Tästä lainauksesta oli Rejer mies mielestään; sillä siitä näkyi, ett'ei
perämies, huolimatta heidän nykyisestä suhteestaan päällikön ja
käskyläisen, ollut unhottanut, millä kannalla he ennestään olivat
seisseet toisiinsa, vaan myönsi hiljaisuudessa hänen olevan
samanarvoisen itsensä kanssa.
Toinen puoli asiaa oli kuitenkin se, että ne varat, joilla hänen nyt
olisi pitänyt ottaa perämiehen tutkintonsa, olivat tiessään. Hän oli
juuri säästänyt tämän jäännöksen, voidakseen olla likipitäen työstä
vapaana ne talvikuukaudet, jotka Alert seisoi korjattavana; -- ja nyt
sattui perämiehen pula niin sikamaisen sopimattomasti juuri hänen
hyyryonnettomuutensa perästä!
... Ilman rahoitta ei mitään perämiehen tutkintoa, se nyt oli enemmän
kuin päivän selvä asia. -- -- -- Se on, joll'ei sitä kuitenkin
ottanut!... Hm! saamalla jostakin työtä ja lukemalla öisin?...
Niinpä kyllä, lukea öisin!
Ikäänkuin hän ei olisi kylliksi nukkunut ja kuorsannut majassaan niinä
kolmena vuonna Alert'illa!...
Ja sitten myömällä niin paljon kuin mahdollista omaisuudestaan ...
myömällä kellonsa, rintaneulansa ... pyhävaatteensa.
Kasvot kävivät päättäväisiksi ja ankaroiksi, leuka ulospistäväksi, ja
hän vihelsi hampaittensa välitse.