Maapallon kanssa kärsit, ihminen,
Ja sairastat kuin se; et kuollaksesi
Enempi taikka vähempi kuin se,
Vaan kriisien tai vaihdoksien tähden,
Edistyäkses uusiin taivalluksiin,
Elämän ehdoiss' uusiss', oivemmissa,
Kuin avaruuden muutkin maailmat.
Järistys, myrsky, hallat, myrkkytuulet
Maapallon sairautta ilmaisevat.
Elävät kaikki voivat sairastua,
Kaloista lintuihin ja linnuista
Itikkaluomuksihin pienimpiin.
Ja tammista ja palmuist' ylhäisistä
Loiskasvihin ja sieniin alhaisiin.
Iästä huolimatta kaikki, kaikki
Kitua, sairastua, kuolla voivat;
Vapaako yksin olis ihminen
Surusta, taudista ja kuolemasta?
Hän kehityksestäkin vapaa ois
Ja seurasta niin voisi jäädä pois.
* * * * *
Me kukin edustamme ja ilmaisemme ainoastaan eräitä ihmisluonteen puolia
ja ainoastaan omaa kehitysastettamme.
* * * * *
Useimmat ihmiset eivät voi punnita asioita muuten kuin oman itsensä
mukaan. Mutta kun heidän yksityiskokemuksensa on riittämätön ja
luonteensa kokoonpano useinkin harvasäkeinen, niin näkökohdatkin ovat
harvat ja näköala ahdas.
* * * * *
Ihmiset olisivat viisaampia kuin he ovat, jos he olisivat toisilleen
myötätuntoisempia kuin he ovat, s.o. jos he toisiaan rakastaisivat.
Sillä myötätuntoisuus ihmisiä kohtaan avaa meille heidän kokemuksensa
ja varjelee meitä yksipuolisuudesta, johon pelkkä oma kokemus johtaa.
1899.