Siihen hajosi rouva Dahlin luoma tuulentupa.
Kun seuraavana aamuna tulin ruokasaliin, astui rouva Dahl juhlallisena
vastaani ja sanoi:
"Menneet!"
"Kutka ovat menneet?" kysyin.
"Fästmanni ja hänen armaansa."
Ja sitten hän kertoi palvelustytöltä kuulleensa kuinka neiti Västman
koko yön oli pakannut tavaroita ja aamulla puoli kahdeksan toimittanut
sekä tavarat että Sissin junaan, joka oli kiidättänyt heidät etelään
päin.
"Tämän sanatorion ilma oli liian turmeltunutta Fästmannin mielestä",
lisäsi rouva Dahl pisteliäästi.
"Voi, voi sitäkin surkeutta!" en voinut olla huudahtamatta.
"Rauhoittukaa!" sanoi rouva Dahl juhlallisesti kohottaen molemmat
kätensä. "Sissi oli puoleen yöhön saakka itkenyt ja nyyhkyttänyt,
rukoillen anteeksi uskottomuuttaan. Ja voimmehan otaksua, että hänen
vakava katumuksensa sai palkakseen täydellisen anteeksiannon!"