Lasten hoidosta kolmannen ja wiidennentoista wuoden wälillä.
Mainitsimma, kuinka lapsi hammasten saatua on totutettawa wahwempiaki
ruokia nauttimaan, eikä yksin rintamaidolla tahi muulla
maito=seotuksella elätettäwä. Waan wieläki owat leipä ja maito
sopiwimmia ruokia lapselle, niin koko lapsi=iän halki. Suolaisia,
raswaisia, ryytisekaisia, sawutettuja ja kowenneita ruokia annettakoon
aiwan wähä lapsille, eikä kuin juuri wälistä ynnä wetelämpäin laitosten,
niin aina wiidenteentoista wuoteensa asti. Maahedelmät kiwulaisille
lapsille eiwät ole soweliaat rawinnoksi; ja terweitäki warten owat ne
hywin keitettäwät. Muuten lapsi totutettakoon määrätyillä ajoilla
syömään, kolme eli neljä kertaa päiwässä, älköönkä waan häntä
pakotettako, koska hän kyllä ilmanki terweenä ollen luontonsa ja
tarpeensa mukaan nautitsee. Jos taas jostai kiwulaisuuden syystä
toisinaan ei söisi, kuin tahallisesti, niin syömään waatimalla häntä ei
suinkaan terweeksi tehdä waan aina kipiämmäksi. Se on luonnon oma
lääkitys sairaille, ettei ruoka maista; pahoin ja ymmärtämättömäsi
tekee, joka siinäki ei luontoa seuraa. Juotawaksi annetaan lapselle
wettä paljaaltaan eli wähän maidon seassa. Ainoastaan kiwulaisille,
heikkohenkisille saisi toisinaan hywin käynyttä, ei wanhaa hapanta,
sahtia antaa. Muut kaikki wäkewät juomat olkoot heiltä peräti kieltyt,
niink. wiina, olut, kahwi ja muut senlaiset. Palowiinan turmioista
tekisi mielemme erittäin lausua, jos emme pelkäisi jo minne'ki koko
edellisestä aineesta joutuwamme. Woi niitä wanhempia, jotka
kewiämielisyydestä tahi tuhmasta hywätahtoisuudesta taikka jostai muusta
syystä, luullen muka palowiinan hywäksi, lewottawaksi, lämmittäwäksi,
wirwottawaksi aineeksi, antawat lapsillensa sitä myrkkyä -- ja jopa
myrkkyäki pahempata ainetta. Sillä myrkky kuolettaa ja lopettaa waiwat
paikalla, mutta palowiinasta lapsi siihen wähitellen totutettu, saapi
ikuisen turmelewaisimman tawan ja taipumuksen, ynnä ikuisen
kiwulaisuuden, typerämielisyyden, heikkouden ja kaikenlaisia ikuisia
turmioita.
Lapsen wanhempanaki pitää saada asua puhtaissa, kewiöissä, wäljissä,
talwisaikana lämpimissä, käsiwarsille ja säärille ulottuwaisissa
waatteissa. Käsiä ja kaswoja -- hywä jos jalkojaki -- pitää joka aamu
pestä kylmällä wedellä ja koko ruumis wähintäi kerran wiikossa
kylwetettää eli muuten pestää. Kesä=aikana totutettakoon wanhempia
lapsia joka päiwä uimaan ja nuorempia pestäköön muuten järwi= eli
jokirannalla. Lasta ei pidä talwellakaan estää ja kieltää ulkona
liikkumasta, waan ennemmin kehottaa kaikenlaisiin ruumiinkäytöksiin ja
liikuntoihin ulkoilmassa, joka tekee hänen wahwaksi, raittiiksi,
nopiaksi ja wikkeläksi. Kolmannen ja seitsemännen wuoden wälillä
annettakoon hänen nukkua puoli aikansa eli kaksitoista tiimaa
wuorokausittain, waan seitsemännestä wuodesta alkain ja wiidenteentoista
asti lyhettäköön nukkuma=aikaa puolella tiimalla wuorokaudessa joka
wuodelta, niin että wiidentoista wuotisena tulee waan kahdeksan tiiman
paikoilla nukkumaan.
Koko tällä iällä on lapsi kaikkihin teräwä, rupeawa ja taipuwa, jonka
tähden on kowin tarpeellinen asia, heidän wanhemmiltansa saada hywiä
esimerkkejä siweydestä, siisteydestä, uutteruudesta, töistä, toimista ja
järjestyksestä; raittiista, juomattomasta elämästä, jumalanpelwosta,
rakkaudesta lähimmäisiä kohtaan, auttelewaisuudesta, ja, sanalla sanoen,
kaikista hywistä awuista. Woi jos kuitenki jokainen, jolla jotai lasten
kanssa on toimittamista ja erinomattain wanhemmat, muistaisiwat minkä
pahuuden tuhmilla, mielettömillä, kelwottomilla puheillansa ja muilla
pahoilla esimerkeillänsä lasten keskellä owat matkaan saattawat. Ja woi
sitä, jonka kautta pahennus tulee!
Wasta seitsemännellä tahi kahdeksannella wuodella pitää lasta lukemaan
opettaa, eikä silloinkaan kowuudella ja rankaisemilla, waan
wiettelemällä ja palkinnoilla, jos ilman luku lapselle ei olisi
haluinen. Pelwottelemiset, uhkaukset ja rankaistukset, samati kuin
muutki oudot mielenwaikutukset, owat wahingolliset sekä mielen että
ruumiin puolesta. Eikä pidä lukuakaan yhdellä kerralla ylen pitkittää,
waan useinki wälimmiten laskea lapsi totuttuihin, wiattomiin
huwituksiinsa ja mielentehtyihin syyttömiin askereihin. Nuorempana
walitkoon lapsi itse huwituksensa, waan wanhemmaksi tullen määrätkööt
wanhemmat hänelle luontoansa ja taipumista myöten sopiwaisia askareita,
joilla harjautuisi töihin, ei kuitenkaan raskaampia, kuin mitä hywästi
jaksaa.
Kesällä sallittakoon lapsen seurata wanhempia ulkotöillä, jotta paremmin
maantöihinki tottuisi ja ilmanki tulisi soweliaasti liikkeellä olemaan.
Pientä lasta warottakoon waan mihinkään raskaampaan työhön puuttumasta
ja kaikkiaki teräaseilta, eläwiltä, wedestä, tulesta, kowasta
päiwänhelteestä ja kylmästä wahingoita saamasta. Erinomattain
kiellettäköön nuorempia, heikkoja ja kiwulaisia lapsia mitänä yli
woimainsa nostelemasta, kauwan yhdessä työssä wiipymästä, pitkiä matkoja
käymästä, änkään juoksemasta taikka muulla tawalla kowin waiwaumasta,
josta waan tyrät, muut puhkeamat ja repeämät ynnä montaki wikaa ja
kiwulaisuutta taitaisiwat alkunsa saada. Parahite sopii lapsen aikansa
wiettää kukkatarhain eli ryytimaiden korjuussa, kewiämmissä
weistellyksissä ja muissa helpommissa käsitöissä.
Wioista ja taudeista tällä ijällä.
Pienten lasten wioista ja taudeista on jo ennen kerrottu, waan löytyypä
monta muutaki wikaa ja tautia lapsi=ijällä, nimittäin:
1:ksi _Rokkotauti, rupuli, iso rokko_. Tämä waikia tauti panorokon
kautta nykyjään joksiki hälwennyt, kohtaa kuitenki muutamia ja alottaa
päänkiwulla, wäreillä, kuumalla, nukuttamisella, wetistäwillä silmillä,
kuoittamisella, oksulla ja wawahtelemilla eli hypähtämillä. Kolmannella
päiwällä ilmautuu pieniä pilkkuja esinnä kaswoihin, sitte käsiin ja
muuhun ruumiisen, jotka wähitellen nousewat ja täytywät walkialla
wiswalla. Kuudennella wuorokaudella ajettuwat näpyt usein uuden kowemman
kuumeen ohessa, 11:nellä alkawat ne jällen kuiwaa.
Jos lääkäri olisi saatawissa, pitää hän kohta noudatettaa, ellei saada,
pidettäköön lapsi ensimäisinä 3:mena wuorokautena, mainittuin pilkkuin
wielä ilmaumatta kylmänwoittawassa huoneessa ja käytettäköön eli
kanneltakoon wälistä ulkoilmassa, ei kuitenkaan kowin kylmässä taikka
kostiassa. Hänen ainoa ruokansa tällä waiheella olkoon wetelät, jollai
happamella niink. esimerkiksi marjawedellä seotetut ryyniliemet ja
juomansa raitis, kylmähkä wesi. Jos kieli on likainen, annetaan
pehmittäwiä aineita ja lawemankia pannaan kuumeen ja hourailemisen
aikana joka päiwä estämiseksi watsan kowettumista. Rokkopilkkuin
ilmauttua pidetään wieläki sairas 3 päiwää kylmänwoittawassa, ehk'ei
juuri niin kylmässä huoneessa kuin ensimäisinä päiwinä. Wasta 7:tenä eli
8:tena wuorokautena rokkoin ajettuessa tehdään huone lämpimämmäksi,
kuitenki raitista ilmaa usein sisälle laskien; samate pitää juomat
tehtää haalioiksi ja runsaammin nautittaa. Paras juoma on haaliahka
wesi, seotettuna maidolla taikka hiukalla sokurilla. Suurempia rokkoja
taitaan neulalla tahi saksilla puhkaista. Puhdas ja siiwo menetys on nyt
kowin tarpeellinen; silmät ja kaswot pitää haalakalla wedellä pestää;
paita ja lakanat joka päiwä muutettaa. 11:nellä ja 12:nellä
wuorokaudella pitää kuiwawia rokkoja usein liotella kauraliemellä ja
hellittyänsä pois pestä. 14:nellä eli 15:nellä wuorokaudella menköön
sairas haaliaan weteen pestää ja nautitkoon tarwetta myöten wähän
liharuokaaki, joka tähän asti koko taudin aikana on ollut sopimaton ja
kartettawa; wähitellen totutettakoon ulkoilmaaki kärsimään. 3:men ja
4:jänki wiikon aikoin taudin alusta lukien sairaan ei pidä asua yhdessä
huoneessa terwetten kanssa ja ennen kun häntä niiden sekaan wiimmenkään
lasketaan, pitää kaikki hänen waatteensa wisusti tuuletteltaa ja pestää.
Ainoasti oikein toimitetulla panorokolla woidaan iso rokko estää.
Muuttorokot sikiäwät toisinaan isosta rokosta ja kohtaawat
rokonpantujaki, mutta owat kewiämpilaatuiset, eiwätkä kuolettawaiset,
jos kohta yhtä tarttuwaisetki ja samoin hoidettawaiset kuin iso rokko.
Rokonpano pitää siis esiwallan säännön jälkeen toimitettaa kaikkiin
lapsiin, johon myös hywä tilaisuus aina on tarjona, koska rokonpaniain
kerran wuodessa pitää kuljeksella halki joka pitäjän Suomenmaassa.
2:ksi _Wesi=, poltto= ja walherokot_ owat peräti toista ja helpompaa
laatua, ilmautuwat päiwän oiretten ja kuumewaihetten perästä
tawallisesti esinnä hartioihin, rintaan ja mahaan ja sitte muihinki
osiin punaisilla pilkuilla, jotka wuorokaudessa kohoowat selwiksi
rokoiksi, ajettuwat ja kuiwuwat rypelällä, toisinaan mustaisella
kuorella. 2:den wuorokauden sisässä owat nämät läpikäyneet yhdet
waiheet, kuin iso rokko 12:nen sisässä. Harwoin niille mitään lääkkeitä
tarwitaan, kun waan lapsi sisällä pidetään ja rokkoin kuiwettua pestään
eli kylwetetään. Näitä wasten ei auta panorokko.
3:ksi _Tuhkuri, tuhkarokko_ on myös tarttuwa ja alkaa melkein samalla
tawalla, kun iso rokko, waan rinta ja silmät tulewat alussa enemmin
waiwatuksi. 4:nellä eli 5:nellä wuorokaudella nähdään ihossa
kirpunpureman näköisiä rahkoja, jotka aikansa oltua kuiwuwat
jauhomaiseksi kehnäksi ja katoowat. Tauti on tawallisesti niin kewiä,
ettei tarwitse kun hywää korjuuta, pimiänwoittawaa huonetta, haaliaa
juotawaa öitä wasten ja wilusta warjelemista, liiatenki paranemisen
aikana ja perästä. Yskän rasittaessa annetaan munanruskiasta sokurin eli
hunajan kanssa tehtyä liewittäwää mehua haalianlämpöisen wierteen eli
mallaskeiton seassa. Wielä waikiampi yskä waatii suonen=aukoa
wanhemmilta lapsilta ja nuoremmille iilimatoja rintaan, jonka ohessa
rinta pidetään rakkolaastarilla awoinna. Wasta parin wiikon päästä
sallittakoon tuhkarokosta parantuneen kuljeksia ulko=ilmassa, koska moni
warhaisemmasta ulkona liikunnosta, jos kohta kesäisenäki aikana, on
saanut ikuisen wian rintaansa.
4:ksi _Tulirahko, ihonpunote, sarlakantauti_, waikka alkaissansa
helpompi, tulee usein sitä seuraawasta kurkkupoltosta kowinki
waaralliseksi. Rahkot owat tulipunaiset, ihon tasaiset, laajat, wälistä
yhteen juoksewat, ja waalistuwat sormella päälle painaessa. Liiatenki
jos kuumuus ja kurkkupoltto owat kowemmat, pitää kurkulle ja leuan alle
pantaa iilimatoja, jotka tässä taudissa, kuin tuhkurissaki tekewät
suuren hyödytyksen ja harwoin ilman kaipuuta ja wahinkoa taitaan
heitettää semminki kewäillä tulirahkon kulku=aikoina. Muuten oletellaan
sairas kuin tuhkurissaki. Kowin woimattomia sairaita ja pahan löyhkän
eli hajun kurkkukipuja ja kuumetta seuratessa, pidellään kuin
polttokuumeessa ja annetaan, jos mahdollinen, lääkärin halttuun.
Taudista paratessaan owat lapset kowin hellät wilustumaan, paljoa
aremmat kuin tuhkurissa, ja siitä seuraa pahoja, waarallisia pöhöjä ja
ajetus=tauteja. Tarpeellinen on siis waroa heitä 3:na ja 4:näki wiikkona
taudin jälkeen ulkona käymästä.
5:ksi _Hinku, nääntö=yskä_ alottaa rinta= ja yskäkuumeen tawalla,
kiihtyy sitte niin että joka erityistä yskänkohtausta seuraa hengen
ahdistus ja omituinen hinku=ääni, punasinertäwillä kaswoilla ja rinnan
kuristajalla. Ryintä=kohtausten tullessa ottaa lapsi mielellänsä kiinni
mistä hywänsä peljäten lankeawansa, rykimisen lopulla oksettaa häntä
tawallisesti. Tämä tauti kestää kuuden wiikon paikoilla ja wälistä
kauwemminki. Jos mahdollinen pyytään parannusta tahi kuitenki helpotusta
sillä, että kohta taudin alusta selkärankaa hieroillaan 2:desta osasta
ihrasta ja 1:destä osasta laukasta eli sipulimehusta tehdyllä woiteella
usiammat kerrat päiwässä, ja että lapsi waatetetaan lämpimämmästi, jota
wastoin häntä ei kauniilla säillä pidä ulko=ilmasta kiellettää. Lapselle
annetaan juoda nisuteetä hunajan eli maidon seassa tahi lämmintä sahtia
wähällä tuoreella woilla ja lääketten sijasta muutama teelusikallinen
woilaukaa (woisuolawettä) joka aamu. Loppupuolella tautia on inkewäri=,
salwia=, satalehti= tahi kangasjäkälä=tee seotettuna malakawiinalla,
terveellinen nautittaa. Watsa taudin aikana pidetään lawemangilla eli
ulostawilla aineilla pehmiänä; jalkahauteet liewittäwät kohtauksia.
Iilimatoin asettaminen niskaan tahi ohimoille eli aiwenille on
ainoastansa silloin hyödyllinen, kun weri paljon pakkautuu päähän, ja
yskän rintaa ylen kovasti waiwatessa, täytyy muutamilla iilimadoilla
werta rinnastaki imettää. Lapsen ei annettako ylen kauwan yhtä perään
nukkua, koska yskä sen kautta tulee kowemmaksi. Ehkä lapsella
tawallisesti on hywä syöntihalu, pitää kuitenki ruokaa säästäen
annettaa, eikä kuin kewiämpiä.
6:ksi _Kurkunkuristaja_ on pikatappawa tauti ja waatii lääkärin apua.
Esinnä alkaa se kuin muuki röhkätauti, mutta pian kuullaan eri=äänensä
jokaisella sisäänhengittämällä, joka muuten käypi kyllä waikiasti. Jos
lääkäriä hetimmiten ei saataisi, pannaan 6 eli usiampia jos 10:nenki
iilimatoa kurkulle ja werestämisen jälkeen, reikäin esinnä tukittua,
rakkolaastari samalle paikalle; lawemankia ja haalioita juotawia ei pidä
unohdettaa.
7:ksi _Hengen=ahdistaja_ kohtaa toisinaan, ehkä harwoinki,
huonokorjuisia lapsia. Tulee yhtäkkiä ja tawallisesti yöllä. Lapsi
herääpi säikähtyneenä ja hengittää kowin waikiasti röhisemällä,
waikeroipi puoli=nääntyneenä, kaswot punasinertäwinä. Tawallisesti
ylimenee tuska ryinnällä, aiwastamisella tahi oksulla, mutta tulee
jällen seuraawana yönä. Jos lääkäriä ei saataisi, koetetaan seuraawaista
apua: kädet olkapäästä saakka pannaan lämpimään weteen, sisälle annetaan
aneksi= eli inkewäriteetä hunajan kanssa, liewittäwiä lawemankeja
laitetaan seotettuna haisu=pihwalla, tupakalla eli tupakkaöljyllä ja
rinnalle pannaan lewiä pikilaastarilappu ripistettynä mustain pippurain
jauhoilla. Muutamat kiittäwät hywäksi kohtauksissa wiedä lapsi
ulko=ilmaan ja ikänsä mukaan antaa hänelle 3:mesti eli 6:destiki
päiwässä wähä haisupihkaa sisään. Taudin lopussa owat ensiksi haaliat ja
sitte kylmät kylpypesot ynnä parempi hoito lapselle tarpeelliset.
8:ksi. _Wesi=aiwo_ on kahtaki laatua, toinen pikaisempi, toinen
hitaisempi. Edellinen laatu kohtaa toisinaan lihawampia lapsia toisesta
wuodesta alkain ja wälistä wielä 12:ta wuoden ikäisiä. Se tutaan siitä
että lapsella on pää kuuma, iho kuiwa, liiemmältä unta, jonka ohessa hän
wälistä syyhyttelee nenäänsä, kiristelee hampaita ja toisinaan herääpi
ja parkaisee kuin säikähtynyt; lasta janottaa, kuoituttaa, watsa ja
tarpeenteko on epätasainen, usiammin hidas, wedenjuoksu samia.
Wiimmeisillään tulee lapsi pian tunnottomaksi, ruumista puistellehtaa,
sitte kuolee. Sitä ennen pitää lääkäri noudettaa, ellei mahdollinen,
pannaan kuitenki usiampia iilimatoja lapsen ohimoille (otsakulmiin)
taikka korwantauksiin, pää weitsellä ajetaan tahi saksilla keritään
paljaaksi ja haudellaan wiriästi ja kauwan aikaa rikki muserretulla
jäällä riewun tahi rakon sisässä, taikka jääkylmällä wedellä. Lapselle
pannaan lawemankia ja annetaan juoda haaliahkaa wettä seotettuna wähällä
sokurilla ja happamella marjawedellä. Apu ja parannus seuraa enimmiten
sitä myöten, miten kohta taudin alussa iilimatoja saatiin tarpeeksi asti
ja kylmiä hauteita sitte pään päällä suuttumatta pidellään.
Jälkimäistä wesi=aiwon laatua osottaa kaswoin kalweus, liikuntoin
hitaisuus, ja ruumiin laihtuminen. Werkalleen tulewa ja alkunsa saawa
joko muista taudeista tahi ylen lämpimistä pääpeitteistä tahi luonnon
erinäisistä syistä antaa tämä tauti aikaa lääkäriä kysyä.
9:ksi _Sarwentotauti eli lonkkawika_ kohtaa toisinaan 3:menki wuoden
nuorempia lapsia. Lapsi käypi waperasti, hiwistellen, jalat kankiana ja
kipua polwissa walitellen. Kiwun puolimainen jalka näyttää alusta
pitemmältä, waan tulee sitte yhtä äkkiä toista lyhemmäksi ja warwaspuoli
alussa ulospäin kääntynyt, wäännäikse nyt sisällepäin. Kantapää ulottuu
tuskin maahan, jalka alkaa kuiwettua. Syy tähän tautiin on
erikiwulaisuus sarwento= eli lonkka=jäsenessä (reisiluun yliwäänteessä),
joka paisuttaa ja ajetuttaa sen paikan. Ymmärtämättömät luulewat reiden
tahi polwen olewan sijoiltaan ja kokewat wetämisillä ja wääntämisillä
saada wikaa paratuksi, josta se waan pahenee, eikä parane. Jos lääkäriä
ei saataisi, pannaan kohta taudin alussa molemmin puolin kupeille
usiampia iilimatoja wikapaikalle, taikka sen wiereen etupuolelle, ja
kahden, kolmen päiwän päästä samalla tawalla toisesti ja kolmannesti.
Taikka kupataan paikka ja pidetään sitte rakkolaastarilla kauwan aikaa
awoinna. Erittäin tarpeellinen on lapsen maata kowalla wuoteella,
matalalla päänalaisella (taikka peräti ilman) ja niin liikkumatonna kuin
mahdollinen. Senlainen moniwiikkoinen makuu kohta taudin alusta
waarinotettuna on toisinaan ilman mitänä muuta lääkettä tuonut awun ja
ilman sitä tauti ei parane milloinkaan.
10:ksi _Ryyhdyntä, tartunta, syyhy, maahinen_ ja muut senlaiset
ihotaudit tulewat enimmiten ruokottomuudesta ja siiwottomuudesta,
toisinaan tarttumalla, parataan puhtaudella ja haalioilla ammekylwyillä.
11:ksi _Risakko, risatauti, rökötauti_. Tältä taudilta waiwatuilla
lapsilla on kaswot kalwiat, pöhewännäköiset, hywä syöntihalu, iso watsa
ja ylähuuli paksumpi, risat eli rauhaiset kaulassa ja muuallaki
ruumiissa, erinomattain kainaloissa ja kupeissa, ajettuneet ja toisinaan
märkääki wuotawaiset. Märjille tulleet, joka wasta tapahtuu myöhemmin,
paranewat haawat usein syksyllä umpeen ja aukeawat kewään joutuessa
uudelleen. Jäsenpaikat ajettuwat ja woimat raukeawat wähitellen.
Peritty luonto, sopimaton rawinto, siivoton ruokko ja hoito, nuohkiat,
hikiset huoneet, liikkumattomuus j.n.e. owat useimmiten tämän taudin
syynä ja pitäisi, miten mahdollinen, ojettaa ja wältettää. Sitte
kylwetetään lasta usein (kerran päiwässä) kylmässä suolawedessä, jonka
jälkeen ruumista hierotaan kuiwalla, willaisella waatteella, rawitaan
enemmin liharuuilla, kuin jauho= ja juuri=aineilla. Muuksi lääkkeeksi
annetaan kalanmaksa=raswaa monina kuukausina perätysten teelusikallinen
illoin aamuin; taikka humalateetä kylmänä 3 kertaa päiwässä
ruokalusikallinen eli wähemmin kullaki kerralla; taikka poltetaan
laihempata raawaan lihaa tahallisessa kahwipolttajassa mustaksi ja
jauhetaan, josta sitte monet wiikot perätysten illoin aamuin annetaan
teelusikallinen eli wähemmin kerrassaan weden eli maidon seassa
lapselle; taikka poltetaan samalla tawalla tammen terhoja, keitetään
kahweksi ja nautitaan. Lihan poltto menestyy paremmin sen esinnä
palasiksi hakattua. Näiden ohessa käytetään lasta ulko=ilmassa ja
annetaan lämpiminä aikoina oleskella kuiwassa hiekassa eli sannassa
waikka päiwät päästänsä. Haawapaikoilla pidetään meriwedessä taikka
muussa suolawedessä taikka suokanerwa= (pursu=) teessä taikka
pelkkäpuhtaassa wedessä kastettuja kääreitä, miten näyttää sopiwammalta,
ja wanhempia haawoja saadaan paremmin paranemaan, jos niitä sitoessa
pidetään niin lähellä walkiatulta, kuin suwaitsee ja kärsii, jonka
ohessa walkiata laitetaan paremmin palamaan. Ajettuneita rauhasia
sulautetaan suolawedellä tahi lämpimällä hautelemalla ja hieromalla.
Tässä taudissa on usein siitäki ainoastansa apu tullut, että lapsi on
sukulaisten tahi muiden ihmisten luoksi peräti toiseen asuntopaikkaan
muutamiksi kuukausiksi olemaan wiety.
12:ksi _Madot, eläwät_. Katso kuudennesta Luwusta, mitä niistä
mainitaan.