Lasten hoidosta kolmanteen wuoteen asti.
Äskensyntyneestä.
Äskensyntynyt lapsi otetaan lämpimään liinawaatteesen ja pidetään silmin
pois niin päiwänwalosta kuin walkianki hohteesta. Jos ei liiku tahi
muuten eläwänsä ilmota ja ymmärtäwäistä kätilöä (lasten muoria) ei ole
saapuwilla, niin tulee sitä seuraawalla tawalla henkiin pyytää.
Haalistuneelta eli kalwakalta ja heikolta lapselta ei pidä napasuonta
heti poikkileikata, waan lämminnä pitää. Peräpuolta lyödään kerta
kewiällä kädellä; suu perkataan jälästä eli liitasta; lapsi pannaan
äitin wiereen lämpimiin waatteisiin käärittynä; nenän alla pidetään
etikkaa; käsiä, jalkapohjia ja selkärankaa harjataan pehmiällä harjalla.
Jos napasuoni alkaa tykkiä, leikataan ja sidotaan se 3 taikka 4 tuumaa
nawasta. Jos lapsen kaswot owat punaiset, huulet sinertävät ja pää
ajetuksissa, pitää nawasta ennen sitomista wähä werta tipahutella. Waan
olisiko wahingosta napasuoni tullut katkaistuksi tahi epähuomiosta ennen
aikaansa leikatuksi, niin pannaan lapsi heti kaulasta saakka
lämpimänhaaliaan weteen, siinä harjaamalla sekä muulla keinolla henkiin
pyydettäwä, jonka ohessa wälistä rintaa käsiläppiällä hierotaan, wälistä
ylös lämpimästä wedestä nostettuna pirskotetaan kylmällä. Sulan päätä
kastetaan saksanwiinaan ja pyhkäistään lapsen kitaan, ja sieraimia
kutkutetaan wälimmiten tuoreesen maitokermaan tahi öljyyn kastetulla
höyhenellä, eikä pidä ennen, jos tiiman päästä, heittää näitä kokeita
lasta henkiin saada.
Lapsi eläwänä syntynyt tahi tapakuolleista henkiin saatu pidetään esinnä
wähä aika puhtaassa raittiissa ilmassa senjälkeen yli koko ruumiin
haalianlämpimään saipuaweteen kastetuilla saksansienilä kewiästi
pyhittäwä. Samassa katsotaan, jos lapsessa löytyisi mitään wikaa eli
loukkausta, joita kuitenkaan ei pidä äitin huoleksi ilmottaa, waan
lääkärin tahi ymmärtäwäisen kätilön kanssa niistä keskustella. Wälistä
on pää wino, pitkän=omainen, jota ei kuitenkaan pidä painelemalla ja
likistämällä oikaista, koska luonto sen pian itsestänsä tekee.
Likistämästä ja painelemista lapsi waan taitaisi saada pahempia wikoja
ja pian kuolta'ki, josta oikeutta myöten tultaisi rangaistuksen
alaisiksi tahi kuitenki tunnon waiwoihin. Waarallinen on myös imiellä,
painella ja puristella tyttölasten rintoja, jota sentähden ei pidä
tehdä. Lemmen nostot tyttölapsille ja muut onnen loihtimiset pojille
owat tuhmia, pakanallisia taikoja, sitäki pahemmat, jos lapsen kanssa
sen ohessa jollai erinomaisella, rohkiamalla tawalla menetellään.
Pestynä pirostellaan lapsen poimuille wähä nihtiä ihoamista, heltymistä
eli sierottumista wastaan, napasuoni kiinnitetään uudelleen talitetulla
lapulla ja siteellä, lapsi puetaan eli kapaloitaan ja pannaan lämpimään
wuoteesen äitinsä wiereen, waarinottamalla kuitenkin ettei yötäki siinä
makuuteta, koska waan taitaisi tukehtua. Nihdin sijasta sierottumisille
kelpaa hienot wehnä= (nisu=) tahi potakkajauhot, eikä sierottumisia ja
werestymisiä niin ilmau'kan lapsen aina puhtaana pidettäissä.
Lapsen waatteista, asunnosta ja pesoista.
Lapsen waatetten pitää olla wuoden=aikain mukaan lämpimät, pehmiät,
awarat, eikä neuloilla, waan nauhoilla kiinnitettäwät. Puetettaissa
warotaan lapsen pieniä jäseniä loukkaumasta ja jos lapsi kapaloitaan,
jota kuitenkaan ei pidä kauwemmin kuin ensiwiikkoina tehdä, niin
tapahtukoon kapaloiminen wuoron oikialta puolelta wasemalle, wuoron
wasemalta oikialle ja hellitettäköön aina kapalowyö lapsen imiessä eli
syödessä. Käsiwarret ja rinta pitää wapaaksi jätettää ja lapsi muutamia
kertoja päivässä saada aiwan irrallansa maata. Pää pidetään
puuwillakankaasta tahi liinawaatteesta tehdyllä lakilla lapsen huoneessa
ollen, ulkoilmassa willaisella. Lakkeja kuin muitaki waatteita pitää
olla usiampia, sillä lapset hikoilewat runsaasti ja paaduttawat wäleen
yhdet; waan aina tulee katsoa, että niin lakit kuin muu muutettawa puku
on kuiwa ja lämmin. Wanhemmaksi tullen laitetaan lapselle kolttu, joka
waan ei estä jäsenten wapaa liikuntoa; jalkoja warustellaan pehmeillä,
wäljillä kengillä eli pieksuilla nahasta. Kun pää alkaa hiuksiltaki
peittyä, niin lakkia ei enempi tarwita, jos ei ulkona käyttäissä, jossa
kylmän waroksi lämmin lakki pidetään, waan päiwänpaisteessa ja
lämpimässä ilmassa kewyt olkinen tahi muu=aineinen lakki. Hiuksia ei
leikata lyhemmäksi, kuin kaksi tuumaa hiusmarrosta, kaula pidetään
paljasna, paitsi kylmällä, sumuisella säällä.
Lapsihuoneen tulee olla awaran, kuiwan ja kohtuullisesti lämpimän.
Wastasyntyneelle on lämmin kyllä tarpeellinen, waan sitte lapsen
paremmin ilmaa kärsimään totuttua, wähetään lämmintä, siksi ettei juuri
palele'kaan. Kaikkea ruihua, ryskettä ja hälinää wältetään, mikä
mahdollinen, ettei lapsi unissa taikka ilmanki säikähtäisi. Joka päiwä
laastaan ja tuuleutetaan huone, joksi ajaksi lapsi muutetaan toiseen.
Joka päiwä pitää myös lapsi kannettaa wähä aika olemaan, talwella
raittiimmassa huoneessa, kesällä ulko=ilmassa, ei kuitenkaan hiostuneena
eli muuten lämpimämpänä. Tällä tawalla harjautuu lapsi ulkoiseenki
ilmaan ja on sitte ikänsä raitis, wirkiä ja kasautunut kowempiaki säiden
muutoksia kärsimään.
Puhtaus, pesot ja kylwyt owat juuri wälttämättömiä tarpeita lapselle. Ne
parahite estäwät rohtumisia ja muita waiwoja lapselta. Lapsi puetetaan
joka päiwä puhtaasen, lämpimään paitaan ja muitaki waatteita muutetaan
aina kuten hiestywät, kostuwat eli hierouwat. Haalistuneessa wirta=,
joki= tahi sade'wedessä pestään lapsi niin usein kuin hiereleikse, waan
ei hiostuneena. Soweliain pesoaika on aamuisilla. Pestessä pyhitään
ruumista saksansienillä ja katsotaan, ettei napaside petä. Aikaa
woittain totutetaan lasta kylmemmille pesoille, waikk'ei ole'kan
ylenkauwan kertaansa wedessä pitämistä. Kylmä wesi oikein käytetty,
wahwistaa ruumiin. Ainaki pitäisi lasta kolmen wuoden wanhaksi niin
kaksi kertaa wiikossa pestä ja siitä kerran. Kiwulaisille lapsille pitää
wesi alusta lämpimämmäksi tehdä. Pesosta otettua lapsi kuiwataan
joutumiseen, ruumista hiwutetaan kuiwalla liinalla lämpimäksi, lapsi
puetetaan ja pannaan maata, jos ei jo ole sitänä wanhempi.
Rawinnosta.
Kahdeksan tiiman paikoilla synty=ajan jälkiin pitää lapsi äitin rinnalle
pantaa, olkaan jos ei maitoa. Toisinaan maito ei ilmau kun kolmannella
päiwällä, eikä kaikitse wielä silloinkaan. Kuitenki pitää lapsi rinnalle
pantaa, sillä sen tyhjäksi imentä jouduttaa maidontuloa ja wenyttää
nännit ulommaksi, ja lapsella itsellä on imentä luonnollinen,
mielentehty työ, jos mitään ei saa'kaan. Maidon wielä puuttuessa
annetaan lapsen rawinnoksi wälimmiten teelusikallinen äskenlypsettyä
maitoa seotettuna kolmella teelusikalla wettä eli enemmälläki, maidon
wäkewän ollessa, ja wähällä sokurilla. Taikka rawitaan lapsi wetisellä
kauraliemellä maidon sijasta. Syntyjäljen hitaammin lähtiessä lisätään
wähäisen sokuria, jota äitiä imewä lapsi ei kuitenkaan kaipaa, sillä
äitin maito kyllä watsanki tarpeeksi purkaa. Pahoin ja älyttömästi tehty
on lapselle heti synnyttyä wahwempia ruokia antaa, niink. welliä,
raawaan maitoa ja muita semmoisia, jotka sekä paikalla että wastaiseksi
saattawat kipuja. Wasta myöhemmin, ensimäisten hammasten ilmaannuttua
ja watsan paremmin wahwistuttua, saa lapsi niitäki nautita.
Ensimäisinä päiwinä sopii imettää lasta aikaa ja tarwetta myöten, mutta
noin kolmen wiikon wanhasta alkain ei usiammin, kun joka neljännellä
tiimalla päiwäs=aikana, öillä ei ollenkaan. Sillä että lapsi heti
totutetaan määrätyille ruokahetkille wältetään paljo wastaisia
huolia ja waiwoja kaswattamisessa. Myös lapsella itsellä on se niin
terweellisempi. _Ja ei wainenkaan pidä lasta joka itkulta imettää tahi
ruokkia_; pankaa se tarkoin mieleenne wanhemmat! Se ei aina itke
näljästä, waan muistaki syistä ja tarpeista, jotka pitää tutkittaa ja
autettaa. Jos esimerk. lapsi itkisi watsankiwusta, johonka jo useinki
ylenpaltinen rawinto on syynä, ja häntä siitä uudella imettämällä tahi
muulla ruokkimalla wiihdytettäisi, niin hänen waiwansa sen kautta
ainoastansa suurennettaisi. Eikä myös pidä äitin heti syötyänsä lasta
imettää; hywä jos wasta kahden eli kolmen tiiman päästä syömisen
jälkeen, _eikä milloinkaan wihaisella, suuttuneella taikka muulla
tawalla liikutetulla mielellä rintaa lapselle tarjota_, sillä
senlaisista mielenliikunnoista maito tekeytyy myrkyksi; pankaapa seki
äitit muistoonne.
Pieni wastasyntynyt lapsi elää terweempänä wähemmästä rawinnosta, kun
paljosta, joka sille waan tuottaa okse'wikoja, watsawihleitä, sampaita
ja muita. Kaikki nämät pahat wältetään usiasti ja paraite sillä, että
lapselle waan joka neljännen tiiman päästä annetaan rawintoa.
Ylenrawittua lasta usiasti rupee oksettamaan, joka silloin onki
hyödyllinen, eikä estettäwä, josta lapsi waan saisi pahempia ja
waarallisempia kohtauksia. Nukkuneena lasta ei pidä kauwemmin rinnalla
pitää.
Kuudennella, seitsemännellä tahi kahdeksannella kuulla syntymästään on
lapsi muuhun ruokaan totutettawa ja rinnalta wierotettawa, wähitellen,
ei yhtäkkiä, joka woisi lasta terweytensä puolesta wahingoittaa.
Luonnollisin ja paras asia on, äitin itse lapsensa imettää; ellei taida,
toimitettakoon lapselle wieras imettäjä, joka on nuori, terwe,
siwiäluontoinen ja itse samoina aikoina, kun lapsen äitiki, synnyttänyt.
Senlaista ei löytyessä tulee lapsi seuraawalla tawalla elätettäwäksi.
Ensimäisinä päiwinä seotetaan _yksi osa_ wastapoikineen lehmän maitoa ja
_neljä eli wiisi osaa_ wettä ynnä wähä sokuria lapsen elätteeksi.
Toisella wiikolla otetaan jo wähemmin wettä maidon suhteen ja sitte
ainaki wähemmin, jotta muutaman wiikon päästä tulee puoliksi kumpaaki
seotettawaksi. Ensimäisten hammasten ilmi tultua ruwetaan seuraawalla
tawalla tehtyä welliä lapselle wälimmiten antamaan. Kahdesta osasta
nisuisista ja yhdestä osasta rukiisista jauhoista leiwotaan leipää, jota
kuiwataan ilman eli tuulen käywässä paikassa. Tätä happametointa leipää
hienonnetaan sitte jauhoiksi ja seotetaan wedellä puuroksi, jota sopii
kylmässä paikassa usiampiaki päiwiä walmisna pitää. Waan joka kerralla
lasta syöttäissä otetaan siitä, minkä näkee tarwitsewan, ja seotetaan
äskenlypsetyllä maidolla weteläksi, hienoksi, kokkareista puhtaaksi
welliksi. Enemmän, kun kerralla tarwitsee, ei pidä welliksi seottaa,
sillä se waan happaneisi ja pilaisi lapsen watsan. Samasta syystä tulee
katsoa, ettei maito ole hapanta; joka waan taitaa, lypsäköön uutta joka
kerraksi. Ei haittaa jos wähä sokuriaki welliin seotetaan, ei kuitenkaan
liiemmäksi. Sillä tawalla saadusta wellistä annetaan lapselle alussa
joka neljännellä tiimalla kymmenkunta teelusikallista itsekullaki
kerralla, waan sitte lapsen paremmin wahwistuen enetään wellin antia,
jonka ohessa toisinaan annetaan jo ennennimitettyä wesi= ja maitosekoa,
kolmanneksi osaksi maitoa weden suhten, ei wielänä wahwempata. Myös
ruwetaan lasta wähitellen ruokkimaan maidolla tahi laihalla,
raswattomalla lihawellillä, ei kuitenkaan suolaisella eli
ryytisekaisella. Taikka lihaliemen sijasta annetaan wellilientä
munaruskialla seotettuna, ja aikalomasta muitaki ruokia, esimerk.
olu'juustoa, wahwempaa lihawelliä, seottamatointa rieskamaitoa. Waan
aina tulee muistaa, että lapsenki ruuassa kohtuus on paras; ei
milloinkaan sitä pidä pakottaa syömään.
Edellä nimitetystä wellileiwästä nimitämmä wielä, että kun nisuisia
jauhoja ei olle, sopii sitä samalla tawalla _ohraisista ja rukiisista_
jauhoista sekaisin tehdä. Taitais waan näyttää monellenki joutawaksi ja
turhaksi koko waiwa leiwänteosta, kun leipää sitte jälleen pitää
jauhoiksi hienota ja welliksi tehdä; niin ei kuitenkaan ole asian kohta.
Leipomatoin ja nousuttamatoin wilja, jos kohta hienoksiki jauhettu ja
welliksi tehty, saattaa lapselle watsawäänteitä, happamen, sampaita,
kinan, matoja, riisin, näiwettäjän ja muita pahojaki wikoja. Jos
lieneeki monta lasta menestynyt ja kaswanut tawallisellaki
jauhowellillä, niin sitä siitä ei kuitenkaan pidä soweliaaksi päättää.
Miksi ei woisi wahwempiluontoinen lapsi toisinaan senlaistaki rawintoa
kestää? Waan jos kestääki yksi, kaksi eli kymmenenki, niin lankeawat
sitä wastoin sataluwut sopimattomasta rawinnosta ennen aikaansa maan
poween, sillä kaikilla ei ole'kaan yhtä wahwa ja kestäwä luonto.
Sitte kun hampaamisen jälkeen muutaki kewiämpää ruokaa lapselle
annetaan, tulee waan waroa, ettei sitä purettamalla (puruilla) ruokita,
joka tapa sekä ilman on ilkiä että lapsen terweydellenki sopimaton. Eikä
pidä minkään ruuan olla ylen kylmän tahi lämpimän; kumpiki pilaisi
lapsen watsan.
Sarwesta tahi muusta tapanännistä imettäminen on peräti sopimaton ja
hyljättäwä tapa. Siitä lapsi usein saapi happamen, suurupia ja muita jo
ennen nimitettyjä wikoja. Paras on pienoisillenki lapsille ruokansa
lusikasta antaa, jos äitiänsä eiwät ime.
Liikunnosta ja lewosta.
Lapsi saakoon aina mieltänsä myöten liikuksella, kuin waan silmällä
pidetään, ettei mitään wahinkoa tapahdu. Kahdeksan kuukauden wanhasta
annettakoon waippa alla lattialla istuksella ja konttaella, kuinka
parahite woipi ja kykenee. Waan sopimaton on, häntä ennen aikaansa
käymään taiwutella, josta waan jalat wääristywät. Mitättömiä ja
wahingollisiaki kaluja talossa owat siis kaikki reikätuolit, taluwyöt ja
muut sitä lajia. Kauniilla säällä annettakoon lapsen ulko=ilmassa
oleksella ja itse kykenemättä kannettakoon sinne. Sopimaton on kuitenki
ylen kauwan kerrallansa häntä siellä pitää.
Mitä nuorempi lapsi, sitä suurempi unen tarwe. Lapsen unta ei millään
pidä häirittää, waan ei nukkumaankaan ylimäärin pakottaa kowalla
kiikuttamalla (soudulla, heijaamisella, kätkyttämisellä) taikka
unettawaisilla rohdoilla eli seljoilla ja muilla lääkkeillä, jonkalaisia
owat _walmusiirappi_, sensetulsi, (essentia dulcis), wäkewänhajuiset
kukat, palowiina, olut ja muut senlaiset. Yhtä waarallinen on pään
kynsimisellä ja kutkuttamalla lasta unettaa. Kaikista niistä tulee
lapselle wastaisia kiwulaisuuksia, esimerk. _halwuu, puistutuswikoja,
kaaduttaja_ ja muita. Sensetulsi ja opiowiinat, unettawaisina lääkkeinä
lapselle tyrkytettynä, jo owat lukemattomia ennen aikaansa multaan
wieneet.
Terwe, rawittu, kuiwa ja lämmin lapsi kyllä ilman kaikkia niitäki
tarpeensa nukkuu, jos semminki ei ahtailla, piukoilla kapaloilla
waiwata. Mutta jos olisi tawallisella nukku=ajallaan lewoton, pitää se
riisuttaa ja tarkoin katseltaa, olisiko mitään pistäwätä eli muuten
waiwaawata, neuloja, tikkuja, pieniä eläwiä ja muita senlaisia unen
esteenä. Samalla tarkuudella waarin=pidetään, ettei umpi, wihleet,
nälkä, märkä, wilu, lämmin, hierelmät ja muut senlaiset rasita lasta.
Lääkkeitä waankaan ei pidä joka itkulla antaa, sillä niillä lapsen
terweys usein peräti turmeltaisi, ettei enää olisikaan lääkkeistä apua.
Ynnä mitä jo nimitettiin, taitaa lapsen lewottomuus helposti tulla itse
ruuastaki, sen sopimattomuudesta eli ylenpaltisuudesta, joka myös on
mielessä pidettäwä ja autettawa. Rawinneena lapsi nukutetaan ei
seljälleen, waan kyljelleen, lewottomana toiselle kyljelle käännettäwä.
Eriwuode lapselle, semminki yötisaikana, on jo senki wuoksi parempi,
ettei tukehtuisi eli likistyisi. Ylen lämpimät peitteet owat terweydelle
wahingolliset, pää ja kaswot eiwät tarwitse eikä pidä ollenkaan
peitettä. Paras on totuttaa lapsi kiikuttamatta nukkumaan. Kowa liikutus
kätkyessä tahi käsissäki on sopimaton ja wastarawinneelle waarallinen.
Wuodetta ei pidä laittaa walkian, owen tahi akkunan ohille, jossa uho
olisi wahingollinen terweydelle ja päiwän taikka tulen walo tekisiwät
sitä alti katselewan lapsen kierosilmäksi. Jos soweliaammalle paikalle
wuoteen sijaa ei saataisi, niin pantakoon edes jotai estettä waloa eli
uhoa wasten.
Wioista ja taudeista.
Lapsi ymmärtäwäisellä hoidolla tawallisesti kaswaa ja pysyy terweenä.
Muutamat erinäiset wammat taitawat kuitenki kohdata häntä ja waatia
erityistä huolenpitoa. Senlaisia wammoja ja wikoja owat:
1:ksi _Sierottuminen_ (ihoaminen, heltyminen, werestäminen, poimuaminen)
tulee useemmiten huolimattomasta korjuusta ja autetaan wiriällä pesolla
kylmässä wedessä, hienoin nisu= tahi potakkajauhoin eli nihdin päälle
pirostelemisella.
2:ksi _Napawiat eli haawat_ witkaan paratessaan antawat alun
werestämiselle, ajetukselle tahi liikalihalle. Werestämistä wasten
pidetään nawalla rieputilkoja kasteltuna weteen, johon on sulattu wähä
walkiaa wihtrilliä (puolansuolaa) tahi alunaa; ajettumista wasten
liewittäwää woidetta; liikalihalle ripistellään poltettua alunaa (alunan
tuhkaa) ja sen jälkeen äskennimitettyä woidetta.
3:ksi _Nikka, oksettaja, watsan wääntäjä, kowa ja pehmiä watsa, pöhö_,
tulewat tawallisesti sopimattomasta eli ylellisestä rawinnosta ja
autetaan sillä, että lapselle annetaan soweliasta ruokaa ja niukemmältä,
eikä usiammin kun joka 4:nellä tiimalla. Ellei siitä yksin tule apua,
niin annetaan weitsen kärjellinen magnesiaa teelusikallisessa wettä
illoin aamuin ja watsan turpuudessa koetetaan lawemankia.
4:ksi _Sammas eli sampaat_ (trusku, suuwalkia) tutaan walkioista
pisamista, pilkuista ja rehneistä suussa, watsan pureista ja wetelästä
wiheriännäköisestä jäljestä; tulee yksistä syistä kun edellisetki 3:ksi
mainitut wiat, niink. happamista welleistä, sarwella, natulla eli
tilalla syöttämisestä taikka sopimattomista ulostawista aineista. Jos
nämät syyt estetään waikuttamasta, paranee usein tautiki, tahi annetaan
magnesiaa, kun äsken nimitetyissä wioissa, ja suun sisusta woidellaan
puuraksiwedellä (Borax).
5:ksi _Lewottomuus, unettomuus_, ei ole mikään itsenäinen wika, waan
seuraa jota kuta waikuttawaista syytä, joka on etsittäwä ja autettawa.
6:ksi _Silmäkipiät_ tulewat usein kowasta päiwän tahi walkian walosta.
Silmät punastuwat, ajettuwat, kuumiwat ja märkiwät. Parantamista warten
pitää walo huoneesta wähettää, huonet pidettää raittiina,
kylmänwoittawana, märjät eli räämeet silmistä pestään haalialla wedellä,
jonka jälkeen äiti kielellänsä nuolaisee luomia siksi että aukenewat ja
tirahuttaa nisästänsä illoin aamuin wähän maitoa nenäpuolimaiseen
silmänurkkaan.
7:ksi _Hammaskiwut_. Ensimäiset hampaat ilmauwat usein lapsen
kuolastamisella, kuumuudella, lewottomuudella, pehmeellä,
unettomuudella, wawahtelemilla ja muulla semmoisella. Näissä kiwuissa on
luonto oma auttajansa, kun waan lapsi muuten pidetään korjuussa, huone
raittiina ja puhtaana, ja lapselle juotetaan sokurilla seotettua
maitoheraa. Hywä on myös aikaisin taiwuttaa ijenystä kihuuttamista
wasten joko sormella niitä siwuellen eli sillä että lapsen annetaan
pureksella jotai ei aiwan kowaa ainetta, niink. leiwän kannikkaa,
lihakamaraa eli muuta senlaista. Mutta jos ikenet owat kowin
punastuneet, kuumat ja ajettuneet, pitää tulewan hampaan kohti ijenliha
jotaki syvältä ristin leikattaman. Wawahtelemissa eli puistelmissa owat
haalianlämpimät ammekylwyt ja lawemangit tarpeellisia.
8:ksi _Wäwähtelemiset, puistelia, kouristaja meneskelewäisyys_, saawat
monestaki syystä alkunsa, niink. hammaskiwuista, maidosta,
säikähtämisistä, äitin eli imettäjän äkillisistä wimmoista eli
mielenliikutuksista, sopimattomista ruuista ja muistaki. Jos apua ei ole
haalianlämpimistä wesisaunoista eli ammekylwyistä, lawemangeista ja
erinäisten syiden estämisestä wastaki waikuttamasta, niin pitää lääkäriä
neuwoteltaa.
9:ksi _Maitokerni_. Runsaammasti rawittuin imewäisten lasten rohtuu
toisinaan kaswot keltakuorisilla pienillä pisamilla. Ne katoawat
tawallisesti lapsen rinnalta wierotettua. Sitä ennen tulee lasta ja sen
kaswoja usein pestä haalialla, puhtaalla, joki= taikka sadewedellä,
taikka kauraliemellä kaswoja ja rohtumaa. Kowemmissa tiloissa woidellaan
pisamia suolaamattomalla woilla ja liotetaan sitte lämpimällä wedellä,
jotta heltiwät, jonka jälkeen lapsi kerran päiwässä pestään
haalianlämpimässä wedessä, johon on edellä sulattu luoti apoteikistä
saatawaa rikkimaksaa (Hepar Sulphuris) ja 4 luotia suolaa. Olutjästi on
myös hywä woide maitokerniä wasten. Ruwet woidellaan sillä 3 kertaa
päiwässä ja lapsi pestään äskenmainitulla tawalla. Jästin kaipuussa
otettakoon pehmiätä saipuaa eli soopaa. Lempikukista (Viola tricolor)
keitettyä lientä kiitetään myös hywäksi sillä rupia woidella ja maidon
seassa sisäänki antaa.
10:ksi _Eltta eli wilustaja_ kohtaa tawallisesti lapsia, jotka asuwat
ahtaissa, hikoisissa, alhaisille paikoille raketuissa huoneissa, taikka
joita pidetään huonossa, siiwottomassa korjuussa. Näiden syiden, jos
mahdollinen, häwitettyä ja lääkärin kaipuussa, annetaan wäli=ajalla
lapselle oksetinta ja purku=aineita, jonka jälkeen, sitten kun kieli on
puhtaampi, 9 wuorokautta perätysten watsaa ja sen alapuolta woidellaan
elttawoiteella illoin aamuin, talwisaikana walkian edessä, jonka ohessa
ulostawia aineita joka toinen päiwä annetaan. Joka woitelemisen jälkeen
sidotaan willainen wyö kolmin kerroin watsan ympäri ja paitaa ei muuteta
koko ajalla. Muutamat lapset näyttäwät liiatenki hampaamisen ajalla
lihawiksi ja liikawerewiksi. Niille tulee ennen elttalääketten
wiljelemistä panna 3, 4 tahi 5 iilimatoa niskaan hiusrajan paikoille,
joka estää kowemmat taudit lasta kohtaamasta.
Jos tällä lapsi ei paranisi, annetaan oksettimen ja purku=ainetten
perästä raparperiwiinaa seotettuna muutamilla tipoilla walkoista
hofmannin wiinaa wäliajoilla kerran tahi kahdesti päiwässä ja sitä
paitsi lihalientä taikka munan ruskiaa ja walkiaa, seotettuna kanelilla
ja sokurilla, kahdesti päiwässä.
Watsan pöhöttymisessä, joka toisinaan eltan jälkeen ilmautuu, on
mainittu elttawoide awullinen.
11:ksi _Riisi, Englannin tauti, kuiwatauti_. Sen tuntomerkit owat
kalwiat kaswot, laihtuminen lapsen runsaastiki syödessä, mahan
pullistuminen, toisin ajoin löysä, wetelä watsa, woimattomuus,
hermottomuus, jäsenpaikkain ajettuminen, iso pää, koukku selkä, teräwä
rinta. Tawallisesti owat huono, puuttuwainen korjuu, saastainen ilma,
ruokottomuus ja kehno, sopimaton rawinto tämän taudin syynä. Tähän
wikaan kysytään usiammiten akkain neuwoja, jotka woiteillansa ja
rohdoillansa eiwät hyödytä wähääkään, waan enemmin wahingoitsewat. Wasta
wihdoin taudin oikein juurruttua ja woimaan päästyä etsitään lääkäriltä
apua, koska jo pian kaikki awut owat tyhjät ja woimattomat.
Wiheliäisyys, kyhyrä, kässä eli kupulaselkäisyys, kykenemättömyys ja
näiwehtyminen seuraawat, josta lopulta moniwuotisten kipuin ja
kärsimisten jälkeen kuolema tulee wälttämättömästi. Sen tähden pitäisi
heti kohta taudin alussa lääkäriltä neuwoa etsiä ja sitä wielä
odottaessa laittaa lapselle parempaa ruokaa, lihalientä maidolla
seotettuna taikka munaruskoa weden ja maidon kanssa joka 4:nellä
tiimalla, waan harwoin ja wähä, taikka ei ollenkaan, jauho= ja
leipäruokaa, jotka riisitaudissa owat sopimattomia. Samoin pestään lasta
usein kylmässä suolawedessä, selkäpiitä woidellaan palowiinalla
paljaaltansa taikka terpentiinillä seotettuna, ruumista hierotaan
kuiwalla willaisella waatteella, lapsi pidetään hywin puhtaana ja
käytetään ulko=ilmassa, jossa hänen lämpiminä kesäisinä aikoina annetaan
kuiwassa hiekassa eli sannassa mieltänsä myöten rypeillä. Lääkitykseksi
annetaan apoteikistä saatawaa kalanmaksaraswaa teelusikallinen illoin
aamuin usiampina kuukausina perätysten. Jos imettäjä on kiwulainen,
pitää toinen terwe ja raitis imettäjä laitettaman, tahi ruokitaan lasta
ilman rintamaidotta.
12:ksi _Kuppa, ransuusi, pahatauti_ tulee lapselle joko wanhemmalta
perittynä, taikka imettäjältä, purettajalta tahi muulla saastumalla.
Sentähden pitää waroa, ettei pahatautisia, epäiltäwiä waimonpuolia
päästetä lasta imettämään tahi purettamaan. Tauti sillä tawalla lapseen
tullen rikkoo esinnä suun; huuliin ja suuhun sisälle ilmautuu pieniä,
näöltään wähäpätöisiä rakkoja, jotka kuitenki rutosti syöpywät sekä
lewiämmiksi että sywiksi haawoiksi waalewalla eli kellahtawalla pohjalla
ja punaisilla, hellillä wierillä. Wähitellen tulee uusia haawoja ensin
lähimmäisiin paikkoihin ja myöhemmin kaukaisempiinki erinomattain
peräwieriin ja häpytienoihin. Jos lapsi synnyttäessä äitistä saastuu,
saa se pian senlaisia haawoja muuallenki ruumiisen, kipiät, rokottuneet,
wuotawat luomet j.n.e. Kumpaisessaki tapauksessa, joko synnyttäessä tahi
sittemmin saastunut, tulee lapsi lewottomaksi, unettomaksi, kiwulaiseksi
ja näiwettywäiseksi.
Tämä tauti, jonka pahat seuruut owat äärettömät ja joka kerran taloon
tullunna saattaa lukemattomat waiwat, huolet ja häpiät ynnä alinomaisen
pahan luulon, pitää niin aikaisin kuin mahdollinen ymmärtäwälle
lääkärille ilmotettaa ja ainoaisti häneltä, ei muilta tietäjiltä,
parannettaa. Jos wainen luultawasti lapsi tahi sen imettäjä on
saastutettu, pitää wiiwyttelemättä lääkärin katselo paikalle
toimitettaa.
13:ksi _Suumärkö, suuwieras_ tutaan pahoinhaisewista märättäwistä
haawoista suupielissä, huulten ja poskien sisäpuolella eli ikenissä ja
toisinaan leukaluissaki. Tämä tauti, joka ennenpitkää saattaa
palkitsemattomat wahingot, tulee wälistä ilman sanottawia oireita,
wälistä on lapsi edellä lewotoin, kuumalta ja wetelältä waiwattu,
wälistä kieli ja suu liittaiset, watsa kowa. Lääkäriä odottaessa, jonka
halttuun tämä tauti wiipymättä pitää annettaa, saapi lapselle antaa
pehmittäwäisiä aineita niink. raparperiwiinaa, wähemmin mutta parempaa
rawintoa, tehdä ilma huoneessa raittiiksi ja pitää lapsi ja haawapaikat
hywin puhtaana. Ilman sitä pidetään haawoilla muurutia, juurikkaa
(sinikkaa) tahi potakkaa hienoksi kaawittuna ja 2:desti eli 3:masti
päiwässä uudistettuna.
14:ksi _Ulkonaiset wiat ja wirheet_ lapsi=iällä owat monenlaiset ja
monta niistä waatii lääkärin hoitoa niink. rainot (luunmurrot,
taittumiset), nyrjähtymiset, hiweltymiset, wäärät jalat, suljetut
luonnolliset reikäpaikat, pahat, rumentawaiset luomet (syntymerkit),
rewenneet ja muut wirheet. Nawanpuhkeamia taitaan toki lääkärinkin
awutta auttaa, jos lyjypalanen taotaan kuperaksi ja, kuperan puolen
napaa wasten pantua, sidotaan kiinni napasiteellä, jonka putoamista
kahdella yli olkapäiden kulkewalla nauhalla eli wiilekkeellä estetään.
Taikka laitetaan lankakerä napaa painamaan ja pysytetään sekä
sidelaastarilla että napasiteellä. Side pitäisi likaiseksi tultua
uudistettaa eikä ennen heitettää, kuin puhkeama on parannut.
Luomia eli syntymerkkiä saadaan toisinaan sillä katoamaan, että niitä
haudotaan wäkewällä etikalla.
Ensimäisenä wuonna tulee lapseen warjelusrokkoa panna, ison rokon
kulkiessa, milloin hywänsä, waan muuten ei ennen kun lapsi on pääsnyt
3:men tahi 4:jän kuukauden wanhaksi.