Haawoista ja muista ulkonaisista wioista.
Ulkonaisiaki wikoja on monesta laadusta ja niiden luontoansa myöten
korjaaminen ja parantaminen waatii tarkkaa, tiedollista menetystä, ei
puoskarien, sotkutohtarien lukusuoloja ja muita ilwehiä. Parempi, kun
näiden käsiin heittäytä tahi itse epätiedosta mitään tehdä, on odottaa
luonnon itsestään awuksi ja parantamiseksi rientäwän. Onki luonto niin
woimallinen parantamaan haawoja ja muita ulkonaisia wammoja, ettei
tarwitse useinki muuta, kuin katsoa, jotta mitään ei pääsisi wäliin
luonnon waikutusta estämään. Niin esimerk. paranee poikki taittunut luu
sillä, että päät sojotetaan yhteen ja ollaan liikkumatta. Kalliimmatki
woiteet ja laastarit owat siinä aiwan joutawia. Samate on paras apu ja
woide suurissaki haawoissa niiden puhtaana pitäminen ja sillä tawalla
sitominen, että reunat tulewat yhteen tahi kuitenki likemmäksi toistaan.
Wieläpä wieraita aineitaki ulos ajaa luonto märjällä. Paras on siis
haawoissa ja muissa semmoisissa enimmästi luonnon omiin woimiin turwata
ja muutamissa tapauksissa autella, että pääsewät oikein waikuttamaan.
Joita kuita neuwoja siitäki asiasta:
1:ksi _Leikatuista eli lyödyistä (hakatuista) werihaawoista,
raudanhaawoista_. Niissä on waarinotettawa:
a) _Werenseisottaminen, werenasetus_. Ei kyllä haittaakaan, jos
nuorilta, werewiltä ihmisiltä wähän werta juoksee, wieläpä se siinä
tilassa on hyödyllinenki. Mutta kowemmissa wuodoissa ja wanhoilla,
heikoilla on weri seisotettawa. Tasaisesti juoksewa, tummempi weri
seisottuu useinki paljaalla jääkylmällä wedellä, jos sitä walellaan tahi
tukkoin kanssa haawalla pidetään. Senlainen weri tulee laskusuonista.
Waalahkampi, heleänpunainen, tyrskiwä weri sitä wastoin tulee
waltasuonesta, eikä ota toisinaan seisattuaksensa, jos liiatenki
loukattu suoni on suurempi. Silloin pitää kerkiämiseen puusta, pullosta
eli kaarnasta tehdä pitkänomainen, kahden tuuman pituinen, tuuman
lewyinen ja puolen korkuinen, toiselta puolelta tasainen, toiselta
kehkerä (pullokas) kone, joka pitkittäin pannaan suonta wasten ylemmäksi
sitä paikkaa, josta weri juoksee, käsiwarrelle tahi reidelle, kun
käsi= taikka jalka=puolia on haawoitettu. Sitte sidotaan sama kone kiinni
sitä paikkaa wasten wahwalla siteellä eli weranhulpiolla ja wastapäätä
toiselle puolelle pistetään siteen ja ihon wäliin sormenkokoinen puinen
pulikka eli kapu, jolla kierretään sidettä pinkommaksi, siksi että weri
seisottuu wuotamasta. Kehkerä puoli koneesta pannaan ihoa wasten ja
kääritään sitä ennen waatteella, jotta tuntuis pehmiämmälle. Pitää myös
pulikan alle ihoa wasten panna palanen nahkaa, jotta kiertäessä paikka
sen paremmin kärsisi. Käsiwarressa tawataan tällä werentyrekkeellä eli
suonen likistäjällä kiinnitettäwä waltasuoni syrjäkämmenen paikoin
kainalosta ja reittä myöten kulkee se kupeista alkain, kiertää esinnä
wähän sisäänpäin ja sitte taaksi polwiwäänteesen. Suonta pitää, siksikun
tyreke joutuu walmiiksi, peukalolla eli nyrkillä lujasti painaa. Koska
weri on saatu seisottumaan, pestään haawa puhtaaksi. Sitten haetaan sen
juoksewan suonen pää ja pannaan siihen, ensiksi pieni ja sen päälle
toinen toistaan suurempia taulapalasia, niiden päälle liinannukkaa eli
untuwaa ja wiimeksi monikertainen liinalappu, jotka kaikki siteellä
kiinnitetään. Nyt helpotetaan tyrekettä näkeeksi, joko ottaisi weri
seisoaksensa. Usiampia tiimoja pitää wieressä wahdata, ettei wieläki
rupeaisi weri siteen läpi wuotamaan. Jos niin tapahtuisi, pitää
wiipymättä uudelleen likistäjä kiinnitettämän ja haawa tukittaman
tawalla, kuin siitä wasta neuwottiin. Ellei silläkään seisottuisi, ja
ketään muuta ei löytyisi, joka pienillä, teräwäpäisillä atuloilla saisi
suonenpään haawasta käsiin ja osaisi sen langalla ympäri sitoa, niin
toimitettakoon lääkäriä siihen tarpeesen. Kun päässä waltasuoni sattuu
loukkautumaan, niin painetaan sitä tuuman werroin juoksupaikastansa.
b) _Side_. Weren seisottumisen ja paikan pesemisen jälkeen liitetään
haawa niin umpeen, kuin mahdollinen, ja kiinnitetään sillä lailla
pysymään. Kiinnitysnauhoja leikataan palttinasta haawan suuruuden mukaan
usiampia, puolesta tuumasta niin kahdenki lewyisiksi ja kahdesta
tuumasta niin kuudenki pituisiksi. Sitte leikataan keskipaikka
kapiammaksi ja lewitetään niille ohuelta sidelaastaria. Toinen puoli
semmoisesta sidenauhasta kiinnitetään esinnä toiselle puolelle haawaa,
jonka tehtyä haawa painetaan wisusti umpeen ja toinenki puoli nauhasta
kiinnitetään. Sidelaastari on hywä ihoon tarttumaan ja siinä pysymään,
kun sitä waan sormella wähän aikaa pitkin pituuttansa likistää.
Ensimäinen nauha pannaan kernaasti keskipaikalle haawaa ja toisia siitä
kummallenki puolelle. Sillä jos ruwettaisi haawan päästä nauhoja
panemaan, taitais waan tapahtua, etteiwät tulisikaan reunat
keskipaikalta ja toisesta päästä oikein kohdalleen. Nauhoja piti
sentähden keskeltä kaidemmiksi leikata etteivät tulisi koko haawaa
peittämään, joka ei olisi hywä, jos haawa märille rupeaisi, eikä
muutenkaan lämpimän tähden. Sidenauhain päälle pannaan ensin untuwaa,
sitte monikertainen liinalappu, wiimeksi päällysside. Jos haawa olisi
kowin suuri ja peljättäwä, etteiwät nauhasiteet pitäisi, niin pitää
niitä tukea pitkällä, kahden tuuman lewyisellä siteellä eli wyöllä,
jonka keskuspaikka pannaan wastapäätä haawaa toiselle puolelle ja
aletaan siitä kääriä monin kerroin haawapaikan ympäri, niin että joka
kerralla kulkewat haawan suulla ristin. Jos haawa alustaan on tullut
hywin puhdistetuksi, eikä millään woiteilla tahi muilla aineilla
pilatuksi, niin paranee se useinki ensimäisessä siteessään, jota ei
pidä'kään liikuttaa, ennenkun haawa taikka paranee, taikka ajettuu.
c) _Ajettuminen_. Jos haawa on tullut repimällä, raatelemalla tahi
satattamalla (rutistamalla), niin se ei parane yhdellä siteellä
kohdastaan, waan ajettuu esinnä ja kaswaa sitte märjästämällä wähitellen
umpeen. Toisinaan tulee ajettuwa paikka kowin kuumaksi ja punaiseksi.
Silloin tehdään sille haudewettä, johon otetaan 4 kupillista kylmää
wettä ja kupillinen etikkaa toinen palowiinaa yhteenseotettawaksi.
Tahallisesti ilmautuu aje kolmannella eli neljännellä päivällä. Silloin
pitää side ensimäisen kerran muuttaa ja sen jälkeen joka päiwä, kunnes
haawa paranee. Joka kerta muuttaissa puhtaaksi pestään haawa haalialla
wedellä, jolla myös sidettä ennen muuttamista pitää liotella, jos olisi
kiinni tarttunut. Kaikki woiteet ja laastarit enemmin estäwät, kuin
puoltawat paranemista, jonka tähden ei tarwitse kuin untuwaa ja
sidelaastaria. Jos kuitenki haawa jolloin kulloin käwisi kowin kuiwaksi,
niin on hywä siinä silloin ohuelta hienolle palttinalle lewitettyä
liewittäwää woidetta pitää.
d) Haawapaikka pidetään jotenki ylhäällä ja niin ettei mikään painaisi,
likistäisi eli muuten loukkaisi. Koska märjillä olleet haawat jo jotenki
owat umpeen kaswaneet, nidotaan paikan ympäri (käden, jalan jne) wahwa,
sidelaastaroittu palttinawyö, joka leikataan wähä lewiämmäksi, kun
haawan pituus, ja niin pitkäksi, että ulottuu wähintäki puolentoista
kertaa ympäri sitä paikkaa. Tämän kanssa nidotaan paikka, että haawan
reunat tulewat yhteen eli likelle toistaan, sitte kääritään päälle
toinen side ja niin saapi ruweta liikuskelemaan. Näitä siteitä ei
tarwitse muuttaa, kun joka wiidennellä päiwällä. Wielä paranemisen
jälkeenki owat ne jonkun ajan tarpeellisia.
2:ksi _Pistehaawoista, pistetyistä haawoista_. Niihin sisäänwuotanut,
hyytynyt weri poislaitetaan ja katsotaan, ettei haawa suulta menisi
umpeen, ennenkun pohjasta paranee. Tätä suulta ennenaikaista umpeumista
estetään sisässä pidettäwillä pienillä ja pitkillä tukoilla. Pitkä ja
ahdas reikä tarwitsee toisinaan weitsellä wäljennettää, johon työhön
älköön kuitenkaan muu kun oppinut lääkäri ruwetko. Häntä odottaessa
pidettäköön kylmiä hauteita paikalla ja pantakoon werimatoja, jos werta
muuten ei juoksisi.
3:ksi _Puremahaawoista ja muista repimällä, raatelemalla ja runtelemalla
saaduista haawoista_. Jos kyllin wuotaisiwat werta, niin korjataan niitä
samalla tawalla, kun raudanhaawoja. Elleiwät wuotaisi, ja loukattu osa
olisi suurempi, niin pitää paikalle panna iilimatoja tahi suonta iskeä
käsiwarresta ja sairaalle antaa jähdyttäwäisiä aineita. Muutenki pitää
paikalle laitettaman sopiwa side, joka kahden, kolmen päiwän päästä ensi
kerta ja sitte joka päiwä muutetaan ja kastellaan raudanhaawoissa
mainitulla etikka=, wesi= ja palowiinaseolla.
4:ksi _Ampuhaawoista, luodinhaawoista_. Puhdistetaan ensin wieraista
aineista ja korjataan sitte untuwalla, monikertaisella lapulla ja
päällyssiteellä, joita kastellaan wastamainitulla etikka=, wesi= ja
palowiinaseolla ja wähän samaan sekoon sulatulla suolalla. Jos toisella
päiwällä paikkaa kowemmin wihottaisi, niin pitää suonta iskeä tahi
iilimatoja haawan ympärille panna. Jähdyttäwäisiä aineita ja hapahkoita
juomia nautitaan, kuin edellisissäki wioissa.
5:ksi _Mätähaawoista, wanhoista märkänewistä haawoista_. Owat näköänsä
pahansiiwoisia, harmaita, sinertäwiä tahi punertawia, laidoiltansa
helliä, useinki kowaksi tuntuwia. Toisinaan märättää luutaki ja silloin
on se haawasta wuotawa, pahalle haisewa wiswa tummempi näköänsä.
Siiwoton, ymmärtämätön korjuu ja muullosti joku sisällinen wika on syy
tämmöisiin haawoihin. Jos haawa on jalkapuolessa, niin jalkoja ei saa
käymisellä waiwata, eikä muutenkaan alhaalla pitää, waan yhtä korkialla
peräpuolen kanssa wuoteella tahi istualla. Ja olkaan haawa missä
tahansa, niin ainaki pitää sillä, miten mahdollinen, liikkumatta oltaman
ja sen ohessa soweliaita, liewiä ruokia, wähemmin kun tawallinen,
nautittaman. Wäkewiä juomia ei saisi maistaakaan.
Neljän eli kuuden wiikon nälkäpidolla on tawallisesti pahimmatki
mätähaawat paranneet. Sairaalle nälkäpidossa ei anneta päiwäruuaksi, kun
10 eli korkeinta 15 luotia leipää ja saman werta hiilillä paistettua,
luutonta, suonitonta lihaa, jonka ohessa saapi päiwän kululla juoda 2
eli 3 korttelia mallasteetä tahi keitettä maitiaisjuurista tahi paljasta
haaliata wettä. Jos watsa turpuisi, niin annetaan ulostusainetta joka
3 eli 4:tenä päiwänä. Itse haawoilla pidetään nelikertaisia
palttinalappuja, joita joka neljännellä tiimalla muutetaan ja sitä ennen
kastetaan ensimäisinä kymmenenä päiwänä lämpimämpään, sitte kylmempään
weteen.
Muuten sopii mätähaawoja korjata sidelaastarinauhoilla, joiden
keskuspaikka liitetään wastapäätä haawaa terweelle puolelle ja päät
wedetään kohtuullisen kiintiästi haawan yli ristin. Niiden päälle
laitetaan tawallinen kääreside, joka tarpeen mukaan muutetaan, ja
muuttaissa pestään haawa haalialla wedellä ja saipulla puhtaaksi.
Monella on tapana kääriä semmoisia laastarinauhoja ei ainoastansa haawan
kohdalle, waan ulommaksi kummallenki puolelle, ja antaa niiden yhdellä
laitoksella monet wuorokaudet perätysten olla. Semmoisessa tapauksessa
pannaan niitä puolella leweydellänsä limin toinen toisensa päälle, ja
wedetään jotenki kiintiäksi.
Paljo wiswowalle haawalle pannaan laastarinauhan alle kahdesti päiwässä
muutettawa hieno palttinalappu, jota ärtywillä haawoilla kostutetaan
pellawasiemenwedellä. Samate pannaan liikalihaa kaswawille haawoille
_kuiwa_ hieno palttinalappu laastarinauhain alle ja haawan reunoille,
jos tuntuisiwat kowiksi, liewittäwää woidetta, jonka ohessa pidetään
lensiöitä, usein muutettawia puurohauteita ohranryynistä tahi
pellawasiemenjauhoista. Liikalihalle, jos muuten ei wähenisi, sopii
ripistellä wähä hienottua wihtrilliä taikka alunantuhkaa. Kowin
wanhoissa taikka jostain edellisestä kiwulaisuudesta tulleissa haawoissa
laitetaan tekohaawa ei kauwas wikapaikasta.
Tawallisista raudan= ja ruusuhaawoista tulee toisinaan pitkällisiä
mätähaawoja, kun niitä pahasti korjataan, annetaan waatetten niitä
hieroa ja niihin tartuskella tahi woidellaan wäkewillä, kihottawaisilla
woiteilla, pi'illä, pihkoilla, terpentiinillä, piköljyllä ja muilla
semmoisilla. Niin woiwat myös paiseet, kynsimiset ja pienetki
ihoriipaisemiset mätähaawoiksi muuttua. Sentähden on tarpeellinen
pienempiäki wikoja huolellisesti korjata, sitä paremmin, jos sattuwat
jalkapuoliin. _Puhtaana ja liikkumatta_ pitäminen ja _tawallinen side_
waikuttawat niissä aina kymmenen kertaa paremmin, kun mitkään woiteet,
laastarit ja muut keinot, jotka useinki ja tawallisesti tekewät pahan
pahemmaksi.
6:ksi _Kerpunkkihaawoista_. Owat näköänsä mätähaawan kaltaisia,
sinertäwiä, kerpunkin tawallisilta yhteisiltä tuntomerkeiltä seurattuna.
Itse sisälliseen kerpunkkiin nautitaan, mitä siitä jo on neuwottu, ja
haawoilla pidetään kahdesti päiwässä muutettawaa, hienoa sihdattua
jauhoa koiwunhiilistä, taikka juodaan keitteitä tahkiaisen tahi
kukonyrtin lehdistä.
7:ksi _Ruusuhaawoista_. Lue, mitä jo ennen sisällisestä ruususta on
kirjotettu. Jos haawat suoraan seuraawat ruusukuumetta, kowin punottawat
ja tuskittelewat, niin katetaan ne sidelaastarilapulla, joiden päällä
pidetään palowiinakääreitä taikka ruusupulweria. Kaikista tawallisista
woitimista ja laastareista on enempi wahinkoa, kun hywää. Ainoastaan
kuiwaawasta woiteesta on toisinaan jotain hyötyä hawaittu. Sitä
lewitetään ohuelta hienolle lapulle ja pannaan uutta joka päiwä
haawalle. Wanhoja ruusuhaawoja korjaillaan mätähaawain tawalla.
8:ksi _Pitalihaawoista_. Lue, mitä pitalista eli kuppataudista
yhteisesti on mainittu.
9:ksi _Polttohaawoista_. Kaikissa polttowioissa, joissa nahkaki ei ole
palanut, on kylmä wesi paras woide. Sitä pitää esinnä yhtäläiseen
walella paikan päälle ja sitte usein muutettawilla kääreillä siinä
pidättämän, ei koskaan lämpimäksi päästettämän. Tätä tulee tehdä siksi,
että kaikki tuska ja polte on ylimennyt. Waan jos olisi laiminlyöty eli
nahkaki polttaunut, niin pitää polterakot neulan eli weitsen kärjellä
awettaman, wesi niistä poisjuoksutettaman ja paikka woideltaman
liinöljystä, kermasta (taaleesta, maidon päällisestä) tahi suolattomasta
woista ja munanruskiasta tehdyllä woitimella, jonka päälle pannaan hieno
lappu woideltuna toisella woiteella, johon otetaan 2 luotia hywin hienoa
lyjywiita ja 3 luotia suolatonta woita. Muutamat seottawat siihen wähä
etikkaaki ja sanowat woiteen sillä tehosammaksi tulewan. Tätä woidetta
muutetaan kerta päiwässä ja pidetään, kunnes wika paranee. Kaswoilla ja
muissa paikoissa, joissa orwaskettä ei suotaisi hukkautuwan, saapi ihoa
wasten woiteen alle panna hienon hentuisen lapun kulunutta palttinaa.
Kellä edellämainituita woide=aineita ei sattuisi olemaan, pitäköön
nauriin kaawetta yksinään tahi kermalla seotettuna haawan päällä tahi
peittäköön sen yltä yleensä tuumaa paksulta ruisjauhoilla tahi nuorella
lehmänsonnalla.
Hywiä woiteita palaneille owat myös: _walkia saippu_ weden kanssa
laastariksi tehty, jota kerta päiwässä pitää muutettaman; taikka
puunöljyä 2 luotia, keltawahaa (waksia) ja lyjyetikkaa luoti kumpaistaki
woiteeksi seotettu; taikka 3 wertaa puunöljyä ja 2 lyjyetikkaa yhteen
hämmettynä; taikka 3 wertaa nuorta kermaa neljän werran liinöljyn
kanssa; taikka kalkkiwettä ja liinöljyä yhden werta kumpaistaki; taikka
nuori kerma siltänsä.
Jos palaneita kaimaa kowa kuume, niin annettakoon ulostawia ja
jähdyttäwäisiä aineita. Toisinaan on suonenlyöntiki tarpeellinen. Koska,
niinkuin sormien ja warpahien wälissä, kaksi palanutta paikkaa tulee
yhteen sattumaan, tahtowat ne mielellään kaswaa yhteen, joka sentähden
niissä ja muissa, esimerk. _jäsenwäänteissä_, pitää muistettaman ja
estettämän.
10:ksi _Paleltuneista, paleluwioista, palelmista_. Paleltunut paikka
hierotaan wiipymättä ja ahkeraan lumella, kunnes pehmenee ja tuntuu
lämpiäwän. Sen perästä haudellaan eli woidellaan wikaa siansappi= tahi
kamferttiwiinalla, taikka paljaalla wiinalla, rommilla, terpentiinillä
eli kiwiöljyllä (petroleum), joita myös hywästi sopii toinen toisensa
seassa woiteeksi käyttää. Ensimäisinä aikoina pitää useimmiten woidella,
sitte illoin aamuin, ja liiatenki, jos paikalla jäisi punaisia pilkkuja,
jotka kylmästä wikautuwat. Jos kuitenki paikka paleltumisen jälkeen
tulisi mustalle lihalle eli kuolisi, niin pidetään sillä liewittäwää
woidetta ja lämpimiä puuroja ohran tahi kauran ryyneistä taikka
jauhetuista pellawansiemenistä, siksettä musta, kuollut liha lähtee,
jonka jälkeen wikaa korjataan mätähaawain tawalla. Öljy tahi muu raswa
iholle woideltu tekee sen kylmää wasten lujemmaksi.
11:ksi _Paiseista, ajoksista, weripahkoista jne_.
a) _Päällispuolisin wihostawa, tulehtunut eli lyöttynyt paikka_ kaimattu
kuumuudelta ja punottamiselta, ratsastamisesta, käymisestä ja muusta
hiertäymisestä alottelewa, parannetaan ruumiin paikallansa olemisella,
kylmällä wedellä ja pahemmissa lyöttymisissä jälkeenpäin päällä
pidettäwällä liewittäwällä woiteella.
b) _Äkämä, paisuma, putkama, putkenpolttama_. Alussa auttaa usein
iilimadot ja haudepuurot jauhoista ja etikasta kylmältään. Ellei siitä
olisi hyötyä, niin hierotaan kamfertti=öljyä paikalle. Jos kuitenki
kuumuus ja ajos lisääntywät, niin pitää paikkaa hautoa lämpimillä
puuroilla, ohran tahi kauran ryyneistä taikka pellawansiemenistä maidon
ja ihran (öljyn tahi suolattoman woin) kanssa keitetyillä. Haude
pidetään niin kuumana päällä, kun suinki kärsii, ja waristetaan usein
uudestaan. Eikä pidä sitä ennen jättää, kun elo (sydän eli juuri) joutuu
ja lähtee ulos ajoksesta, jonka jälkeen pannaan liewittäwää woidetta.
c) _Kuisma, weripahka, mähkä_. Owat suurempia ja pahempia laadustaan,
kun edellä mainitut paiseet, näköänsä sinertäwiä tahi tuhkawärisiä ja
wähentäwät tawallisesti sairaan woimanki. Sisään annetaan, mitä
polttotaudissa on annettawaksi neuwottu woimia ylläpitämään ja
ulkopuolin pidetään hapanta taikinaa, saunakukkapuuroja ja muita
semmoisia, kunnes kuollut liha erkaupi, jonka jälkeen tulee liewittäwää
woidetta pidettäwäksi. Näissä wioissa on usein henki waarassa, jonka
tähden pitääki, jos saada taitaa, lääkäriltä aikaiseen neuwoa
kysyttämän.
d) _Koi, koiso, wieras, koi sormessa, jäsenkoi, iso kumppali_. Jos olisi
alottanut jostaki wieraasta, esimerk. kynnen ala pistäwästä aineesta,
niin pitää esinnä sama aine pois otettaman. Muuten imetetään paikka
5:llä eli 6:lla iilimadolla ja haudotaan perästä, koska weri on laannut
juoksemasta, 2 eli 3 tiimaa kylmässä wedessä tahi kylmillä puuroilla
jauhoista etikan kanssa. Jos tuska ei sillä heittäisi, niin ruwettakoon
pitämään lämpimässä wedessä tahi käärittäköön ympäri lämpimiä
haudepuuroja ja koska paikka pehmenee, pistettäköön ohut, kaita, teräwä
weitsen kärki sywältä sisään ja pidettäköön reikä auki, kunnes elo
lähtee ulos ynnä märänneen luun kanssa, jos sitä olisi. Jälkeenpäin
korjataan haawaa liewittäwällä woiteella ja sidelaastarinauhoilla.
Muutamat neuwowat sian sontaa lämpimältä koin ympäri käärittämään ja
sanowat sillä paranewan.
12:ksi _Tyrästä, muljahtaneista, suolimulkuista, alaisin puolin
rewenneistä, kuwepuhkeamasta_ jne. Kaikenlainen tyrä ei ole mikään muu,
kuin suolten tahi muiden watsansisusten ulostunkeuma jostaki
wäljästyneestä reiästä, tawallisimmasti _nawassa, kupeessa ja
mulkuissa_. Alkunsa saapi se enimmiten waikiammasta hypystä,
putoamisesta, nostosta, lyömästä, sattumasta, ryinnästä, aiwastamasta,
änkäämästä jne. Tyrän ulostultua waiwaa kuoitus, okse ja watsan turpuus.
Silloin pitää se joutuen sisäytettämän. Sairas laskeutuu seljälleen,
kupeet koholla, olat ja polwet wähän koukussa. Niin rupeaa joku toinen
tyrää sisäyttämään lykäten sitä käsillänsä hiljalleen reiän suuntaan,
kupeissa esimerk. alhaalta= ja siwulta=päin ylemmä ja wähän napaa kohti.
Jos työ ei onnistuisi, awetaan suoni, pannaan kihottawa lawemanki ja
laitetaan sairas lensiään ammekylpyyn, jonka jälkeen koetetaan
uudelleen. Sisäänsaatua tyrä pannaan sairaalle liewittäwä lawemanki,
laitetaan sopiwa tyräside ja katsotaan, ettei rupeaisi ensimäisinä
päiwinä liikkeelle eikä jälkeenpäinkään rasittawiin töihin. Tämän ohessa
syököön liiatenki ensimältä liewiä ruokia ja wähä, ettei watsa kowenisi.
Toisinaan kureutuu eli salpauu tyrä, ettei millään tawalla saada sisään.
Silloin on waara likellä ja lääkäri kerkiämiseen haettawa. Sillä wälillä
pidetään paikalla eläimen rakko täytetty jäällä eli lumella taikka muita
hywin kylmiä hauteita ja laitetaan tupakka=lawemanki sairaalle.
13:ksi _Jäsenniukahuksesta, niwellyksestä, nisellyksestä,
hiwellyksestä_. Jos paikka ajettuisi, tulisi tuskille, kuumaksi ja
helläksi, niin imetetään sitä iilimadoilla ja pidellään kylmillä
hauteilla etikasta, wiinasta ja wilusta wedestä tahi suolasta ja
wedestä. Jos iilimatoja ei saisi, iskettäköön suonta. Ainoastaan
lääkärin tahi muun siihen työhön oppineen suwaittakoon jäsentä
paikallensa sijotella. _Wenymä eli suonenwenymys, nyrjähys_, waatii
melkein samaa menetystä kuin jäsenniukahus ja sen jälkeen sopiwaa
sidettä.
14:ksi _Luun rikkaantumisesta eli murroksesta_. Sekä yli= että alapuolta
murroksen kiinnitetään paikka käsillä tahi ympäri nidotuilla pyyhkeillä
ja wedetään sitte hiljalleen, että murtuneen luun päät tulewat
wastatusten, jonka jälkeen paikka ymmärtäwäisesti sidotaan tawallisilla
lastoilla (liisteillä), warustetaan ensi=ajaksi kylmillä hauteilla ja
jätetään lewolle. Pitääki tämä hetimmiten tehtää, sillä muuten seuraa
ajetus ja on waikiampi asemilleen luita saada. Jos kuitenki ei kohta
ymmärtäwäistä asettajaa saataisi, niin pidettäköön murroksen ympärillä
ainoastansa kylmiä kääreitä ja annettakoon olla liikahtamatta. Jos olisi
lihaaki loukkautunut, niin korjattakoon kuin muita wereksiä haawoja. Muu
menetys sairaan kanssa on sama kuin jäsenniukahuksissa.
Woiteita ja laastareita tässä wiassa ei tarwita, eikä sisään otettawia
lääkkeitä, jotka usein waan tekisiwät pahennusta.
15:ksi _Jäsenten kankeus_. Tulee enimmiten edelläkäywistä taudeista ja
on useinki kyllä pitkittäwä wika. Liewitetään eli parannetaan sillä,
että wikapaikkaa hierotaan willawaatteella, harjataan, nyrkillä
sotketaan, nipistellään eli pieksetään, haudotaan saunassa tahi
ammekylwyissä laitettuna rankista tahi neljästä luodista rikkimaksaa ja
kahdesta luodista suolaa taikka paljaasta suolasta taikka
muuriaispesästä, joka säkin sisässä pannaan kiehuwaan weteen. Hautomisia
ei pidä ennen heittää, kun iho rokottuu ja wika tulee paremmaksi. Näiden
ohessa totutetaan wikapaikkaa töille ja liikunnoille.
16:ksi _Syöpäpahka, ruumiinmadon alku_. Tutaan leikkelewästä,
wiilaisewasta kiwusta, jossa myöhemmin alkaa näkyä suuria sinisiä,
suonia ja haawailemia. Myhkyrän ympärille pitää aikaiseen panna 5
iilimatoa joka toinen wiikko. Wäli=ajoiksi katetaan se ohuella nahalla,
säämyskällä tahi muulla semmoisella.
17:ksi _Näärän näppi_. Sille pyhitään muutama kerta päiwässä öljyä.
Saksanpähkinän öljy (oleum nucis juglandis) on tähän tarpeesen muita
öljyjä parempi.