Sanatorion ruokasali oli vielä aivan tyhjä, vaikka kello jo oli yhdeksän
ja puoli kymmenen oli aamiaistunti. Heloittava päiväpaiste oli
nähtävästi houkutellut vieraat ylös tuntureille, sillä jo puoli
kahdeksan olin nähnyt suuren parven naisia ja herroja, alppisauvat
kädessä astuvan ylös läheisintä jyrkännettä. Astuin salin vieressä
olevalle suurelle lasiverannalle katsomaan näkyikö ketään, mutta kaikki
oli hiljaa ja ääneti. Jämtlannin komeat tunturit kohosivat
lumihuippuisina maiseman taustassa ja keskikasvuisten haapojen lehdet
värähtelivät sanatorion seinivierissä aivan kuin aristellen omaa
vähäpätöisyyttään tuossa luonnon äärettömässä mahtavuudessa.
En tiedä miten kauan lienen istunut siinä, kun äkkiä heräsin siitä että
kuulin keveitä askeleita salista. Käännyin katsomaan ja näin nuoren
tytön astuvan sisään, suuri vihko sinikelloja kädessä, niin heleän
sinisiä, kuin ainoastaan tunturiseutujen sinikellot ovat. Ja itse hän
oli kuin tunturikukka, tuo nuori neitonen. Koska vasta eilisiltana
myöhään olin saapunut sanatorioon, en ollut kerinnyt nähdä ketään muista
vieraista ja siksi olin hiukkasen utelias näkemään keitä täällä oli.
Seurasin silmilläni neitosen puuhia.
Hän asetti sinikellot kukka-astiaan pienellä pöydällä, johon oli katettu
kahdelle hengelle. Sitten hän riisui hattunsa ja järjesteli peilin
edessä tuuhean keltaisen tukkansa sekä kiinnitti vihdoin pari sinikelloa
valkoisen silkkipuseronsa vyöhön. Lieköhän ollut seitsemäntoista kesää
nähnyt tuo nuori neitonen?
Samassa hän tuli verannalle, jossa istuin, jotain noutamaan. Saatoin
silloin nähdä hänet lähemmältä ja huomasin että huoleti saatoin lisätä
kymmenen vuotta äsken otaksumaani ikään, ja varmaan olin silloin
lähempänä totuutta. Mutta hänen olennossaan oli jotain niin lapsellista
ja pehmeätä, että tuommoinen erehdys saattoi tapahtua vähemmänkin
lyhytnäköiselle, kuin minä.
Hän palasi takasin saliin pöytänsä ääreen ja järjesteli kukkia ja hänen
pienet valkoiset kätensä liikkuivat hermostuneesti ja hätäillen.
Kelle, kelle, kaikki tuo kukkien loisto?
Samassa kuului kovia askeleita etehisestä. Neitonen säpsähti ja lensi
tulipunaiseksi. Minäkin loin uteliaana katseeni oveen päin, jonne
neitonen oli kiirehtinyt.