Toinen mies
Tiedätkö, milloin vihkimishetki on?
Kolmas mies
Vihkimishetki on vain sulhasta ja morsianta varten. Mitä se meitä
liikuttaa?
Eräs nainen
Mutta emmekö me saa leivoksia päivän onneksi?
Ensimmäinen mies
Leivoksia? Oletpa typerä. Minun setäni asuu kaupungissa — minä olen
kuullut häneltä, että saamme hapanta maitoa ja käristettyä riisiä.
Toinen mies
Suurenmoista!
Neljäs mies
Me saamme paljon enemmän vettä kuin maitoa. Sen voit uskoa.
Ensimmäinen mies
Sinä olet tuhma veikko, Moti. Jatkettaisiinko maitoa vedellä
kuninkaanpojan häissä!
Neljäs mies
Muista, ettemme me ole kuninkaanpoikia, Pantšu. Meille köyhille
ihmisille maito usein tekee tempun muuttumalla enimmältä osalta vedeksi.
Ensimmäinen mies
Katsohan! Sydenpolttajan poika uurastaa vielä työssään. Sitä emme saa
sietää.
Toinen mies
Me poltamme hänet itsensä sydeksi, ellei hän lähde mukaan.
Sannjasi
Tietääkö kukaan teistä, missä Raghun tytär on?
Nainen
Hän on lähtenyt pois.
Sannjasi
Minne?
Nainen
Sitä emme tiedä.
Ensimmäinen mies
Sen vain tiedämme, ettei hän ole kuninkaanpoikamme morsian.
Poistuvat nauraen.
Eräs nainen lapsineen tulee.
Nainen
Minä tervehdän sinua kunnioittavasti, taatto! Salli lapseni koskettaa
otsallaan sinun jalkojasi! Hän on sairas. Siunaa häntä, taatto!
Sannjasi
Tyttäreni, minä en ole enää sannjasi. Älä pilkkaa minua
tervehdykselläsi!
Nainen
Kuka siis oletkaan? Ja mitä teetkään?
Sannjasi
Minä etsin.
Nainen
Ketä etsit?
Sannjasi
Minä etsin kadonnutta maailmaani. — Tunnetko Raghun tyttären? Missä hän
on?
Nainen
Raghun tyttären? Hän on kuollut.
Sannjasi
Ei, hän ei voi olla kuollut. Ei, ei!
Nainen
Mutta mitä merkitseekään hänen kuolemansa sinulle, sannjasi?
Sannjasi
Ei yksin minulle; se merkitsisi kaiken kuolemaa.
Nainen
Minä en ymmärrä, mitä tarkoitat.
Sannjasi
Hän ei voi olla kuollut, ei milloinkaan.
MALINI
Ensimmäinen näytös
Palatsin kadunpuolinen parveke.
Malini
Hetki on tullut, ja minun elämäni värisee tämän suuren tuokion
vaiheilla kuin kastepisara lootuksen lehdellä. Minä suljen silmäni,
minusta tuntuu, kuin kuulisin taivaan kapinoivan, ja sydäntäni ahdistaa
pelko, en tiedä miksi.
Kuningatar tulee.
Kuningatar
Mitä tämä merkitsee, lapseni? Kuinka unohdatkaan pukea yllesi ne
vaatteet, jotka sopivat kauneuteesi ja nuoruuteesi? Missä ovatkaan
korusi? Kuinka voitkaan jättää jäsenesi vaille kullan kaunisteita, sinä
ihanainen aamuni?
Malini
Äiti, on olemassa olentoja, jotka ovat köyhiksi syntyneet kuninkaankin
talossa. Rikkaudet eivät keräänny niille, joiden on määrä löytää
rikkautensa köyhyydestä.
Kuningatar
Kuinka voikaan lapseni, joka aikoinaan laverteli minulle lapsen äänin,
nyt puhua tuollaista arvoituksellista kieltä! — Sydäntäni vapisuttaa
pelko, kun sinua kuuntelen. Mistä oletkaan poiminut tuon uuden
uskon, joka rikkoo kaikkien pyhien kirjojemme opetuksia? Kuulehan,
lapseni, sanotaan, että ne buddhalaiset munkit, jotka sinua opettavat,
harjoittavat noituutta, että he loitsivat ihmisen mielen ja hämmentävät
sen valheillaan. Minä kysyn sinulta: onko uskonto sellaista, mitä on
etsittävä, jotta se löytyisi? Eikö se ole kuin auringonvalo, joka on
annettu meille alinomaiseksi? Minä olen oppimaton nainen. Minä en
ymmärrä ihmisten tunnustuksia ja oppilauseita. Tiedän vain, että naisen
palvonnan oikeat esineet tulevat hänen syliinsä etsimättä miehen ja
lasten hahmoissa.
Kuningas tulee.
Kuningas
Myrskypilvet kerääntyvät kuninkaan talon yläpuolelle, tyttäreni. Älä
kulje kauemmaksi vaarallista tietäsi! Pysähdy, vaikkapa vain lyhyeksi
hetkeksi!
Kuningatar
Mitä tarkoittavatkaan hämärät sanasi?
Kuningas
Typerä tyttäreni, jos tahdot välttämättä tuoda uuden uskon tähän vanhan
vakaantuneen uskon maahan, älä salli sen tulla äkillisenä tulvana, joka
uhkaa rannalla asuvia. Pidä uskosi omanasi! Älä ärsytä sitä vastaan
yleistä vihaa ja pilkkaa!
Kuningatar
Älä nuhtele tyttöäni äläkä opeta häntä kulkemaan valtiotaitosi
mutkikkaita teitä! Jos lapseni valitsee itselleen opettajat ja
noudattaa omaa tietänsä, en tiedä, mistä häntä moittisin.
Kuningas
Kuningatar, kansani on kiihdyksissä ja vaatii äänekkäästi tytärtäni
ajettavaksi maanpakoon.
Kuningatar
Maanpakoon? Sinun omaa tytärtäsi?
Kuningas
Hänen harhaoppinsa säikyttäminä ovat bramaanit liittyneet toisiinsa ja —
Kuningatar
Harhaoppia tosiaankin! Sisältyyköhän kaikki totuus ainoastaan
heidän vanhoihin ummehtuneisiin kirjoihinsa? Heidän tulisi heittää
pois madonsyömä uskonsa ja tulla oppimaan tältä lapselta. Usko
minua, kuningas, hän ei ole mikään tavallinen tyttö — hän on puhdas
tulenliekki. Hänet on valinnut ilmestymismuodokseen jokin jumalallinen
henki. Älä halveksi häntä, jottei sinun tarvitse kerran lyödä otsaasi
ja itkeä, kun et häntä enää löydä!
Malini
Suostu kansasi vaatimukseen, isä! Suuri hetki on tullut. Aja minut
maanpakoon!
Kuningas
Minkätähden, lapseni? Mitä sinulta puuttuukaan isäsi kodissa?
Malini
Kuule minua, isä! Ne, jotka huutaen vaativat minua maanpakoon
ajettavaksi, huutavat oikeastaan minua avuksensa. Äiti, minä en kykene
nyt sanoin kertomaan mitä mielessäni on. Salli valittamatta minun
lähteä, niinkuin puu, joka huolettomana karistaa maahan kukkasensa!
Salli minun lähteä kaikkien ihmisten luo — sillä maailma on vaatinut
minua kuninkaan kädestä.
Kuningas
Minä en ymmärrä sinua, lapseni.
Malini
Isä, sinä olet kuningas. Ole voimakas ja täytä tehtäväsi!
Kuningatar
Lapseni, eikö sinulla ole sijaa täällä, missä olet syntynyt? Odottaako
maailman taakka sinun hentoja hartioitasi?
Malini
Minä uneksin valveillani, että tuima tuuli kuohuttaa vesiä, yö on
pimeä, ja alus lepää satamaan kiinnitettynä. Missä onkaan kapteeni,
joka vie kulkijat kotiinsa? Minä tunnen tietäväni tien, ja minun
kosketukseni on luova alukseen elämän värinän ja kiitävän vauhdin.
Kuningatar
Kuuletko, kuningas? Kenen sanoja ovat nuo? Lausuuko ne tämä pieni
tyttö? Onko hän sinun tyttäresi, ja olenko minä hänet synnyttänyt?
Kuningas
Olet. Niinhän yökin synnyttää päivänkoiton, joka ei kumminkaan kuulu
yölle, vaan koko maailmalle.
Kuningatar
Kuningas, etkö voi mitenkään pidättää häntä luonasi — tätä valkeuden
ilmestystä? — Sinun hiuksesi ovat valahtaneet hartioillesi, rakkaani,
salli minun ne sitoa! — Puhuvatko ne maanpakoon ajamisesta, kuninkaani?
Jos se kuuluu heidän uskoonsa, niin tulkoon uusi uskonto ja
opetettakoon noille bramaaneille uudelleen, mikä on totuus!
Kuningas
Viekäämme lapsi pois tältä parvekkeelta, kuningatar! Näetkö
kansanjoukkoja, jotka kerääntyvät kadulle?
Poistuvat kaikki.
Joukko bramaaneja tulee kadulle palatsin parvekkeen edustalle.
Huutoja.
Bramaanit
Kuninkaan tytär maanpakoon!
Kemankar
Pysykää lujina päätöksessänne, ystäväni! Nainen on vihollisena kaikkia
muita vihollisia pelättävämpi. Järki näet taistelee turhaan häntä
vastaan, ja väkivalta häpee käydä häneen käsiksi; miehen voima antautuu
iloisesti hänen voimattomuudelleen, joten hän löytää suojan oman
sydämemme varustuksista.
Ensimmäinen bramaani
Meidän täytyy päästä kuninkaan puheille saadaksemme sanoa hänelle,
että käärme on nostanut myrkkyisen päänsä hänen omasta pesästään
uhaten iskeä hampaansa pyhän uskontomme sydämeen.
Suprija
Uskontomme? Minä tunnustan olevani aivan tuhma. En ymmärrä sinua.
Sanohan, herrani, vaatiiko sinun uskontosi viattoman tytön maanpakoon
karkoittamista?
Ensimmäinen bramaani
Sinulla on aina vastaväite valmiina, Suprija! Sinä asetut joka kerta
yritystemme tielle.
Toinen bramaani
Me olemme syntyneet puolustamaan uskoamme, ja sinä olet kuin särö
muurissa, kuin ivallinen hymy yhteenpuserretuissa ohuissa huulissa.
Suprija
Luuletteko te kykenevänne määrittelemään totuuden suuren lukumääränne
nojalla ja hukuttamaan järjen yhteiseen huutoonne?
Ensimmäinen bramaani
Tämähän on ilmeistä julkeutta, Suprija.
Suprija
Julkeus ei ole minun, vaan niiden, jotka muovailevat pyhiä kirjoja
niin, että ne soveltuvat heidän omiin ahtaisiin sydämiinsä.
Toinen bramaani
Ajakaa hänet tiehensä! Hän ei kuulu meidän joukkoomme.
Ensimmäinen bramaani
Me olemme yhteisesti päättäneet, että kuninkaan tytär on ajettava
maanpakoon. — Se, joka ajattelee toisin, poistukoon tästä kokouksesta!
Suprija
Bramaanit, te teitte virheen valitessanne minut liittoonne. Minä en
ole teidän varjonne enkä teidän tekstienne kaiku. Minä en myönnä
milloinkaan, että totuus on sillä puolella, missä kiivaimmin huudetaan,
ja minä häpeen tunnustaa omakseni uskoa, jonka olemassaoloa on tuettava
väkivalloin. (Kemankarille.) Salli minun lähteä, hyvä ystävä!
Kemankar
En, sitä en tahdo. Minä tiedän, että olet luja toimiessasi, horjuva
vain sanoin kiistellessäsi. Ole vaiti, ystäväni; aika on paha.
Suprija
Typeryyden sokea itsetietoisuus se on kaikkien vaikeimmin
siedettävissä. Kuinka voittekaan ajatella pelastavanne uskontonne
ajamalla tytön pois kotoansa! Mutta kertokaahan minulle, mikä on hänen
rikoksensa. Eikö hän väitä, että totuus ja rakkaus ovat uskonnon ruumis
ja sielu? Ja eikö se ole kaikkien tunnustusten ytimenä?
Kemankar
Uskonto on ytimeltään yksi, mutta vaihtelee muodoiltaan. Vesi on yksi,
mutta sen eri rannat rajoittavat sitä eri tavoin ja tarjoavat sen eri
kansojen käytettäväksi. Jos sinulla on oma lähde sydämessäsi, älä
halveksi lähimmäisiäsi, joiden täytyy noutaa juotavansa esivanhempien
lammikosta, jonka loivia, aikojen pyöristämiä rinteitä peittää mehevä
viheriä ja jonka ikivanhat puut kantavat ikuista hedelmää.
Suprija
Minä seuraan sinua, ystäväni, kuten aina ennenkin eläissäni, enkä enää
väittele.
Kolmas bramaani tulee.
Kolmas bramaani
Minä tuon hyviä uutisia. Meidän sanamme ovat voittaneet; kuninkaan
sotajoukko on avoimesti siirtymässä meidän puolellemme.
Toinen bramaani
Sotajoukko? — Tuo ei minua oikein miellytä.
Ensimmäinen bramaani
Ei minuakaan. Se kuulostaa kapinalta.
Toinen bramaani
Minua eivät miellytä sellaiset äärimmäiset toimenpiteet, Kemankar.
Ensimmäinen bramaani
Meidän voittomme on johtuva uskostamme eikä aseistamme. Katukaamme ja
lausukaamme pyhiä säkeitä! Huutakaamme avuksemme suojelevia jumaliamme!
Toinen bramaani
Tule, jumalatar, sinä, jonka viha on palvojiesi ainoa ase! Suvaitse
muotoutua ja murskaa uskottomien sokea ylpeys tuhkaksi! Todista meille
uskomme voima ja johdata meidät voittoon!
Kaikki
Me huudamme sinua, Äiti, astu alas taivaittesi korkeudesta ja tee
tehtäväsi kuolevaisten joukossa!
Malini tulee.
Tässä minä olen. (Kaikki kumartavat häntä; Kemankar ja Suprija vain
seisovat loitompana ja odottavat, mitä tuleman pitää.)
Toinen bramaani
Jumalatar, sinä olet vihdoinkin ilmestynyt ihmisen tyttärenä ja olet
verhonnut kaiken peloittavan voimasi nuoren tytön herkkään kauneuteen.
Mistä olet tullut, Äiti? Mitä meiltä tahdot?
Malini
Minä olen tullut huutoanne noudattaen maanpakoon.
Toinen bramaani
Maanpakoon taivaasta, koska maiset lapsesi ovat sinua kutsuneet?
Ensimmäinen bramaani
Anna meille anteeksi, Äiti! Maailmaamme uhkaa äärimmäinen tuho, ja me
huudamme äänekkäästi sinua avuksemme.
Malini
Minä en jätä teitä milloinkaan. Olen aina tietänyt, että ovenne
ovat minulle avoimina. Sitten kaikui huutonne, joka vaati minua
karkoitettavaksi, ja minä heräsin kuninkaan huoneen rikkauden ja
nautintojen keskellä.
Kemankar
Prinsessa!
Kaikki
Kuninkaan tytär!
Malini
Minut on karkoitettu kotoani, joten voin nyt tehdä teidän kotinne
omakseni. Mutta sanokaa minulle totuus: tarvitsetteko minua todellakin?
Kun elin eristetyssä olopiirissäni, yksinäisenä tyttönä, kutsuitteko te
minua täältä ulkoa? Enkö ole vain uneksinut?
Ensimmäinen bramaani
Äiti, sinä olet tullut ja olet asettunut asumaan sisimpään sydämeemme.
Malini
Minä olen syntynyt kuninkaan talossa enkä ollut milloinkaan katsonut
ulos ikkunasta. Olin kuullut, että tuo minun tavoittamattomissani oleva
maailma oli täynnä kärsimystä. Mutta minä en tietänyt, missä sen tuska
piili. Neuvokaa minua se löytämään!
Ensimmäinen bramaani
Sinun suloinen äänesi saa silmämme kyyneltymään
Malini
Kuu on tullut esiin pilvien peitosta. Taivaalla vallitsee suuri rauha.
Se näyttää sulkevan koko maailman syliinsä kuutamon avaran viitan alle.
Tuolla kulkee tie, joka häipyy juhlallisten puiden äänettömään varjoon.
Tuolla ovat talot ja tuolla temppelit; etäinen virran ranta näyttää
hämyiseltä ja autiolta. Minusta tuntuu, kuin olisin yht'äkkiä pudonnut
jostakin unien pilvestä tähän ihmisten maailmaan, tien viereen.
Ensimmäinen bramaani
Sinä olet tämän maailman jumalainen sielu.
Toinen bramaani
Minkätähden ei kieliämme pakahduttanut tuska, kun huutaen vaadimme
sinua karkoitettavaksi!
Ensimmäinen bramaani
Tulkaa, bramaanit, viekäämme Äiti takaisin kotiinsa!
Huutavat:
Voitto olkoon maailman suuren Äidin! Voitto olkoon Äidin
ihmisentyttären sydämessä!
Malini poistuu heidän keskeltänsä.
Kemankar
Anna harhakuvan häipyä pois! Minne menetkään, Suprija, ikäänkuin unissa
vaeltaen?
Suprija
Älä minua pidätä, päästä minut menemään!
Kemankar
Varo itseäsi! Aiotko sinäkin lentää tuleen niinkuin tuo sokaistunut
joukko?
Suprija
Mikä on unta, Kemankar?
Kemankar
Se oli pelkkää unennäköä. Avaa silmäsi ja herää!
Suprija
Sinun taivaantoivosi on väärä, Kemankar. Minä olen vaeltanut suotta
teidän oppienne erämaassa — en ole löytänyt lepoani. Suurten
joukkojen jumala ja kirjojen jumala eivät ole minun jumalani. Ne
eivät milloinkaan vastanneet kysymyksiini, eivät milloinkaan minua
lohduttaneet. Mutta nyt minä olen vihdoin löytänyt jumaluuden elävänä
ja hengittelevänä ihmisten maailmassa.
Kemankar
Ah, ystäväni, kamala on hetki, jona ihmisen pettää hänen oma sydämensä.
Silloin tulee sokea himo hänen hyväksi sanomakseen, ja haaveilu
anastaa hänen jumaliensa ylhäisen valtaistuimen. Onko tuo kuu, joka
tuolla uinuu pehmeissä pilviuntuvissa, ikuisen todellisuuden oikea
vertauskuva? Huomenna tulee jälleen arkinen päivä, ja nälkäinen
joukkio alkaa jälleen vetää tuhansia verkkojansa olemassaolon meressä.
Ja silloin tämä kuutamoyö tuskin muistuu mieliin muuna kuin ohuena,
olemattomana, unesta, varjoista ja harhasta kutoutuneena harsona.
Samanlainen on se taikaverkko, jonka luo naisen petollinen viehätys
— voisiko se vallata korkeamman totuuden sijan? Voiko mikään haaveen
luoma usko tyydyttää paahteisen keskipäivän ankaraa janoa?
Suprija
Ah, enpä tiedä.
Kemankar
Ravistele siis itsesi hereille unistasi ja katso eteesi! Nyt on tulen
vallassa se vanha rakennus, jonka suojissa vuosisadat ovat vanhenneet.
Esi-isiemme henget väikkyvät uhkaavan tuhon vaiheilla, niinkuin
kirkuvat linnut palavan pesänsä yläpuolella. Onko nyt aika horjua,
kun yö on pimeä, vihollinen uhkaa murtaa portin, kansalaiset nukkuvat
ja harhaluulojen humaltamat käyvät veljiensä kurkkuun.
Suprija
Minä pysyn sinun seurassasi.
Kemankar
Minun täytyy lähteä täältä pois.
Kemankar
Minne? Ja minätähden?
Kemankar
Vieraisiin maihin. Minä noudan sieltä sotilaita. Tämän palon
sammuttaminen vaatii verta.
Suprija
Mutta ovathan omat sotilaamme siihen valmiit.
Kemankar
Turhaa on toivoa apua heitä. He lentävät tuleen kuin hyttyset. Etkö
kuule, kuinka he huutavat kuin mielettömät? Koko kaupunki on
menettänyt järkensä ja sytyttää juhlavalojansa oman pyhän uskonsa
polttoroviolle.
Suprija
Jos sinun täytyy lähteä, ota minut mukaasi!
Kemankar
En. Sinä jäät tänne pitämään asioita silmällä ja antamaan minulle
niistä tietoa. Mutta älä salli valheen uutuudellaan viekoitella
sydäntäsi pois minulta!
Suprija
Valhe on uusi, mutta ystävyytemme on vanha. Me olemme olleet toistemme
seurassa aina lapsuudestamme saakka. Nyt eroamme ensimmäisen kerran.
Kemankar
Toivokaamme, että se on viimeinenkin! Pahoina aikoina katkeavat
lujimmatkin siteet. Veljet surmaavat veljiänsä, ja ystävät nousevat
ystäviä vastaan. Minä lähden pimeyteen ja yön pimeydessä minä
palaan portille. Olenko löytävä ystäväni itseäni odottamassa, lyhty
sytytettynä? Siinä toivossa minä lähden matkaan.
Poistuvat.
Kuningas ja prinssi ilmaantuvat parvekkeelle.
Kuningas
Pelkäänpä, että minun täytyy karkoittaa tyttäreni.
Prinssi
Niin, majesteetti, tuonnemmaksi siirtäminen on vaarallista.
Kuningas
Ole huoletta, poikani. Minä tulen epäilemättä tekemään velvollisuuteni.
Voit luottaa siihen, että hänet karkoitan.
Prinssi poistuu.
Kuningatar tulee.
Kuningatar
Sano minulle, kuningas, missä hän on. Oletko hänet kätkenyt, minultakin?
Kuningas
Kenet?
Kuningatar
Malinini.
Kuningas
Mitä? Eikö hän ole huoneessaan?
Kuningatar
Ei. Minä en häntä löydä. Lähde sinä sotilainesi etsimään häntä
kaikkialta kaupungista, talo talolta! Alamaisesi ovat hänet.
ryöstäneet. Aja heidät kaikki maanpakoon! Tyhjennä koko kaupunki,
kunnes tuovat hänet takaisin!
Kuningas
Minä tuon hänet takaisin — vaikka valtakuntani tuhoutuisi.
Bramaanit ja sotilaat tuovat Malinia sytytetyin soihduin.
Kuningatar
Kultaseni! Sinä säälimätön lapsi! Minä en päästä sinua milloinkaan
näkyvistäni — kuinka pääsitkään pakenemaan?
Toinen bramaani
Älä ole hänelle vihainen, kuningatar! Hän tuli meidän luoksemme
antamaan meille siunauksensa.
Ensimmäinen bramaani
Onko hän yksin sinun? Eikö hän kuulu yhtä hyvin meille kaikille?
Toinen bramaani
Älä unohda meitä, pieni Äitimme! Sinä olet meidän tähtemme, opastat
meidät yli elämän viitoittamattoman ulapan.
Malini
Minun oveni on teille avoinna. Nämä muurit eivät enää milloinkaan erota
meitä toisistamme.
Bramaanit
Siunatut olemme me ja siunattu se maa, jossa synnyimme.
Poistuvat.
Malini
Äiti, minä olen tuonut ulkomaailman kotiimme. Tuntuu kuin ruumiini
rajat olisivat hävinneet. Minä olen yhtynyt maailman elämään.
Kuningatar
Niin, lapseni. Nyt sinun ei tarvitse enää lähteä ulos. Tuo maailma
tänne luoksesi ja äitisi luo. — On kohta yön toinen vartio. Istuudu
tähän! Rauhoitu! Sinussa loimuava elämä karkoittaa unen silmistäsi.
Malini (äitiänsä syleillen)
Äiti, minä olen väsynyt. Ruumiini vapisee. Maailma on sanomattoman
suuri. — Äiti rakas, laula minut uneen! Silmiini tulevat kyynelet, ja
sydämeeni laskeutuu apeus.
Toinen näytös
Palatsin puutarha. Malini ja Suprija.
Malini
Mitä voinkaan sinulle sanoa? Minä en osaa perusteita esittämällä sinua
vakuuttaa. Minä en ole lukenut teidän kirjojanne.
Suprija
Minä olen oppinut mies ainoastaan oppineisuuden narrien joukossa. Minä
olen jättänyt kaikki perusteet ja kirjat. Opasta minua, prinsessa, ja
minä seuraan sinua niinkuin varjo seuraa valoa.
Malini
Mutta kun sinä, bramaani, minulta kyselet, minä menetän kaiken voimani
enkä tiedä mitä sinulle vastata. Minusta tuntuu ihmeeltä, että sinäkin,
joka tiedät kaikki, tulet minulta kysymään.
Suprija
Minä en tule etsimään sinulta tietoa. Minä tahdon unohtaa kaikki, mitä
olen milloinkaan tietänyt. Teitä on lukemattomia, mutta valo puuttuu.
Malini
Ah, herra, mitä enemmän minulta kyselet, sitä selvemmin tunnen
köyhyyteni. Missä onkaan nyt se ääni, joka näkymättömän salaman tavoin
iski taivaasta sydämeeni? Minkätähden et tullut sinä päivänä, vaan
pysyttelit epäillen loitolla? Nyt, kun olen nähnyt maailman kasvoista
kasvoihin, sydämeni on käynyt pelokkaaksi, ja minä en tiedä, kuinka
voin hoitaa sen suuren aluksen peräsintä, jota minun tulee ohjata.
Minä tunnen olevani yksin, ja maailma on suuri, teitä on paljon, ja
taivaan valo leimahtaa äkkiä hävitäkseen jo seuraavassa tuokiossa.
Tahdotko auttaa minua, sinä, joka olet viisas ja oppinut?
Suprija
Minä pidän itseäni onnellisena, jos pyydät minulta apua.
Malini
On aikoja, jolloin epätoivo salpaa kaikki elämän virrat, jolloin
katseeni ihmisten joukossa äkkiä suuntautuu itseeni ja minä kauhistun.
Tahdotko olla ystäväni sellaisina uupumuksen hetkinä ja kuiskata
minulle toivon sanan, joka tuo minut takaisin elämään?
Suprija
Minä olen oleva valmiina. Minä pidän sydämeni yksinkertaisena ja
puhtaana ja mieleni rauhallisena, jotta voin todella sinua palvella.
Palvelija tulee.
Palvelija
Kansalaiset ovat tulleet ja haluavat nähdä sinut.
Malini
Ei tänään. Pyydä heiltä anteeksi minun puolestani. Minun täytyy
saada aikaa täyttääkseni tyhjentyneen mieleni ja lepoa toipuakseni
tästä uupumuksesta. (Palvelija menee.) Kerro minulle jälleen
Kemankarista, ystävästäsi! Minä haluan tietää, millainen elämäsi on
ollut ja millaisia koettelemuksia se on sinulle tuottanut.
Suprija
Kemankar on minun ystäväni, veljeni ja mestarini. Hänen mielensä on
ollut alun pitäen luja ja voimakas, minun ajatuksiani sitävastoin ovat
epäilykset aina ajelleet sinne tänne. Hän on kumminkin sulkenut minut
kiinteästi sydämeensä, niinkuin kuu sulkee itseensä tummat täplänsä.
Mutta olipa alus kuinka luja tahansa, jos sen pohjassa on pienikin
reikä, niin sen täytyy upota. — Johtui luonnon laista, että sain sinut
uppoamaan, Kemankar.
Malini
Saitko hänet uppoamaan?
Suprija
Sain. Sinä päivänä, jona kapina hiipi häveten tiehensä nähtyään sinun
kasvojesi valon ja sinun vaiheillasi väikkyvän ylimaailmallisen
musiikin, Kemankar yksin pysyi jäykkänä. Hän lähti luotani sanoen
menevänsä vieraaseen maahan noutamaan sotureita kitkeäkseen uuden uskon
juurinensa pois Kasin pyhästä maaperästä. — Sinä tiedät, mitä sitten
seurasi. Sinä herätit minut eloon, uuteen maailmaan. »Kaiken elämän
rakastaminen» oli pelkkä sana, joka ammoisista ajoista odotti
todellistumistansa — ja sinussa minä näin sen totuuden ruumiillistuneena.
Sydämeni kutsui ystävääni, mutta hän oli poissa, saavuttamattomissa.
Sitten saapui kirje, jossa hän ilmoitti tulevansa, mukanaan vieras
sotajoukko, pestäkseen uuden uskon pois verellä ja rangaistakseen
sinua kuolemalla. — Minä en voinut kauemmin odottaa. Minä näytin
kirjeen kuninkaalle.
Malini
Minkätähden unohdit itsesi, Suprija? Miksi antauduit pelon valtaan?
Eikö minun huoneessani ole kyllin sijaa hänelle ja hänen sotureillensa?
Kuningas tulee.
Kuningas
Salli minun syleillä itseäsi, Suprija! Minä ehdin oikeaan aikaan,
yllätin Kemankarin ja otin hänet vangiksi. Tuntia myöhemmin olisi
ukonvaaja iskenyt talooni minun nukkuessani. Sinä olet ystäväni,
Suprija, tulehan —
Suprija
Jumala antakoon minulle anteeksi!
Kuningas
Etkö tiedä, ettei kuninkaan rakkaus ole merkityksetön? Minä sallin
sinun pyytää palkkioksesi mitä haluat. Sano minulle mitä tahdot.
Suprija
En mitään, kuningas, en mitään. Minä tulen kiertämään kerjäläisenä
ovelta ovelle.
Kuningas
Sinun tarvitsee vain pyytää, niin saat itsellesi maakuntia, jotka
houkuttelisivat kuningastakin.
Suprija
Ne eivät houkuttele minua.
Kuningas
Minä ymmärrän. Minä tiedän, mitä tähteä kohti sinä kätesi ojennat.
Uskalias nuorukainen, ole kyllin rohkea pyytääksesi sitäkin, mikä
näyttää mahdottomalta! Miksi vaikenet? Muistatko sen päivän, jona
vaadit Maliniani karkoitettavaksi maanpakoon? Tahdotko uudistaa
pyyntösi? Tahdotko karkoittaa tyttäreni isänsä kodista? — Tyttäreni,
tiedätkö, että saat kiittää eloonjäämisestä tätä jaloa nuorukaista?
Onko sinun vaikea maksaa sitä velkaa suostumalla?
Suprija
Armeliaisuuden nimessä, kuninkaani, älkää virkkako siitä enempää!
On olemassa paljon palvojia, jotka ovat elinkautisen antaumuksen
avulla saavuttaneet kaipauksensa korkeimman täyttymyksen. Jos voisin
kuulua heidän joukkoonsa, olisin onnellinen. Mutta ottaisinko sen
vastaan kuninkaan kädestä, petoksen palkkana? Valtiattareni, sinulla
on todellisen suuruutesi sisäinen rikkaus ja rauha; sinä et tunne
köyhyyden ahdistaman sielun salaisia kaipioita. Minä en uskalla pyytää
sinulta hiukkaakaan enempää kuin murusen sitä rakkautta, jota tunnet
kaikkia tämän maailman luotuja kohtaan.
Malini
Minkä rangaistuksen olet määrännyt vangitulle, isä?
Kuningas
Hänen tulee kuolla.
Malini