Tawallisimmista pitkittäwistä wioista ja taudeista.
Pitkällisistä kiwuista, wammoista ja taudeista on muistettawa, että ne,
jos usein pieniäki alusta, ylenkatseesta, huolettomasta korjuusta tahi
muusta syystä taitawat tulla waarallisiksi. Tarpeellinen on siis
ajallansa niistäki lääkäriä kysyä, eikä luottaa niiden aina itsestänsä
paranemiseen. Moni pieni, aikoinansa mitättömäksi katsottu ja helposti
parannettawa wika on senlaisella wäärällä luottamalla pääsnyt aikaa
woittain paranemattomaksi. Tawallisimmia pitkittäwiä wikoja ja tauteja
owat:
1:ksi _Luuwalo, luuwana, luutauti, luiden kolottaja, kuiwatauti,
jäsentauti, juoksia tauti, kleini, kihti_ jne. Waiwaa useimmiten sääriä,
reisiä, käsiwarsia ja käsiä, wälistä muitaki ulkonaisia tahi sisällisiä
paikkoja, milloin kuumeentapaisena milloin ilman. Kipiässä paikassa
tutaan, liiatenki yöseutuina, pakottawa, polttawa, raastawa,
säilästelewä, wiiltäwä kolotus, jota toisinaan seuraa jäsenten
ajettuminen, suuri helleys, waikeus ja rasitus astuissa sekä muussa
liikkeessä. Kipu muuttelehtaa aikatawasta heittäen entisen sijansa,
puuttuen toiseen. Alkunsa saapi tauti useinki wilustumisesta, uhosta,
kylmästä, nuoskiasta ilmasta ja ruumiin erityisestä taudin=alaisuudesta.
Wälistä murtuu tauti kahden, kolmen tahi neljän wiikon päästä, waan
kestää usein paljo enemmänki aikaa, tehden jäsenpaikat kankioiksi ja
saattamattomiksi. Kuumeensekaisna ollen tämän taudin awetaan
werewämmiltä ihmisiltä suoni, pannaan iilimatoja tahi kuppasarwia
kolottawan paikan tienoille, jonka ohessa katsotaan, että watsa asuu
pehmiänä ja sairaalle laitetaan weteliä, hiestyttäwiä juomia, lämpimiä
teewesiä seljakukista, saunakukista, piennarkukista (peltohumalista),
koiwunlehdistä, ojukkalehdistä tahi muista senlaisista wähäisen
hunajalla seotettuna. Ilman näitä käydään lämpimissä amme=, sauna=,
muuriais= tahi lehtikylwyissä, kipiöitä paikkoja haudotaan lämpimillä
tiilikiwillä, woidellaan lämpimällä notkialla terwalla tahi kääritään
äkiässä suolawedessä kasteltawiin riepuihin.
Pitkällisissä kuumeettomissa jäsentaudeissa juodaan keitoksia
raatteista, malista, koisosta, katajasta, katajajuuresta tahi marjoista,
männyn kerkistä (kaswannoista), kalmujuurista, inkewäristä tahi muista
senlaisista hunajalla taikka maidolla mausteltuna. Hiostuttawammiksi
sopii niitä laittaa sillä, että joka sisään=ottomäärään seotetaan wähän
terpentiiniä (6 eli 10 tip.) Muutamille taas on ollut hywä apu
terwawedestä, lasillinen aamuisilla juotuna, tahi wihtrilliöljywedestä
otettuna illoin aamuin 15 tipausta weden seassa.
Paitsi näitä hywäksi kiitetään sauna= ja ammekylpyjä, joihin
jälkimäisiin sopii saippua, potaskarikkiä (hepar sulphuris) tahi
muuriaispesää sekaan panna. Samate kiitetään wuodetta nuorista
koiwunlehdistä (puhkeawista), kipiän paikan willawaatteella hiwuttamista
tahi harjalla sukimista, nahkahihnoilla tahi polttiaisilla
(wiholaisheinillä, nokkoisilla) suomimista eli pieksämistä ja jälkeen
hieromista wäkewällä sekowiinalla, jota tehdään yhdestä luodista
kamfertistä, kahdesta luodista saipusta tahi turkin pippurista
kortteliin wiinaan sulattuna eli liotettuna. Wäli=ajoiksi kääritään
kipiä paikka willaisella waatteella eli waksipalttinalla, pesemättömällä
lampaanwillalla, koiran, suden tahi jäniksen karwoilla, kartatulla
pumpulilla ja muilla senlaisilla; taikka pannaan sille kamfertillä
piroteltua pikilaastaria, pussiloita täytettynä lämmitetyllä suolalla,
taikka tuhkalla, sannalla tahi kaurajauhoilla; taikka pehmeröä
walamattomasta kalkista, kauranjauhoista, ihrasta ja notkiasta terwasta
yhteen seotettuna. Jälkeen jääwää paikan lamuutta eli woimattomuutta
parannetaan muuriaispesällä wariin weteen kastettuna ja paksulta päälle
pantuna. Ihon punastuttua otetaan haude pois ja paikka kääritään
lämpimihin willaisihin waatteisiin.
Koska kipu toisinaan ryhtyy ainoasti yhteen jäseneen ja waiwaa sitä,
niin usein luullaan sen tulleen sijoiltaan ja antautaan puoskaroitsien
käsiin, jotka wetämisillä, wääntämisillä, repimisillä ja kiskomisilla
siitä pian saawat paranemattoman wirheen. Ei sentähden pidä semmoisen
neuwoja seurata, waan lääkäriä tiedustella, jos muuten apua ei saisi.
2:ksi _Rewäisin, sydäntauti, irrallinen, erin sisältä, sydänalan waiwa_.
Näillä nimityksillä osotetaan usiampia pitkällisiä pureita, wäänteitä ja
muita kipuja sydänalassa eli watsassa, tutut erinimillänsäki: _kino,
ähky, turpuus, närä, hinka, niuka, wesi=ahma, wesi=kohtaus, oksetus_
jne. Tawallisimmia syitä näihin tauteihin ja wikoihin owat: sopimaton
elatus, muiden ennen pidettyin tautien mahleet eli niiden jälkeenjääwä
waikutus, pitkällinen wilu, ylen raskas työnteko, epäjärjestys elämässä,
liikasyöminen, ylellinen kowin hapainten ja suolaisten ainetten
nautitseminen ja erinomattain liiallinen palowiinan ja muiden wäkewäin
juomain nautinto. Moni ymmärtämätön luulee, milloin rintaluun waipuneen,
milloin sydämmen tahi pernan irralleen pääsneen, milloin kaikki
sisällyksensä mulkkauneen ja toimittaa jonkun niitä muka paikallensa
kohentamaan painelemalla, likistelemällä, kohottamalla ja nostamalla.
Senlaisesta puoskaroimasta ei kyllä kukaan liene warsinaista apua
saanut; useinki owat ne waan pahennukseksi.
Pitkällisistä rewäisimistä kysyttäköön lääkäriä. Mitä sairas itse woipi
parannukseksensa hankkia, se on pian sanottu: syököön wähemmin ja
kewiöitä, hupia ruokia, iltaisilla ei ollenkaan, juokoon karwaita,
wahwistuttawia teevesiä malista, raatteista ja muista senlaisista,
joihin usein on hyödyllinen, hipenen potaskaa tahi wähäisen tuhkalipiätä
seottaa. Näiden ohessa tulee katsoa, ettei watsa päsisi kowaksi ja jos
alkaisi tulla, silloin pehmittäwiä aineita nautita. Kaikkia
kihottawaisia aineita, turkinpippuria, palowiinaa ja semmoisia pitää
karttaa, jos ei kukaan juuri tahtoisi ulkopuolin niillä sydän=alaa
hieroa; sisään niitä ei otettako.
Kowa ähky ja watsanwäänne waatii kuiwia lämpimiä hauteita, riepuja,
kaura= tahi suolapusseja lämmitettynä watsalle, lämpimiä jalkahauteita
wedessä tahi muuten, käsien pitämistä lämpimässä wedessä, lämpimiä
ammekylpyjä ja liewittäwiä lawemankeja tupakkalehtien kanssa laitettuna.
3:ksi _Ummetti, umpitauti, suolitukkio, turpuus, kowa watsa_. Jos watsa
on tuskilla, sairasta oksetuttaa ja ruumis on kuumeensekainen, niin
pidetään lämpimiä hauteita watsalla, laitetaan lawemankeja ja lämpimiä
kylpyjä ja werewämmiltä lyödään suonta. Helpommissaki tapauksissa on
lawemanki etusampi, kuin ulostawien ainetten nautinto. Aamuisilla sopii
juoda kahwia hunajan tahi siirapin kanssa, taikka kirnupiimää, taikka
jästillä seotettua maitoa. Muuten on hywä nautita nauriin eli
kaalinsekaisia ruokia.
4:ksi _Watsuri, wetelä, ulkotauti, hiwennys, watsatauti, kuratti,
ripakka, ruikka_. Näillä kohtauksilla luonto usein puhdistaa ja
wapauttaa ruumiin kowemmista taudeista. Ei niitä sentähden pidä
tukkiwilla eli turwottawilla aineilla kesken seisahuttaa, waan ainoasti
liewittää wetelillä, näljäisillä ryyniliemillä ja lämpimillä watsan
peitteillä eli hauteilla, taikka sidotaan palowiinaan kastettua,
pippurajauhoilla piroteltua paksua paperia watsalle. Jos kieli on
liittainen, niin otetaan esinnä oksetinta, sitte ulostus=ainetta ja
lopulla samanlaisia wahwistuttawia teewesiä, kun rewäisintaudissaki. Jos
oksettaminen itsestänsä kaimaa watsuria, kuin lapsille toisinaan
tapahtuu, niin on tauti waarallinen ja lääkärille ilmoitettawa.
5:ksi _Punatauti, ulkotauti_. Saapi epätasaisesta elämästä tahi muusta
huolettomuudesta lämpiminä kesinä ja syyspuolella, warsinki iltawilusta
lämpimäin päiwäin perästä, ensimäisen alkunsa ja lewenee siitä pian
kulkutaudiksi. Se tutaan huokiasti siitä, että sairaalle tulee alituinen
tarwe ulkona käydä, joilla käymisillä ei kuitenkaan suuresti mitään
lähde ruumiista, jos ei joku wähä näljäistä, werisekaista jälkeä, seki
waikialla wäittämällä, änkäämällä, wäänteellä, repimisellä ja
puremisella. Tauti on milloin kuumeensekainen, milloin wapa kuumeesta.
Sairaalle pitää wälttämättömästi heti taudin alussa antaa oksetinta
[Ainoasti silloin, koska tauti waiwaa nuoria, werewiä ihmisiä ja on
kowan kuumeen alainen, ei pidä oksetinta antaa, waan suoni aukaista ja
iilimatoja watsalle panna.] ja sitte laittaa lämmin kylpy ammeessa tahi
saunassa taikka wähintäki lämmintä jalkawettä. Niiden jälkeen
toimitetaan lämpimiä juomia, wehnäryyneistä, tahi kananlihasta
potakkajauhoin kanssa keitetyitä liemiä, joita yksiä liemiä myös sopii
lawemangeiksi käyttää perän ja watsan wäänteitä liewittämään. Sangen
hyödyllisiksi kiitetään peltohumala=teetä taikka peltohumala=wiinaa.
Jälkimäistä annetaan sairaalle teelusikallinen parin kolmen tiiman
päästä, lapsille wähempi. Potakkajauhot myös owat tässä taudissa hywäksi
hawaitut, jonka tähden niitä ei milloinkaan pitäisi unohtaa niin
welleissä ja liemeissä sisään antaa, kuin lawemankeihin seottaa. Watsaa
woidellaan lämpimällä puunöljyllä, woilla, talilla tahi ihralla ja
haudotaan sitte aina lämpimänä pideltäwillä, usiasti muuteltawilla
hauteilla heinänteristä tahi lämpimässä wedessä kastetuilla ja jälleen
liiasta wedestä kuiwaksi puserretuilla lankawyhdeillä taikka muulla
willaisella waatteella. Taikka pannaan tawallista sinappipöperöä tahi
paksua wiinaan kastettua paperia pippurajauhoin kanssa watsalle. Taikka
sidotaan sille usiasti lämmitettäwiä, puunöljyllä, talilla tahi ihralla
woideltuja hywän talrikin suuruisia lappuja jne.
Ellei edellisillä neuwoilla tahi muuten saataisi watsaa asettumaan eikä
lääkäriä olisi saapuwissa, niin seotettakoon hywää, walkiata puunöljyä
ja etikkaa, puoliksi kumpaistaki, ja yhteenwispilöitäköön munanruskian
kanssa sairaalle annettawaksi ruokalusikallinen joka toisna tiimana.
Taikka pieksetään parin kymmenen munan walkuaiset kannuun weteen ja
mautetaan wähällä sokurilla tahi siirapilla, jota sekoa sairas saapi
ottaa pari kolme lusikallista joka puolen tiiman päästä. Taikka
yhteenseotetaan jauhettua punaliitua ja muskottia ja annetaan siitä
teelusikallinen 3 eli 4 kertaa päiwässä, ynnä ulostawia eli pehmittäwiä
aineita joka aamu. Muita ehkäisewiä eli tukkiwia aineita, niink.
punasawea, punalakkaa, punaista wiinaa muskotin kera ja muita senlaisia
älköön annettako, jotka harwoin hyödyttäwät, waan usein olisiwat
waarallisia. Siisteydestä ja puhtaudesta tämän taudin aikana ei taita
koskaan liiaksi huolta pitää. Usiampia kertoja päiwässä puettakoon
sairas pestyyn lämpimään paitaan ja samate muutettakoon lakanoita ja muu
wuode usiasti, jotta aina on kuiwa ja puhdas. Sairaan jälki korjattakoon
joka kerralla ja wietäköön hetimmiten loitommaksi asuinhuoneesta,
älköönkä heitettäkö sielläkään maan päälle, waan laitettakoon kuoppihin
ja peitettäköön sannalla, tuhkaporolla tahi kalkilla, taikka
poltettakoon kohdastansa tulirowiolla. Uutta puhdasta ulko=ilmaa
laskettakoon owesta tahi akkunoista usein huoneesen ja pidettäköön lae,
reppänä eli pelti, miten mahdollinen, halki päivät ja yöt awoinna ja
walkia pesässä. Suolasuitsutteita kiitetään hywäksi, kellä niitä olisi.
Ja lue, mitä 2:sessa L. sairaan korjuusta yhteisesti on sanottu.
Punatauti, niinkuin muutki kulkutaudit, tarttuu wielä usein kuolleistaki
maahan=paniais=wäkeen, semminki runsaammin wäkewiä juomia nautittaissa
ja sitte kotimatkalla wilustuissa, joka olkoon tarpeelliseksi
warotukseksi semmoisissa tiloissa muistutettu.
6:ksi _Kolera_. Mitä wastikään punataudin tarttumisesta sanottiin, se
myös on kolerasta muistettawa. Tämä tauti, enimmiten syyspuolella
liikkuwa, ilmottaa itsensä kowalla oksettamalla ja ulostamalla,
watsantuskilla, suonenwedolla, woimain äkillisellä raukeamisella ja
muodon muuttumisella.
Heti taudin alussa on hywä saada ruumis hiostumaan kylpy= tahi
ammesaunalla ja sen jälkeen runsaalla minttu=, saunakukka=, peltohumala=
tahi seljateen juomisella lämpimältä ja wuoteessa lämpimästi peitettynä.
Sillä keinoin katkeaa tauti usein ensi=alussansa; ei sentähden
kuitenkaan pidä lämmintä oloa wuoteessa parina päiwänä jättää. Tuskain
liewittämiseksi ja siirtämiseksi pannaan toinen toisensa jälkeen
mahalle, pohkioille ja jalkapohjiin sinappipöperöä, ja öljyllä sekä
muilla woisimilla hieromista ei myös pidä laiminlyödä. Jos tauti
pitkittäisi, niin nautitaan edespäinki peltohumala=teetä ja wälimmiten
weteliä ryyniliemiä, tahi punataudissa mainittua munawalkuais=sekoa ja
muita punataudin rohtoja; liewittäwiä lawemankeja ja kamfertti=öljyllä
hieromista ei myös saa unhottaa.
Thilmannin tippoja eli troppeja kiitetään heti taudin alussa ja
jälkeenpäinki hywäksi. Juuri alussa taitaisi myös oksettimesta hywä apu
tulla, kuin sitte sen jälkeen ruumis saataisi hywin runsaasti
hiostumaan.
[Thilmannin tippoja saadaan apteikistä seuraawalla lääke=aneella:
Rc. Tinct. Valerian. aether. Unciam sem.
-- Opii crocat. Drachm. j
-- Menthae pip.
Vini Ipecacuanhae ana Drachm. ij.]