Risainen takki tuon on yllä vanhuksen.
On hiukset harmajat ja parta takkuinen.
Vavisten toisten luo hän johtaa askeleet;
nälästä hällä näin on voimat uupuneet.
Ojentaa pyyntöhän hän käden laihtuneen,
ja huulet valjut vain ne liikkuu hiljalleen.
»Oi leipää antakaa!» näin kuiskii vanhus vaan,
kätensä painaltaa nyt vasten poveaan.
Hän maahan nyykertyy ja »leipää» ääntää suu
kuin hiljaa henkäisten, — niin silmät ummistuu.