BOTHWELL, sitten LETHINGTON.
BOTHWELL (herää niinkuin hourauksista). Nyt Henrik Darnleyn täytyy
kuolla! (Kun hän kääntyy, Lethington samassa astuu esiin erään puun
takaa). Te täällä?
LETHINGTON. Niin.
BOTHWELL (innoissaan). Te nä'itte kuningattaren? -- -- Nä'itte hänen
täällä? -- -- Näitte mitä tapahtui?
LETHINGTON.
Näin.
BOTHWELL. Paljastakaa siis miekkanne, jarli Lethington!
(Vetää itse miekkansa).
LETHINGTON (tekee samoin). Niin, nyt vedän miekkani Henrik Darnleytä,
Skotlannin kuningasta vastaan; sillä nyt hän on tielläni!
BOTHWELL. Henrik Darnley!
LETHINGTON. Nyt reippaasti toimeen ja takomaan niinkauan kuin rauta on
kuumaa, -- tynnyri ruutia hänen kamarinsa alle tänä yönä, eikä huomenna
ole koko Skotlannissa lastakaan, joka kyselee häntä.
BOTHWELL. Kuolema ja kadotus, Lethington, te tahdotte minua pettää!
(Tahtoo karata hänen päällensä).
LETHINGTON (estää häntä). Ihminen, käyttäkää järkeänne! Tämä on juuri
mitä jok'ainoa Skotlannin aatelismies salaisesti toivoo ja josta
etevimmät ovat keskustelleet tänä päivänä, kun teitä on yhdessä nähty.
BOTHWELL. Minä olen vielä päihtynyt suudelmasta, jonka hän antoi, --
eikö tässä vaan ole paulaa viritetty?
LETHINGTON. Kalvakoon minua hitaisesti myrkky --, jos ei sata maan
etevimpiä aatelismiehiä teitä puolustaisi tuomarin edessä ja
kahdenmiekkailussa, missä vaan teitä syytettäisiin tästä.
BOTHWELL. Ha, ha, ho, ho! (hyppää niin että kannukset kilisevät).
Darnley ei elä kuin yhden yön enää!
LETHINGTON. Ei kokonaista yötäkään! Älkää antako Skotlannin Marialle
koko yön miettimis-aikaa!
BOTHWELL. Lethington, luuletteko että on voimia meidän yllämme?
LETHINGTON. En juuri havaitse mitään senkaltaista.