Piazza Venezia Roomassa on isohko tori. Siinä risteilevät ja toisiaan
ohaavat kaupungin lukuisat raitiovaunut; siitä ne lähtevät kukin omalle
taholleen, vaikka samaa yhteisliikettä, samaa kaupunkia palvellen.
Matkustaja astuu vaunuun, silmäilee levottomasti ympärilleen ja kysyy:
-- Onko tämä oikea?
-- On, kyllä tämä on oikea vaunu ja menee oikeaan suuntaan, mutta minne
te haluatte? kysyy konduktööri tyynesti.
-- Sinne ja sinne.
-- Sitten tämä ei ole oikea -- teille. Tuo vaunu, joka juuri nyt
saapuu, viepi teidät suuntaanne.
Matkustaja kiittää neuvosta ja muuttaa.
Joka matkustajan täytyy itse tietää, mikä hänelle on oikea. Joka
vaunun, joka kaupungin, joka kansan samoin tuntea suuntansa. Siten
juuri he itseään ja toisiaan hyödyttävät eikä päinvastoin. Sillä
maailmassa on erikois-oikeata ja yhteis-oikeata.
11/4 1900.