Smyrnan "leijonat" -- Marttyyri Polykarpos -- Ne "seitsemän kirkkoa"
-- Mennyttä suuruutta -- Salaperäiset osterisuonet -- Osterit
matkailijoina -- Maailmanloppu, jota ei tullutkaan -- Joutilas
rautatie.
Kyselimme ja saimme tietää, että Smyrnan "leijonat" olivat ensinnäkin
vanhan linnan rauniot, joiden mahtavat sortuneet muurit uhkaavana
katselevat kaupunkia sen vieressä olevalta korkealta kukkulalta
(pyhän sanan Pagus vuorelta, niin sanottiin). Toiseksi erään kirkon
paikka, joka kirkko oli yksi ilmestyskirjan mainitsemista Aasian
seitsemästä kirkosta, sen mukaan mitä jo ajanlaskumme ensimmäisellä
vuosisadalla uskottiin. Ja vihdoin se paikka, jossa arvoisa
Polykarpos kahdeksantoista vuosisataa takaperin Smyrnassa kärsi
uskonsa vuoksi marttyyrikuoleman, ja hänen hautansa.
Saimme pienet aasit ja lähdimme liikkeelle. Näimme Polykarpoksen
haudan ja riensimme sitten edelleen.
Seuraavina olivat listalla ne "seitsemän kirkkoa", kuten täällä
lyhentäen sanottiin. Ratsastimme sinne -- puolentoista mailin
verran paahtavassa auringonpaisteessa -- ja saimme nähdä pienen
kreikkalaisen kirkon, jonka vakuutettiin olevan vanhalla paikalla.
Maksettuamme pienen pääsyrahan antoi pyhä vartia meille kullekin
pienen vahakynttilän muistoksi tästä paikasta, ja minä pistin omani
hattuuni, jossa aurinko sulatti sen ja rasva juoksi kaikki niskaani
ja pitkin selkääni. Joten minulle ei jäänyt mitään muuta kuin sydän
ja sangen surkean ja kuihtuneen näköinen sydän se on.
Useat meistä koettelivat parhaan taitonsa mukaan todistella, että
pipliassa mainittu "kirkko" tarkoittikin kristittyjen joukkoa eikä
rakennusta, että piplia kuvasi heitä ylen köyhiksi -- niin köyhiksi,
mikäli käsitin, ja niin vainon alaisiksi (kuten Polykarpoksen
marttyyrikuolema osoittaa), ettei heillä ensinnäkään olisi ollut
varoja rakentaa kirkkoa ja toiseksi että he eivät olisi uskaltaneet
rakentaa sitä kaikkien nähtäväksi, vaikka olisivat voineetkin. Ja
viho viimeiseksi, että jos he olisivat voineet sen rakentaa, niin
olisi yleinen mielipide vaatinut rakentamaan sen Annekin kaupungin
läheisyyteen. Mutta retkeilijä-perheemme vanhemmat kumosivat
mielipiteemme ja halveksivat todisteluamme. Siitä he kuitenkin
perästäpäin saivat ansaitun palkkansa. He huomasivat, että heidät
oli johdettu harhaan ja että he olivat menneet väärään paikkaan. He
huomasivat, että paikka onkin kaupungissa.
Ratsastaessamme kaupungin läpi näimme merkkejä niistä kuudesta
Smyrnasta, jotka ovat olleet ja joko palaneet tai maanjäristysten
vaikutuksesta sortuneet. Toisin paikoin ovat kukkulat ja vuoret
halkeilleet, kaivauksien kautta on päivän valoon saatettu suuria
rakennuspaasia, jotka ovat täällä maanneet haudattuina kautta
aikain, ja tien varassa ovat nykyisen Smyrnan kaikki halvat talot ja
muurit kirjavinaan katkenneita pilareita, kapiteeleja ja veistettyjä
marmorijäännöksiä, jotka ennen muinoin koristivat kaupungin ylpeitä
palatseja ja temppeleitä.
Linnavuorelle oli sangen jyrkkä polku, ja nousimme jotenkin
hitaasti. Mutta paljon mieltäkiinnittävää näimme ympärillämme.
Eräässä paikassa, viisisataa jalkaa merenpinnan yläpuolella, oli
tien yläpuolella äkkijyrkkä, kymmentä tai viittätoista jalkaa korkea
seinämä ja leikkauksessa oli paljastunut kolme simpukankuorisuonta
aivan samalla tavalla kuin olemme nähneet Nevadassa tai Montanassa
tieleikkauksien paljastavan kvartsisuonia. Suonien vahvuus oli noin
kahdeksantoista tuumaa ja niiden välillä oli maata pari tai kolme
jalkaa ja ne kulkivat viistoon alaspäin kolmekymmentä jalkaa tai
enemmänkin ja katosivat sitten siinä paikassa, jossa leikkaus yhdytti
tien. Taivas yksin tietää, kauasko niitä voitaisiin seurata, jos ne
paljastettaisiin. Siinä oli puhtaita kauniita osterinkuoria, suuria
ja aivan samanlaisia kuin muutkin osterinkuoret. Niitä oli vahvalta
päällekkäin, mutta suomen ylä- tai alapuolella ei ollut hajallaan
ainoatakaan. Joka suoni oli selvä ja naapurikerroksista erillään.
Ensimmäinen päähänpistoni oli pystyttää tavanmukainen --