Piikkilanka-aidan takaa näen nuorukaisen laihan, kelmeän. Katseitaan mä väistyn säikähtäen. Haamu manalanko lienee hän? Aavesilmät tuijottaa kuin talman heittänyt jo tuoni niille ois; kasvoillaan on keltaväri kalman. Vaiti on, kuin kuolo kammitsois.