Kaikki kukkaseensa pyrkii,
Hedelmään ja -- kuolemaan:
Vesi kukkii kastehelmen,
Kukkii pilvet taivaasen;
Hedelmä on sadevihma,
Kuolema jääkukkaset.
Kivi kukkii kuohuessaan
Kuuman laavan, nostaessaan
Suuret vuoret huippupäät.
Nyt ne hedelminä näät.
Mutta niiden otsapäillä
Loistaa jäinen kuolema.
Maakin kukkii keväimissään,
Kesissään se hedelmöi.
Talvikseen se uinuu, nukkuu,
Kunnes taisteluunsa hukkuu,
Jähmettyy ja kuolee pois --
Näyttää niinkuin kuollut ois.
Ruusu, perho, leivo, peura
Keväimissään kukkivat,
Kesissään ne hedelmöivät,
Syksyissänsä kuolevat --
Elelläkseen uusin muodoin.
Lumivuori, talvi, jää
Kuoleman on kukkia,
Lepohetken muotoja.
Mutta kuolemankin alla
Sykkii sydän, telmii työ,
Ilmenee, kun hetki lyö.
Genève 20/9 1898.
* * * * *
Ihmiset pyrkivät omiksi papeiksensa: jokainen tahtoo tuntea totuuden
omassa rinnassaan.
* * * * *
Kansat pyrkivät kuninkaallisiksi kansoiksi: jokainen kansalainen tahtoo
kantaa kuningaskruunua, jonka nimi on ihmisyys.
25/2 1898