* * * * *
Suomen kansa on elinvoimainen nuorukainen. Se on kärsinyt Isot vihat,
Pitkät vihat ja Mustat surmat, mutta se elää vieläkin ja on kovan
työn ja alituisen taistelun tiellä kohonnut luonnonkansasta
sivistyskansaksi.
Mutta vaarat eivät olleet lopussa -- milloin ne loppuisivatkaan.
Hengenvaarallinen hyökkäys on taas nuorukaista kohdannut. Edistyksemme
kulkuneuvoja riistetään ja revitään. Mutta itse emme niitä ole
hyljänneet, itsellemme ne ovat pyhät. Hyökkäys on koskenut kipeästi,
syvät vihloukset käyvät läpi kansan sydämestä sydämeen. Me itkemme
sisällisesti, mutta koko kansa on herännyt entistä virkeämpään
pelastustyöhön. Perustuslakimme ovat entistä enemmän muuttuneet
painetusta sanasta Suomen kansan eläväksi tahdoksi, hengeksi ja
vereksi. Kalevalat ja Vänrikki Stoolit uudestaan syntyvät sydämissämme
ja teoissamme. Suomen entisyys, nykyisyys ja tulevaisuus kaartuvat
sielumme taivaalle kirkkaaksi tähtiholviksi, jonka valistusaurinko
meitä lämmittää, jonka ihanteet meitä entistä tulisempaan työhön ja
taisteluun innostavat -- sillä me rakastamme.
Me elämme hengestämme. Ne muistot ja toiveet, ne aatteet ja ihanteet,
jotka meitä vakavasti liikuttavat, muodostuvat meidän tekojemme kautta
näkyviksi oloiksi, laeiksi ja laitoksiksi, alati liikkuvaksi
edistymiseksi. Se tapahtuu ennemmin tai myöhemmin, jos me sitkeästi
uskollisina pysymme.
Ja me pysymme. Petturit karisevat pois kuin mädänneet oksat kasvavasta
puusta, mutta terve Suomen kansa elää, kukoistaa ja kantaa kallista
tulevaisuuden viljaa -- ihmisyyttä puhdistavia hedelmiä.
Vallat vaihtuvat ja valtakuntain rajat siirtyvät sinne tänne kuin
väliaidat suurilla vainioilla. Mutta kansallisuudet, jotka ihmisyyden
edistymistä palvelevat, säilyvät ja elävät yhtä kauan kuin yksilöisyys,
kuin ihmiskunta. Sillä ne ovat luontoa.
Mutta erikoistehtäväänsä suorittaaksensa, yleissivistystä
nuorentaaksensa, pitää kansan elää ja toimia omasta hengestänsä. Tätä
pohjaa pelastaaksemme nyt juuri olemmekin levottomat. Meitä liikuttaa
siis kansallishenki. Sen johdolla lähtekäämme työhön!
Cannes 6/4 1899.