Laivalla pantiin kaikki kuntoon tuuliaispään vastaanottamiseksi, luukut
pantiin kiinni, märssy- ja praamitangot otettiin alas.
Ja nyt se tuli, mustana kuin yö! -- jymisten ja jylisten.
Ilmanpainon edestä kallistui Alert kyljelleen melkein luukkuja myöten;
joka silmänräpäys näytti siltä kuin mastot murtuisivat. Parin kolmen
tunnin ajan taisteli jokainen laiva perikadostaan.
Seurauksena sadekuuroista, joita nyt tuli toinen toisensa perästä, oli
että kuume kaupungissa eneni surmaavaksi rutoksi, ja ennenkuin lastaus
oli lopussa, oli Alert'in matruuseja viisi ja laivapoika hospitaalissa.
Muutamia päiviä myöhemmin oli neljä heistä vainaana.
Eräänä päivänä makasi Lind'kin tuuliteltassa kannella ja potki ja hyppi
-- käyttääksemme hänen omia leikillisiä sanojaan -- kuin kuttaperkka
pallo; ja leposijalla alhaalla taas kolme sairastunutta.
Kapteeni tahtoi heitä lähettää sairashuoneesen; -- piti käydä
kaikki säntilleen, niin pääsi kaikesta edesvastauksesta. Hän oli
epätoivossaan; hänellä oli laivapaperit kaikki järjestyksessä matkalle,
vaan ei enää laivaväkeä, joiden kanssa olisi lähtenyt.
Rejer oli saanut nähdä kylliksi hospitaalia, -- sinne ei niiden pitänyt
saada viedä ensimmäistä perämiestä, niin kauan kuin hänen päänsä oli
pystyssä! ... se olisi ollut suoraan ruumisarkkuun. -- Pois vaan täältä
toiseen ilmanalaan! -- oli hospitaalinlääkäri sanonut.
Kiinanpulveri oli ainoa lääke. Vaan apteekissa ei sitä enää ollut
saatavana alle kahdenkymmenenkertaisen hintansa! Tavarasta oli puute --
tai korottivat voitonhimoiset sen hinnan. Alert'in apteekkilaatikosta
näytti se kokonaan hävinneen, ja nyt huomattiin pitkän keltaisen miehen
siirtäneen se omaan taskuunsa satamassa. Oli ruttoaika, ja silloin piti
laivoja tuuman takein ryöstää!
Rejer oli maalla kaikkine pundineen, jotka sai kokoon, ja sai siten
kymmenellä punnalla yhtä suuren annoksen kiinapulveria, kuin hän
muutoin olisi voinut saada viidellä killingillä! -- näin varustautui
hän ankaraan otteluun kapteenin kanssa ystävänsä maalleviennistä.
Hänen ei kuitenkaan tarvinnut kestää sitä. Kun hän tuli laivalle,
makasi kapteeni väristen houreissaan. Ankarain kuumepuuskain
vuorotellessa halusi hän päästä purjehtimaan, -- täällä makaaminen
merkitsi kuolemaa!
Rejer ei ollut monta kertaa kulkenut edestakaisin, ennenkuin hän oli
selvillä siitä, mitä hänen piti tekemän: -- tuoda vielä tänä iltana
sairaat hospitaalista ja sitten yöllä lähteä matkalle!
Vielä yksi miehistä sairaaksi! -- Heitä oli nyt vaan neljä työhön
kykenevää jäljellä kuustoistamiehisestä väestöstä, vaan muutamain
hindulaisten rantakasakkain avulla, joille maksettiin hyvin, kävi se
päinsä.
Rejer oli itse hospitaalissa ja sai kapteenin nimessä luvan sairaiden
jättämiseen kantajille. Sitten saivat he pimeässä muutamia purjeita
auki, lappoivat ankkurivitjat laivaan ja läksivät hiljaa liikkeelle.