Ihmiset kärsivät ääretöntä rakkauden puutetta ja siksi he palelluttavat
toisiansa ja tutisevat itse vilussa. Toisilla oli lämmintä jakaa, mutta
muodot ja perintöluulot ovat punonneet heidät itsekkäisyyden ahtaasen
kuoreen, joka heitä itseänsäkin kivistää. Toisten rakkaus-elämän
kehittymistä ehkäisee heidän oma, katkera kurjuutensa. Joukon kehitys
on vasta alempien aistinautintojen ja karkeampien intohimojen asteella.
Ihanteet ovat tekoja korkeammalla, mutta tavat ja sovinnaisuus sitovat
meitä kuin lasta reikätuoli, eivätkä päästä siveellistä tarmoa
kasvamaan alaikäisyydestänsä itsenäiseksi toiminnaksi. Tarvitaan
voimakkaita sysäyksiä edistyäksemme myöskin sisällisesti, ja onneksi
elämä niitäkin hankkii.
1898.