas, Sudaršanan isä, ja hänen ministerinsä.
Kanja Kubdžan kuningas
Minä sain tietää kaikki jo ennen hänen tuloansa.
Ministeri
Ruhtinatar odottaa yksinään kaupunginportin edustalla virran rannalla.
Lähetänkö väkeä toivottamaan hänet tervetulleeksi kotiin?
Kanja Kubdžan kuningas
Mitä! Hän on uskottomana lähtenyt miehensä luota — ja sinä ehdottelet,
että julistamme hänen häpeänsä koko maailmalle panemalla toimeen
julkisen näytännön häntä varten?
Ministeri
Tuleeko minun ryhtyä toimenpiteisiin, jotta hän voi sijoittua palatsiin
asumaan?
Kanja Kubdžan kuningas
Sinä et tee mitään sellaista. Hän on omaehtoisesti luopunut
kuningatar-asemastansa — täällä hänen täytyy tehdä palvelijattaren
töitä, jos aikoo talooni jäädä.
Ministeri
Se on hänelle varmaan vaikeata ja katkeraa, teidän majesteettinne.
Kanja Kubdžan kuningas
Jos yritän varjella häntä kärsimyksistä, en ole kyllin arvokas olemaan
hänen isänsä.
Ministeri
Minä järjestän kaikki niinkuin haluatte, teidän majesteettinne.
Kanja Kubdžan kuningas
Pidettäköön salassa, että hän on tyttäreni, muuten joudumme kaikin
kamaliin vaikeuksiin.
Ministeri
Minkätähden pelkäätte sellaisen onnettomuuden uhkaavan, teidän
majesteettinne?
Kanja Kubdžan kuningas
Harhaantuessaan pois oikealta tieltä nainen näyttää olevan kaikkein
kamalimman onnettomuuden säiliö. Sinä et tiedä, kuinka kuolettavan
pelon valtaan tyttäreni on minut saattanut — hän on tullut minun
luokseni tuoden mukanansa ankaran vaaran uhkaa.
X
Palatsin sisäsuojissa. Sudaršana ja Surangama.
Sudaršana
Lähde luotani, Surangama! Minussa raivoaa kauhea viha — en voi sietää
ketään — minä ihan hurjistun nähdessäni sinut kärsivällisenä ja
alistuvaisena.
Surangama
Kenelle olet vihoissasi!
Sudaršana
En tiedä; minä tahtoisin nähdä kaikki hävitettynä ja tuhon ja
turmion runtelemana! Minä jätin tuokiossa paikkani kuningattaren
valtaistuimella. Menetinkö kaikkeni vain sen vuoksi, että pyyhkisin
pölyä, hikoilisin ja raastaisin tässä inhoittavassa luolassa?
Minkätähden eivät minun murheeni soihdut loimahda roihuamaan kaikkialla
maailmassa? Minkätähden ei maa vapise ja järky? Eikö minun suistumiseni
merkitse enempää kuin vaivaisen herneenkukan putoaminen? Eikö se ole
pikemmin kuin hehkuva tähdenlento, jonka välke halkaisee taivaan?
Surangama
Valtava metsä kytee ja savuilee, ennenkuin syttyy palamaan; aika ei ole
vielä tullut.
Sudaršana
Minä olen heittänyt kuningattaren kunnian ja maineen maan tomuun ja
tuulten vietäväksi — mutta onko olemassa ainoatakaan ihmistä, joka
tahtoo tulla tänne kohtaamaan lohdutonta sieluani? Minä olen yksin —
oi, minä olen kauhistuttavasti yksinäinen!
Surangama
Sinä et ole yksin.
Sudaršana
Minä en salaa mitään sinulta, Surangama. Kun hän sytytti palatsin
tuleen, en voinut olla hänelle vihainen. Minun sydämessäni väreili
kaiken aikaa korkea sisäinen riemu. Millainen hämmästyttävä rikos!
Kuinka loistelias pelkäämättömyys! Se rohkeus sai minut väkeväksi
ja elähdytti mieltäni. Tämä hirmuinen ilo se sai minut kykeneväksi
jättämään kaikki taakseni tuokiossa. Mutta onko tuo kaikki pelkkää
kuvitelmaani? Minkätähden ei näy merkkiäkään hänen tulostansa?
Surangama
Hän, jota ajattelet, ei palatsia sytyttänyt — sen teki Kantšin kuningas.
Sudaršana
Hänkö pelkuri! Onko se mahdollista? Niin kaunis ja hurmaava, mutta
vailla miehuutta! Olenko pettänyt itseni sellaisen arvottoman olennon
vuoksi? Mikä häpeä minulle! Mutta kuulehan, Surangama, eikö sinun
kuninkaasi olisi mielestäsi pitänyt tulla hakemaan minua takaisin?
(Surangama on yhä vaiti.) Luuletko, että tekee kovin mieleni päästä
takaisin? Ei milloinkaan! Vaikka kuningas olisi tosiaankin tullut,
en olisi palannut. Hän ei kertaakaan kieltänyt minua lähtemästä, ja
poistuessani olivat kaikki ovet selkoselällään! Ja se kivinen, pölyinen
tie, jota astelin, — sekään ei välittänyt vähääkään siitä, että
kuningatar kulki sitä pitkin. Se on kova ja tunteeton niinkuin sinun
kuninkaasi: halvin kerjäläinen on sille samanveroinen kuin korkein
valtiatar. Sinä vaikenet! Mutta minäpä sanon sinulle, että kuninkaasi
käyttäytyy — halpamaisesti, karkeasti, häpeällisesti!
Surangama
Kaikki tietävät, että minun kuninkaani on jäykkä ja armoton — kukaan ei
ole milloinkaan kyennyt häntä liikuttamaan.
Sudaršana
Minkätähden siis huudatkaan häntä öin päivin.
Surangama
Pysyköön hän aina jäykkänä ja järkkymättömänä kuin kallio — älkööt
kyyneleni ja rukoukseni milloinkaan häntä liikuttako! Säilykööt surut
aina omina suruinani — ja olkoon hänen kunniansa ja voittonsa ikuinen!
Sudaršana
Näetkö, Surangama! Idän puolen vainioilta näyttää kohoavan pölypilvi.
Surangama
Minä näen sen.
Sudaršana
Eikö se ole kuin sotavaunujen lippu?
Surangama
Tosiaankin, se on sotalippu.
Sudaršana
Hän siis tulee. Hän on vihdoinkin saapunut!
Surangama
Kuka tulee?
Sudaršana
Kuninkaamme — kukapa muu? Kuinka hän voisikaan elää ilman minua? Täytyy
ihmetellä, kuinka hän on voinut tulla toimeen nämäkään päivät.
Surangama
Ei, ei, tuo ei voi olla kuningas.
Sudaršana
»Ei», niinpä kyllä! Ikäänkuin sinä kaikki tietäisit! Sinun kuninkaasi
on ankara, kylmä, säälimätön, eikö totta? Katsotaanpa, kuinka kova
hän voi olla. Minä tiesin alun pitäen, että hän tulisi — että hän
välttämättä syöksyisi jälkeeni. Mutta muista, Surangama, etten minä
ole kertaakaan kehoittanut häntä tulemaan. Saatpa nähdä, kuinka
pakotan kuninkaasi tunnustamaan minulle häviönsä! Mene, Surangama, ja
kerro minulle kaikki. (Surangama menee.) Lähdenkö, jos hän tulee ja
kehoittaa minua palaamaan kerallansa? Enpä suinkaan! Minä en lähde! En
milloinkaan!
Surangama tulee.
Surangama
Tulija ei ole kuninkaani, kuningatar.
Sudaršana
Ei ole kuningas? Oletko ihan varma? Mitä! Eikö hän olekaan vielä tullut?
Surangama
Ei, minun kuninkaani ei milloinkaan kohota niin paljon pölyä
tullessaan. Kukaan ei voi tietää hänen tuloansa.
Sudaršana
Siellä siis tulee —
Surangama
Epäilemättä; hän tulee Kantšin kuninkaan keralla.
Sudaršana
Tiedätkö, mikä hänen nimensä on?
Surangama
Hänen nimensä on Suvarna.
Sudaršana
Hän se siis on. Minä ajattelin: »Minä lepään täällä poisheitettyjen
rikkojen ja kuonan kaltaisena, johon kukaan ei viitsi koskeakaan.»
Mutta sankarini tulee nyt minut vapauttamaan. Oletko tuntenut Suvarnan?
Surangama
Ollessani vielä isän kodissa, pelaajien luolassa --
Sudaršana
Ei, ei, en tahdo kuulla hänestä mitään sinulta. Hän on oma sankarini,
ainoa pelastukseni. Minä opin hänet tuntemaan, vaikka et kerro hänestä
tarinoita! Mutta huomaatko, kuinka siivo mies sinun kuninkaasi on! Hän
ei huolinut tulla minua pelastamaan tästäkään alennuksesta. Kaiken
tämän jälkeen sinä et voi minua soimata. Enhän olisi voinut odotella
häntä täällä koko elämäni aikaa, orjan tavoin häpeällisesti raataen.
Minä en tule milloinkaan niin nöyrän alistuvaiseksi kuin sinä.
XI
Leiri.
Kantši (Kanja Kubdžan sanansaattajalle)
Sano kuninkaallesi, ettei hänen tarvitse ottaa meitä vastaan nimenomaan
vierainansa. Me olemme palaamassa valtakuntiimme, mutta viivähdämme
tässä vapauttaaksemme kuningatar Sudaršanan siitä orjuudesta ja
alennuksesta, johon hän on täällä tuomittu.
Sanansaattaja
Teidän korkeutenne suvainnee muistaa, että ruhtinatar on isänsä luona.
Kantši
Tytär voi jäädä isänsä kotiin vain kunnes menee naimisiin.
Sanansaattaja
Mutta hänen suhteensa isänsä perheeseen pysyy yhä ennallaan.
Kantši
Hän on nyt katkaissut kaikki sellaiset suhteet.
Sanansaattaja
Sellaisia suhteita, teidän korkeutenne, ei milloinkaan voida katkaista
haudan tällä puolen; ne voivat jäädä toisinaan epämääräisiksi, mutta
niitä ei käy koskaan täysin tuhoaminen.
Kantši
Jos kuningas päättää olla luovuttamatta tytärtänsä minulle suosiolla,
niin meidän kšatrijain oikeamielisyyden lakikirja velvoittaa minut
käyttämään väkivaltaa. Voit pitää tuota viimeisenä sananani.
Sanansaattaja
Suvaitkaa olla unohtamatta, teidän korkeutenne, että kuningastammekin
velvoittaa sama laki. On turhaa edellyttää, että hän luovuttaa
tyttärensä pelkkien uhkaustenne vuoksi.
Kantši
Sano kuninkaallesi, että olen odottanut sellaista vastausta.
Sanansaattaja lähtee.
Suvarna
Kantšin kuningas, minusta näyttää siltä, että uskallamme liian paljon.
Kantši
Mitäpä iloa olisi koko tästä seikkailusta, ellei olisi niin laita?
Suvarna
Ei tarvitse olla kovinkaan rohkea haastaakseen taisteluun Kanja Kubdžan
— mutta...
Kantši
Jos »mutta» kerran alkaa sinua peloittaa, niin tuskin löydät tästä
maailmasta kyllin turvallista loukkoa.
Eräs sotilas saapuu.
Sotilas
Teidän korkeutenne! Olen vastikään saanut tietää, että Košalan, Avantin
ja Kalingan kuninkaat ovat sotajoukkoineen tulossa tännepäin.
Poistuu.
Kantši
Sitä juuri pelkäsinkin! Sudaršanan pakoa koskeva tieto on levinnyt
kaikkialle — me joudumme yleiseen kahakkaan, ja lopulta kaikki
epäilemättä haihtuu savuksi.
Suvarna
Nyt on kaikki turhaa, teidän korkeutenne. Nuo eivät ole hyviä uutisia.
Uskon aivan varmaan, että hallitsijamme itse on salaa levittänyt tietoa
kaikkialle.
Kantši
Miksi? Mitä hyötyä hänellä voi siitä olla?
Suvarna
Ahnaat repivät toisensa kappaleiksi yleisessä kateessa kahakassa — ja
hän käyttää tilaisuutta hyväkseen vieden saaliin takaisin.
Kantši
Nyt selviää, minkätähden kuninkaanne ei milloinkaan näyttäydy. Hänen
juonenansa on monistua joka taholla — pelko saa hänet näkymään
kaikkialla. Mutta minä väitän vieläkin, että kuninkaanne on pelkkää
petosta alusta loppuun asti.
Suvarna
Mutta suvaitsetteko, teidän korkeutenne, päästää minut menemään?
Kantši
Minä en voi laskea sinua menemään — minulla on sinusta hieman hyötyä
tässä jutussa.
Sotilas tulee.
Teidän korkeutenne, edellisten lisäksi ovat saapuneet vielä Virat,
Pantšal ja Vidarbha. He ovat leiriytyneet virran toiselle rannalle.
Poistuu.
Kantši
Aluksi meidän kaikkien tulee taistella yhdessä. Kunhan Kanja Kubdžasta
on suoriuduttu, keksimme varmaan jonkin keinon päästäksemme tästä
pulasta.
Suvarna
Minä pyydän teitä: älkää pakottako minua yhtymään suunnitelmiinne —
olen onnellinen, jos jätätte minut oman onneni nojaan — olenhan halpa
olento raukka — mikään ei voi —
Kantši
Kuulehan, sinä teeskentelijöiden kuningas, keinot ja välineet eivät ole
milloinkaan kovin kunnioitettavia — tiet, portaat ja muut sellaiset
kelpaavat ainoastaan jalkojemme tallattavaksi. Sinunlaistesi miesten
käyttämisestä suunnitelmissa on se hyöty, ettei tarvitse pukea ylleen
naamiota eikä teeskennellä. Pääministerini kanssa neuvotellessani
sitävastoin menettelisin typerästi, jos käyttäisin varkaudesta
puhuessani vähemmän arvokasta nimeä kuin »yleinen menestys». Minä
lähden nyt siirtelemään ruhtinaita kuin šakkilaudan talonpoikia; peli
ei varmaankaan voi jatkua, jos kaikki napelot tahtovat päästä
liikkumaan kuninkaina!
XII
Palatsissa.
Sudaršana
Jatkuuko taistelu yhä vielä?
Surangama
Yhtä kiivaasti kuin ennenkin.
Sudaršana
Isäni tuli luokseni, ennenkuin lähti taisteluun, ja sanoi: »Sinä
olet tullut pois erään kuninkaan luota, mutta olet vetänyt seitsemän
kuningasta jäljessäsi; minun tekee mieleni leikata sinut seitsemäksi
kappaleeksi ja jakaa ne ruhtinaitten kesken.» Kunpa hän olisi niin
tehnyt! Surangama!
Surangama
Mitä?
Sudaršana
Olisiko nykyinen tilani voinut jättää kuninkaasi kylmäksi, jos hän
kykenisi minut pelastamaan?
Surangama
Miksi kysytkään minulta, kuningattareni? Onko minulla valta vastata
kuninkaani puolesta? Minä tiedän, että ymmärrykseni on hämärä, ja
senvuoksi minä en milloinkaan uskalla häntä arvostella.
Sudaršana
Kutka ottavat osaa taisteluun?
Surangama
Kaikki seitsemän ruhtinasta.
Sudaršana
Eikö kukaan muu?
Surangama
Suvarna yritti paeta — salaa ennen taistelun alkua — mutta Kantši on
säilytellyt häntä vangittuna leirissään.
Sudaršana
Ah, kunpa olisin kuollut jo aikoja sitten! Oi kuningas, minun
kuninkaani, jos olisit tullut auttamaan isääni, sinun maineesi ei
olisi siitä vähentynyt! Se olisi käynyt kirkkaammaksi ja korkeammaksi.
Tiedätkö varmaan, Surangama, ettei hän ole tullut?
Surangama
Minä en tiedä mitään aivan varmaan.
Sudaršana
Tänne tultuani minä olen ollut toisinaan yht'äkkiä kuulevinani jonkun
soittavan _vinaa_ ikkunani alla.
Surangama
Ei ole suinkaan mahdoton se ajatus, että joku siellä harrastelee
soitantoa.
Sudaršana
Minun ikkunani alla on taaja tiheikkö — joka kerta, kun soitantoa
kuulen, yritän saada selville, kuka siellä on, mutta en erota selvästi
mitään.
Surangama
Kenties lepää siellä joku vaeltaja puiden varjossa ja kaiuttaa
soitintansa.
Sudaršana
Mahdollista kyllä, mutta mieleeni muistuu entinen ikkunani palatsissa.
Minä tulin tavallisesti illalla, vaatetusta vaihdettuani, siihen
ikkunani ääreen, ja silloin tulvi valottoman kohtauspaikkamme mustasta
pimeydestä lauluja ja sävelmiä, jotka karkeloivat ja väreilivät
loputtomina sarjoina ja tulvivana runsautena, ikäänkuin ehtymättömän
suihkulähteen kiihkeä yltäkylläisyys!
Surangama
Oi sitä syvää ja suloista pimeyttä, sitä pohjatonta ja salaperäistä
pimeyttä, jonka palvelijana minä olin!
Sudaršana
Minkätähden lähditkään kanssani siitä huoneesta?
Surangama
Sen vuoksi, että tiesin hänen meitä seuraavan ja vievän meidät takaisin.
Sudaršana
Ei, hän ei tule — hän on hylännyt meidät ainiaaksi. Ja miksipä ei
olisikin?
Surangama
Jos hän voi meidät siten hylätä, niin me emme häntä tarvitse. Silloin
hän ei ole meille olemassa, silloin tuo pimeä kammio on ihan tyhjä ja
autio — mikään _vina_ ei ole milloinkaan siellä säveliänsä helissyt —
kukaan ei ole kutsunut sinua eikä minua siihen huoneeseen; silloin on
kaikki ollut petosta ja pelkkää unta.
Ovenvartija tulee.
Sudaršana
Kuka sinä olet?
Ovenvartija
Minä olen tämän palatsin portinvartija.
Sudaršana
Sano minulle nopeasti, mitä sinulla on sanottavaa.
Ovenvartija
Kuninkaamme on joutunut vangiksi.
Sudaršana
Vangiksi! Oi maa-emo!
Pyörtyy.
XIII
Kantšin kuningas ja Suvarna.
Suvarna
Sanotte siis, ettei keskinäinen taistelu enää ole mitenkään välttämätön?
Kantši
Ei, älä huoli pelätä. Minä olen saanut ruhtinaat suostumaan siihen,
että kuningattaren saa se, jonka kuningatar itse valitsee miehekseen,
ja että toiset luopuvat kaikesta enemmästä kamppailusta.
Suvarna
Niinpä ette varmaankaan minua enää tarvitse, teidän korkeutenne, —
pyydän siis teitä päästämään minut pois. Minä en kelpaa mihinkään, ja
uhkaavan vaaran pelko on minut kerrassaan heikontanut ja tylsyttänyt
älyni. Niinmuodoin teidän on varmaan vaikea käyttää minua mitenkään
hyödyksenne.
Kantši
Sinun tulee istua minun varjostimeni pitelijänä.
Suvarna
Teidän palvelijanne suostuu kaikkeen; mutta mitä hyötyä siitä on teille
itsellenne?
Kantši
Kuulehan, mies, minä huomaan, ettei heikkoon älyysi voi liittyä suurta
kunnianhimoa. Sinä et ole vielä havainnut, kuinka suopeasti kuningatar
sinua silmäilee. Hän ei tosin voine heittää morsiamen-seppelettä
varjostimen pitelijän kaulaan kuninkaitten kokouksessa, mutta sittenkin
tiedän, ettei hän kykene kääntämään mieltänsä pois sinusta. Niinpä
tuleekin tuo seppele joka tapauksessa putoamaan minun kuninkaallisen
varjostimeni varjoon.
Suvarna
Teidän korkeutenne, mielessänne on vaarallisia minua koskevia
kuvitelmia. Minä pyydän teitä hartaasti olemaan kietomatta minua
sellaisten kestämättömien mielikuvien verkkoon. Minä pyydän teidän
korkeuttanne mitä hartaimmin päästämään minut vapaaksi.
Kantši
Kunhan olen saavuttanut tarkoitukseni, en hetkeksikään sinua enää
pidätä. Kun päämäärä kerran on saavutettu, on turhaa sallia välineiden
itseään rasittaa.
XIV
Sudaršana ja Surangama ikkunan luona.
Sudaršana
Täytyykö minun siis lähteä ruhtinaiden kokoukseen? Eikö ole mitään
muuta keinoa isäni hengen pelastamiseksi?
Surangama
Kantšin kuningas on niin sanonut.
Sudaršana
Ovatko nuo sanat kuninkaan arvoiset? Kuulitko sen häneltä itseltään?
Surangama
En, hänen sanansaattajansa Suvarna toi sen tiedon.
Sudaršana