Kuumeista eli kuumista taudeista, polttotaudeista.
Kuumeet owat laatuansa pikaisia, usein waarallisia tauteja, ja waatiwat
sentähden kerkiätä apua. Tarpeellinen on jokaiselle tarkemmin tuta
niiden laatu ja tietää, mitä niissä on sairaan paranemiseksi tehtäwä,
koska lääkäriä ei saada.
Kuumetten tawalliset tuntomerkit owat: waihtelewa wilunwäre ja kuumuus,
jano, päänkipu, lewottomuus, helleys ja kolotus ruumiissa, kiirehtiwä
werenliikunto, kadonnut eli puuttuwa syöntihalu, epäjärjestys
tawallisissa ruumiin toimituksissa ja sen erkanewissa aineissa.
Niissä on kowin tarpeellinen asia waarinottaa: 1:ksi, että sairas heti
taudin alusta, mitä aikaisemmin sitä parempi _makaa paikallansa
wuoteella_; 2:ksi, _käytetään lensiöissä_, haalioissa, ammekylwyissä,
jospa tawallisessa saunassaki, kun waan tarkoin wilustumisesta sieltä
tupaan tullessa warotaan, taikka pestään ja hierotaan ihoa lensiällä
wedellä etikan kanssa; 3:ksi, että hän nautitsee janonsa ja tarpeen
mukaan _kylmänhaaliata wettä juomaksi_; 4:ksi, _saapi lawemankia joka
päiwä_; 5:ksi, pitää _sinappipuuroja_ pohkioilla ja jalkapohjilla;
6:ksi, _korjataan_ muutenki kaikella tawalla _hywin ja huolellisesti ja
kohdellaan armeliaisuudella, kärsiwällisyydellä_, jonka ohessa
laitetaan, että saapi lääkäriä ja pappia puhutella ynnä kaikkea muuta,
jolla tulisi lewotetuksi ja lohdutetuksi.
Mitä tässä edellä sanoimma sopii yhteisesti kaikkiin kuumeisiin, joita
muuten on usiampilaatuisia erityisillä tuntomerkeillänsä:
I. _Kuumeita lisätyllä eleellä eli wirkiämmällä eläwäisyydellä;
wihottawia, kiihkeitä kuumetauteja_. Nämät taudit kohtaawat tawallisesti
nuoria, werewiä ihmisiä, saawat useimmiten wilustumisesta kylmempinä
wuoden aikoina alkunsa. Ensimäisiä ruumiissa käywiä wilunwäreitä seuraa
wäkewä kuumuus, jano, päänkipu, kolotus koko ruumiissa tahi sen
erinäisissä osissa, watsa turwottuu, kieli näyttää walkialle tahi
punaiselle, wesi ruskialle, suoni tykkii teräwään ja tuntuu kowalle.
Tauti murtuu (taittuu) tawallisesti yhdeksännellä wuorokaudella
werenjuoksun tahi hiostamisen awulla. Awuksi käytetään neuwoja, joita jo
yhteisesti on kuumeisiin koskewasti annettu ja erittäin aukaistaan tässä
taudissa suoni, annetaan pehmittäwiä aineita, weteliä hapahkoita juomia,
jonka ohessa katsotaan, että sairaan huone on raitis, kylmähkä, ja että
wisusti kartetaan kaikenlaisia waristuttawia, kiihottawia aineita.
Tätä tautia seuraa toisinaan jossaki erinäisessä ruumiin osassa tuntuwa
waikiampi kipu, jota _wihoksi_ nimitämmä, ja jota myös _tulehtumiseksi_
eli _löylyksi_ paikoin sanotaan. Wihon yhteiset tuntomerkit owat
_kolotus, kuumuus, ajetus_ ja _puno_ sillä paikalla, jota wihottaa.
Ulkonaisissa wihoissa nämät merkit ainaki hawaitaan, mutta sisällisissä,
näkymättömissä ei niinkään. Niissä pitää useinki hellittämättömästä
kolotuksesta wihon laatu arwata, jonka ohessa lääkäri taitaa sen suonen
tykinnästä tuntea. Usiampiinki paikkoihin taitaa wiho mainitun
kuumetaudin ohessa koskea ja on niitä:
A. _Ajuwiho_. Tutaan edellämainituista kuumemerkeistä ja kowasta,
wäkinäisestä hourusta. Hetimmiten pitää suoni aukaista ja ottaa werta
runsaasti; ohimoille eli aiwenille, otsawieriin pannaan iilimatoja,
ympäri pään kääritään jääkylmään weteen kasteltawia riepuja, jalkoja
haudotaan lämpimässä wedessä, sinappipuuroja sidotaan pohkioille, ja
kowemmissa tapauksissa laitetaan sinappipuuroja taikka rakkolaastaria
niskaanki ja käsiwarsiin, waloa wähetään huoneesta, hiwukset ajetaan
sairaan päästä ja annetaan hänelle joka kahden tiiman päästä
teelusikallinen yhteenseotettua hienottua salpetteriä, tartarisuolaa
(cremor tartari) ja sokuria.
B. _Silmäwiho_. Tutaan yhteisistä wihon tuntomerkeistä: ajeesta,
punosta, kuumuudesta ja kolottamasta, jonka ohessa silmät eiwät kärsi,
eli arastawat kowempata waloa. Tässä kiwussa pitää silmät tarkoin
warjeltaman niin päiwän, kuin walkianki walolta, ei kuitenkaan
eteensidotuilla huiweilla eli waatteilla, jotka waan enentäisiwät
kuumuutta, mutta walon wähentämisellä huoneesta. Usiampia iilimatoja
pannaan silmän=ympäristölle ja niskaan rakkolaastaria. Silmää haudellaan
kääreillä, kasteltuna kylmään maitoon tahi muutamilla tipahuksilla
lyjyetikalla seotettuun kylmään weteen (10 tipahusta kortteliin). Jos
konsa kylmiä kääreitä ei woisi kärsiä, niin ripustettakoon kuiwaa
kamferttiä ohuen riewun sisässä silmän kohdalle. Toisinaan ilmantuu
silmäwiho ulkoa silmään tulleista aineista eli loukkauksista, waan ei
ole silloin sisällisellä kuumeella yhdistetty. Silloin pitää,
jos mahdollinen, liika silmästä ulos ottaa, ei kuitenkaan
rapunkiwijauhoilla, eikä luomien mulkkaamisella, waan walelemisillä ja
pesemisillä wedessä tahi kielellä nuolaisemalla taikka lääkäriltä.
Muista ulkonaisista loukkauksista alkunsa saaneissa silmäwihoissa
pidetään kylmiä kääreitä, iilimatoja silmän ympärillä jne.
C. _Korwawiho_ (korwakipu, korwasärky). Waatii iilimatoja korwaan
taaksi, rakkolaastaria niskaan, lämpimiä jalkahauteita, jonka ohessa
korwaa haudellaan lämpimillä ryynipuuroilla ja sisään tipahutellaan
lämpöistä maitoa. Sisällisen kuumeen kanssa yhdistettynä annetaan kuin
ajuwihoissaki salpetteristä, tartarisuolasta ja sokurista tehtyä
pulweria sairaalle.
D. _Kurkkuwiho_, kurkkutauti. Tutaan tawallisista wihomerkeistä
kitalaessa ja siellä löytywissä kertuissa eli rauhasissa. Ynnä edellä
annettuin yhteisten neuwoin kuumeissa ja wihoissa pannaan tässä wiassa
kaulaan usiampia (6 -- 12) iilimatoja ja rakkolaastaria niskaan, kurkkua
korlataan eli hulistellaan tapikkajuuren (muurutin) liemellä tahi
seljateellä, joihin pitää edellä wähän etikkata seottaa. Kaulan
ajettuessa ja paisuessa pidetään sillä usiasti muutettawia lämpimiä
puurohauteita, jotta saataisi takaumaan ja suussa pidellään lämmintä
maitokeitosta wiikunain, rusinain tahi hunajan kanssa laitettuna.
Ulkonaisissa leuwan=alaisissa, pehmiälle tuntuwissa ajettumissa, joita
sisällinen kuume ei seuraa, harwoin tarwitaan muuta, kuin lämpimässä
oloa, haalioita juotawia ja kamfertillä hierotun sukan tahi muun
willawaatteen päällä pitämistä.
Jos mustia, pahalle haisewia pilkkuja ilmautuisi kurkkuun ja sairas
tulisi aina woimattomammaksi, niin on waara tarjona ja lääkäri
hetimmiten kutsuttawa. -- Ne jotka useimmin kurkkuwiholta waiwataan,
tekewät hywin, jos joka päiwä aamuin illoin pesewät kaulansa kylmällä
wedellä, paljaaltaan eli suolalla seotettuna.
E. _Rintawiho_ (rinnan pistäjä, pistos, pistotauti). On aina
kuumeensekainen, jonka tähden pitää tarkoin waarinottaa kaikki, mitä
kuumeesta on neuwoksi annettu. Erittäin pannaan rinnalle usiampia
iilimatoja ja jälkeen rakkolaastaria. Näiden ohessa nautitaan haalioita,
liewittäwiä juomia, esimerk. mallaswierrettä, siirappia eli hunajata
weden kanssa keitettynä taikka liewittäwää mehua, jotka kaikki
helpottawat rykimistä. Suoni awetaan usiampi kerta päiwän kahden tahi
kolmen wäli=ajoilla niin tässä, kuin muissaki kiihkiämmissä wioissa,
salpetteriä nautitaan teelusikallinen joka toinen tiima. Kaikkia
kiihottawia aineita pitää tämän taudin ajalla karttaa, esimerk. kahwia,
wiinaa, hofmannin wiinaa, mistuura simppeliä, hienottua lasia ja muita
semmoisia, joilla ymmärtämättömyys jo on monelta hengen wienyt.
Parantuneen tulee kauwan aikaa jälkeen warjeleita wilustumasta ja
lääkäriltä neuwoa kysyä, jos wielä jälkeenpäin yskä waiwaisi, joka waan
muuten taitaisi siittää keuhkotaudin.
F. _Yskä, köhä, hökä, ryintä, röhkätauti_, jne. Saapi tawallisesti
alkunsa, kuin jalat kauwemmin aikaa tulewat seisomaan wilussa wedessä ja
kohta jälkeen ei muuteta kuiwia jalkineita, taikka kuin kostioilla
waatteilla kauwan ollaan, erittäinki wiluisessa ulko=ilmassa, taikka
warista huoneesta liikutaan ulos kylmään kehnoissa rikeneissä, taikka
awojaloin astuillaan lumisella, jäisellä pihalla, ja muista semmoisista.
Tauti alottaa oudonlaisella kiherryksellä nenässä, kurkussa ja rinnassa,
jota seuraa jälästäminen eli kuolastaminen. Sen muita tawallisimmia
tuntomerkkejä owat: kuumuus, jano, pääkipu, nenän ja silmäin
wetistyminen, muuttelewa kolotus ruumiissa, waikia henkimä, ryintä,
äänen sorros eli lankeama ja nielinwaiwa. Enimmiten murtuu tauti ruumiin
hikoamisella 7 eli 9 wuorokauden päästä. Tauti juuri alussansa ollen
peräyypi usein, jos saadaan ruumis runsaasti hikoamaan, ja sentähden
hyödyttäwät silloin haaliat ammepesot, lämpöiset juomat, wetelät
ryyniliemet eli teewedet seljakukista, isopista, mintuista jne.
hunajalla eli sokurilla seotettuna. Jos kuume rasittaisi kowemmin, niin
saapi nuorilta, werewiltä ihmisiltä suonta iskeä, jota muussa
tapauksessa ei tarwita tehdä. Lopulla tautia, kuume=ajan ylimentyä, on
paras neuwo liikuskella ulko=ilmassa ja toisinaan juoda kylmää eli
kylmänhaaliata wettä. Pitkittävässä hökä=yskässä, köhässä on hunaja hywä
aine; taikka teewesi munanruskialla ja sokurilla eli hunajalla seotettu;
taikka maito kynsilaukan kanssa keitetty; taikka paistetut omenat
lämpimän oluen eli sahdin seassa. Muutamat neuwowat myös waria olutta
eli sahtia wähäisen talin kanssa iltasilla juomaan, minkä saattaa,
rintaa ja jalkapohjia talilla walkian ääressä woitelemaan ja puhtaat,
kuiwat sukat yöksi sekä jalkaan wetämään, että kaulan ympäri sitomaan.
Lapsen yskässä kuumentawat ruosteettoman teräspalasen, pistäwät niin
kuumana maitoon, usiampia kertoja, siksi että lämpiää, jota juottawat
lapselle ja sanowat auttawan.
G. _Sisuswiho, maksan, pernan (sapson), watsan, suolten wiho_.
Erotetaan sillä wastamainitusta rintawihosta, että näissä kipu tuntuu
watsan tienoissa, henkimä käypi kewiämmin ja suoni tykkii laimiammasti
eli matalammasti. Tässä taudissa käytetään yksiä aineita kuin
rintawihossa.
II. _Kuumeita mainittawalla, usein äkisti wähetyllä eleellä; nerwitanti,
lawantauti, mätätauti, polttotauti, sotatauti_. Ne tawallisesti lewiäwät
tarttumisella erittäinki, jos ilma on nuoskia, saastainen; elämä
siiwoton ja nautinto=aineet kehnot; taikka ylellinen suru ja huoli
waiwaa mieltä, liiallinen walwonta rasittaa ruumista, kowa wilustuminen
edellä käypi jne. Enimmiten alkaa tauti muutaman päiwän oireilla,
niinkuin: nujoudella, alakuloisuudella, syöntihalun wähenemällä eli
katoamalla, kaulan ja niskan jäykistymällä, helpolla päänkiwulla,
lewottomalla unella ja walkialiitaisella kielellä. Siitä kiihtyy tauti
seuraawilla tuntomerkeillä: ruumis wärisee toisinaan ja heikostuu,
ruumiista erkanewilla aineilla on erityinen, paha hajunsa, sairas alkaa
hourailla, käypi tunnottomaksi, pilkkuja ilmautuu ihoon ja wälistä
makuuhaawoja, märkänemiä ja muita woimattomuuden merkkejä. Tauti on aina
pitkittäwä, tawallisesti usiampia wiikkoja kestäwä, waarallinen ja
helposti muihinki rupeawa. Ainoastaan ensialussa saadaan lääketten
awulla tauti toisinaan katkaistuksi, jota warten kerkiämiseen ennen
wilunwäreitä ja muita kuumeen merkkejä annetaan _oksetinta_ ja laitetaan
lämmin amme= tahi saunakylpy. Jos sillä tauti ei taittuisi, eikä
lääkäriä saataisi, niin annetaan sairaalle hapahkoita, raitistuttawia
juomia, laihoja, weteliä ryyni= eli hedelmäliemiä. Watsan turpuutta
autetaan lawemangilla tahi liewillä pehmittäwillä aineilla, ei
repiwillä, raastawilla ulostus=aineilla, ja kaikki, mitä kuumeista
yhteisesti on neuwoksi annettu, otetaan tarkoin waarin. Suonenlyönti
tässä taudissa on sopimaton, eikä milloinkaan ilman lääkärin käskemättä
toimitettawa, jos ei juuri kowin haittawerewiltä sairailta taudin
ensi=alussa.
Tämä tauti on se, joka siivottomasta korjuusta ja ruokosta,
huolettomuudesta eli ymmärtämättömyydestä, ahtaudesta ja siitä
itsepäisyydestä, että käydään ilman pienintäkään pakkoa ja waatimusta
sairaita katselemassa, maalla usein yltyy kowin kauhiaksi, rupeaa
yhdestä toiseen, lewenee yli maakuntien ja surmaa kuin rutto
tuhansittain ihmisiä, joista ehkei kymmenes osakaan olisi kuollut, jos
olisi noudettu niitä neuwoja, joita niin erittäin tässä Luwussa, kuin jo
ennenki (katso: koko 2 Luku ja Ilmasta terweyden suhteen 1:ssä Luwussa)
on annettu, ja joista wielä kertoen tässä muistutamma: ettei sairaan
huonetta pidetä koskaan kauwan umpinaisena, waan lämmitetään sitä
usiammin wilun estämiseksi, waikka onki parempi wiluinen, kuin liian
lämmin asunto tässä taudissa; että sairasta toisinaan käytetään
lämpimissä ammepesoissa ja että heille koko taudin aikana annetaan
juomaksi marjawesiä taikka muita hapahkoita liemiä, eikä wahwempia
ruokia, kuin weteliä kaura= eli muu ryyniliemiä. Koska tauti jo on
paranemassa, saapi posia tawallisesti wahwan ruokahimon ja moni on sillä
syönyt itsellensä uutisen, wanhaa pahemman taudin. Watsa siinä tilassa
on heikko, ei kärsi kowia ruokia, eikä paljoa kerrallansa, jonkatähden
sitä tulee wähitellen ruokia kestämään totutella. Niille, joita tarwe
waatii sairasten tykönä tarttuwain tautein aikana liikkumaan, on hywä ja
hyödyllinen neuwo tarttumista wastaan, etteiwät koskaan mene hiostuneena
sairashuoneesen, eiwätkä myös niin likelle sairaan suuta, että tulisiwat
sen henkeä ojetis keuhkoihinsa wetämään. Suuhun kokoontuwaa sylkeä ei
pidä alas niellä, waan sylkeä ulos, jonka wuoksi on hywä keino suussansa
silloin jotain karwasta ainetta, kalmujuurta, inkewäriä tahi muuta
semmoista pitää. Sairashuoneessa ei pidä yli tarpeen kauwemmin
wiiwyttämän, sinne ei tyhjällä watsalla mentämän, eikä muutenkaan ilman
jotain nautitsematta aamusilla niinä aikoina ulos lähdettämän. Sairaan
tyköä tultua on hywä jonkun ajan ulko=ilmassa oleskella jälkeenpäin,
että tuuli ennättäisi tartunta=aineen waatteista pois puhaltaa. Kaikki
ylellinen rasitus, wilu, nälkä, walwominen, hiostuminen, ylen syöminen
ja juominen, suru, murhe, pelko j.n.e. saattaa ruumiin heikommaksi
tartunta=ainetta wastaan, mutta kohtuus, tytywäinen mieli ja itsensä
kaikkineen Jumalan halttuun ja suojelukseen antaminen, johon kuuluu
seki, ettei ylimielisesti hyljätä niitä waroneuwoja, jotka Jumala on
ihmiselle tartteita wastaan ilmottanut, on tawallisesti kowimmissaki
kulkutaudeissa hywänä apuna ollut.
III. _Kuumeita watsansisusten kiwulaisesta muutoksesta; sappikuume,
limatauti, syystauti, helpottelewa kuume_. Tämä tauti ilmautuu
tawallisesti syksyllä elokuussa, kuiwan, lämpimän ilman jälkeen,
erinomattain merenrannoilla ja luotomailla, laakain, kuiwanetten lahten
tienoilla. Siitä sillä onki nimensä: _syystauti_ ja paikoin:
_rantatauti_. Lähimmän alkunsa saapi se ruumiin wilustumisesta,
epätasaisesta, järjettömästä elämästä, kehnoista, kelpaamattomista
elatusaineista, kiihtyy sitte wäleen ja lewenee kulkutaudin tapaiseksi.
Alussa on tauti toispäiwäisen wilutaudin tapainen, liittaisella,
kellastawalla kielellä, pahalla, karwaalla maulla, kuoittamalla,
oksettamalla, sydänalan painolla, kellertäwillä kaswoilla. Sairaalle
pitää kohta antaa oksetinta, ulostawia, pehmittäwiä aineita, jälkeenpäin
hapahkoita, marjawesistä tahi etikasta laitetuita juomia, lopulla
(sairaan jo toipuessa) malista (koiruohosta) tahi raatteesta keitettyä
teetä kupillinen kahdesti aamupuolella päiwää.
IV. _Wilukuume, wilutauti, kylmätauti_. Alkaa haukottamisilla,
katkottamilla, wenyttämisillä, wäreillä, wilustamalla, kuumuudella,
kowalla päänkiwulla ja wiimein hikoamalla. Sitte seuraa wäli=aika, jona
sairas tuntee itsensä melkein terweeksi. Miten tämä wäli=aika on lyhempi
eli pitempi, siten saapi tauti nimityksensä _jokapäiwäinen,
toispäiwäinen, kolmaspäiwäinen_ wilutauti jne. Pahalla sopimattomalla
korjuulla muutaikse wilutauti toisinaan alituiseksi kuumeeksi, tulee
waikiaksi parantaa ja lopettaa useinki wesitaudilla eli watsan pöhöllä.
Tässä taudissa waarinotetaan, että sairas wilu=ajalla makaa lämpimästi
peitettynä ja on, jos suinki taitaa, peräti ilman juomatta, taikka
maistelee jotain lämmintä pikkuruisen kerrallansa. Kuuman tultua
wähetään peitettä ja juoma tehdään haaliammaksi. Hiotessa juodaan
lämmittäwiä juomia, esimerk. lämmintä olujuuston heraa ja jälkeen
hikoamista muutetaan kuiwa lämmin paita. Wäli=ajalla annetaan esinnä
oksetinta ja sitte pehmittäwiä aineita tahi ensimäisen kerran
wäkewämpääki ulostawata ainetta. Jos wielä kieli asuisi liittaisena,
niin nautitaan seuraawilla wäli=ajoilla, joka kolmannella tiimalla
teelusikallinen minttuteessä sulattua salmiakkia, waan jota kielen
puhtaaksi tultua ei enempi tarwitse ottaa. Toispäiwäisissä wilutaudeissa
hywäksi käytetään sitte seuraawia neuwoja: lämpimiä amme= eli
saunakylpyjä pari, kolme tiimaa ennen wilu=aikaa kuudella eli
kahdeksallaki wäli=ajalla peräytysten. Kylwyn jälkeen pitkitetään
hiostusta joka kerralla lämpimillä juomilla, niink. minttu= tahi
seljateellä, lämmitetyllä sahdilla, olujuuston heralla ja muilla
semmoisilla. Lämpimiä hauteita pidetään sydänalalla ja watsalla siksi
että wilustuminen eli sen tawallinen aika on ylimennyt. Taikka annetaan
60 eli 70 tipausta hofmannin wiinaa ruokalusikallisessa wettä 2 tiimaa
ennen tawallista wilu=aikaa ja juodaan hofmannin wiinan päälle kaksi eli
kolme kuppia lämmintä, wäkewää kahwia tahi lihalientä. Taikka nautitaan
wäli=ajoilla, joka toisna tiimana teelusikallinen kuiwattua, hienottua
seinäsammalta [joka kaswaa wanhain puuhuonetten seinillä ja wanhoilla
aidoilla] taikka sen werta, waan usiammin (joka tiima), hywin palanutta,
jauhettua hiiltä (syttä); taikka otetaan samanwerta (teelusikall.)
sinappijauhoja sahdin seassa; taikka ollaan kowassa, wäsyttäwässä työssä
tahi muussa liikunnossa wäli=ajoilla; taikka paastotaan 3 wuorokautta
perätysten, ilman mitään ruokaa maistamatta. Jos tauti ei huolisi näistä
keinoista, niin hankitaan kiinajauhoja, joita wäli=aikoina annetaan
teelusikallinen tahi runsaampi joka toisella tiimalla weteen,
saksanwiinaan, oluehen tahi sahtiin seotettuna, taikka siirapilla
pehmeröksi tehtynä, johon lisäksi sopii wähän koiruoho= ja
raparperijauhoja panna, jos niitä sattuu olemaan. Wilustumisien yli
mentyä nautitaan wielä wiikkokausin jälkeenpäinki teelusikallinen
kiinajauhoja illoin aamuin, taikka muita karwaita, wahwistawia
lääke=aineita, koiruoho= tahi raateteetä j.n.e. warsinki niinä päiwinä,
joina wilustus muuten wuoronsa jälkeen olisi tulewa.
Pitkällisissä, woimattomissa wilutaudeissa annetaan illoin aamuin
sairaalle kaksi keittämätöntä munaa, teelusikallinen kanelijauhoja ja
wähä sokuria yhteen seotettuna ja joka kerralla jälkeen lasillinen hywää
saksanwiinaa. Ellei kaikista näistä neuwoista tulisi parannusta, niin
kysyttäköön oikialta lääkäriltä apua, älköönkä seurattako muita
ymmärtämättömäin ihmisten wiisuja, joista waan paranemattomia sisällisiä
wikoja, wesitauteja ja muita senlaisia kohtauksia helposti saataisi.
V. _Ihotekuumeita_, rokkotauti, tuhkuri, tulirahko, sarlakankuume. Owat
lapsitautia, ehkä wälistä rupeawat ijällisimpiinki. Wanhemmillenki
ihmisille sopii sama menetys, kuin lapsille näissä taudeissa; katso 5
Luku.
VI. _Ruusukuume_. Alottaa tawallisesti ankaralla wilustamalla, jota
seuraa kuumuus, pitkällinen uni, polttawa ruskiankellahtawa tahi
punertawa, toisinaan keltapisamallinen, kiiltäwä ajetus useimmiten
jaloissa, wälistä kaswoissa, rinnassa tahi muussa ruumiissa. Kewiämpänä
laadustaan menee tauti usein itsestänsä yli, waan waikiampana ollessa
annetaan oksetinta ja ulostusaineita, jos kieli on liittainen, ja
muutenki hapahkoita, lämpimiä, hiestyttäwiä juomia, marjawesiä,
seljateetä ja muita senlaisia. Jos ruusu nousisi päähän ja sairasta
alkaisi kowemmin kuumettaa ankaralla päänkiwulla, hourulla jne., niin
awetaan heti suoni, liiatenki nuoremmilta, werewiltä ihmisiltä, jonka
jälkeen ulostawia eli pehmittäwiä aineita annetaan. Ajettuneilla
paikoilla pidetään usein muuteltawia, joka kerta palowiinaan kasteltuja,
nelin kerroin lasketuita liinariepuja, jonka ohessa samat paikat
laitetaan olemaan muita ylempänä niin liikahtamattomina, kuin
mahdollinen. Kaikkia raswawoiteita, laastareita ja muita senlaisia pitää
tässä wiassa karttaa, sillä niistä ei ole hyötyä, waan pahennusta. Jos
paikka ajetuksen jälkeen punastuisi, kihottuisi, wetistyisi, rupeaisi
aukeilemaan, niin kääritään sille puhtaita kuluneita liinariepuja, joita
3 tahi 4 kertaa päiwässä uudistetaan ja joka kerralla pirotellaan wehnä=
tahi potakka=jauhoilla. Taikka seotetaan 6 luotia liitua, 4 luotia
malikukkia ja neljäs osa luotia kamferttiä yksiksi jauhoksi ja sidotaan
lewitetyillä hampuilla eli huiwilla paikan päälle. Warsinaisista
ruusuhaawoista katso jälkeenpäin.